Musiikkibisnes ›

Vaikka nyt lähtee topinkin aihe vähän lapasesta, niin menkööt hieman!
 
Perustan väitteeni paremmasta musiikista siis Suomen kansan musiikkimakuun, josta on ollut todisteena suuri levymyynti. 90-luvulla ja ehkäpä vielä osin 2000-luvun alussakin tuli isoja hittejä, jotka siivittivät artistien levymyynnin lentoon. Lisäksi aika hyvä viimeaikojen todenne tästä on ollut esim. ensimmäisten Vain elämää -kokoelmalevyjen nykymittapuulla valtaisa levymyynti. Se kertoo kansan kaipuusta aiempien vuosien vertaiseen musiikkitarjontaan.
 
Arvostan tietysti jokaisen omaa musiikkimakua. Tästä huolimatta pyrin aina kannustamaan jokaista kuuntelemaan kunnollista musiikkia! :D
 
Levymyyntihän on joka tapauksessa laskenut mm. streamingin vuoksi. Suurin osa nykyisestä, siis soittolistoilla (joiden kappaleet musiikkipäälliköt tms. ovat valinneet) menestyvästä musiikista kiinnostaa lähinnä joitakin nuoria. Loput kuuntelee jopa vain sen vuoksi, kun se kaveri kuuntelee. Soittolistahan ovat aika heikko, epädemokraattinen, kuin Neuvostoliiton vaaleissa ikään, instrumentti arvioida kansan musiikkimakua. Kuten kerrottua, soittolistalle tulevat kappaleet valitsee joku musiikkipäällikkö tai vaikka radion juontaja. Sitten kansa äänestää tältä listalta suosikkia. Totta kai matalatasoisista vähemmän matalatasoisempi voittaa. :D
 
Eräs villi katsantokanta kannattaa muuten huomioida. Musiikki, jota kriitikot ja niin kutsutut musiikin asiantuntijat pitävät huonona, on yleensä juuri sitä hyvää musiikkia. Tästä löytyy esimerkkejä vaikka kuinka alkaen aina Rovaniemen markkinoista 50-luvulta tullen Robinin ensilevyyn 2012. Robinin eka levy, ja varsinkin Frontside Ollie on aika miellyttävän kuuloista melodista poppia, jossa oli taitavat ja teknisesti laadukkaat sanoitukset. Niissä oli juoni. Robinin sen aikaisia biisejäkään nyt ei oikein suomi-iskelmäksi voi sanoa, mutta on se sentään kuunneltavampaa kuin joku hulluuden haivei tai mitä näitä nyt on, netliksin katteluita.
 
Tunnustusta täytyy antaa enää pienille radiokanaville, jotka jaksavat soittaa suomi-iskelmää. Näitä ovat esimerkiksi Radio Pooki ja Radio Kajaus. Edelleen suomi-iskelmää tehdään, mutta hittiartistiksi nykyisellä sisäsyntyisellä äänitealalla sillä ei pääse.

M-Sävel: Ne, joiden kohdalla homma ei lähde lentoon, niin myös ne kulut veloitetaan tuotantotukijärjestelmän avulla menestyneiltä lauluntekijöiltä.
 
Miksi mun pitäisi kustantaa teostoistani jonkun amatöörilaulunkirjoittajan ihan sialta kuulostavien biisien tuotanto?

Järjestelmä olisi myös oikeudenmukainen siksi, kun se rahoitetaan siitä hyötyneiden varoilla. Tämä pitää muistaa.
 
Tää asia muuten varmaan on nyt käsitelty, ei muuta kun sitä demoa työstämään. Jos se itsestä kuulostaa hyvältä, niin kyllä se kuulostaa muillakin hyvältä. Ainoa jota pitää preta on laulu.

M-Sävel: Järjestelmä olisi myös oikeudenmukainen siksi, kun se rahoitetaan siitä hyötyneiden varoilla. Tämä pitää muistaa.
 
Tää asia muuten varmaan on nyt käsitelty, ei muuta kun sitä demoa työstämään. Jos se itsestä kuulostaa hyvältä, niin kyllä se kuulostaa muillakin hyvältä. Ainoa jota pitää preta on laulu.
 
Ei se kyllä ihan noin mene :D Olen kirjoittanut noin 200 biisiä joista kymmenen on ollut sellaista, jotka ihan oikeasti kuulostavat hyvältä suuremman porukan mielestä. Noin 80 biisiä niistä ovat olleet hyviä rajatun indieporukan mielestä hyviä ja loput pelkästään omasta mielestäni.
 
Jokainen maksakoon omat harrastuksensa ja elämänvalintansa.
 
Lisäksi se mainstream musiikki on hyvää, koska sitä kuunnellaan. Ei paskaa voi myydä suurelle massalle, vaikka kuinka promoaisi (Kannattaa katsoa majorien signattuja artisteja, joista ei ole kuulunut mitään ensimmäisten sinkkujen jälkeen. Niissä ei ollut tarinaa). Lisäksi näitä unohdettuja helmiä löytyy myös 90-luvulla ja 00-luvun taitteesta yhtä lailla kuin nykypäivänä. Aina on tehty sellaista musiikkia, joka unohtuu ja mikään kollektiivinen suomi-iskelmä fiilis ei ole koskaan ollut se juttu, jota täällä on harrastettu. Sieltä on vain jäänyt muutama biisi jokaiselta vuodelta esiin, jolloin sitä tehtiin huomattavasti enemmän kuin nykyään.

Näinhän se menee. Esim. Toivo Kärjen biisejä on levytetty tuhansia, mutta suurimpia hittejä on reilusti alle sata.
 
Tarkoitin tuolla hyvältä kuulostamisella sitä, että kappale kuulostaa teknisesti hyvältä. Eri juttu ovat sitten ne omasta mielestä hyvät biisit, joita tosiaan ei ole kovin suurta prosenttilukua.

M-Sävel: Perustan väitteeni paremmasta musiikista siis Suomen kansan musiikkimakuun, josta on ollut todisteena suuri levymyynti. 90-luvulla ja ehkäpä vielä osin 2000-luvun alussakin tuli isoja hittejä, jotka siivittivät artistien levymyynnin lentoon. Lisäksi aika hyvä viimeaikojen todenne tästä on ollut esim. ensimmäisten Vain elämää -kokoelmalevyjen nykymittapuulla valtaisa levymyynti. Se kertoo kansan kaipuusta aiempien vuosien vertaiseen musiikkitarjontaan.
 
Tosin perstuntumalta vois epäillä että tekijöiden osalta varianssi on nykyään suurempi kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina, jolloin joka toisen hitin teki Kassu Halonen ja joka toisen Risto Asikainen.

Ei tuhansia, "vain" n. 1400 ;)

Janus: Ensinnäkin teksti on etenkin suomenkielisessä musiikissa ensiarvoisen tärkeä
 
Ainakin pitäisi olla.
Nykyään tosin tuntuu siltä, että aivan sama, millaista schaibaa tekstit on, niin kukaan (kuluttavasta yleisöstä) ei korvaansa lotkauta.
Tämä toki kertoo jotain siitä kuluttavasta yleisöstä.
Valitettavasti.

delarco: Ainakin pitäisi olla.
Nykyään tosin tuntuu siltä, että aivan sama, millaista schaibaa tekstit on, niin kukaan (kuluttavasta yleisöstä) ei korvaansa lotkauta.
Tämä toki kertoo jotain siitä kuluttavasta yleisöstä.
Valitettavasti.
 
No onhan sillä väliä. Näitä puidaan päivittäin A&R:ien ja tuottajien kanssa. Nykyään tekstillä onkin vasta väliä, kun niiden pitää olla juuri sellaisia, joista saa hyvän hashtagin tai jonkun yhteislaulullisen punchlinen aikaan. Enää ei menisi edes Paratiisit lävitse.

Tuo onkin aika mielenkiintoista. Toisaalta, voisihan sitä alkaa itsekin tekemään tätä shaibaa ja tarjoamaan niitä sitten. Puolivaloilla saa aikaan sellaisen biisin, joita radiossa soi. Tietysti se tekninen laatu ei ihan äänitettä voi vastata, kun tekevät studiossa taikojaan.
 
Lyriikat vois mennä vaikka aluksi näin:
 
Oiiiiiii, mä elän taas. Aa-uu-aaah.
Oiiiiiii, mä en kestä. Uu-aa-iiiiih.
Uuu, tää on tanssilattia.
Tuu, sua tahdon, hottista kattia!
 
Mennään, mennään, let's go my beibe!
Mennään, mennään, sä oot kauniimpi ku Seine!
 
jne...

simohovari: No onhan sillä väliä. Näitä puidaan päivittäin A&R:ien ja tuottajien kanssa. Nykyään tekstillä onkin vasta väliä, kun niiden pitää olla juuri sellaisia, joista saa hyvän hashtagin tai jonkun yhteislaulullisen punchlinen aikaan. Enää ei menisi edes Paratiisit lävitse.
 
Nimenomaan noin, ja teksti on ylipäätään oltava (laulettuna demolla) jotta biisi otettaisiin vakavasti. Alkuperäinen kommentti koski väittämää, että "kyllä demosta saa selvän vaikka melodia olisi soitettu, demolaulu ei ole välttämätön".
 
---
 
Maailmalle katkeroitumisen sijasta omia biisejä vain demottamaan ja esittämään, lava on vapaa. Kaiku Entertainmentin vanhoilla nettisivuilla oli aikoinaan hyvin realistisia (siihen maailmanaikaan tosin, ehkä n. 8 vuotta sitten) case study-esimerkkejä erilaisten kuvitteellisten musiikintekijöiden (lauluntekijä, tekstittäjä, indiebändi) mahdollisesta urapolusta ja kuinka kustantamo-yhteistyöstä olisi hyötyä molemmille osapuolille. Ei tosin enää, "Demot"-sivu on ytimekkyydessään asian, no, ytimessä. Kaiku tarjosi myös palvelua, jossa alan ammattilaisilta sai korvausta vastaan rehellistä ja realistista palautetta ja sparrausta demoista, en tiedä onko sekään enää toiminnassa.
 
Suomi-iskelmästä päivän poppiin, Kaiku Entertainment (tämä ei ole maksettu mainos, en ole mitenkään sidoksissa ko. lafkaan) tekee muuten kaikkea tuota, joten demoa vain sinne päin jos itseluottamus on rajaton. Nykypäivän tekijöiden monipuolisuudesta Kaiun rosteri on muuten hyvä esimerkki, tässä eivät todellakaan ole kaikki nykypäivän suomalaisesta radiosoittolistat valtaavasta musasta vastuussa olevat: http://www.kaikuentertainment.fi/musiikkikustannus-1/

simohovari: No onhan sillä väliä. Näitä puidaan päivittäin A&R:ien ja tuottajien kanssa. Nykyään tekstillä onkin vasta väliä, kun niiden pitää olla juuri sellaisia, joista saa hyvän hashtagin tai jonkun yhteislaulullisen punchlinen aikaan. Enää ei menisi edes Paratiisit lävitse.
 
Siinä on vaan se, että oli teksti kuinka hyvä tahansa, sitä on melkein mahdotonta saada koneistosta läpi, kun kaikilla on omat luottotekstittäjät tai sitten artistit, jotka tekee tekstinsä itse.

Hyvinhän sitä pärjää ilman tekstiäkin, näin vaan mennään levy-yhtiöön kertomaan, että hitti on syntyny:
https://www.dropbox.com/s/g0x8zxgie … gway%20to%20the%20Pampuram.mp3?dl=0
 
Katotaan tunnistaako kukaan alkuperäistä "tekstin" lähdettä :D

delarco: Siinä on vaan se, että oli teksti kuinka hyvä tahansa, sitä on melkein mahdotonta saada koneistosta läpi, kun kaikilla on omat luottotekstittäjät tai sitten artistit, jotka tekee tekstinsä itse.
 
Mitenköhän nuo luottotekstittäjät ovat päässeet luottotekstittäjiksi? ;)

delarco: Tuskin ainakaan lähettelemällä tekstejään sinne tänne...
 
Tai sitten kirjoittamalla sen verran hyvin ja verkostoitumalla ;> Ei yleensä lopu hyvin jos pistää sataan paikkaan satunnaisia viestejä.

simohovari: Tai sitten kirjoittamalla sen verran hyvin ja verkostoitumalla ;> Ei yleensä lopu hyvin jos pistää sataan paikkaan satunnaisia viestejä.
 
Silti sillä henkilöllä, joka laittaa tekstejään sataan paikkaan on paremmat onnistumisen mahdollisuudet kuin sillä, joka laittaa nollaan. Mutta älykkäämpiäkin strategioita löytyy.

Nykyteksteissä ja etenkin kotimaisessa pop-musiikissa tekijöiden huono Suomen kieli ärsyttää tällaista vanhan liiton miestä hyvin paljon. Myös riimittely ontuu usein aika pahasti, sekä melodiatkin ovat paljolti hyvin hengettömiä saman lauseen jankutuksineen oo oo-kuorohuutoineen. Poikkeuksia toki löytyy ja hyvä niin.

Janus: Silti sillä henkilöllä, joka laittaa tekstejään sataan paikkaan on paremmat onnistumisen mahdollisuudet kuin sillä, joka laittaa nollaan. Mutta älykkäämpiäkin strategioita löytyy.
 
Minulla kiinnostaisi tietä, mitä ovat nuo älykkäämmät stradegiat!
 
Eläkeläissoittaja: Nykyteksteissä ja etenkin kotimaisessa pop-musiikissa tekijöiden huono Suomen kieli ärsyttää tällaista vanhan liiton miestä hyvin paljon. Myös riimittely ontuu usein aika pahasti, sekä melodiatkin ovat paljolti hyvin hengettömiä saman lauseen jankutuksineen oo oo-kuorohuutoineen. Poikkeuksia toki löytyy ja hyvä niin.
 
Itse olen alle 30-v lauluntekijä, mutta olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tosiaan, nykyään aika vähillä tai lähes olemattomilla panostuksilla voi tehdä biisejä. Sanoitukset on kuin 7-vuotiaan tekemät ja melodiat, tai siis epämelodiat sellaisia, että niissä ei ole mitään kosketuspintaa. Hyvä esimerkki joku hulluuden highway, tai joku vastaava. Huh, huh!

 

 
Itse olen alle 30-v lauluntekijä, mutta olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tosiaan, nykyään aika vähillä tai lähes olemattomilla panostuksilla voi tehdä biisejä. Sanoitukset on kuin 7-vuotiaan tekemät ja melodiat, tai siis epämelodiat sellaisia, että niissä ei ole mitään kosketuspintaa. Hyvä esimerkki joku hulluuden highway, tai joku vastaava. Huh, huh!
 
Idols-kisaa esim. katsellessani ja kuunnellessani uusia pop-biisejä solistien laulamina, niin enpä juuri hurrannut riemusta. Mikään ei niistä ei jäänyt mieleeni ja ns. "sovituksetkin" samanlaisia kummallista dingelidongelia. Olin aika hämilläni.