Kitarat: kitarakamat ›

The Jack: Ajattelen paljon soitetun straton sellaiseksi Rory Gallagherin soittimeksi, joka on kauttaaltaan kuin hiekkapaperilla hiottu. Custom Shopin relikoimat kepit taas näyttää siltä kuin vandaali on hetken viillellyt pintaa sieltä täältä esim. avaimella ja sitonut kitaran auton perään 20 km ajaksi.
 
Kuulemma mehiko-mummot mätkii niitä piikkiketjulla.

Presidentti: Pieni silmälasien nostelun/pilkun viilaamisen paikka. Road wornia ei tule sotkea Fenderin relic-kitaroitin. Reliceissä bodyn ja kaulan pintakäsittely on tehty loppuun asti ja vanhennettu talon menetelmin. Road worneissa taas pintakäsittely on vajavainen, tärkeitä työvaiheita on jäänyt siis tekemättä. Hevosmiesten tietotoimistosta kerrottiin, että road wornien kaulat menevät mutkalle luvattoman helposti, juurikin puutteellisen fillauksen vuoksi.
 
Noh mulla oli Fenderin road-worn jazz basso, jonka kaula oli kiero. Kaupat peruttiin, kun en suostunut lämpöhoitoihin.

Mitäs sanotte niistä Fenderin refin reliikeistä, jossa päälikerros on puhkikulutettu, mutta esim "alkuperäinen" paisley on ilman reikiä. Ei näiden varmaan kuulukaan näyttää ns. aidoilta ja ilmeisesti miellyttävät silmää kun kauppa käy.
 
Esim tälviisii, pari masterbuiltia:
 
http://frontman.cz/sites/default/files/fenderstrat.jpg
https://i.pinimg.com/564x/bc/14/e3/ … c14e349f3d30f961893cc831d3dedcf.jpg
https://i.pinimg.com/736x/82/3c/d6/ … custom-shop-fender-stratocaster.jpg

jii.haanpaa: Mitäs sanotte niistä Fenderin refin reliikeistä, jossa päälikerros on puhkikulutettu, mutta esim "alkuperäinen" paisley on ilman reikiä. Ei näiden varmaan kuulukaan näyttää ns. aidoilta ja ilmeisesti miellyttävät silmää kun kauppa käy.
 
Esim tälviisii, pari masterbuiltia:
 
http://frontman.cz/sites/default/files/fenderstrat.jpg
https://i.pinimg.com/564x/bc/14/e3/ … c14e349f3d30f961893cc831d3dedcf.jpg
https://i.pinimg.com/736x/82/3c/d6/ … custom-shop-fender-stratocaster.jpg
 
Ei näytä hyvältä omaan silmään. Tai mistä tuo idea, että Paisleyn päälle yksivärinen? Sen tiedän, että 60-luvulla oli yleistä että alkuperäisen Sunburstin päälle maalattiin joku toinen sävy. Siihen aikaan kun Stratot tulivat soitinkauppoihin aina sunburstina, ellei Fenderin tehtaalta erikseen tilannut jotain muuta sävyä. Joten niitä sunbursteja myynninedistämismielessä ruiskittiin muihin sävyihin.
 
Mutta että Paisleyn päälle?

jii.haanpaa: Mitäs sanotte niistä Fenderin refin reliikeistä, jossa päälikerros on puhkikulutettu, mutta esim "alkuperäinen" paisley on ilman reikiä. Ei näiden varmaan kuulukaan näyttää ns. aidoilta ja ilmeisesti miellyttävät silmää kun kauppa käy.
 
En ymmärrä että maksat ominaisuudesta kuten kalliista värityksestä, etkä sitten saa sitä. Nuo kitarat ovat kuluneet luonnottoman paljon kaikkialta muualta paitsi siitä kohdasta missä kulumista olisi kuulunut tapahtua eli missä oikeaa käsivartta soitettaessa pidetään. Aivan liian övereiksi vedettyjä että edes antaisivat vaikutelman vanhasta kitarasta. Sen pari kertaa mitä olen vanhaa 60-luvun stratoa hypistellyt, niin ne on olleet yllättävän hyväkuntoisia. Ei niissä ole koloja ja pintakäsittelyäkin on vielä ihan hyvin jäljellä.
 
Selailin vähän selvittäen Fenderin relikointimenetelmiä, ja tosiaan metalliesineellä vaan naarmutetaan hieno uusi pinta rikki. Paineilman puhaltamisella tärveltiin myös lakkapintaa.
 
Kotirelikoitsijoille löysin hyvän vinkin:
 
I know a person who put his guitar body in the freezer for a week, then set it in the hot sun and it cracked the finish just like he wanted...... a year later the body split it half. Oh well.

Presidentti: Mutta että Paisleyn päälle?
 
Minusta tuo on vitsikäs idea, ja kelpaisi minulle hyvin :D

Mistäs tiedätte ettei vanhoja ja oikein relicöityneitä aitoja stratoja ja telejä ole aikojen saatossa myös tahallaan soiton lomassa piesty ja paiskottu? Ihan samalla tavallahan niidenkin kulumat voi siis olla osittain "feikkiä".
 
Jossain Fenderin lehdessä oli joskus aikoja sitten juttu jonkin tunnetun bändin basistista, joka soitti jollain vanhalla Fenderin kärsineellä bassolla. Oli oikein katu-uskottavan kärsinyt. Kertoi mm. joskus heittäneensä basson uimaaltaaseen.

o0o: Mistäs tiedätte ettei vanhoja ja oikein relicöityneitä aitoja stratoja ja telejä ole aikojen saatossa myös tahallaan soiton lomassa piesty ja paiskottu? Ihan samalla tavallahan niidenkin kulumat voi siis olla osittain "feikkiä".
 
Omalla kohdalla ei väliä koska en osta "kuluneita" soittimia, itse pyyhin sormenjäljetkin pois ja itken viikon jos tulee kolhu.

Mietin kanssa vielä tuota relikoitumisasiaa. Ehkä tulee haukuttua ihan väärää puuta ( ja kitaraa) siksi, että ajattelen, että soittimen pitäisi näyttää aidosti käytössä kuluneelta. Ehkä murjoontunut olemus sinänsä on se mitä tavoitellaan, ja sellaisenahan puheena ollut soitin on erittäin vakuuttava. Tuo ei ollut sarkasmia, löysin vaan (itselleni) uuden näkökulman aiheeseen.

The Jack: Kotirelikoitsijoille löysin hyvän vinkin:
 
I know a person who put his guitar body in the freezer for a week, then set it in the hot sun and it cracked the finish just like he wanted...... a year later the body split it half. Oh well.
 
Linkki tähän ois kiva.

o0o: Mistäs tiedätte ettei vanhoja ja oikein relicöityneitä aitoja stratoja ja telejä ole aikojen saatossa myös tahallaan soiton lomassa piesty ja paiskottu? Ihan samalla tavallahan niidenkin kulumat voi siis olla osittain "feikkiä".
 
Onhan sekin mahdollista. Jos katselee Youtubesta Norman's Rare Guitarsin demoja, niin siellä on Pre-CBS Fenderitkin todella hyvässä kunnossa. Kaikkea ei voi selittää hikoilulla, vyönsoljella yms. lillukanvarsilla.

SRV tunnetusti paiskoi ykköskitaraansa pitkin lavaa, hakkasi ja hieroi sitä mikkiständiin, hyppi sen päällä ("surffasi" sillä) ja kerran kertoi heittäneensä sen kaula edellä päin seinää sillä seurauksella, että lapa meni poikki. Kertoi muistaakseni hieman katuneena ja itkeneensä tuota kaulan katkeamista. Jäljet ei tullu kitaraan vain paljosta soittamisesta.
 
Kukas kuuluisa kitaristi se olikaan, joka heitti kitaroitaan peräkonttiin muiden romujen sekaan aina ilman laukkua tai muutakaan suojausta?
 
Olisko keskiverto mnet jäsenen oman kitaran relicöinti jotenkin hyväksyttävämpää ja uskottavampaa jos tekis noita samoja asioita kotona / treeniksellä? Retorinen kysymys, ihmettelen vain tätä miksi joillakin menee tunteisiin kun joku tarkoituksella haluaa kitaroihin jälkiä. Tai jopa haluaa ostaa sellaisen, jos pitää lookista.
 
Mulla on yksi relic strato. Aivan loistava soitin ja sitä on tosi huoleton käyttää. Itse tosin olen omistanut lähinnä polypinnoitettuja kitaroita ja niitä tekee mieli varoa siksi, koska jos tulee kolhu tms. niin ne näyttää ihan törkeän rumilta. Juuri jokin aika sitten muuten mint stratorunkoon tuli kolhu jonka seurauksena kitarasta lähti puolikkaan kämmenen kokoinen palanen lakkapintaa pois. Aivan törkeän ruman näköinen.

Kefiiri: ... ajattelen, että soittimen pitäisi näyttää aidosti käytössä kuluneelta.
 
Eihän siinä ole mitään "epäaitoa", jos tykkää hakkaa kitaraansa vasaralla ja raahaa kitaraa betonilattialla ja kitara näyttää siltä? Ihan aitoja ja rehellisiä puukonjälkiä niihin kitaroihin saa aikaiseksi, jos otat puukon ja raavit sillä omaa kitaraasi. Kokeile vaikka.

Tuo päällemaalattu paisley on tietysti mielenkiintoisen historiallisen kuriositeetin jäljentämistä. Toki on niin, että epäsuosittuja värejä on päällemaalattu niin Fenderin tehtaalla kuin käyttäjienkin toimesta, ja kai sellaisetkin saattavat käytössä kulua. Mutta montakohan tapausta tosielämästä löytyy sinisiä stratoja, joista paisley tuossa mitassa pilkottaa?
 
Jos tuollainen haltuuni päätyisi, rapsuttelisin loputkin siniset pois.

o0o: Mulla on yksi relic strato. Aivan loistava soitin ja sitä on tosi huoleton käyttää. Itse tosin olen omistanut lähinnä polypinnoitettuja kitaroita ja niitä tekee mieli varoa siksi, koska jos tulee kolhu tms. niin ne näyttää ihan törkeän rumilta. Juuri jokin aika sitten muuten mint stratorunkoon tuli kolhu jonka seurauksena kitarasta lähti puolikkaan kämmenen kokoinen palanen lakkapintaa pois. Aivan törkeän ruman näköinen.
 
Ehkäpä relic-buumi on osittain polylakkauksen syytä? Nitrolakka ohenee nätin "portaattomasti" niistä paikoista missä käsi viihtyy eniten, poly taas on siinä periaatteessa ikuisesti jos kitaraa ei kolhi. Ja polylakkaa kun kolhii, se relikoituu niin rumalla tavalla lohkeilemalla.
 
varakeef: Toki on niin, että epäsuosittuja värejä on päällemaalattu niin Fenderin tehtaalla kuin käyttäjienkin toimesta, ja kai sellaisetkin saattavat käytössä kulua.
 
Sellainenkin mielenkiintoinen kuriositeetti, että David Gilmourin "black strat" oli alun perin sunburst, mutta dealer ruiskutti sen uutena mustaksi.

o0o: Eihän siinä ole mitään "epäaitoa", jos tykkää hakkaa kitaraansa vasaralla ja raahaa kitaraa betonilattialla ja kitara näyttää siltä? Ihan aitoja ja rehellisiä puukonjälkiä niihin kitaroihin saa aikaiseksi, jos otat puukon ja raavit sillä omaa kitaraasi. Kokeile vaikka.
 
Jep, olet ihan oikeassa. Uskon kokeilemattakin, en halua kitaroihini sellaisia :)

varakeef: Mutta montakohan tapausta tosielämästä löytyy sinisiä stratoja, joista paisley tuossa mitassa pilkottaa?
 
Vähissä ne voivat olla, mutta mitäs siitä. Kaikissa esimerkeissä uuden ja vanhan pinnan väriyhdistelmä on hyvän näköinen. Ihan värinvaihtotarkoituksessa päällemaalattu sävy voisi tuottaa jonkin mälsän yhdistelmän kun pohjaväri tulisi näkyviin.
 
Tuo pintaväri näyttää noissa juuri siltä, että se lähtisi kynnellä rapsuttaen loppuakin pois, mutta mahtaako se oikeasti olla sellaista? Huonosti tarttunut paukkupullomaali olisi tehtaalta autenttinen valinta :)

o0o: Mistäs tiedätte ettei vanhoja ja oikein relicöityneitä aitoja stratoja ja telejä ole aikojen saatossa myös tahallaan soiton lomassa piesty ja paiskottu? Ihan samalla tavallahan niidenkin kulumat voi siis olla osittain "feikkiä".
 
Jossain Fenderin lehdessä oli joskus aikoja sitten juttu jonkin tunnetun bändin basistista, joka soitti jollain vanhalla Fenderin kärsineellä bassolla. Oli oikein katu-uskottavan kärsinyt. Kertoi mm. joskus heittäneensä basson uimaaltaaseen.
 
Clashin Paul Simonon kertoi aikoinaan haastattelussa, että välittömästi uuden basson hankittuaan hän alkaa lyödä siihen vasaralla jälkiä.

Presidentti: Ehkäpä relic-buumi on osittain polylakkauksen syytä? Nitrolakka ohenee nätin "portaattomasti" niistä paikoista missä käsi viihtyy eniten, poly taas on siinä periaatteessa ikuisesti jos kitaraa ei kolhi. Ja polylakkaa kun kolhii, se relikoituu niin rumalla tavalla lohkeilemalla.
 
Minulla on muutama noin viisikymppinen polylakattu Fender, jotka ovat kyllä kuluneet oikein nätisti. Racing redistä punainen päällilakka on kulunut kyynärvarren alta pois niin, että kullanvärinen pohjamaali kuultaa läpi, kolhut ovat oikeissa paikoissa, muovit kellastuneet. Kyllä tässä toisessa on hiushalkeamiakin.