Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Heavy metal on käsite jota tungetaan joka paikkaan ja yhdistetään vähän joka bändiin. Yhdelle Linkin Park on heviä ja toiselle heviä ei ole kasarivuosikymmenen jälkeen tehtykään. Usein myös käsite "vanha liitto" tai "old school" yhdistetään hevibändeihin vanhoista ja uraauurtavista bändeistä puhuttaessa. Hevipuritaaneille tuntuu varsinkin olevan tärkeää, mitä kutsutaan heviksi ja mitä ei. Esimerkkinä mainittakoon oma orkesterini Bonegrinder, josta eräs puritaanituttavani sanoi: "Paula Koivuniemessäkin on enemmän heavy metallia kuin teissä".
Noh, tästähän voidaan olla montaa mieltä mutta pointti on se, että mitä heavy teille merkitsee ja kuinka suurena vääryytenä koette kyseisen termin yhdistämisen niin kutsuttuihin "nu-metal"-yhtyeisiin ja muihin vastaaviin?
En nyt sitten kaipaa sellaista pilkun viilaamista, että se ja se on heavya ja se ja se metallia. Erotan kyllä heavy metallin ja muun metallin toisistaan, käytän nyt vaan heavya yleisenä metallikäsitteenä kaikesta, johon sana nykyään liitetään.

Minä olen varmaan pelottavan vapaamielinen, vaikka en ihan kaikkea kuuntelekaan, niin luen metalliin mukaan myös kevyemmän pään kasaribändejä ja nu-metallin. Minulle on aika yhdentekevää, mitä sinne metalleihin lasketaan, kun etuliite nu- tai black kertoo kuitenkin mistä on kyse.

Ei kai noilla asioilla ole niin kauheasti väliä. ei ainakaan saisi olla. Varsinkin näillä puritaaneilla/oldskool etc.etc äijille se termien määritteleminen tuntuu olevan sitä musaa tärkeämpää. Erotellaan kuka on aito ja ei-aito. Sitä en tiedä miksi.
 
Kyllä metallin ja minkä tahansa muunkin musiikin tärkein pointti on se, että se on "aitoa" ja ensisijaisesti esittäjän näköistä musiikkia. Metallissahan ykkösijalle nousee aina tämä asenne. Ikäväkseni täytyy todeta, että monelle nämä asenne jutut merkkaa vain sitä, että ollaan hurjia,juodaan viinaa ja ollaan vaan että "vittu sitä,vittu tätä".
 
Otetaan esimerkki.Luetaan nyt se KTeollisuus siihen metalliin.Äijät menee MTV3/tms. tsättiin. Örvelletään räkä poskella jonka jälkeen haukutaan kaikki. Olihan se ihan hauskaa hetken verran mutta onko tämä sitten sitä todellista "attitudea". Mie vaan kysyn?
 
Mutta noista erotteluista sen verran että, ehkä eniten riepoo tämä erottelu eri genrejen välissä kun on olemassa ties mitä ihmeellisimpiä määrittelyjä. Black metallistahan näitä löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
 
Hyvän hevin/metallin tunnistaa aina. Se ei ole tuottanut ongelmia tähän päivään mennessä ongelmia.Jollekkin se on Linkin Park ja meikälle se on Manowar.

Mä määrittelen genret skenejohtajien mukaan, ja muista en niin piittaakkaan.
 
Heavy Metallia on zeppelinit ja sabbathit (okei kai olisi pakko sanoa myös steppenwolf mutten niin piittaa siitä...)
-Ja erikseen NWOBHM eli maidenit sun muut.
Svartti on emperoria ja immortalia, Rässi metallicaa ja anthraxia, speedi destructionia ja death deicideä ja cannibal corpsea jnejne.
Grindi vanhaa carcassia ja napalm deathia, Nu metallia Limp Bizkit ja Korn.
 
jaddajaddajadda.
 
Kaikki muu (paitsi S.O.D ja M.O.D) on paskaa crossoveria... No melkein kaikki.

Mä en ole koskaan oikein tajunnut tuota intoa tunkea joka bändiä johonkin laatikkoon, kun ei ne siellä kuitenkaan pysy. Sitten on miljoona laatikkoa pelkästään metallin sisällä, kun joka bändille pitää keksiä oma. Mulle riittää että jotain musiikkia kuvaillaan tyyliin iskelmä, pop, rock, metal plus tarvittava(t) adjektiivi(t). Soitan raskasta, progahtavaa rokkia.

Meikä sanoo välillä kaikkea musiikkia heviks, vähän huumorimielellä. Esim. jos meen laittaan jukeboxista Ramonesia ni sanon vaan että meen laittaan hevit soimaan.
Noita musiikkityylien alalajeja on kyllä vähän liikaa nykyään, joten yleensä lajittelen bändit/musiikin vaan hyviin ja huonoihin. Mut ei mua se vaivaa jos joku niitä lajittelee vähän tarkemmin, tiedänpähän nopeemmin mistä on kyse, jos asia nyt sattuu olemaan mulle ennestään tuttu.
Mutta onhan se nyt selvä että nykymetallin ja "vanhan liiton" hevin välillä on jämpti ero. Ne vanhat tunnistaa siitä, että niissä on munaa :)
Edit: Joskus aikoinaan (KISSin kulta-aikoina) jossain sanottiin että hard-rock eli heavy-metal, nykyään taas joku sanoo että HC, eli hevi :)

Mä en ole koskaan oikein tajunnut tuota intoa tunkea joka bändiä johonkin laatikkoon, kun ei ne siellä kuitenkaan pysy.
 
Pysyy kun laittaa sinne oikeat yhtyeet. Kts. yllämainittu esimerkkini.

Pysyy kun laittaa sinne oikeat yhtyeet. Kts. yllämainittu esimerkkini.
 
Heh, kyllä sulla lievää hapuilua näyttäs olevan tossa esimerkissä.

Heh, kyllä sulla lievää hapuilua näyttäs olevan tossa esimerkissä.
 
No ei kyllä ole. Tokihan sieltä saattaa puuttua pari nimeä, kuten manowar tai carcass, ehkäpä morbid angel, meyhem darkthrone ja burzumkin, mutta kyllä kaikki oleelliset on siinä. Ja eihän ton edes ole olla eksklusiivinen lista. No nyt se alkaa olemaan kun lisäsin nämä...

Heavy metal on käsite jota tungetaan joka paikkaan ja yhdistetään vähän joka bändiin. Yhdelle Linkin Park on heviä ja toiselle heviä ei ole kasarivuosikymmenen jälkeen tehtykään. Usein myös käsite "vanha liitto" tai "old school" yhdistetään hevibändeihin vanhoista ja uraauurtavista bändeistä puhuttaessa. Hevipuritaaneille tuntuu varsinkin olevan tärkeää, mitä kutsutaan heviksi ja mitä ei. Esimerkkinä mainittakoon oma orkesterini Bonegrinder, josta eräs puritaanituttavani sanoi: "Paula Koivuniemessäkin on enemmän heavy metallia kuin teissä".
Noh, tästähän voidaan olla montaa mieltä mutta pointti on se, että mitä heavy teille merkitsee ja kuinka suurena vääryytenä koette kyseisen termin yhdistämisen niin kutsuttuihin "nu-metal"-yhtyeisiin ja muihin vastaaviin?
En nyt sitten kaipaa sellaista pilkun viilaamista, että se ja se on heavya ja se ja se metallia. Erotan kyllä heavy metallin ja muun metallin toisistaan, käytän nyt vaan heavya yleisenä metallikäsitteenä kaikesta, johon sana nykyään liitetään.
 
Taidanpa tietää, kuka sanoi tuon Paula Koivuniemi-vertauksen. Tais mies mulle itse asiasta kertoa. Aivan varma en ole, mutta....Anyway.
 
Kuten tässä jo sanotaan, asioista voi olla montaa mieltä. Niistä on aika turha jauhaa. Mutta toisaalta, niistä ne mehevimmät keskustelut saa.
Luokittelisin itseni kyllä tuonne vanhaan liittoon aika pitkälle. Harva uusi bändi herättää minussa mitään tunteita. Toisekseen, mulle heavymetal edustaa muutakin kuin musiikkia. Elämäntapa, asenne Etc. Eli myös näiden soittajien bändeissä tulee olla asialleen omistautuneita heavymetaläijiä. Ulkonäöllä on väliä.
Musamaku on Death-rässimetal-puolella. Näissä genreissä nimenomaan ei juurikaan mitään uutta/hyvää ulos nykyään tule. Vanhat bändit tekee ne parhaimmat edelleen. Morbid Angel, Deicide, Testament, Slayer Etc.
Varsinkin rässipuolella on havaittavissa huolestuttavaa retrosuuntausta. Jonku mielestä se on hyvä juttu, Mulle ei.
 
Tässä jutussa lienee nyt oleellisinta se, miten eri koulukunnan ihmiset suhtautuu eri koulukunnan ihmisiin. Itselleni se on oikeastaan aika sama, minkätyylistä metallia toinen kuuntelee tai onko hän uudempaa koulukuntaa ku minä.Nu-metal on ainoa, mitä en siedä. Ei kuulu ollenkaan metalliin. Keskustelussa pääosaa leikkii metalli ja se asenne siellä ratkaisee. Wannabe-heavymiehiä on nähty tarpeeksi ja ne kyllä erottaa jo kaukaa. Ne ovat ainoita, keihin en uhraa juuri hetkeäkään.
Kaikkia ei voi miellyttää ja jo yrittäminenkin on turhaa. Mutta Metallia ei vain soiteta, se pitää tuntea. Se on muutakin ku soittamista. Kuten sanoin, täällä heavymetal on enemmän kuin elämäntapa
Now Playing: Deicide- Once upon the cross

Meikä antaa kyllä kaikki respectit semmosille vanhan liiton hevareille, semmosille keillä on farkkuliivi nahkatakin päällä, ja mielellään kaikki paikat kangasmerkkejä täynnä. Vaikka en ite silleen pukeutuiskaan. Tosin samat respectit menee muillekin alkuperäisjutuille, ja niille ketkä on pysyny tyylilleen uskollisina vaikka muut nauraa. Hyvänä esimerkkinä mm. takatukkadiscoilijat 80-luvulta, mikä kyllä taitaa olla sukupuuton partaalla.

Luokittelisin itseni kyllä tuonne vanhaan liittoon aika pitkälle. Harva uusi bändi herättää minussa mitään tunteita.
 
Ihan sama läppä. Maailman parhaat mättölevyt ovat ehdottomasti -80 luvulta ja ysärin alusta.
 
Toisekseen, mulle heavymetal edustaa muutakin kuin musiikkia. Elämäntapa, asenne Etc. Eli myös näiden soittajien bändeissä tulee olla asialleen omistautuneita heavymetaläijiä. Ulkonäöllä on väliä.
 
Toisaalta just ton takia leikkasin tukkani ja aloin soittaa rokkia... Ei tartte hengata muideen sosiaalispitaalisten seurassa ja hokee vaan sitä yhtä juttuu.
 
Tässä jutussa lienee nyt oleellisinta se, miten eri koulukunnan ihmiset suhtautuu eri koulukunnan ihmisiin. Itselleni se on oikeastaan aika sama, minkätyylistä metallia toinen kuuntelee tai onko hän uudempaa koulukuntaa ku minä.
 
Newschoolia mä en musiikkina oikein tajua. Enkä kyllä sitäkään miksi pitää kuunnella nimenomaan metallia. Eikö kaikki musiikki ole loppujen lopuksi yhtä?
 
Helvetti, soittamassamme musiikissa on paljon bläkki/deathi vuosiemme riffejä uudelleen sovitettuna. Eikä kukaan huomaa sitä. Samoin Balladeissamme jousisovituksia klassisen koulukunnan mukaan. remixejäkin on tulossa...
 
Nu-metal on ainoa, mitä en siedä. Ei kuulu ollenkaan metalliin. Keskustelussa pääosaa leikkii metalli ja se asenne siellä ratkaisee.
 
Kyllä se vanha roina aikas kovaa on, eikä niinkään paljoa eroa vanhasta HC/Thrash-crossover- meiningistä... vaikkei toki ole niin hyvää mutta kuitenkin, MTV-musiikistahan emme nyt siis puhu.
 
Wannabe-heavymiehiä on nähty tarpeeksi ja ne kyllä erottaa jo kaukaa. Ne ovat ainoita, keihin en uhraa juuri hetkeäkään.
 
Pitääkö ne luokitella muiksi kuin ihmisiksi?
 
Mutta Metallia ei vain soiteta, se pitää tuntea. Se on muutakin ku soittamista. Kuten sanoin, täällä heavymetal on enemmän kuin elämäntapa
 
Eikös kaikki musiikki ole?
 
Now Playing: Deicide- Once upon the cross
 
Vitun kova tekele.

^ Tolla wannabe-jutulla tarkotin lähinnä ihmistä, joka esittää muuta ku onkaan sen takia, että haluaa päästä piiriin mukaan. Epäaitous vituttaa suunnattomasti, asiassa ku asiassa. Turhaa perseennuoleskelua ja sitä en tosiaan voi sietää. Sellanen tyyppi saa heti kyllä respectit joka tuntemattomana tulee vaan eteen ja haukkuu meidän keikan ihan paskaksi, musan paskaksi Etc. Kärjistettyä jälleen. Mutta koska tässä nyt puhuttiin heavyimmeisistä, niin mainitsin wannabe-hevarit.
 
Mitä sit taas tarkoitin tuolla tuntemuksella soiton yhteydessä...Se on kyllä vaikea selittää. Oikeastaan mahdoton. Ehkä se vaan kiteytyy tuohon asennepuoleen.
 
Tuo läppä mua aina huvittaa. " olin ennen kans hevari, mutta leikkasin tukkani, päätin kasvaa aikuiseksi ja nyt olen parempi ihminen.". Toi oli nyt jälleen kärjistetty kommentti, tapa ku on sellainen, mutta noin se tuntuu kuitenkin menevän.
Ei siinä, se oli sun päätös ja sulle respectit siitä. mutta aika turhaa alkaa opastamaan muita sitte siihen Ns. oikeaan elämäntyyliin ja suvaitsevaisuuteen, mikä sulta tuntuu löytyvän. Multa ei löydy suvaitsevaisuutta eikä tukka lähde. Minä en halua olla tekemisissä muiden ku samalla tavalla ajattelevien kanssa. Eli toisinsanoen heavymiesten. Työ on sitte erikseen. Maailmassa on nyt vaan pakko katsella ihmisiä toisinaan, joita halveksii. mutta vapaa-aikana ei ole pakko.
Mulla ei ole mitään mielenkikintoa tutustua ihmisiin, jotka eivät ole metallipiireissä. Puritanisuutta, tyhmyyttä, ahdasmielisyyttä, varmasti kaikkea sitä.. mutta oma valinta ja se on kaikille parempi. Suutarit pysykööt lestissään.
Se on se ajatusmaailma, mikä on homman pointti. Koska en tule toimeen suvaitsevaisten maailmanparantajien kanssa, en heitä myöskään hetkeäkään katsele. Jos katselen, menetän hermot alta aikayksikön.
Ikää on lähempänä 30 eli ei tässä mistään teiniangsteista puhuta. Mutta on se ennenkin todettu, että mulla tämä Ns. ihmisviha vaan kasvaa vanhemmuuten.
Kukin tyylillään. Miksi sitä on niin vaikea kunnioittaa? Jos täällä ihmiset haluaa halia jokaista vastaantulijaa, tehkää niin. Kunhan ette mua halaa vahingossakaan.
Ja ei, kaikki musiikki ei tosiaankaan ole yhtä. Muut ehkä, ihan sama, ei kiinnosta. Mutta metalli on ihan oma juttunsa ja jos olet ollut joskus metallisti, tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Se on oma maailmansa.
Mutta tämä vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että sää olet ollut vaan just se kuuluisa wannabe-hevari aikoinaan. Roikkunut muiden mukana vaan eikä ole itse miettinyt juttuja oikeastaan hetkeäkään. Ei tosiaan pahalla

Lappis hei, en kyllä tajua miten toi ylläoleva juttu liittyy oikeestaan metallimusiikkiin. Tai osittain tajuan, mutten saa puettua sitä sanoiksi. Sunlaisia tyyppejä löytyy varmaan ei-heavymiehinäkin. Ja ei kaikki heavymiehetkään varmaan allekirjoita tota sun mielipidettä. mutta sä oot kyllä varmaan semmonen tr00.

Mä en tunnusta metallia ollenkaan. Heviä sen olla pitää perkele! Heviä tai heavy metalia! Metalli on sitä mistä lapiot tehdään.

Mä en tunnusta metallia ollenkaan. Heviä sen olla pitää perkele! Heviä tai heavy metalia! Metalli on sitä mistä lapiot tehdään.
 
Kumma, kun minäkin olen miettinyt, että ollako metallia vaiko heviä. Kallistun hevin (tai heavy metalin) kannallle, jotenkin hevi on sanana huumorintajuisempi tai lupsakampi kuin metalli. Metalli on jotenkin "negatiivisempi" sana kuin hevi. Heviä ei väännetä ryppyotsaisesti, vaan aina tietty itseironian pilkahdus silmäkulmassa.

Kumma, kun minäkin olen miettinyt, että ollako metallia vaiko heviä. Kallistun hevin (tai heavy metalin) kannallle, jotenkin hevi on sanana huumorintajuisempi tai lupsakampi kuin metalli. Metalli on jotenkin "negatiivisempi" sana kuin hevi. Heviä ei väännetä ryppyotsaisesti, vaan aina tietty itseironian pilkahdus silmäkulmassa.
 
Nyt olet kyllä niin oikeassa kuin olla vain voi! Mun mielestä.

Jos jatketaan teemaa niin mua naurattaa bändien promokuvat missä poseerataan päät painuksissa kulmien alta luimistellen niin kovan näköisinä. Saksalaiset hevarit osaa nauraa itselleen. Hevi on parasta!

Mitä sit taas tarkoitin tuolla tuntemuksella soiton yhteydessä...Se on kyllä vaikea selittää. Oikeastaan mahdoton. Ehkä se vaan kiteytyy tuohon asennepuoleen.
 
Metallia edelleen soittavana en voi sanoa kokevani eroa sen tai muiden kanssa.
 
Tuo läppä mua aina huvittaa. " olin ennen kans hevari, mutta leikkasin tukkani, päätin kasvaa aikuiseksi ja nyt olen parempi ihminen.". Toi oli nyt jälleen kärjistetty kommentti, tapa ku on sellainen, mutta noin se tuntuu kuitenkin menevän.
 
Ja kyllä helvetissä koen edelleen olevani. Ei muhun mikään vanhaa pottua paremmin kolise edelleenkään, paitsi tottakai se mitä itse soitan. Se vain etten halua viettää aikaani ihmisten kanssa, joiden seurassa pitäisi olla yhteinen sävel tietoisena valinta ja sama ajatusmaailma ajoi mut sieltä pois.
 
Ja ei, kaikki musiikki ei tosiaankaan ole yhtä. Muut ehkä, ihan sama, ei kiinnosta. Mutta metalli on ihan oma juttunsa ja jos olet ollut joskus metallisti, tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Se on oma maailmansa.
 
Kuten mainitsin, kyllä koen olevani. Ja se on oma maailmansa, jossa en halua olla osana. Mä en jaksa sitä että jokainen nainen niissä piireissä on joko friikkisirkuksen lihava/parrakas nainen tai gootti tai kuvittelee että bändin jäsenen naiminen olisi jotenkin koleeta tai sitten ihan vaan helveti ruma, mä en jaksa sitä että porukka kokee olevansa jotenkin vitun eliittiä tai "itsenäistä" ja itsetietoisia kun pukeutuu samaan uniformuun ja oikeastaan ainoa ero ihmisten välillä on alkoholismin esiasteen vaihe ja pikku detaljit henk. koht. top-10 listassaan. Mä en jaksa sitä että ollaan exteme juomalla kaljaa vaikka stögiksestä enkä mä jaksa sitä että jos ei muuten olla niin saatanan synkkiä luonnostaan niin ehdollistetaan itsensä tai edes feikataan.
-Tai ruvetaan satanisteiksi jotta olis edes joku tekosyy olla paha.
Mä en jaksa että kaikki muu musiikki, kaikki muut ihmiset on $ell-Outteja ja typeriä muuten vaan tai ainakin feikkejä enkä mä jaksa sitä että kaiken tämän jälkeen nostetaan itsensä ja kaltaisensa pöydälle.
 
Nimittäin ihan vitun kaikki tekee samaa.
 
Mutta tämä vain vahvistaa mielipidettäni siitä, että sää olet ollut vaan just se kuuluisa wannabe-hevari aikoinaan. Roikkunut muiden mukana vaan eikä ole itse miettinyt juttuja oikeastaan hetkeäkään. Ei tosiaan pahalla
 
Siinä se onkin. Mä rupesin miettimään. Ja 17- vuotiaana duunissa tajusin ekaa kertaa ettei kaikki ihmiset välttämättä ole tyhmiä. Tai no vittu kyllä on, mutta ei se tarkoita etteikö niiden kanssa voisi hauskaa pitää. 21- vuotiaana intissä viimeistään tajusin että muitakin arvoja on kuin angstaaminen, ja nyt kohta kaksfemmana mä alan viimeinkin pitää itseäni kokonaisena. Ehkä siinä suhteessa feikki olenkin, etten halunnut yllämainittuja asioita -saatikka niiden määrittelevän identiteettiäni.
 
Sen teen minä ihan itse,
 
Eikä se mitään. En mä pahalla moista ottaisikaan.