| Aihe: Nopeudella pärjää? | |
|---|
 Arkka
27.11.2017 21:57:59 (muokattu 27.11.2017 21:58:28) | |
|
Zibaldone: Absoluuttinen sävelkorva riittää tiettyyn pisteeseen asti nopeudessa, kun joutuu erikseen plokkaamaan sävelet.
Pitkälle treenattu relatiivinen sävelkorva voi tunnistaa soinnun laadun heti.
Jos aivojen ronkkiminen ei mene liian henkilökohtaiseksi, niin heitä joku esimerkki soinnusta, joka sulle on ollut/olis vähemmän nopeampi tunnistaa ja kuvaile miksi. Jos et halua, ni sano vaan rohkeesti, että painu helvettiin ;) |
|
Zibaldone: Absoluuttinen sävelkorva riittää tiettyyn pisteeseen asti nopeudessa, kun joutuu erikseen plokkaamaan sävelet.
Pitkälle treenattu relatiivinen sävelkorva voi tunnistaa soinnun laadun heti.
Tossa ekassa tilanteessa ei oo kyllä ihan tarpeeks vahvoilla, lähinnä ottaa sen nuotin mikä itelle ekana hyppää korville ja sormet/lihasmuisti kertoo sen jälkeen missä mennään. Jos kertoo...
Helpompi itelle tunnistaa korvalla mitä sorttia joku soitettu sointu on.
Eli voisko tuon muotoilla sitten niin että korva on paremmin kärryillä harmoniasta kuin melodiasta?
Tuohon virtuositeetti-jauhantaan vielä omat kaks markkaa, en usko siihen että joku vaan syntyy niillä lajhoilla ja muut eivät, eivätkä sellaisiksi millään muutu. En kyllä usko siihenkään että geeneillä ei olisi minkäänlaista vaikutusta asiaan.
Mä lyön vetoa että ratkaisevin yksittäinen muuttuja on missä iässä on mitäkin ryhdytty treeneemaan ja minkälaisella opetuksella. Kyllä ne lapsen aivot imee aivan eri tasolla dataa kuin aikuisen. Pannaan 7-vuotias ja 27-vuotias samalle 10 000:n tunnin kurssille niin ei tartte paljoo arvailla kuka sen jälkeen soittaa kenet suohon... |
 Zibaldone
27.11.2017 22:12:24 (muokattu 27.11.2017 22:12:45) | |
|
Arkka: Jos aivojen ronkkiminen ei mene liian henkilökohtaiseksi, niin heitä joku esimerkki soinnusta, joka sulle on ollut/olis vähemmän nopeampi tunnistaa ja kuvaile miksi.
Polysoinnut ovat vielä vaikeita, vaikka istuisin instrumentin ääressäkin testailemassa.
Kun säveliä alkaa olla enemmän kuin 6 yhtaikaa rämäytettyna, menee hankalaksi.
Arpeggiosta ne kuulen, mutta en (vielä) attack-tyylisistä soinnuista joissa sävelet soivat kaikki kerralla. |
|
Zibaldone: Polysoinnut ovat vielä vaikeita, vaikka istuisin instrumentin ääressäkin testailemassa.
Kun säveliä alkaa olla enemmän kuin 6 yhtaikaa rämäytettyna, menee hankalaksi.
Arpeggiosta ne kuulen, mutta en (vielä) attack-tyylisistä soinnuista joissa sävelet soivat kaikki kerralla.
Aika nice kyllä silti. Yksittäisenä äänenä joskus ite tunnistin jostain syystä B:n useamman vuoden, mut sit sekin katos. Testasin tänään hyräillä B:n ja se olikin A. |
|
ÄrGee: Tuollaisesta väittämästä tulee mieleen vain se, että pelkästään lahjakkuudella pärjää ja
Virtuoositasolla lahjakkuudet erottuvat muista ihmisistä. Noin muuten soittaminen ei välttämättä vaadi kovin paljon taitoja, että sillä "pärjää". |
|
tomaattiorava: Tuohon virtuositeetti-jauhantaan vielä omat kaks markkaa, en usko siihen että joku vaan syntyy niillä lajhoilla ja muut eivät, eivätkä sellaisiksi millään muutu. En kyllä usko siihenkään että geeneillä ei olisi minkäänlaista vaikutusta asiaan.
Kun se nimenomaan on noin, ja tuotahan näkee muissakin yhteyksissä kuin soittamisessa, oikeastaan kaikessa. Esimerkiksi Arnold Schwarzenegger oli kehonrakentajana yksinkertaisesti parempi kuin muut, vaikka kaikki ne kaverit siihen aikaan treenasi kovaa ja veti douppia minkä ehtivät. Kun olet parempi geneettisesti kuin muut niin sellaista se vain on. Sama juttu vaikka Guthrie Govanin kanssa, ei se tyyppi ole varmaan treenannut mitenkään älyttömän paljon, varmasti saman verran kuin muutkin soittajat, jotka ottavat sen asian tosissaan. Govan on vain vähän lahjakkaampi kuin muut. |
|
Enpä usko että lahjakkuudella on mitään tekemistä sen kanssa miten taitavaksi soittajaksi kukakin tulee. Musikaalisuuteen voi olla lahjoja mutta motoriseen suorittamiseen niitä ei tarvita. Ne erot tulee siitä että jotkut käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansa treenaamiseen. Jason Becker tuli ruokapöytäänkin kitara sylissä.
No tiedäthän.. Tarkoitettu.. tiedäthän.. |
|
Jormaz: Enpä usko että lahjakkuudella on mitään tekemistä sen kanssa miten taitavaksi soittajaksi kukakin tulee. Musikaalisuuteen voi olla lahjoja mutta motoriseen suorittamiseen niitä ei tarvita. Ne erot tulee siitä että jotkut käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansa treenaamiseen. Jason Becker tuli ruokapöytäänkin kitara sylissä.
Täytyy muistaa, että myös lahjakkuus on opittu ominaisuus. Perimä vaikuttaa toki moneen asiaan, esimerkiksi raajojen pituuteen tms. mutta suurimman osan ominaisuuksista ihminen hankkii itselleen harjoittelemalla ja tekemällä valintoja. Se mikä on synnynnäistä ja mikä opittua/opittavissa on ihan tarkkaan varmaan aika mahdotonta sanoa. Esimerkiksi musikaalisuutta voi oppia samoin sävelkorvaa voi harjoittaa. Sanoisin, että eniten musiikin oppimiseen vaikuttaa se mitä ihminen pitää itselleen mahdollisena oppia.
Lapsi uskoo voivansa oppia mitä tahansa. Siksi soittamaan opetteleminen on suotuisaa aloittaa lapsena. Myöhemmin ihmiselle on jo ympäristön taholta uskoteltu, että hän ei voi oppia kuin määrättyyn rajaan saakka jne.... kuitenkin ainoastaan usko omiin kykyihin ja mahdollisuuteen kehittyä, rajoittaa ihmisen oppimista. Tämäkin foorumi on puolillaan ihmisiä joilla on vankka usko johonkin synnynnäiseen "lahjaan" joka ratkaisee mitä kukakin voi tehdä.
Me elämme kulttuurissa jolla on tarve palvoa "poikkeusyksilöitä", mutta hyvin harvoin poikkeuksellisuus on synnynnäistä. Se on lähes aina jotakin syntymän jälkeen tapahtunutta ts. mieletöntä mäihää, harjoittelemalla hankittu ominaisuus, tms..
Elämä on reiässä rattoisaa...... |
|
Guthie Govan on soittanut kitaraa 3-vuotiaasta lähtien. Veikkaisin, että niitä tunteja on saattanut jokunen tuhat tuntia kertyä kitaraa soitellessa. 10 000 tuntiahan on noin 2h 45min päivässä kymmenen vuoden ajan. Väittäisin, että jos tuon verran säännöllisesti harjoittelee kymmenen vuoden ajan, niin saattaa olla soitin aika hyvin hallussa, oli lahjakas tai ei. Ja tästähän on tutkimuksia, joiden mukaan lahjakkuus auttaa harjoittelun alkuvaiheessa mutta erot tasaantuu melko nopeasti. Luulen myös, että musikaalisuus on myös melko pitkälti opittua eikä geeneissä. Se, että on lahjakas tarkoittanee tässä tapauksessa että on pienenä tehnyt paljon hienomotoriikkaa kehittäviä asioita ja kuunnellut musiikkia. |
|
J4nTTi: Guthie Govan on soittanut kitaraa 3-vuotiaasta lähtien. .............
Toisaalta ei ole mitään merkitystä minkä ikäisenä on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, kun katsotaan kenestä tulee nobelkirjailija. Varmaan huippunopeissa konekirjoittajissakin osa on oppinut kirjoittamaan nelivuotiaana ja osa seitsemän tai kahdeksan vuotiaana, mutta silti heidän suorituksessaan aikuisena ei ole mitään eroa tai ero voi olla odottamaton.
Elämä on reiässä rattoisaa...... |
|
hallu: Toisaalta ei ole mitään merkitystä minkä ikäisenä on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, kun katsotaan kenestä tulee nobelkirjailija. Varmaan huippunopeissa konekirjoittajissakin osa on oppinut kirjoittamaan nelivuotiaana ja osa seitsemän tai kahdeksan vuotiaana, mutta silti heidän suorituksessaan aikuisena ei ole mitään eroa tai ero voi olla odottamaton.
Nyt ei puhuta samasta asiasta. Vertaat nyt opettelun aloittamista ja asian oppimista. Aloitusajankohta ei itsessään kerro mitään. Se, että harjoittelun on aloittanut aikaisin liittyi vain siihen, kuinka paljon tunteja on ehtinyt kertyä. Tässä puhuttiin virtuoosimaisesta soitosta, mikä itselle tarkoittaa sitä, että pystyy soittamaan mitä haluaa (yksinkertaistettuna). Mutta vaikka olisi virtuoosi, ei silti välttämättä sävellä maailman parasta biisiä (viittauksena tuohon nobelpalkintoon). |
|
Sinänsä kiintoisa aspekti kumminkin. Vaatiiko virtuoosiksi luokitteleminen soiton teknisen sujuvuuden lisäksi minkäänlaista tyylitajua tai omaperäisyyttä? Ei kai.
En ole musiikin asiantuntija. |
 pappasfin
28.11.2017 10:32:40 (muokattu 28.11.2017 10:34:43) | |
|
Virtuoosiksi helpommin päässee jos:
- aloittaa nuorena
- treenaa paljon
- treenaa oikeita asioita, "oikealla tavalla" ja "oikeassa järjestyksessä"
- on lahjoja
- on motivaatiota ja oikeita tavoitteita asetettu
Pelkkä lahja ei yksi riitä koska sitä lahjaakin pitää käyttää eli ei voi tulla virtuosi-kitaristiksi jos ei edes ota sitä kitaraa käteen vaikka olis kuinka lahjoja asiaan, kyllä se vaatii treenaamista.
Pelkkä kova treenikään ei vie virtuoosiksi jos ei ymmärrä treenata oikeita asioita, oikealla tavalla ja järjestyksessä eli treenin paljous ei ole mikään tae virtuoosiksi pääsemiselle.
Motivaatio ja oikeat tavoitteet auttavat asiassa ja helpottavat edistymistä.
EDIT: Onko virtuoosi sitten kuinka hyvä tyylinikkari tai säveltäjä niin se onkin mielenkiintoinen kysymys, itse pidän sellaisesta kitaristista joka virtuoositeetin lisäksi omaa hyvän tyylitajun ja tuo sitä makoisaa tyylittelyä soittoon ja musiikkiin.
PappaSFin |
|
Jokaiselle makunsa mukaan. |
|
Jormaz: Musikaalisuuteen voi olla lahjoja mutta motoriseen suorittamiseen niitä ei tarvita.
Jotkut on fyysisesti hitaampia kuin toiset eli lihasten ja aivojen yhteys ei toimi samalla tavalla kaikilla. Tuon vuoksi kaikista ihmisistä ei voi tulla virtuooseja, vaikka harjoittelua olisi saman verran ja samasta syystä virtuooseja on vähän, koska lahjakkuuden ja ahkeran harjoittelun pitää yhdistyä eikä se ole kovin yleistä. |
|
Määritelkää virtuoosi.
Yleisesti se yhdistetään tekniseen osaamiseen, mikä on myöskin hiukan epämääräinen/laaja käsite. Joidenkin mielestä tekninen osaaminen on sitä vauhtia ja nopeutta soitossa, eri tyylien hanslaakaamista jne.
Entäs kun mennään tunneilmaisuun soitossa, eli kykyyn tuoda omat tunteensa soittoon, käyttää instrumenttia tunnetilojensa ilmaisuun. Tuolloin kitaristit, joita kutsutaan vähemmän teknisiksi soittajiksi, usein kuitenkin loistavat. |
|
Taitaa virtuoosilla olla vähän jokaisen mielessä hieman erillainen käsitys :D
https://fi.wikipedia.org/wiki/Virtuoosi
Ja alla tuon sivuston tekstistä lainaus
"Virtuoosi on musiikissa teknisesti poikkeuksellisen taiturimainen esiintyjä: soittaja, laulaja tai kapellimestari. Sanan alkuperä juontaa italian termistä virtuoso, mikä tarkoitti perin pohjin koulutettua muusikkoa, erityisesti säveltäjää tai musiikin teoreetikkoa 1500- ja 1600-luvuilla. Virtuooseiksi alettiin kutsua erityisen taidokkaita soitin- ja laulusolisteja 1700-luvulla, jolloin ooppera ja soitinkonsertto olivat suosittuja musiikkimuotoja.1
Musiikkiharrastuksen levittyä myös porvariston keskuuteen 1800-luvulla erityisesti resitaalien yleistyessä virtuoosimaisia muusikkoja tarvittiin enemmän ja nimitys yleistyi. Termille alkoi samalla tulla myös negatiivista sävyä, koska sillä saatettiin viitata myös teknisesti taitavaan, mutta samalla musiikillisesti köyhään ja yleisöä kosiskelevaan esitystapaan. Nykyisin sanaa käytetään usein silti myös esiintyjistä, joiden tekninen osaaminen loistaa yhdessä vahvan musiikillisen tulkintakyvyn kanssa.1
"
PappaSFin |
|
Muistutan vaan:
"It's a bunch of bullshit every time guitarists say, 'One note says so much more than 100.' I always laugh at idiots who make that claim. Tell that to a flamenco player or a classical player and see what they say. |
|
antnis: Muistutan vaan:
"It's a bunch of bullshit every time guitarists say, 'One note says so much more than 100.' I always laugh at idiots who make that claim. Tell that to a flamenco player or a classical player and see what they say.
Niin, onhan tuo melko genresidonnaista myös. Laitetaan flamencokitaristi tai klassinen kitaristi vetämään bluesia tai jaskaa niin useimmiten käy huonosti. |
|
romeorok: Niin, onhan tuo melko genresidonnaista myös. Laitetaan flamencokitaristi tai klassinen kitaristi vetämään bluesia tai jaskaa niin useimmiten käy huonosti.
Jos niin käy niin kannattaa miettiä, että mistä syistä, rinnastuksesi ei kestä päivänvaloa eikä lähempää tarkastelua. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
