Kitarat: kitarakamat ›

LaMotta: Elementti kuin elementti.
 
Elementillä ja elementillä on eroja.

LaMotta: Elementti kuin elementti.
 
No ei sentään. Tuo elementin sisäänajo ei ole mikään tonewoodin tapainen myytti, vaan asia, jonka jokainen pystyy kuulemaan selvästi. Siis kun puhutaan normaaleista kitaraelementeistä.
 
Ero on merkittävä ja täysin kiistaton.

LaMotta: Huono elementti ei ole stabiili.
 
Hyvä elementti kuulostaa siltä miltä sen odotetaan kuulostavan.

Laulava Kylätohtori: No ei sentään. Tuo elementin sisäänajo ei ole mikään tonewoodin tapainen myytti, vaan asia, jonka jokainen pystyy kuulemaan selvästi. Siis kun puhutaan normaaleista kitaraelementeistä. Ero on merkittävä ja täysin kiistaton.
 
Sitä tässä alun perin kysyinkin, että mitä elementissä teknisesti tapahtuu. Vastaukset on olleet luokkaa talismani ja toteemi.

LaMotta: Sitä tässä alun perin kysyinkin, että mitä elementissä teknisesti tapahtuu. Vastaukset on olleet luokkaa talismani ja toteemi.
 
Siihen kysymykseen on vastattu jo pariinkin kertaan. Ne vastaukset eivät vaan tunnu sulle kelpaavan.

blues guitar: Siihen kysymykseen on vastattu jo pariinkin kertaan.
 
Näen vain talismanin ja toteemin lisäksi mojon.

LaMotta: Näen vain talismanin ja toteemin lisäksi mojon.
 
Se on sun ongelmasi.

LaMotta: Sitä tässä alun perin kysyinkin, että mitä elementissä teknisesti tapahtuu. Vastaukset on olleet luokkaa talismani ja toteemi.
 
Kai kitaraelementit joudutaan tekemään suht halvoista materiaaleista, että menevät kaupaksi. Tämä aiheuttaa sitten äänen muuttumista, kun materiaalit muuttuvat käytössä.
 
Tai ehkä vielä uskottavampi selitys on, että koska ne legendaariset elementit tehtiin 50- ja 60-luvulla pahvista ja muista epästabiileista aineista, niin kitaristien mielestä ne pitää tehdä samalla tavalla täältä ikuisuuteen. Mitä kalliimpi putiikkielementti, sitä enemmän se on tehty autenttisesti vanhoilla tekniikoilla.
 
Varmasti pystyttäisiin tekemään muuttumattomia elementtejä, mutta mitä ne maksaisivat? Ostaisiko ultrakonservatiiviset kitaristit niitä? Ehkä niitä on jo tehtykin, mutta ei ole vielä tullut vastaan.

Laulava Kylätohtori: Tai ehkä vielä uskottavampi selitys on, että koska ne legendaariset elementit tehtiin 50- ja 60-luvulla pahvista ja muista epästabiileista aineista, niin kitaristien mielestä ne pitää tehdä samalla tavalla täältä ikuisuuteen. Mitä kalliimpi putiikkielementti, sitä enemmän se on tehty autenttisesti vanhoilla tekniikoilla.
 
En osaa sanoa. En tiedä miksi kitaraelementit tehdään niin kuin tehdään. Epäilen erääksi syyksi kitaran kapeamman taajuuskaistan, minkä vuoksi elementin peak to peak-liikkeen ei tarvitse olla kovin pitkä.
 
Varmasti pystyttäisiin tekemään muuttumattomia elementtejä, mutta mitä ne maksaisivat? Ostaisiko ultrakonservatiiviset kitaristit niitä?
 
Minulla on sellainen käsitys, että se pahvi on esimerkiksi muovia stabiilimpi.

Itsellähän on ollut niin, että olen ostanut kaapin uutena ja samanlaisen kaapin monen kuukauden päästä. Siis identtiset 2x12" kaapit, joissa molemmissa 2 erilaista elementtiä.
 
Aikaisemmin ostamani kaappi, jolla olin soittanut monta kuukautta, soi A/B-testauksessa eri tavalla. Eli siis kyse ei ole vääristyneistä muistikuvista tai kuvitelmista.
 
E. Ja nyt kun mulla on ollut molemmat muutaman vuoden, ja molemmilla on soitettu paljon, niin nyt soivat ihan samalla tavalla. Tuskinpa pystyy kukaan erottamaan näitä toisistaan.

Laulava Kylätohtori: Kai kitaraelementit joudutaan tekemään suht halvoista materiaaleista, että menevät kaupaksi. Tämä aiheuttaa sitten äänen muuttumista, kun materiaalit muuttuvat käytössä.
 
Tai ehkä vielä uskottavampi selitys on, että koska ne legendaariset elementit tehtiin 50- ja 60-luvulla pahvista ja muista epästabiileista aineista, niin kitaristien mielestä ne pitää tehdä samalla tavalla täältä ikuisuuteen. Mitä kalliimpi putiikkielementti, sitä enemmän se on tehty autenttisesti vanhoilla tekniikoilla.
 
Varmasti pystyttäisiin tekemään muuttumattomia elementtejä, mutta mitä ne maksaisivat? Ostaisiko ultrakonservatiiviset kitaristit niitä? Ehkä niitä on jo tehtykin, mutta ei ole vielä tullut vastaan.
 
Jep. Voidaanhan siihen kitaravahvistimeen laittaa nykyaikainen hifikaiutinkin, mutta kun se ei kuulosta samalta kuin 50-60 luvun kitarakaiuttimet niin ääni pitää prosessoida kuulostamaan siltä. (Kaiutinsimulaatio).

Laulava Kylätohtori: Aikaisemmin ostamani kaappi, jolla olin soittanut monta kuukautta, soi A/B-testauksessa eri tavalla. Eli siis kyse ei ole vääristyneistä muistikuvista tai kuvitelmista.
 
Tämä olisi mielenkiintoista kuulla itsekin.
 
blues guitar: Jep. Voidaanhan siihen kitaravahvistimeen laittaa nykyaikainen hifikaiutinkin, mutta kun se ei kuulosta samalta kuin 50-60 luvun kitarakaiuttimet niin ääni pitää prosessoida kuulostamaan siltä. (Kaiutinsimulaatio).
 
Voidaan mutta ne yli 4 khz on ei toivottua ja rumaa sirinää.

LaMotta: Tämä olisi mielenkiintoista kuulla itsekin.
 
Kuten tuonne lisäsin, niin nyt on molemmat kaapit olleet muutaman vuoden ja soundit samanlaiset.

LaMotta: ...Voidaan mutta ne yli 4 khz on ei toivottua ja rumaa sirinää.
 
Mutta kun se bassoelementtikään ei kuulosta samalta.

Mä olen LaMottan kannalla vähän tässä. Onhan se hämmentävää jos hifikajaritkin muuttavat sointiaan muutaman tunnin käytön jälkeen. Uutenahan ne aina viedään testeihinkin ja arvioidaan soinnin asiallisuus.
 
Kyllähän kartion pahvi ja ripustus varmaan toisaalta hieman lötkistyvät kun kartiota sähkön voimalla heilutellaan edestakaisin. Mutta missä vaiheessa se pehmeneminen sitten lakkaa ja miksi? Onko siinä pahvin kuitukonstruktiossa jokin piste jossa löystyminen loppuu?

Kefiiri: Mä olen LaMottan kannalla vähän tässä. Onhan se hämmentävää jos hifikajaritkin muuttavat sointiaan muutaman tunnin käytön jälkeen. Uutenahan ne aina viedään testeihinkin ja arvioidaan soinnin asiallisuus.
 
Kyllähän kartion pahvi ja ripustus varmaan toisaalta hieman lötkistyvät kun kartiota sähkön voimalla heilutellaan edestakaisin. Mutta missä vaiheessa se pehmeneminen sitten lakkaa ja miksi? Onko siinä pahvin kuitukonstruktiossa jokin piste jossa löystyminen loppuu?
 
Hifikaiuttimissa se lartion ripustus on usein aika notkaa tavaraa. Mulla oli yhdet 20 v. vanhat hifikajarit ja niistä se kumi muuttu mössöks yhtä-äkkiä. Kitarakajarit on ihan kuosissa yleensä 20 v. Jälkeen.

Oma kokemus on, että alnico-magneetilla varustetut elementit vaativat enemmän sisäänajoa kuin keraamiset. Jos laitetaan pakasta vedetty Gold ja 50-100 tuntia soitettu vastaava elementti vertailuun sokkotestissä, väitän eron olevan selkeän. Uusi elementti kuulostaa kireämmältä ja kovemmalta kuin pehmitetty.

Mulla tuo Celestion Gold kuulosti uutena aikas kireältä. Kuukausia meni että pehmeni joko kajautin tai korva.

blues guitar: Mutta kun se bassoelementtikään ei kuulosta samalta.
 
Bassoelementeissä, siis niissä missä on ns. perinteinen rakenne eli pahvikartio ja tekstiiliripustus, muutos on jo jonkinkinmoinen. Pahvikartiolle tuskin tapahtuu mitään ihmeitä, mutta kartion ripustus löystyy hieman ajansaatossa jolloinka juurikin alataajuudet alkaa soimaan paremmin/hieman voimakkaammin. Näin siis esmeks Eminencen elementtien kanssa ja bassorefleksikaappi kyseessä. Suljetussa kaapissa muutos ei mun mielestä/mun korvilla ole ollut niin suuri. Muutamia elementtejä ollut missä kartio on jotain muuta kuin pahvia ja ripustuskin solukumia tms. ja niiden kanssa en ole kyllä huomannut mitään muutosta saundissa.
 
Tällä hetkellä uusin bassorefleksikaappi on Beyman elementeillä ja hieman on sellainen kutina että tarttis päästä jossain kohtaa tuuttaamaan sen kanssa oikein kunnolla treenit läpi että saisi kartioihin kunnolla liikettä ja elementit herkisteltyä soiviksi. Ongelmana on vain elementtien julma tehonkesto sekä melko hyvä herkkyys mikä tekee hommasta mahdotonta. Siinä kohtaa kun alkaa saamaan töttöröä lähelle limiittiä, on meteliä ja liikkuvaa ilmaa niin helvetillisesti että samassa tilassa oleminen on mahdotonta, vaikka olisi kuulo suojattu kunnolla niin silti, ei pysty.
 
Kitaraelementeissä hieman samanoloisia kokemuksia, ensialkuun saundi on hieman kovahko, ajan kanssa saundi muuttuu, pehmenee ehkä ja alakertaa mutta myös sellaista heleyttä tulee lisää. Oikein vanhat ja löysät elementit kuulostavat mun korvaan oikein kivoilta puhtailla saundeilla ja pienellä rosolla, hieman reippaammalla säröllä ovat yleensä olleet ihan kamalia, saundi totaalisen levällään ja toisto hieman epätarkkaa.
 
Vai onko kokemukset pelkkää munstaa ja psykoakustiikkaa? Tähän olen väärä henkilö vastaamaan koska kokemukset ovat omiani toki samalla kämpällä treenaavien heppujen kanssa testattuja ja ihmeteltyjä joten ihan en ole yksin kokemuksieni kanssa.
 
Sorry pienoinen OT, koitan pysyä ketjun aiheessa jatkossa tai olla hiljaa.