korjauksia lyriikkaan (2011)
Painottomassa tilassa
Aurinkoa härnäsimme, mut pimeyteen vajottiin
pieniksi, pieniksi muruiksi hajottiin
kiersimme painottomassa tilassa maata
näille poluille ei meitä kukaan saata
ei kukaan taluta,
ei kukaan saata
maa poltti, kuori laavaksi suli
siitä minä ja hän näki,
täältä täytyy poistua,
maa kylmäksikin kävi
aurinkoa härnäsimme, mut pimeyteen vajottiin
pieniksi, pieniksi muruiksi hajottiin
kiersimme painottomassa tilassa maata
näille poluille ei meitä kukaan saata
ei kukaan taluta,
ei kukaan saata
auringon kehä ja kuun kalpea pelko
hän sanoi: siitä täytyy ottaa selko,
jonnekin täytyy poistua,
tää ei voi toistua
ihmiset oudoksi tulivat
maa poltti, kuori laavaksi suli
näkyjä hän näki
täältä täytyy jonnekin poistua,
maa kylmäksikin kävi
kiersimme painottomassa tilassa maata
näille poluille ei meitä kukaan saata
ei kukaan taluta,
ei kukaan saata
ei kukaan taluta
näille poluille ei meitä kukaan saata
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55
