Studiotyöskentely ›

Jos on äänittänyt kaiken tietokoneelle ja sit vetää valmiin miksauksen 2-raita analoginauhurin läpi ja sit takaisin koneelle niin kannattaa varmaan masteroida vasta sen jälkeen kun on mikauksen käyttänyt nauhurin läpi? Vai..?
 
Mites paljon soundi muuttuu?

Jos on äänittänyt kaiken tietokoneelle ja sit vetää valmiin miksauksen 2-raita analoginauhurin läpi ja sit takaisin koneelle niin kannattaa varmaan masteroida vasta sen jälkeen kun on mikauksen käyttänyt nauhurin läpi? Vai..?
 
Mites paljon soundi muuttuu?
 
Eli nauhakompressiota haet? Ajatus on hyvä, tiedätkö mitä olet tekemässä ja miksi? Millaiselle analoginauhurille ajattelit vetää, ja kuinka?
 
Mitenkäs ajattelit "masteroida"?
 
Sori jos kuulostan tylyltä. Aavistan, että neuvot olisivat tarpeen.

Jos on äänittänyt kaiken tietokoneelle ja sit vetää valmiin miksauksen 2-raita analoginauhurin läpi ja sit takaisin koneelle niin kannattaa varmaan masteroida vasta sen jälkeen kun on mikauksen käyttänyt nauhurin läpi? Vai..?
 
Mites paljon soundi muuttuu?
 
Juuri näin.
Soundi muuttuu pehmeämmäksi ja musikaalisemmaksi. Riippuu tietty kovasti materiaalistakin. joihinkin juttuihin tuo ei vaan sovi. niin että kandee olla realisti tässäkin asiassa. Nauhanopeudella on kanssa merkitystä.
Mitä nopeemmin nauha pyörii, sitä "hifimpi" yläpää, mutta ihan alimman botnen kustannuksella

Juuri näin.
Soundi muuttuu pehmeämmäksi ja musikaalisemmaksi. ... Mitä nopeemmin nauha pyörii, sitä "hifimpi" yläpää, mutta ihan alimman botnen kustannuksella
 
Ei se botne minnekään häviä siitä että nauha pyörii nopeammin. Nopeammin pyörivä nauha tarkoittaa vain sitä, että "näytteenottotarkkuus" kasvaa, kun enemmän rautaoksidia kulkee äänipään editse. Samalla dropouttien ja epätasaisuuksien prosentuaalinen osuus pienenee.
 
Soundin pehmeyttä ja musikaalisuuttakin sopii kysellä, eri tilanteisiin kun sopivat eri soundit. Lähinnä kyse on kuitenkin mahdollisuudesta käyttää nauhasaturaatiota ja nauhakompressiota, jotka tavallaan liimaavat ja lämmittävät äänekset paremmin yhteen. Toistokäyrä muokkautuu myös sen mukaan, millaista nauhaa käytetään ja millaiselle nauhalle mankka on biasoitu. Jos mankka on esim säädetty 468:lle, tuottaa 469-nauha siinä selvää diskanttikorostusta.
 
Käytännössä homma toimii seuraavasti:
 
-Otetaan hyvä 1/4", 1/2" tai 1" masternauhuri. Mitä leveämpi, sen parempi. Pestään äänipäät ja nauharata isopropanolilla, demagnetoidaan jos osataan.
-Ohjataan miksaus äänityspäähän, ja palautetaan se tietokoneelle nauhurin toistopäästä. Nauha ei siis saa käydä kelalla välillä, ettei pääse syntymään "leimautumista".
-Valitaan suurin mahdollinen nauhanopeus.
-Säädetään tasot niin, että äänityspäässä syntyy saturaatiota, ja että palaava ääni juuri ja juuri ei missään vaiheessa klippaa. Vastaanottavan laitteen input-volyymin pitää olla hiukan isommalla kuin antavan laitteen output-volyymin, että s/n-taso (kohina) pysyy kurissa.
 
Ok?

-Ohjataan miksaus äänityspäähän, ja palautetaan se tietokoneelle nauhurin toistopäästä. Nauha ei siis saa käydä kelalla välillä, ettei pääse syntymään "leimautumista".
 
Selitätkö tämän vielä vähän tarkemmin - homma siis vedetään tyhjälle nauhalle niin, että ääni palaa tietokoneelle ennen kuin ennättää vastaanottavaan kelaan? Jos tarvitaan uusi otto, tyhjennetään kakku ensin?

Ehkä se botne ei teoriassa mihinkään muutu, mutta kummasti sen vaan kuulee, kun vertailee esim tuumasta 24raituria eri nopeuksilla.
 
Kannattaa luotta korviinsa.
 
Alemmalla nauhanopeudella
 
1) Alakerrassa oleva piikki (head bump) on oktaavia alempana, esim. jos tuo on 30 ipsilla 120hz tienoilla, menee se 15 ipsillä 60 hertsiin, mikä voi olla miellyttävämmän kuuloista, tai sitten ei.
 
2) Myös alakerran -3db -taajuus laskee kun kun nauhanopeus laskee. Huomaa kuitenkin, että atsimuutin säädössä pitää olla alemmilla nopeuksilla tosi tarkka.
 
Onhan tää toki hieman hiuksenhalkomista, mut kuitennii.
 
Mun mielestä tää efekti voi ainakin joissain nauhurimalleissa olla aika dramaattinen.
 
Tuolta löytyy jotain käppyröitä:
 
http://www.endino.com/graphs/
 
t. Marko

Ehkä se botne ei teoriassa mihinkään muutu, mutta kummasti sen vaan kuulee, kun vertailee esim tuumasta 24raituria eri nopeuksilla.
 
Ok. Uskotaan. Pitääkin ruveta testailemaan eri nopeuksilla noita bassopään muutoksia, kun sopiva tilaisuus tulee. Ja kiitoksia loistavasta linkistä, Kompelonnora.
 
Ja kyllä, uusi tai vähän käytetty, puhtaaksi "jyrätty" nauha koneeseen kun edellinen loppuu. Nauha on parhaimmillaan, kun sille on kerran äänitetty hiljaisuutta, sanotaan.
 
Leimautumiseksi kutsutaan ilmiötä, jossa kelatusta nauhasta kopioituu "kaikua" viereiseen kerrokseen. Ajan myötä ja esim vanhemmissa mastereissa leimautuminen saattaa olla huomattava. Jotkut säilyttävät nauhoja loppuun eikä alkuun kelattuna, jotta kaiku tulisi äänen edelle, eikä siis olisi niin kuuluva.

Eli nauhakompressiota haet? Ajatus on hyvä, tiedätkö mitä olet tekemässä ja miksi? Millaiselle analoginauhurille ajattelit vetää, ja kuinka?
 
Mitenkäs ajattelit "masteroida"?
 
Niin siis jos kaikki on äänitetty tietokoneelle kovalevylle ja miksattu siellä. Juuri sitä olen kysymässä että jos mulla on 2-raita analoginauhuri niin onko hyvä idea ajaa se koko valmis stereomiksaus vielä siitä tieokoneen output:sta siihen 2-raita nauhuriin ja sitten takaisin koneelle? Lähinnä haen sitä nauhakomressiosoundia eli että tulis vähän pehmeempi ja lämpimämpi soundi niinkun yleisesti siihen äänitteeseen.
Masteroinnilla tarkoitin lähinnä viimeistelyä eli vähän eq:ta, kompressointia ja yleisen volumetason nostoa, eli mitä nyt näillä vähäisillä masterointitaidoilla osaa tehdä.

onko hyvä idea ajaa se koko valmis stereomiksaus vielä siitä tieokoneen output:sta siihen 2-raita nauhuriin ja sitten takaisin koneelle?
 
Mun mielestäni on, jos äänite sitä tuntuu kaipaavan. Se saattaa olla juuri oikea lääke jos kaivataan lämpimämpiä sävyjä, mutta joihinkin juttuihin se taas ei kerta kaikkiaan sovi.
 
Masteroinnilla tarkoitin lähinnä viimeistelyä eli vähän eq:ta, kompressointia ja yleisen volumetason nostoa, eli mitä nyt näillä vähäisillä masterointitaidoilla osaa tehdä.
 
Nämä ehdottomasti vasta lopuksi, ja normalisointia ei koskaan koko äänitteelle, jos sen voi varovaisella ja kuulumattomalla kompressorillakin tehdä.

Mun mielestäni on, jos äänite sitä tuntuu kaipaavan. Se saattaa olla juuri oikea lääke jos kaivataan lämpimämpiä sävyjä, mutta joihinkin juttuihin se taas ei kerta kaikkiaan sovi.
 

 
Nämä ehdottomasti vasta lopuksi, ja normalisointia ei koskaan koko äänitteelle, jos sen voi varovaisella ja kuulumattomalla kompressorillakin tehdä.
 
mitä haittaa muka normalisoinnista on? ainakaan mä en oo huomannu että siitä tulis mitää dramaattisia haittavaikutuksia.

Nämä ehdottomasti vasta lopuksi, ja normalisointia ei koskaan koko äänitteelle, jos sen voi varovaisella ja kuulumattomalla kompressorillakin tehdä.
 
Minä putosin myös. Mitäs vikaa normalisoinnissa on? Eikö sen idea ole vain nostaa biisin tai levyn äänekkäin kohta 0dB -tasoon?
 
Limitointihan sitten taas on eri asia.

mitä haittaa muka normalisoinnista on? ainakaan mä en oo huomannu että siitä tulis mitää dramaattisia haittavaikutuksia.
 
Normalisointi on kuin automaattinen volyymisäädin. Se nostaa koko signaalia, kohinoinen kaikkineen, siihen asti kunnes ylin peak (saattaa olla vaikka rasahdus jossain kohdassa) tavoittaa 0dBVU-kohdan.
 
Mun mielestäni on parempi tapa jättää kohinataso alas, ja hakea 0dB-kohtaan sitä biisin kovinta osaa eikä vain yksittäistä virveliniskua tms.
 
Jos tämä tarkoittaa huippujen siivoamista, sittenpä tarkoittaa. Kompuraa+limitteriä ei kuitenkaan tarvi kääntää niin kovalle, että vaikutus kuuluu, kunhan mittareissa alkaa hyötysuhde näyttää hyvältä.
 
Yksittäisten raitojen saattamisessa "yhteismitallisiksi" normalisointi on hyvä apu. Kokonaisuuden muokkaamiseen se on mun makuuni liian tylppä työkalu.

Normalisointi on kuin automaattinen volyymisäädin. Se nostaa koko signaalia, kohinoinen kaikkineen, siihen asti kunnes ylin peak (saattaa olla vaikka rasahdus jossain kohdassa) tavoittaa 0dBVU-kohdan.
 
Mun mielestäni on parempi tapa jättää kohinataso alas, ja hakea 0dB-kohtaan sitä biisin kovinta osaa eikä vain yksittäistä virveliniskua tms.
 
Jos tämä tarkoittaa huippujen siivoamista, sittenpä tarkoittaa. Kompuraa+limitteriä ei kuitenkaan tarvi kääntää niin kovalle, että vaikutus kuuluu, kunhan mittareissa alkaa hyötysuhde näyttää hyvältä.
 
Yksittäisten raitojen saattamisessa "yhteismitallisiksi" normalisointi on hyvä apu. Kokonaisuuden muokkaamiseen se on mun makuuni liian tylppä työkalu.
 
Nyt en kyllä ymmärtänyt ihan tätä selitystäsi. Normalointi tosiaan nostaa koko signaalin, mutta ei mihinkään 0dBVU:hun (koska VU:n tai dB:n kanssa normaloinnilla ei ole välttämättä mitään tekemistä), vaan digitaaliseen nollatasoon huippukohdaltaan, eli voimakkaimman samplen ( eli "sanan") kohdalla kaikki bitit ovat ykkösiä.
 
Ennen normalointia kannattaa tietysti huolehtia siitä, ettei biisissä ole mitään ei-haluttuja piikkejä (kompuran läpi päässyt yksittäinen virvelinpläjäys tms.), koska huipputaso määräytyy sitten sen mukaan.

Nähdäkseni Kivi ja Rantsu sanoivat saman asian eri tavalla. Kiitos.
 
Ei siis normalisoida sokkona.