Kitarat: akustinen ›

Moi.
 
Kal.P: Rekisteröidyin vasta 10min sitten käyttäjäksi, joten en osaa vielä käyttää tätä sivua enkä lisätä kuvia
 
Kuvien lisäämisessä viestiketjuun ei taidot sen enempää kuin "mnet-ikäkään" merkkaa piirun vertaa, yhtälailla mahdotonta on noviisille kuin veteraanillekin.
 
Omaan kuvaukseen saat ainoastaan kolme kuvaa, joten osoitelinkki jossain mieleisessä kuvapalvelussa tms. oleviin kuviin on käytännössä ainoa järkevä mahdollisuus kuvia lisätä.
 

 
Kal.P: Toivottavasti joku osaa auttaa ja kiitos jo etukäteen!
 
Kuten videollakin arvelit, kyseessä on parlor/parlour kitara.
 
Jos 1929 on likelläkään valmistusvuotta, osuu aikalailla kyseisten kitaroiden kulta-ajalle jolloin noita pukattiin vuosittain joitain kymmeniä-, jopa satoja tuhansia markkinoille ympäri maailman.
 
Etenkin sotien välissä noiden suosio oli huipussaan.
 
Korkeista valmistusmääristä ja pitkään jatkuneesta suosiosta johtuen vanhankin parlourkitaran rahallinen arvo on lähes poikkeuksetta hämmästyttävän alhainen, minkä voi itsekin evilbaytarjontaa selailemalla havaita.
Käyttöarvo on tietysti yhtä korkea tai matala kuin millä tahansa samansoittokuntoisella instrumentilla.
 
1800 luvun puolelle mentäessä hinnat toki nousevat hieman, mutta edelleen ollaan varsin kaukana isompikoppaisten akustisten hinnoista.
 

 
Kuten muissakin akustisissa instrumenteissa, koristelun vähyys viittaa ennemminkin halvempaan kuin huippumalliin, mutta sivujen ja takakannen loimusta voi samalla tapaa päätellä että ihan kaikkein halvimmasta ei kuitenkaan ole ollut kyse.
Vaikka parlour-kitaraan tarvittavat loimupalat pienehköjä ovatkin, tulisi noistakin kuitenkin useampia koriste-esineitä joista saisi paremman katteen.
 
Trapetsikielenpidin on myös jälkikäteen väsätty kuten arvelitkin.
On kuitenkin ihan hieno ja tyyliin sopiva, ja jos ei vaikuta negatiivisesti sointiin kuten Landolan vastaavissa tehdasvirityksissä, itse vamaankin jättäisin paikalleen.
 
Valmistusmaa on täysin arvailujen varassa, mutta täällä meillä eka arvaus on sattuneesta syystä itänaapuri, ja seuraava länsinaapuri.
Tuossa vaiheessa punakone ei ollut vielä kaikkea tuotantoa saanut standardisoitua, ja laatu oli usein vastaavaa kuin lännessäkin.
Merimiehet toki toivat tuollaisia pienikokoisia tuliaisia reissuiltansa tuolloin kun kaikesta oli pulaa, eli mikään maailmankolkka ei toki ole poissuljettu.
 
Myös kotimaista soitinvalmistusta oli, mutta etenkin metalliset virityskoneistot olivat useammastakin syystä suhteettoman kallita, joten suosittiin viuluperheen viritysmetodeja.
 
Akustisissa instrumenteissa merkintöjä löytyy usein myös kaula- ja peräblokista, joskus myös kannesta, joten peilillä tai digikameralla kannattaa tutkia myös kopan sisäpuoli.
 
Kaikenkaikkiaan hieno löytö, onneksi olkoon.
 
T:Samuli