Kitarat: kitarakamat ›

Ensituntuma omasta uudesta Unicornista otettu. Kaulan profiili 59 boat neck oli ehdottomasti oikea päätös. Ensimmäisenä ihmettelin kovaa akustista sointia, ihmeellisen kova, melkein kuin puoliakustinen. Ei kuolleita pisteitä kaulalla. Erittäin erotteleva ja selkeä sointi. Helppo soittaa, soi melkein itsekseen. Huippumikit ja tuo custom kytkentä meni nappiin. Myös singlecoil soundi on hyvä. Tästä saa nyt todella monenlaisia ääniä ja se nostokytkin tuo vielä lisää kirkkautta ja rähinää tallamikkiin. Todellinen taideteos ja joka ikinesen euron arvoinen. Mulla ei huonoja soittimia olekaan, mutta tää menee kirkkaasti kaikkien yli vaikka muitakin on viritelty.

Lapsteel ideaan (mpekkanen): Ollaan me sellaistakin ajatusta joskus pyöritelty pöydällä, samoin kuin orkesterikitara-ajatuksia yms. Ehkä jonain päivänä... resurssit on niin rajalliset ja töitä paljon - ja tuotannon/tiimin kasvattaminen ei houkuttele. Tämä on tällaista tasapainoilua. Toisaalta taas, onhan Suomessa niin kuin ympäri Eurooppaa monia huippuluokan käsityöläisiä - joten meidän ei tarvitsekaan ihan kaikkeen revetä.
 
Unicorn (Lespaul66): Kiitos ja kumarrus. Sydäntä lämmittää. :)
 
Kestävä kehitys (harryk): Naulan kantaan!

Juha Ruokangas: Lapsteel ideaan (mpekkanen): Ollaan me sellaistakin ajatusta joskus pyöritelty pöydällä, samoin kuin orkesterikitara-ajatuksia yms. Ehkä jonain päivänä... resurssit on niin rajalliset ja töitä paljon - ja tuotannon/tiimin kasvattaminen ei houkuttele. Tämä on tällaista tasapainoilua. Toisaalta taas, onhan Suomessa niin kuin ympäri Eurooppaa monia huippuluokan käsityöläisiä - joten meidän ei tarvitsekaan ihan kaikkeen revetä.
 
Läheltä Juhan verstasta eli Hämeenlinnasta löytyy ainakin yksi potentiaalinen tekijä lap steelille (Teemu Järvinen, Finlandia Instruments):
http://finlandiai.web2.hpsjr.fi/costellolap.shtml

Pinewood: Läheltä Juhan verstasta eli Hämeenlinnasta löytyy ainakin yksi potentiaalinen tekijä lap steelille (Teemu Järvinen, Finlandia Instruments):
http://finlandiai.web2.hpsjr.fi/costellolap.shtml
 
Vautsivau, onpa hieno! Itselläni todella hyviä kokemuksia myös Rautian mikeistä.

Juha Ruokangas: Lapsteel ideaan (mpekkanen): Ollaan me sellaistakin ajatusta joskus pyöritelty pöydällä, samoin kuin orkesterikitara-ajatuksia yms. Ehkä jonain päivänä... resurssit on niin rajalliset ja töitä paljon - ja tuotannon/tiimin kasvattaminen ei houkuttele. Tämä on tällaista tasapainoilua. Toisaalta taas, onhan Suomessa niin kuin ympäri Eurooppaa monia huippuluokan käsityöläisiä - joten meidän ei tarvitsekaan ihan kaikkeen revetä.
 
Ok. Tämä oli vain tällainen idea ja itsellä ei tosiaan nyt ole sellaiselle soittimelle edes tarvetta. Ei tuo aasialainen Gretsch ole paras mahdollinen(vaikka ihan soiva peli onkin), mutta itseltä löytyy eräs Höfnerin vanhoista puista tehty orkesterikitara ja se on tehty lap steel kitaraksi. Soi akustisesti ihan hyvin ja siinä on bigsby-tyylinen kampikin :)
Kotona ihan mukava soitin ja tosiaan toimii ilman vahvariakian, vaikka on vain ES-335 paksuinen. Gretsch menee kyllä vielä myyntiin, kun en noita useampia tarvitse. Virityksiähän noihin on vaikka kuinka paljon, mutta siihen hommaan soitan taas ihan normaaleilla kitaroilla. Eli en tarvitse uusia lap steelejä eri vireiden takia. Lähes kaikki soittimet on slidesoittimia, mitä itsellä on. Tosin ei lap steel kitaroita, mutta monenlaisia muita kielisoittimia ja erilaisissa vireissä.
Nyt kun olen itse eläkkeellä ja bändihommat taikka keikkailu ei enää onnistu terveydellisistä syistä, on enemmän tullut myytyä noita soittimia pois kuin hankittua uusia. Kotona pärjää vähän heikoimmillakin kamoilla, mutta aktiivisessa bänditouhuissa on soittimien oltava kunnollisia. Slidesoittimeksi voi kelvata yllättävän edullinenkin soitin, mutta kyllä se on aina mukavampi soittaa hyvällä pelillä, vaikka ei niin kotisohvalta minnekkään lähtisikään.
 
Tuossa myöhemmin heitetty Finlandia lap steel kitara, joka on Popeda Costelon Costelobirdistä suuniteltu, on ihan hieno ja varmasti myös hyvin soiva peli.
Tämä idea vain juontaa siitä juurensa kun tuota 8-kielistä teetätin itselle ja sitten hiukan myöhemmin tuota Höfnerin puista teetettyä 6-kielistä lap steel kitaraa.
Kotimaassa ei silloin ollut sellaisia rakentajia, joilla olisi ollut valmiita omia malleja. Toki tekijöitä on soitinrakennuspuolella kotimaassamme useita ja varmasti usealta saa jonkinlaisen lap steel soittimen halutessaan tilattua. Konsolimallisen saattaa osata tehdä jopa itsekkin jos vain on halua ja jonkinlaisia työkaluja sekä tiloja, missä tehdä. Jos kuitenkin jo linnupönttö osottautui peruskoulussa yllättävän vaikeaksi, niin silloin ei varmaan kannata tuota itse rakentelua edes miettiä.
 
Voin olla väärässä, mutta käsittääkseni edelleenkään ei ole kotimaassa sellaisia soitinrakentajia, joilla olisi jonkinlaista lap steel kitaraa "valmiina" mallistossa.
Ehkäpä laadukkaiden lap steel kitaroiden menekki on kuitenkin aika pientä, kun monenkaan kotimaisen rakentajan mallistosta ei siis löydy valmiiksi mitään mallia, josta voisi sitten itse tilata omilla spekseillä tai hieman muuttaa sitä ns. perusmallia halutessaan. Tätä ideaa kun kirjoitin, niin ajattelin myös sitä kun teillä on myyntiä myös paljon ulkomaille. Olisin voinut varmasti kirjoittaa tuon kirjoituksen paremmin ja selvemmin jo alun alkaen.
Ymmärrän myös, että jokainen yritys haluaa profiloitua joidenkin tyylisten soittimien rakentajiksi, eikä resurssit ja aika riitä ihan kaikkeen. Varmasti monikin yksittäinen soitinrakentaja tekee hyvinkin monenlaisia soittimia, mutta kaikkihan me ollaan ihmisiä omien mieltymyksien suhteen. On ihan selvää, että jokaisella kitarasepällä on omat vahvuutensa ja soittimet, joista on enemmän kiinnostunut ja ne ovat lähellä sydäntä.
Eikä lap steel kitaroilla ole välttämättä ihan niin suurta menekkiä kotimaassa tai muuallakaan, että sen vuoksi kannattaisi palkata lisää väkeä tai vähentää muunlaisien omien mallien tekemistä. Tämä oli vain tällainen idea :)
 
Iso peukku kyllä hienoille soittimille ja myös sille, että tuo sähkökitaroiden perinne ja rytmimusan merkitys näkyy teidän mallistossanne.

mpekkanen: Ok. Tämä oli vain tällainen idea ja itsellä ei tosiaan nyt ole sellaiselle soittimelle edes tarvetta. Ei tuo aasialainen Gretsch ole paras mahdollinen(vaikka ihan soiva peli onkin), mutta itseltä löytyy eräs Höfnerin vanhoista puista tehty orkesterikitara ja se on tehty lap steel kitaraksi. Soi akustisesti ihan hyvin ja siinä on bigsby-tyylinen kampikin :)
Kotona ihan mukava soitin ja tosiaan toimii ilman vahvariakian, vaikka on vain ES-335 paksuinen. Gretsch menee kyllä vielä myyntiin, kun en noita useampia tarvitse. Virityksiähän noihin on vaikka kuinka paljon, mutta siihen hommaan soitan taas ihan normaaleilla kitaroilla. Eli en tarvitse uusia lap steelejä eri vireiden takia. Lähes kaikki soittimet on slidesoittimia, mitä itsellä on. Tosin ei lap steel kitaroita, mutta monenlaisia muita kielisoittimia ja erilaisissa vireissä.
Nyt kun olen itse eläkkeellä ja bändihommat taikka keikkailu ei enää onnistu terveydellisistä syistä, on enemmän tullut myytyä noita soittimia pois kuin hankittua uusia. Kotona pärjää vähän heikoimmillakin kamoilla, mutta aktiivisessa bänditouhuissa on soittimien oltava kunnollisia. Slidesoittimeksi voi kelvata yllättävän edullinenkin soitin, mutta kyllä se on aina mukavampi soittaa hyvällä pelillä, vaikka ei niin kotisohvalta minnekkään lähtisikään.
 
Tuossa myöhemmin heitetty Finlandia lap steel kitara, joka on Popeda Costelon Costelobirdistä suuniteltu, on ihan hieno ja varmasti myös hyvin soiva peli.
Tämä idea vain juontaa siitä juurensa kun tuota 8-kielistä teetätin itselle ja sitten hiukan myöhemmin tuota Höfnerin puista teetettyä 6-kielistä lap steel kitaraa.
Kotimaassa ei silloin ollut sellaisia rakentajia, joilla olisi ollut valmiita omia malleja. Toki tekijöitä on soitinrakennuspuolella kotimaassamme useita ja varmasti usealta saa jonkinlaisen lap steel soittimen halutessaan tilattua. Konsolimallisen saattaa osata tehdä jopa itsekkin jos vain on halua ja jonkinlaisia työkaluja sekä tiloja, missä tehdä. Jos kuitenkin jo linnupönttö osottautui peruskoulussa yllättävän vaikeaksi, niin silloin ei varmaan kannata tuota itse rakentelua edes miettiä.
 
Voin olla väärässä, mutta käsittääkseni edelleenkään ei ole kotimaassa sellaisia soitinrakentajia, joilla olisi jonkinlaista lap steel kitaraa "valmiina" mallistossa.
Ehkäpä laadukkaiden lap steel kitaroiden menekki on kuitenkin aika pientä, kun monenkaan kotimaisen rakentajan mallistosta ei siis löydy valmiiksi mitään mallia, josta voisi sitten itse tilata omilla spekseillä tai hieman muuttaa sitä ns. perusmallia halutessaan. Tätä ideaa kun kirjoitin, niin ajattelin myös sitä kun teillä on myyntiä myös paljon ulkomaille. Olisin voinut varmasti kirjoittaa tuon kirjoituksen paremmin ja selvemmin jo alun alkaen.
Ymmärrän myös, että jokainen yritys haluaa profiloitua joidenkin tyylisten soittimien rakentajiksi, eikä resurssit ja aika riitä ihan kaikkeen. Varmasti monikin yksittäinen soitinrakentaja tekee hyvinkin monenlaisia soittimia, mutta kaikkihan me ollaan ihmisiä omien mieltymyksien suhteen. On ihan selvää, että jokaisella kitarasepällä on omat vahvuutensa ja soittimet, joista on enemmän kiinnostunut ja ne ovat lähellä sydäntä.
Eikä lap steel kitaroilla ole välttämättä ihan niin suurta menekkiä kotimaassa tai muuallakaan, että sen vuoksi kannattaisi palkata lisää väkeä tai vähentää muunlaisien omien mallien tekemistä. Tämä oli vain tällainen idea :)
 
Iso peukku kyllä hienoille soittimille ja myös sille, että tuo sähkökitaroiden perinne ja rytmimusan merkitys näkyy teidän mallistossanne.
 
Kiitoksia. Itse tulee katseltua näitä juttuja usein vähän "laajakulmaisemmalla linssillä", kun on pitkään alaa seurannut ja erilaisissa yhdistyskuvioissa on mukana... Suomi on pieni maa, ja vaikka soitinrakentajia on maan kokoon nähden paljon, niin silti meitä oikeastaan on aika vähän - ja leipä otetaan sieltä mistä se saadaan. Suurin osa lukumääräisesti lienee keskittynyt soitinkorjaukseen, ja siihen jokunen uusi soitin vuosittain päälle. Jonkunmoinen kourallinen meistä on keskittynyt selkeämmin "soitinmerkin" luomiseen - siis oma selkeärajainen mallisto jne - joka tuo mukanaan omat haasteensa. Nyrkkisääntönä lienee että kaikkea ei voi tehdä, jos haluaa olla jossain tietyssä hommassa "A-ryhmää", noin maailmanlaajuisesti ajateltuna.
 
EU:n sisällä (joka on siis meidän kaikkien kotimarkkina noin kuluttajina - eli siis ei ole tulleja kun ostetaan tavaraa) sen sijaan on jo tuhansia rakentajia, ja pikaisen tsekkauksen perusteella sieltä löytyy jo muutama nimenomaisesti eri tyylisiin lap steel / pedal steel kitaroihin keskittyneen pajan:
 
http://www.wbssteelguitars.com/
http://www.anderwoodguitars.com
http://www.promat-steel-guitars.com
 
Varmaan enemmänkin noita on kun jaksaa etsiä. Jenkeistä tietty löytyy vaikka kuinka, mutta toisakseen turhaan noita tulli/verokuvioita kannattaa pelätä - suht helppoa se yleensä on, vaikkakin vähän joutuu välillä päätä raapimaan...

Moro. Minäpäs jaan tämmöisen videon tänne, jonka juuri julkaisimme. Syynä tähän jakoon se että te olette "syypäitä" kyseisen videon tekoon. ;) Idea siihen syntyi tässä viestiketjussa käytyyn keskusteluun ja siitä seuranneeseen Mnet Goes Harviala ekskursioon liittyen. Kiitos ja kumarrus teille, siis! :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=3HEh73Vp21k

On hienoa, että yritys tuo julki eettiset periaatteensa, joiden takana se sanoo seisovansa. On kokonaan toinen asia, onko järkevää tehdä tämä kärjistämällä ja luomalla vastakkainasettelua "riistäjien" ja "eettisesti kestävien" kitaranvalmistajien välille. Videon eettinen pohdiskelu on ongelmallista jo siksi, että pohdiskelijalla on vahvat taloudelliset intressit pelissä.
 
Vastoin Juhan vakuuttelua, väitän, että Ruokankaan ja muiden "eettisten valmistajien" olemassaolo on itse asiassa riippuvaista "riistäjien" halpakitarateollisuudesta.
 
Boutique-kitaroiden asiakaskunta koostunee pääasiassa ammatisoittajista, pidemmälle edenneistä harrastajista, keräilijöistä jne, joita yhdistää se, että heidän käytettävissä olevilla tuloillaan boutique-kitara ei ole liian kallis hankittavaksi. Pitää muistaa, että heistä suurin osa on jossain elämän vaiheessa ollut intoa täynnä olevia nuoria soittajanalkuja, joiden perheelle sen halpiskitaran ja vahvistimen ostaminen on voinut olla suuri taloudellinen ponnistus ja ainoa mahdollisuus. Halpissoittimen hankkiminen on siis ollut portti musiikin maailmaan, ja soitinta on pikkuhiljaa päivitetty parempaan harrastuksen edetessä ja taloudellisen tilanteen salliessa. Lopulta voidaan olla tilanteessa, jolloin on mahdollista hankkia se unelmasoitin.
 
Jos soittoharrastus olisi tyssännyt heti alkumetreillä siihen, etteivät omat tai vanhempien eettiset näkemykset olisi sallineet halpissoittimien ostoa, meitä soittajia olisi todella vähän. Vaikea olisi tässä tilanteessa Ruokankaan toteuttaa unelmaansa ja rakentaa työkaluja musiikintekijöille. Ilman halpakitarateollisuutta boutique-valmistajille ei yksinkertaisesti olisi kasvanut potentiaalista asiakaskuntaa.
 
Summa summarum, kitarateollisuuden ravintoketju taitaa ole hieman monimutkaisempi kuin JR esittää.

Lisäisin, että monikansallisten yritysten investoinnit kolmannen maailman maihin ovat myös nostamassa osaltaan niiden kehitysastetta ja -nopeutta, ja jos jokin tehdas vaikka lopetettaisiin (tai sen tuotteita alettaisiin boikotoimaan) eettisistä syistä, sillä olisi todennäköisesti tuhoisa vaikutus paikalliselle taloudelle (caseja tästä on useampiakin).
 
Sinänsä mielenkiintoinen kysymys on, etttä jos kaikki kulutushyödykkeet tästä lähin valmistettaisin vain länsimaissa, mikä olisi niiden hintataso ja millainen vaikutus sillä olisi tämän kautta menekkiin (muissa kuin luksustuotteissa, joihin Ruokangas epäilemättä kuuluu).
 
Kolmanneksi, oikea kysymys ei kuulu, että onko joku tuote ostajalleen 50ke arvoinen, vaan että mikä on 50ke:n merkitys ostajalle.
 
Follarit varmaan yleiseen keskusteluun :)

milahtee: On hienoa, että yritys tuo julki eettiset periaatteensa, joiden takana se sanoo seisovansa. On kokonaan toinen asia, onko järkevää tehdä tämä kärjistämällä ja luomalla vastakkainasettelua "riistäjien" ja "eettisesti kestävien" kitaranvalmistajien välille. Videon eettinen pohdiskelu on ongelmallista jo siksi, että pohdiskelijalla on vahvat taloudelliset intressit pelissä.
 
Samaa mieltä. En itse usko, että suurin osa aasialaisista kitaratehtaista on mitään hikipajoja, vaan ne säästöt tulevat asioista kuten:
- Halvempi työvoima. Vaikka työntekijöille maksetaan vähemmän, se palkka voi silti olla ihan ok ellei peräti hyvä kyseisen maan hintatason huomioiden.
- Jättimäiset, modernit tehtaat. Siellä pystytään yksinkertaisesti tekemään niin monelle eri merkille soittimia sellaisissa määrissä, että hinta per kitara pysyy aika alhaisena.
- Paremmat diilit osista ja materiaaleista suuren ostomäärän takia. Ei liene sattumaa, että suurin osa aasialaisista kitaroista käyttää tiettyjä vakkariosia vs vaikka jotain Schallerin jännempiä tallaratkaisuja.
 
Ruokangas tekee todella upeita instrumentteja, mutta ainakin itselleni hintataso on just vähän korkeampi kuin mitä itse suostun pulittamaan. Olen itse niitä tyyppejä, jotka haluavat, että kitara on yhdistelmä hyvää soitinta ja kaunista katseltavaa. Rakastan loimupuita, mutta Ruokankaan käyttämä loimukoivu nostaa hintaa aika reilusti. Olisiko perinteisempi loimuvaahtera hieman halvempi paremman saatavuutensa takia? En tiedä, sitä kun ei Ruokangas ainakaan vanhassa builderissaan tarjoa.

LaXu: Olisiko perinteisempi loimuvaahtera hieman halvempi paremman saatavuutensa takia? En tiedä, sitä kun ei Ruokangas ainakaan vanhassa builderissaan tarjoa.
 
Taitaisi olla tuontitavaraa, nimittäin eurooppalaisessa vaahteralajissa on melko "maltilliset" loimut, silloin kun on. Se suurikuvioisempi on jenkkiläistä Acer macrophyllum -lajin puuta eli "isolehtivaahteraa", myös toki sokerivaahterakin tuottaa loimuista puuta. Kustannustehokasta tuossa vaihtoehdossa tietysti olisi tehdä itämaan tehtaitten tapaan, eli tuoda loimuvaahteraviilua paksujen lankkujen sijaan, sekä tehdä "maple on maple"-kansi, mutta..

milahtee: Videon eettinen pohdiskelu on ongelmallista jo siksi, että pohdiskelijalla on vahvat taloudelliset intressit pelissä.
 
Minusta eettinen pohdiskelu on lähtökohtaisesti sellaista, että yksiselitteisiä oikeita tai vääriä vastauksia ei yleensä ole löydettävissä. Jokaisella on toisaalta omat intressinsä, joten miksi taloudelliset intressit ovat kyseenalaisemmat tai ongelmallisemmat kuin jotkin muut intressit? Pikemminkin ongelmallista olisi, jos intressit eivät olisi esillä avoimesti.

Mulla on noussut kyllä Ruokangas-kuume tässä....mitähän pitäs tehdä asialle? Pelkään että pitkäaikainen projekti tulis ainakin rahan kasauksen kanssa, mutta TIEDÄN että kitara olisi jokaisen sentin arvoinen.

Karhukoira74: Mulla on noussut kyllä Ruokangas-kuume tässä....mitähän pitäs tehdä asialle? Pelkään että pitkäaikainen projekti tulis ainakin rahan kasauksen kanssa, mutta TIEDÄN että kitara olisi jokaisen sentin arvoinen.
 
Ei kai siinä muuta, kuin omasta pankista jousto tms -luottoa, ni homma hoituu vaikka kuinka pienillä kk -maksuilla.
 
Mun mielestä noi on rumempia kuin esikuvansa.

antnis: Lisäisin, että monikansallisten yritysten investoinnit kolmannen maailman maihin ovat myös nostamassa osaltaan niiden kehitysastetta ja -nopeutta, ja jos jokin tehdas vaikka lopetettaisiin (tai sen tuotteita alettaisiin boikotoimaan) eettisistä syistä, sillä olisi todennäköisesti tuhoisa vaikutus paikalliselle taloudelle (caseja tästä on useampiakin).
 
Sinänsä mielenkiintoinen kysymys on, etttä jos kaikki kulutushyödykkeet tästä lähin valmistettaisin vain länsimaissa, mikä olisi niiden hintataso ja millainen vaikutus sillä olisi tämän kautta menekkiin (muissa kuin luksustuotteissa, joihin Ruokangas epäilemättä kuuluu).
 
Kolmanneksi, oikea kysymys ei kuulu, että onko joku tuote ostajalleen 50ke arvoinen, vaan että mikä on 50ke:n merkitys ostajalle.
 
Follarit varmaan yleiseen keskusteluun :)
 
Olihan Suomessakin aika, esim 1940 ja 1950-luvuilla, jopa vielä 1960-luvullakin, että suurin osa esim. vaatteista ja kengistä ja muista tuotteista valmistettiin kotimaassa, esim. Järvenpäässä oli useita kenkätehtaita. Suomalaisilla oli ainakin silloin varaa ostaa Suomessa tehtyjä tuotteita. Kitaroissa kaukoidän tuotteet ovat kyllä halpoja, mutta Stockan hulluilla päiviä ihmettelin Bossin nahkakenkiä, jotka maksoivat 160 euroa, mutta sisällä luki: made in India. Jos hinnoittelu olisi ollut sama kuin kitaroissa, olisi kenkien pitänyt maksaa 16 euroa.... taisi mennä nyt vähän aiheen ohikin.

Minusta tuo Juhan hinnan muodostumisen dialogi oli oikein hyvä. Tuo eettisyys ja banaanivertaukset ovat kyllä totta mutta hyväksikäyttöaste vaihtelee. Pahimmillaan joissakin tuotteissa kaukoidän hinnat poljetaan entistäkin alemmaksi lapsityövoimalla ilman työaikasääntöjä, ihmiset ja lapset lyhyessä ajassa pois kuluttaen. Tämä pätee varsinkin paikallisiin tuotteisiin ja kopioihin joita myydään ulos. Suuret ulkomaiset brändit ja yritykset halpatyövoiman käyttäjänä kyllä nykyään osaavat jo varoa ylilyöntejä. Selkeää valvontaa ja eettisiä sääntöjä viedään voimakkaasti myös tuotantomaahan jotta yhtiön maine säilyy. Tällaisissa tapauksissa uusi muodostunut työpaikka on jo toivottava halpatyömaan kansalaisen kannalta - mutta myös yhtiön kilpailukyvyn kannalta - näin kustannustaso mahdollistaa halpakitaroiden tuottamisen laillisesti. Laatukysymys on sitten vaikeampi. Näillä halvimmilla kitaroilla ei ole lähtökohtana soittimen laatu, vaan suuret tuotantomäärät pienimmällä kustannuksella. Hyvällä valvonnalla voidaan saada jo vähän kalliimmista malleissa laatuakin, mutta sarjatuotannosta ja valmistusfilosofiasta johtuen laatu saattaa vaihdella paljonkin yksilöiden välillä. Timantteja saattaa olla joukossa.
 
Tuollaisen artisaanin ja pienen custom pajan käsin valmistama kitara on lähtökohtaisesti aivan eri tasolla sarjavalmisteisten kitaroiden kanssa. Löytyyhän tuota samaa ajatusta sitten myös isojen valmistajien esim Fender custom shopin tuotteista. Sielläkin ostajat saattavat jonottaa useita kuukausia jopa vuosia halutessaan jonkun tietyn Fender custom shop sepän tekemän custom stratocaster kitaran omilla Spekseillään. Ruokankaan kitarat voivat äärimmäisyydessään olla todellisia taideteoksia - enemmän kuin nuo custom shop tuotteet. Kun olen katsellut esim netissä erään unicornin vaahteranlehden tai Helcat Artisanin lohikäärmeen tai vastaavien kuvioiden upotuksia otelaudssa, ei yhtään tarvi ihmetellä miksi instrumentti maksaa. Jotkut maksavat tuollaisista taideteoksista ja käsinäppäryyden oivalluksista pelkkänä taiteena ällistyttäviä hintoja. Voi vaan kuvitella paljonko tuohon menee aikaa ja sitten kun tunnille laskee hinnan, alkaa soitin myös maksamaan. Kun tuollainen taide yhdistetään hyvällä maulla yksilöllisesti valmistettuun soittimeen niin että soitannolliset ominaisuudet eivät kärsi, ollaan yksilöllisen kitararakennuksen taivaassa.
 
Parasta tuossa Juhan sanomassa oli se että heillä valmistettu ns. Työkalukitara soi vähintäinkin yhtä hyvin kuin tuollainen taideteos. Onhan 3500-5000 EUR paljon rahaa mutta tuon rahasumman sijoittamalla saa yksilöllistä palvelua ja artisaanin maine ja kunnia takaa että tuote on hyvin valmistettu. Ostin itse 1990 luvun alussa aikanaan Custom Shop Fender Stratocasterin, olivat silloin Suomessa vielä melko vähälukuiset, silloisella hinnaltaan muistaakseni 14000 mk ja kaula meni propellille ensimmäisenä talvena. Tällaisia juttuja ei varmasti pääse artisaanlta läpi. Itselläni ei ole kokemusta Ruokankaan kitaroista muista kuin nyt loppukesästä ostamastani Unicorn Classicista joka on kyllä joka ikisen euron arvoinen. Hattua pitää nostaa Juhalle siitä, että ei ole lähtenyt maksimoimaan voittojaan keskittyen sinne missä rahan tulo olisi suurinta. Näin noita työkaluja tulee myös tavallisille soittajille.

Jos valintojen eettisyys ja kestävyys yhtään kiinnostaa, kannattaa myös pohtia sitä, tarvitsenko todella monta halpis- tai keskitason kitaraa vai olisinko soittajana loppupeleissä onnellisempi vaikka vain yhden laadukkaamman instrumentin kanssa. Nykyään monilla nuorillakin on useita kitaroita, vanhemmista harrastajista puhumattakaan. Omassa nuoruudessani yhdelläkään kavereistani ei ollut kahta sähkökitaraa tai kahta akustista, ehkä yleensä kuitenkin yksi kumpaakin sorttia. Niillä mentiin mihin oli varaa. Jos tarvittiin erilaista soundia, väännettiin vahvistimen nappuloita tai polkaistiin päälle toinen pedaaleista - tai se ainoa.
 
Ammattimiehen - Mikko Kosonen - mielestä tarvittaessa keikan pitää hoitua millä kamoilla tahansa (ks. alkaen 6.55)
https://youtu.be/0zk7LiXoLzQ
 
Voisikohan noin ajatella hiukan yleisemminkin?

En videota katsonut, mutta kaukoidän ja muiden "riistotuotteiden" tukemisessa on myös sen ainaisen riistämispuolen lisäksi se puoli, että länkkärin kulutuseurot loppujenlopuksi tukee heidän työtään jollon sitä on myös jatkossakin eikä esim. ne lapsityöläiset ja muut orjat joudu olemaan puilla paljailla taikka myymässä persettä ja/tai sisäelimiään kadulla kun tehtaat iskettiin kiinni. Kiinanhan talous on kovassa nousussa ja piakkoin iskee varmaan ohi meistä jollon kaiken järjen mukaan siellä myös työolot ja palkat kohenee, mikä tietysti ikävä kyllä näkyy myös siinä että kitaroiden hinnat kohoaa mukana.
 
Riistosta tulee myös vähän mieleen se, että Ruokangas-merkin kitarat on n. 20-50% kalliimpia kuin muiden suomalaisten customkitaraväsääjien ja tähän toki tähän on varmaan monia syitä, mutta kuinka paljon ekstraa noilla prosenteilla saa soittimeen lopulta suhteessa korkeampaan hintaan?

tuskiz: En videota katsonut, mutta kaukoidän ja muiden "riistotuotteiden" tukemisessa on myös sen ainaisen riistämispuolen lisäksi se puoli, että länkkärin kulutuseurot loppujenlopuksi tukee heidän työtään jollon sitä on myös jatkossakin eikä esim. ne lapsityöläiset ja muut orjat joudu olemaan puilla paljailla taikka myymässä persettä ja/tai sisäelimiään kadulla kun tehtaat iskettiin kiinni. Kiinanhan talous on kovassa nousussa ja piakkoin iskee varmaan ohi meistä jollon kaiken järjen mukaan siellä myös työolot ja palkat kohenee, mikä tietysti ikävä kyllä näkyy myös siinä että kitaroiden hinnat kohoaa mukana.
 
Riistosta tulee myös vähän mieleen se, että Ruokangas-merkin kitarat on n. 20-50% kalliimpia kuin muiden suomalaisten customkitaraväsääjien ja tähän toki tähän on varmaan monia syitä, mutta kuinka paljon ekstraa noilla prosenteilla saa soittimeen lopulta suhteessa korkeampaan hintaan?
 
Eli orjuuden kaltaisissa työsuhteissa pitäminen on ihan ok, jos vaihtoehtona on vielä paskempi kohtalo? Just joo. Kun ei ole sosiaaliturvaa, työssä itsensä telonut tai uupunut voidaan aina jättää oman onnensa nojaan ja vaihtaa uuteen kun tulijoita on. Niin se homma tuolla usein menee, vaikka kehitystä usein tapahtuu. Ilmeisesti esittämälläsi logiikalla kehitysmaiden lasten parittaminen länsimaiden seksiorjina voidaan myös nähdä hyväntekeväisyytenä jos sillä saadaan heidät pelastettua nälkäkuolemalta tai pois sodan jaloista?
 
Anteeksi, nyt meni jo vähän turhan pitkälle.
 
Parhaiten kiinalaisten ym. halpatuontimaiden työolosuhteet kohenevat sillä, että asiakkaat oikeasti vaativat ostokäyttäytymisellään niitä parempia työoloja - ei sillä, että ostetaan mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla tehtyä kamaa. Vaikeaahan se toki on saada asioista oikeaa tietoa, sillä mitä suurempi firma, sitä paremmat edellytykset sillä yleensä on sekä parantaa työoloja että suorittää valkopesua todelliselle tilanteelle.
 
Ruokankaan kitaroissa vaikuttaisi olevan takana enemmän tuotekehittelyä kuin monella suomalaisella pikkutoimijalla. Myös jälleenmyyntiarvo näyttää olevan hyvä. Siinä lisäarvoa. Mutta jokainen päättäköön itse, kenenkä soittimia ostaa. Itse tilasin omia tarpeitani vastaavan soittimen toiselta kotimaiselta tekijältä.