Jazz ›

Digeliuksen Emu oli Suomessa erittäin tärkeä musiikkiskenen vaikuttaja, joka on myös vaikuttanut aivan suunnattomasti yksittäisiin suomalaisiin muusikkoihin ja musiikkialan toimijoihin tarjoamalla heille vuosikymmenten läpi musiikkia, joka on muuttanut ja muokannut heitä.
 
Itse muistan kuinka kävin ensimmäistä kertaa Digeliuksessa teini-ikäisenä rokkarina. Emun välittömyys ujostutti minua silloin. Olin alkanut kiinnostumaan jazzista progen ja fuusion myötä, mutta Digeliuksesta lähti mukaan Joe Passin Virtuoso. Tuo levy muutti oman käsitykseni siitä, miten kitaraa voi soittaa ja oli merkittävä kokemus oman kitaransoiton kehittymisen kannalta. Digelius on tarjonnut myös valtavan suuren etnomusiikkivalikoiman, mikä myös osaltaan on vaikuttanut omaan kehitykseen muusikkona.
 
Surulliseksi tämä Emun kuolema vetää myös siinä mielessä, että tuntuu kuin yksi aikakausi olisi päättynyt Suomessa; fyysisen median suosio on vähentynyt ja kaikki on nykyään helposti suoratoistopalveluissa. Itse olen tässä suhteessa vanhanaikainen nostalgikko, ja itselleni on tärkeää se, että on se fyysinen levy: psykologisesta näkökulmasta se tuo itselle siihen kuuntelukokemukseen tiettyä painoarvoa. Sitä istuu alas levysoittimen ääreen, kuuntelee kuulokkeilla levyn alusta loppuun ja samalla nauttii levyn kansitaiteesta tai lukee biisien sanoituksia tai vaikkapa katsoo, mitä kaikkia soittimia levyillä on jne.
 
Saa nähdä, mikä Digeliuksen kohtalo on. Toivottavasti Petri, joka on myös ollut Digeliuksessa pitkään, jatkaisi toimintaa, että me musadiggarit saataisiin edelleen fyysisessä olomuodossa hyvää musiikkia. (Esimerkiksi ECM-levymerkin levythän eivät ole Spotifyissä).
 
http://www.soundi.fi/jutut/hyvaa-ma … a-ja-musiikkimies-viimeisen-paalle/