Kitarat: soittaminen ›

Kiitoksia J:lle hyvistä kirjoituksista. Mielestäni tässä sanotaan olennainen asia: "Joka tapauksessa: asteikko kuin asteikko, moodi kuin moodi, kannattaa mahdollisimman pian siirtyä pelkästä sävelten ylös ja alas kahlaamisesta siihen, että valitsemaansa säveljoukkoa käyttää ihan oikeiden melodioiden ja soolojen luomiseen". Tätä olen koittanut itse noudattaa. Välillä onnistuen ja välillä en. Ja jos en olisikaan onnistunut, niin se ei ole ollut moodien vika :)

Jucciz: Teoriapurismi sikseen. Teoriahan muutenkin vain selittää ilmiöitä, eikä ota kantaa siihen, soittaako joku oikein tai väärin, hyvin tai huonosti - vielä vähemmin teoria kertoo, miten jonkun pitäisi soittaa. Tuon edellisen kappaleen tekstin perusteella ei voi kylläkään olla täysin varma, ootko sittenkään sisäistänyt, mistä moodeissa on kyse. Se on muuten jooninen, ei ioninen.
 
Jos jotain haluaisin alleviivata ihan erityisesti liittyen moodeihin/asteikoihin, ne olisivat seuraavat kaksi (kolme) kappaletta:
 
Tahtoisin muistuttaa siitä, että mitään asteikkoa tai moodia ei kannata ajatella vain oktaavin mittaisena sävelketjuna C:stä seuraavaan C:hen - tai mistä tahansa muusta sävelestä seuraavan oktaavin samaan säveleen. Asteikko tai moodi on aina kokonainen säveljoukko, sävelikkö, joka esiintyy koko otelaudan/koskettimiston/muun käyttöliittymän alueella usean oktaavin matkalla, eikä se ole vain "pätkä" soittimen koko äänialasta. Joka asteikolla/moodilla on oma persoonallinen soundi, joka on seurausta sävelistä, joista se koostuu. Väitän, että niin kauan kun asteikon/moodin soundi ei ole "selkärangassa", sitä ei osaa kunnolla käyttää omassa soitossaan. Tarkoitan sitä, että asteikko/moodi pitäisi pystyä hyräilemään mielessään/ääneen, ettei se jäisi vain kasaksi sormituksia otelaudalla.
 
Asteikko/moodi kannattaa siis opetella tunnistamaan "värinä" tai "makuna" tai minä hyvänsä (synestesia on tässä kohtaa ihan okei!), joka antaa soittajalle ja myös kuulijalle vaikutelman siitä, että se on tietyn kuuloinen "sävelmaisema", jossa tietyt sävelet ovat aina tiettyjen välimatkojen päässä toisistaan - riippumatta siitä, missä järjestyksessä säveliä soitetaan. Tämä on ehkä yksi suurimpia ja tärkeimpiä oivalluksia. Juuri tästä johtuu myös se, että C-jooninen (eli C-duuriasteikko) ei edelleenkään D-mollin päälle kuulosta varsinaisesti C-duurilta - vaikka miten painottaisi C-säveltä - vaan D-dooriselta, koska kulloinkin soiva sointu määrittää sen, mikä painoarvo tai rooli eri melodiasävelillä on senhetkisessä musiikillisessa tilanteessa.
 
Itse olen reenannut paljon moodeja, säveltämällä sointukiertoja tietyssä moodissa. Esim avoin D-soimaan ja siitä esim. Lyydinen sointukierto, mutta kuitenkin koko ajan avoin D pohjalla. Jotenkin mielestäni selventää noita sävyeroja paremmin kun soittaa pohjalle esim. avoimen kielen ja päälle vaikkapa kolmisointuina moodin sointukulkua. Esim. Avoin D kieli soimaan ja kolmella ja G, B ja ylä-E kieliltä kolmisoinnut päälle. Muutenkin avoimia kieliä tulee käytettyä paljon apuna.
 
Jucciz: Sitten vielä yksi muistettava asia - vaan tätä ei ehkä kannata lukea, ennenkö moodit ylipäätään ovat edes jollain tapaa hanskassa. Myös kaikki moodit voi toki "laskea käyntiin" mistä tahansa sävelestä, eli vaikkapa C-doorisen voi käynnnistää aivan hyvin vaikka kuudennesta sävelestä (A), mutta edelleen se on C-doorisen kuuloinen kunhan käytetään C-doorisen asteikon säveliä ja sulla on siellä C-mollisointu pohjalla. Pitäiskö tässä sit puhua moodien moodeista? ;) Joka tapauksessa: asteikko kuin asteikko, moodi kuin moodi, kannattaa mahdollisimman pian siirtyä pelkästä sävelten ylös ja alas kahlaamisesta siihen, että valitsemaansa säveljoukkoa käyttää ihan oikeiden melodioiden ja soolojen luomiseen.
 
Tätä ehkä tarkoitin alkuperäisellä postauksellani. En vaan osannut puskea sanoiksi. :)
 
Melodisella molliasteikolla ja harmonisella molliasteikolla on kummallakin luonnollisesti myös seitsemän moodia, aivan kuten duuriasteikolla (joista yksi on luonnollinen molli tai päinvastoin). Altered scale on sama kuin super locrian, kaksi eri nimeä samalle asialle. Kyseessä on melodisen mollin 7. moodi, joka sopii hyvin muunnetuille seiskasoinnuille, koska siinä on kaikki "alt-sävelet" (b5, #5, b9 ja #9) mukana.
 
Itse asiassa Melodinen molli moodeineen on juuri nyt viime aikoina ollut reenipöydällä. Mulla on tapana opetella näitä suoraan säveltämisen kautta. Eli itse joku mukava sointukierto taustanauhaksi ja siihen päälle improreeniä.

Jos halutaan homma "täydelliseksi" niin vielä harmoninen duuri ja sen seitsemän moodia:-)

baron: Jos halutaan homma "täydelliseksi" niin vielä harmoninen duuri ja sen seitsemän moodia:-)
 
Kaksoisharmonisesta ei oo vielä edes näemmä alotettu... :D

Heh.
Duurin moodeihin liittyen mahdollisesti hyödytön mutta mielenkiintoinen havainto.
 
Esim.
E Jooninen pohjautuu duuriasteikkoon E
E Doorinen pohjautuu duuriasteikkoon D
E Fryyginen pohjautuu duuriasteikkoon C
E Lyydinen pohjautuu duuriasteikkoon B
E Mixolyydinen pohjautuu duuriasteikkoon A
E Aeolian pohjautuu duuriasteikkoon G
E Lokrinen pohjautuu duuriasteikkoon F
(E Jooninen pohjautuu duuriasteikkoon E)
 
Eli eri moodien sävyt saa aikaiseksi vaikka soittamalla E:n päälle yllä olevien duuriasteikkojen ääniä sopivasti.
 
Kun nuo moodit on noin "ylenevässä" järjestyksessä niin moodeja vastaavien duuriasteikkojen juuriäänet menevät hauskasti "taaksepäin" samalla sävelaskelvälillä kuin mitä duuriasteikko menee ylöspäin.
Eli 1 1 1/2 1 1 1 1/2
 
Koska minähän en näitä ulkoa osaa tai muista niin mulle tuosta havainnosta on varmaan se hyöty, että mistä tahansa äänestä pystyn noin taaksepäin laskemalla etsimään sen duuriasteikon jonka jotain moodia olen hakemassa.
 
Jos sointu vaikka on Bb7 ja jotain miksolyydistä siihen haluaisin luritella, niin taaksepäin menemällä löytyy Ab-Gb-F-Eb.
Bb miksolyydinen on siis Eb-duurin moodi.

https://muusikoiden.net/artikkelit/1975
 
Oiskohan tää linkki tännekin hyödyllinen.....

edgehill: Heh.
Duurin moodeihin liittyen mahdollisesti hyödytön mutta mielenkiintoinen havainto.
 
Esim.
E Jooninen pohjautuu duuriasteikkoon E
E Doorinen pohjautuu duuriasteikkoon D
E Fryyginen pohjautuu duuriasteikkoon C
E Lyydinen pohjautuu duuriasteikkoon B
E Mixolyydinen pohjautuu duuriasteikkoon A
E Aeolian pohjautuu duuriasteikkoon G
E Lokrinen pohjautuu duuriasteikkoon F
(E Jooninen pohjautuu duuriasteikkoon E)
 
Eli eri moodien sävyt saa aikaiseksi vaikka soittamalla E:n päälle yllä olevien duuriasteikkojen ääniä sopivasti.
 
Kun nuo moodit on noin "ylenevässä" järjestyksessä niin moodeja vastaavien duuriasteikkojen juuriäänet menevät hauskasti "taaksepäin" samalla sävelaskelvälillä kuin mitä duuriasteikko menee ylöspäin.
Eli 1 1 1/2 1 1 1 1/2
 
Koska minähän en näitä ulkoa osaa tai muista niin mulle tuosta havainnosta on varmaan se hyöty, että mistä tahansa äänestä pystyn noin taaksepäin laskemalla etsimään sen duuriasteikon jonka jotain moodia olen hakemassa.
 
Jos sointu vaikka on Bb7 ja jotain miksolyydistä siihen haluaisin luritella, niin taaksepäin menemällä löytyy Ab-Gb-F-Eb.
Bb miksolyydinen on siis Eb-duurin moodi.
 
Tämä on nimenomaan toinen niistä kahdesta tavasta hahmottaa moodit: minkä duuriasteikon sävelet siinä on. Se toinen on sitten se, jossa peruskysymys on: "miten kukin moodi eroaa kaikkien korville tutuista duuriasteikosta tai luonnollisesta molliasteikosta - riippuen siitä, kumpi on valmiiksi lähempänä?"
 
Riippuen tilanteesta toinen tapa voi olla nopeampi "oikeiden äänien löytämiseen" kuin toinen, mutta noista kahdesta vähintäänkin jälkimmäinen tapa olisi hyvä omaksua ihan jokaista todellista soittotilannetta ajatellen, koska silloin ei tarvitse ensin etsiä kokonaan uutta perussäveltä sille sävelikölle, jota aikoo käyttää. Ts. jos sulle lyödään vaikkapa mainittu Bb7-sointu eteen ja siitä innostuneena tahdot rymistellä Bb-miksolyydistä siihen päälle, saattaa olla ihan hyvä idea ymmärtää ja totuttaa myös omat korvat siihen ajatukseen, että kyseinen säveljoukko on muutoin ihan sama kuin normaalissa Bb-duuriasteikossa, mutta 7. sävel on alennettu - sen sijaan, että suorittaisit tuon kuvaamasi laskutoimituksen: "ahaa, lähdetäänpä tästä diatonisesti (eli asteikkoa pitkin) ensin neljä säveltä taaksepäin, löydetään sieltä Eb-sävel ja siitä sit ruvetaan kahlaamaan Eb-duuriasteikkoa".
 
Miksikö näin? Ensinnäkin oikean duuriasteikon etsimiseen menee aina tovi (minkä aikana ehtisit jo ehkä soittaa muutaman taktisen nuotin), ja mikä vieläkin tärkeämpää, tuossa on erittäin suurena (!) vaaran paikkana se, että hahmotat soittotilanteen Eb-pohjaisena asiana, vaikka sointu on Bb-pohjainen. Juu juu, kaikki äänet "sopivat" hienosti, mutta soinnun kannalta olennaiset sävelet (etenkin terssi ja septimi, mutta muutkin) eivät välttämättä kirkastu ja mikä vielä todsennäköisempää, ne eivät ehkä saa ansaitsemaansa painotusta ja saattavat lipsahtaa semmoisille tahdinosille, joissa ne eivät oikein toimi tai ainakin niiden teho jää vaisuksi. Suomeksi: on suuri riski, että melodiat eivät kuulosta siltä, että ne on pyritty rakentamaan suhteessa Bb7-sointuun (koska ne eivät ole!), vaan ne ovat vain Eb-duuriasteikosta rakenneltuja palasia.
 
Yksi erittäin hyvä nyrkkisääntö nimittäin on se, että kun improvisoit jonkun soinnun päälle, kannattaa ainakin alkuvaiheessa tahdin vahvoille osille (yleensä neljäsosat) ladata soinnun luonteen kannalta merkittäviä säveliä ja heikoille osille vähemmän tärkeitä sivusäveliä: asteikkoon kuuluvia tai kromaattisia. Tällöin soitto yleensä kuulostaa jäsennetymmältä, harkitummalta, ammattimaisemmalta ja yksinkertaisesti paremmalta.

Kopioinpa tämän tekstinpätkän pyynnöstä tähänkin ketjuun.
 
tomaattiorava: Mä en oo vieläkään törmännyt yhteenkään tyyppiin joka selittäisi diatonisten moodien käytön selkeästi. Tässä vuosien mittaan on tullut vastaan miljoonia eri lähestymistapoja aiheeseen mutta kukaan ei oo pystyny selittämään miten saat ne toimimaan käytännössä. Esim. jos haluut ihan jamitilanteessa heittää vaikka vähän lyydistä soolon sekaan.
Alkaa tuntumaan siltä että tässä on joku salaliitto ja jengi tahallaan selittää asiat päin persettä.

Modaalisuus nojaa pitkälti taustaharmoniaan. Joidenkin taustojen päälle tietyt moodit vain sopivat helpommin. Nämä taustat korostavat yleensä moodin karaktäärisäveliä tai tietysti voivat olla pelkkiä pohjasäveliä. Esim. sun linkkaamassa videossa taustalla on E- ja F# -duurit, jotka ovat erinomainen pohja lyydiselle. Voit kokeilla tehdä omia taustoja soittamalla vaikka E,F# -pareja avoimilla soinnuilla niin, että kun nouset fissään, siirrät vain sormia, jolloin vapaat kielet soivat edelleen. Sama toimii vaikka avoimilla A- ja H -duureilla ja D- ja E-duureilla. Jos ei ala lyydistä tulla melodiasta niin jo on kumma. Siirrät siis vain sormia samoilla sormituksilla ylöspäin ilman barrea.

Toinen erinomainen harjoitus on soittaa itse pohjalle vapaa A- tai E-kieli pohjasäveleksi ja soittaa päälle vaikka seuraavan kielen 7. nauhalta alkaen jotain moodin sormitusta (sheippiä - ettei mene ihan offtopiciksi) ylös-alas. Sitten pikkuhiljaa voi seikkailla kauemmas, kun moodi tarttuu korviin ja aivoihin. Ylivoimaisesti tärkeintä moodeja harjoitellessa onkin saada niistä selkeä kuulokuva, jotta tunnistaa vaikka kesken kuuntelemansa biisin, missä moodissa mennään milloinkin. Tätä harjoitusta soittaessa voi vaihtaa moodia halutessaan milloin vain. Kannattaa ehkä laulella mukana soittamaansa moodia, niin se tarttuu helpommin aivoihin.

Kuuntele ja analysoi vaikkapa Joe Satrianin biisejä. Suurin osa niistä on erinomaisia taustavamppeja moodien kanssa pelehtimiseen. Yleensä Satrianin biiseissä on joku pohjakuvio staattisen basson päällä.

Esim. Flying in a blue dream: https://www.youtube.com/watch?v=SINl5JY7LhI
Tässä menee alussa basso C-säveltä ja kitara painottaa C:n #4 ja 3 -säveliä. Melodia soittaa C:n 3, #4, 5, 6 ja 7 sävelillä eli lyydistä mennään. (Jos ei joku jazznarkki sitten lisää tuonne sekaan b2 ja/tai #2, jolloin mennään kivasti altissa :D)
Sitten kun basso vaihtuu Gissään, niin taustakitara painottaa taas G#:n #4 ja 3 -säveliä. Sama toistuu C:n G:n ja F:n kanssa hetken päästä. Ja näiden päälle liidikitara siis soittaa kunkin soinnun lyydistä myös.
Biisin puolivälissä tulee erilainen osa, jossa soitellaan vähän bluesahtavammin ja miksolyydistä. Esim. 2:57 on C#:n päällä hieno C#-miksolyydinen likki, jollaisia voi ottaa haltuun ja heitellä omassakin soitossa. Taustakin on tässä kohtaa siis erilainen kuin alussa, eikä painota enää lyydisiä sävyjä vaan mukana on enempi b7.

Toinen esimerkki vaikkapa Satrianin Surfing with the alien: https://www.youtube.com/watch?v=uoERl34Ld00 , jossa melodia soittaa pitkälti doorisin sävyin painottaen 6-säveltä. Pohjalla siis I-asteen molli ja IV-asteen duuri, jotka tuovat heti doorisen fiiliksen. Tässäkin biisissä yhtäkkiä hypätään ihan eri sfääreihin, kun 1:09 basso nousee Cissään ja painottaa b2 ja 7 -säveliä, jolloin Satriani tiluttaa päälle C#-fryygistä dominanttia. Näitä juttuja löytyy miehen biiseistä loputtomiin, mutta eihän niitä välttämättä harjaantumaton korva tunnista, jos ei ole saanut moodeista kuulokuvaa. Analysoimalla biisien melodioiden asteita pohjasäveltä vasten saa hyvää treeniä.

TL;DR
Tee taustoja, soita päälle, kuuntele, analysoi, toista äärettömyyksiin... Ei näitä asioita pelkästään mnettiä ja teoriakirjoja lukemalla opi. Pitää soittaa ja kuunnella. Kun osaa kuulokuvasta biisin keskeltä sanoa missä moodissa milloinkin mennään, alkaa olla jo melko pitkällä.

Niin ja kun tästä nyt päästään jammailuasiaan, niin sano jamikavereillesi, että soittaa sellaisia taustoja, joihin joku haluamasi moodi sopii. Tai sitten käsket soittaa pelkkää pohjasäveltä ja tilutat päälle ihan mitä haluatkaan :D

Ainakin kaksi eri tarkastelukulmaa:
1) moodit diatoniassa (kaikki nojaa duurin/mel||harm mollin kontekstiin)
2) ilmennetään moodia ja varotaan edellisen vahvaa ilmentämistä
 
Tää kait se suurin ihmettelyn aiheuttaja.

Guitarfreak: Ainakin kaksi eri tarkastelukulmaa:
1) moodit diatoniassa (kaikki nojaa duurin/mel||harm mollin kontekstiin)
2) ilmennetään moodia ja varotaan edellisen vahvaa ilmentämistä
 
Tää kait se suurin ihmettelyn aiheuttaja.
 
Mun pianomaikka opetti että kun soitat modaaliseen piisiin sooloa niin pistä kakkosvitosia vähän väliin niin saat helpommin järkevän kuuloista!

baron: Mun pianomaikka opetti että kun soitat modaaliseen piisiin sooloa niin pistä kakkosvitosia vähän väliin niin saat helpommin järkevän kuuloista!
 
Allaolevan duurin- vai pelattavan moodin II/V? Lopullisen toteutuksen järkevyydestä en puhunut mitään ;) sen joutuu jokainen kokeileen/taiteilemaan itse...

Guitarfreak: Allaolevan duurin- vai pelattavan moodin II/V? Lopullisen toteutuksen järkevyydestä en puhunut mitään ;) sen joutuu jokainen kokeileen/taiteilemaan itse...
 
Alla olevan duurin.

Jucciz: Se ääni G:n ja A:n välissä on tässä maassa gis (tai as), ja niin se pitää opettaakin. Se ei ole "G sharp", vaikka itkua vääntäisit.
 
Sori jos palataan vähän offtopicciin, mut pakko kommentoida tätä kielisyys-/termistöasiaa:
 
Omaa taustaa sen verran, että kun aloittelin itsekseni kitaran opettelua reilut pari vuotta sitten (tuolloin ikävuosia mittarissa ~35), päädyin opettelemaan aika pitkälti lähinnä englanninkielisten Youtube-videoiden ja muutaman softan avulla (GuitarBots, Yousician). Niiden myötä iskostui päähän aika tehokkaasti noi "sharpit" ja "flatit". Noh, myöhemmin sitten koitti se kaunis päivä, kun kokeilin bändihommia kaveriporukan mukana ja jossakin vaiheessa tuli ohjeita tyyliin "kun kiippari soittaa sitä ja sitä, niin sä soitat sen fissän"...hetken aikaa löi tyhjää "että minkä..?", mut sit tajusin, että "jaa niin F sharp". Sittemmin kyllä tullut nuo kotimaisetkin versiot opeteltua.
 
Liekö netti/nettivideot ja niiden myötä ulkomaisen opetusmatskun helppo saatavuus lisännyt "finglishmiä" entisestään.
 
Mitä noihin moodeihin tulee, niin toistaiseksi ymmärrän niistä jotain perusteita, mut aika pitkälti ne on siellä "sitten joskus" -osastolla. Tässä tullaan varmasti siihen, että niitä(kin) olisi varmasti helpompi käydä läpi jonkun opettajan kanssa, mielellään kotimaisella kielellä. Aikanaan soittohommia aloitellessa opetustunnit ei olisi oikein millään mahtunut ruuhkavuosi-perhearkeen, mut katotaan, josko kohta kokeilisin...on tää soittaminen kuitenkin niin mukavaa hommaa.

lehik: päädyin opettelemaan aika pitkälti lähinnä englanninkielisten Youtube-videoiden ja muutaman softan avulla
 
Näinhän se nykyään menee. Eihän se ihme ole että porukka ottaa käyttöön ne ulkomaankieliset termit. Yläpeukkua niille jotka silti jaksavat opetella suomenkieliset vastineet niin flateille kuin freteillekin. Ymmärrän Juccizta.
 
Itse aiheestahan en osaa sanoa yhtään mitään :)

Jucciz: Se ei liene äidinkielen opettaja. Opettajat ylipäätään ovat ronskisti alipalkattuja nimittäin.
 
Elintasolla keuliminen nettifoorumeilla on kyllä parhautta.
 
Opettajat lorvii pitkän kesän. Eivät siedäkään saada liksaa. Itsekin tienaan varmaan moninkertaisesti sua enemmän, kun olen valinnut paremman ammatin. Kiva kirjoitella kun jucciz voi vain kihistä raivosta jäähypenkillä :----------D. Siellä se kihisee, vaikka itselleen muuta vakuuttelee. :--------D

peltsi451: Koskien tätä Herra Juccizen räjähtämistä kommentistani siitä että tulee ajateltua näitä säveliä sillä flat / sharp-systeemillä, niin eihän ihan niin yksioikoista ole. Jos näen että lukee F# niin oikeesti ajattelen että F ylennetty. Heti löytyy oikea sointu. Vaikka aika aloittelija olenkin niin on jo paria kaveria opastettu sointujen hakemisessa. Sanon että soita F ylennetty, en sano että soita Fis.
 
Jos et fissään taivu, niin "ylennetty F" olis tietty selkokielisempi versio kuin "F ylennetty" varsinkin puhekielessä jos listaat ääniä kaverille. Vrt. "F ylennetty, C" ja "F, ylennetty C".
 
T: vara-Jucciz? ;)

Arkka: Jos et fissään taivu, niin "ylennetty F" olis tietty selkokielisempi versio kuin "F ylennetty" varsinkin puhekielessä jos listaat ääniä kaverille. Vrt. "F ylennetty, C" ja "F, ylennetty C".
 
T: vara-Jucciz? ;)
 
Kiitti. Täällähän on kivaa porukkaa :). Taivun kylllä hissiin ja fissiin, en tiedä paljonko oli sarkasmia tässä, mutta jos sanon ekana sen soinnun ( kaveri ottaa ajatuksissaan jo sen sormituksen ja sitten että ylennetty niin sehän siirtää sitten barre-otetta puoli-sävelasteikkoa ylöspäin. Mikä on väärin. Kaikki käy hetkessä. No joo, ylennetty F...ok mutta helpompi ymmärtää se perussointu ja onko sitten ylennetty vai alennettu. Makuasia. Tästä ei taida lopullista totuutta olla.

peltsi451: Kiitti. Täällähän on kivaa porukkaa :). Taivun kylllä hissiin ja fissiin, en tiedä paljonko oli sarkasmia tässä, mutta jos sanon ekana sen soinnun ( kaveri ottaa ajatuksissaan jo sen sormituksen ja sitten että ylennetty niin sehän siirtää sitten barre-otetta puoli-sävelasteikkoa ylöspäin. Mikä on väärin. Kaikki käy hetkessä. No joo, ylennetty F...ok mutta helpompi ymmärtää se perussointu ja onko sitten ylennetty vai alennettu. Makuasia. Tästä ei taida lopullista totuutta olla.
 
Jos soittelee kaveriporukassa niin varmaan käy aika tutuiksi tavat puhua asioista. Voi puhua vaikka, että vedetään tähän Muumi-kierto jos muut sen ymmärtävät. Täällä palstoilla voi vain tulla joiltain poliiseilta sanomista, mutta niistä ei kannata välittää. Eikä pitäisi palstapoliisienkaan välittää, jos sanoma on kuitenkin selkeä. Joillain vain ei ole muuta tekemistä kuin puuttuua pilkkujen asetteluun ja kielioppiin. Onneksi tämän viestin saan kirjoittaa rauhassa, kun se pahin poliiisi on jäähyllä :-------------D

Kampela77: Jos soittelee kaveriporukassa niin varmaan käy aika tutuiksi tavat puhua asioista. Voi puhua vaikka, että vedetään tähän Muumi-kierto jos muut sen ymmärtävät.
 
Pitää paikkansa. Loppujen lopuksi, eiköhän se soittaminen ole se juttu. Kaikki muu on toisarvoista. Tosta tulikin mieleen erään musiikinopettajani kertoma juttu kaverista joka liikkui porukoissa ja tiesi hirveästi teoriaa ja mitä virheitä kukin kitaristi oli tehnyt, asiat olivat hallussa.
 
Mutta, kaveri ei ollut itse koskaan soittanut kitataraa...