| Aihe: Oletko "juuttunut" tietylle tasolle? | |
|---|
|
Perusasiat aika hyvällä mallilla. Korva toimii hyvin, kädet toimii hyvin, nuotit näkyy koko otelaudalla ilman miettimistä. Nyt pitäisi vaan päästä eroon koko molli/duuri-ajattelusta ja päästä maalailemaan niillä muillakin väreillä ja kehittäämään omaa luovuutta. Kynnys vaan tuntuu olevan korkea.
Mihin tässä nyt pitäisi syventyä että voisi jokun perustylsän sointukierron herättää uudella tavalla henkiin, leikitellä melodioilla ja improvisoida jonkin mollipentatonisen sijasta hyödyntäen koko spektriä?
Onko liian kunnianhimoista olettaa että korvat kertoo kaiken tarpeellisen kun käsillä oleva sointukierto on tullut tutuksi? Vai pitäiskö koko kierto purkaa alkutekijöihinsä ja teorian kautta analysoida mitkä nuotit kussakin sointuasteessa ovat vastuussa mistäkin ja minkälaisia jännitteitä niiden päälle voi luoda painottamalla tiettyjä nuotteja ja välttelemällä toisia? Vai mitä?
Käsittääkseni on suht yleistä että kepittäjät vähän jämähtävät siinä kohtaa kun perusjutut on treenattu kuntoon ja pitäisi murtautua niistä vapaaksi ja nähdä koko metsä eikä pelkkiä puita.
Miten ootte ite selättäneet tämän ongelman? |  hallu
25.09.2017 23:30:35 (muokattu 25.09.2017 23:34:32) | |
|
tomaattiorava: Perusasiat aika hyvällä mallilla. Korva toimii hyvin, kädet toimii hyvin, nuotit näkyy koko otelaudalla ilman miettimistä. Nyt pitäisi vaan päästä eroon koko molli/duuri-ajattelusta ja päästä maalailemaan niillä muillakin väreillä ja kehittäämään omaa luovuutta. Kynnys vaan tuntuu olevan korkea.
Mihin tässä nyt pitäisi syventyä että voisi jokun perustylsän sointukierron herättää uudella tavalla henkiin, leikitellä melodioilla ja improvisoida jonkin mollipentatonisen sijasta hyödyntäen koko spektriä?
Onko liian kunnianhimoista olettaa että korvat kertoo kaiken tarpeellisen kun käsillä oleva sointukierto on tullut tutuksi? Vai pitäiskö koko kierto purkaa alkutekijöihinsä ja teorian kautta analysoida mitkä nuotit kussakin sointuasteessa ovat vastuussa mistäkin ja minkälaisia jännitteitä niiden päälle voi luoda painottamalla tiettyjä nuotteja ja välttelemällä toisia? Vai mitä?
Käsittääkseni on suht yleistä että kepittäjät vähän jämähtävät siinä kohtaa kun perusjutut on treenattu kuntoon ja pitäisi murtautua niistä vapaaksi ja nähdä koko metsä eikä pelkkiä puita.
Miten ootte ite selättäneet tämän ongelman?
No mä tein duunia noiden moodien kanssa jonkun verran ja päädyin siihen, että korvalla mennään. Ei mitään mahdollisuutta meikäläisellä alkaa lennossa mitään sointuanalyysejä tekemään. yritän hahmottaa sen moodin juurinkin jonakin värinä ja siitä vaan sitten veivaan jotain. Oikeastaan soittamalla on kehittynyt jonkinlainen vaisto ja tapa lähteä liikkeelle ja sitten jos ei keksi mitään fiksumpaa niin sointuarpeggiot ei petä koskaan, niillä saa aina ainakin kelvollisen soolontapaisen aikaiseksi. Joskus jos sattuu oikein kinkkinen sointupehoja, niin sitä joutuu jauhamaan hetkenaikaa, mutta yleensä siihen keksii jonkin suht katu-uskottavan kuvion.
Mä olen löytänyt hyväksi apuvälineeksi netin taustanauhat joita voi pyöritellä ja harjoitella. Niiden huono puoli on, että ne ovat aika tabvanomaisia ja tosi nopeasti sitä tympääntyy niihin iänikuisiin kaksviisykkösiin. Seuraava konsti on etisiä taustanouhoiksi ihan oikeita biisejä jotka ovat vähän monipuolisempia tai oikeastaan vain oma mielikuvitus on rajana kun melkein kaikki tunnetuimmat stankut löytyy juutuubista taustanauhoina. Sitten jos sekään ei riitä, niin äänittelee omia pohjia. Tehokkainta mulle on ollut kuitenkin soittaa aina ja joka käänteessä oikeaa musiikkia ja myös asteikkotreenit pyrin tekemään musiikin kanssa.
No mä en mikään kaksinen tekniikkataituri ole joten ehkä mä en ole oikea ihminen ketään neuvomaan, mutta näillä konsteilla olen itse koittanut oppia ja laajentaa osaamistani. Paikalleen junnaamiseen en ole keksinyt mitään muuta ratkaisua kuin pyrkiä vaan sinnikkäästi pois mukavuusalueelta. Yritän kuunnella semmoista musaa mistä en pidä tai mitäen yleensä kuuntele ja yritän soittaa semmoista musaa mitä en yleensä soita. Opettelen vaikka virsiä tai ihan mitä vaan muuta kuin sitä mikä ekana mieleen juolahtaa. Sitten kun haluan rentoutua niin soittelen AC-DC:tä :-D
E: piti sanomani, että harjoittelen biisejä edelleen korvakuulolta soittamaan (en edes osaa tabulatuureja) ja äänitän soittoani säännöllisesti ja sattuman varaisesti. Esimerkiksi radiosta tai telkkarista kun yrittää lennossa plokata biisejä, niin se on ollut aika hyvää harjoitusta (tosin ei ne aina osu, kun tarkista joistakin nettitutriaalista miten se oikeasti pitäisi soittaa ja joskus olen eri mieltä tutoriaalin tekijän kanssa).
Elämä reiässä on rattoisaa...... | |
"Juuttuneille" tarjoan edelleen tätä tekstiä. Yksi parhaimpia soittamista käsitteleviä tekstejä koko internetissä:
http://www.davidmorrisguitar.com/2013/01/02/playing-what-you-hear/
Sen jälkeen kannattaa katsastaa Rick Beato -nimisen hepun videot YouTubesta: johan löytyy taas ihan älyttömästi uutta kahlattavaa. Tuosta kaverista on tullut mun ehdoton suosikkiopettajani, mitä tulee improvisointiin, teoriaan, soitannollisen ilmaisun laajentamiseen ja soittamiseen ylipäätään. Olipa asia simppeli tai selvästi edistyneemmille suunnattu, se esitellään havainnollisesti. Ja noita videoita on paljon.
https://www.youtube.com/user/pegzch
Suosittelen lämpimästi tutustumaan! |  Kefiiri
28.09.2017 20:19:59 (muokattu 28.09.2017 20:23:37) | |
|
Joo tuo David Morriksen kirjoitus on käytännönläheinen ja ytimekäs ja se jälkimmäinen kommenttikin siellä lopussa on hyvä.
Mutta se Rick Beato jaarittelee niin kauheasti, sitä jatsinvihaamisjuttua yritin joskus katsoa. Ei riitä aika eikä kärsivällisyys... vaikka hyviä pointteja tulikin!
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Joo tuo David Morriksen kirjoitus on käytännönläheinen ja ytimekäs ja se jälkimmäinen kommenttikin siellä lopussa on hyvä.
Mutta se Rick Beato jaarittelee niin kauheasti, sitä jatsinvihaamisjuttua yritin joskus katsoa. Ei riitä aika eikä kärsivällisyys... vaikka hyviä pointteja tulikin!
Se jatsinvihaamisvideo ei ollut jäsennelty oppitunti, vaan enempi semmoista vapaamuotoista ääneen pohdiskelua, ihan aiheesta tosin. Moni muu Rickin video on selkeästi kompaktimpi paketti, joten tuon perusteella ei vielä saa kauhean hyvää kokonaiskuvaa. Yleensä ne videot, joilla on selkeästi jo otsikossa annettu jokin aihealue, ovat kaukana jaarittelusta. | silhouette
04.10.2017 20:12:04 (muokattu 04.10.2017 20:15:42) | |
|
Minusta tuntuu ehdottomasti, että olen ollut "juuttunut tietylle tasolle" jo useamman vuoden ajan. Tekniikka on minulla ollut aina niin hyvä kuin se nyt minulla voi olla, eli ehkä hieman keskivertoa parempi ja siihen olen aina ollut hyvin tyytyväinen, mutta silti olisi hyvin paljon muita osa-alueita musiikissa joita pitäisi kehittää: teoriaa, sointuja, enemmän jazzia jne.
Ja, jos itselläkin ei olisi elämäntilanteesta riippuvaa estettä, niin luultavasti etsisin samantien itselleni käsiini loistavan musiikin ja kitaran opettajan ja kävisin hyvinkin ahkerasti tunneilla opettelmassa noita mainitsemiani musiikillisia puutteitani. Sen tekisin jatkaakseni edelleen kehittymistä "matkalla elämän halki kitaran kanssa" kuten Steve Morse sanoi kirjassaan. Mutta joo, joinain päivinä olen suht tyytyväinen soittooni ja joinain en. Useimmiten kyllä.
Aina voi yrittää. |  Zibaldone
20.11.2017 04:18:43 (muokattu 20.11.2017 04:27:06) | |
|
Rick Beato sanoi, että paras ja nopein tapa kehittyä muusikkona on musiikin transkriboiminen.
Se kehittää ennenkaikkea ajoitusta, nuotinlukutaitoa, ja relatiivista sävelkorvaa, mutta myös sävelmuistia ja teorian hahmottamista.
Toisaalta, mitä syvemmin tunnet teoriaa, sitä paremmin luet ja transkriboit.
Jos et osaa lukea tai kirjoittaa nuotteja, olet jumissa. Luulen, että tiedät sen jo itsekin.
Nuotit ovat helppoja. Kitaristin tulee tuntea ainakin G-avain ja 14 sävellajimerkintää.
Alottaisin nuottien opiskelun A-mollista. Helpoin muistaa, ja jos osaat kirjoitaa A:n kolmeen paikkaan nuottiviivastolle, saat nopean systeemin.
A B C D E F G A (A-molliasteikko) |  Arkka
20.11.2017 12:53:08 (muokattu 20.11.2017 12:53:42) | |
|
Zibaldone: Jos et osaa lukea tai kirjoittaa nuotteja, olet jumissa. Luulen, että tiedät sen jo itsekin.
Jos nuotinlukutaidon tärkeydellä viittaat mahdollisuuteen tehdä transkriptioita, niin on kyllä täysin mahdollista kehittää korvaa ja omaksua uusia teoriakonsepteja muillakin tavoin. Ne asiat, joita hoksaa paperilla, hoksaa usein myös otelaudalla tai muulla tavalla mielessään, ja sikäli on hieman kyseenalaista sanoa, että nuotinlukutaidoton olisi jumissa.
Meikä lukee/kirjoittaa auttavasti nuotteja, mutta harvoin se nuottiviivasto - tai edes nuottien nimet - käväisee mielessä kun opettelen uusia teoriakonsepteja. Luulen, että se riippuu vähän ihmisestäkin, että mikä on paras lähtökohta; erot ajattelu- ja oppimistavoissa on oikeesti merkittävä tekijä. | Zibaldone
20.11.2017 15:32:36 (muokattu 20.11.2017 15:53:16) | |
|
Jos haluaa oppia jotain uutta, on tietoisesti opeteltava jotain uutta.
Itse kuuntelen uutta musiikkia joka päivä.
Abbasta Zappaan.
Silti, nuottien lukeminen ei ole korvakuulon vastakohta.
Taidot tukevat toisiaan.
Kehittelen molempia.
Menen suoraan heikkouksien kimppuun.
Jos en osaa jotain nopeaa kuviota, opettelen.
Jos en osaa jotain upeaa harmoniaosaa, opettelen.
Luen partituureja joissa kitaraa ei ole ollenkaan.
Nauhoitan soittoani.
Improvisoin.
Soitan minimissään 3h/päivä.
Luen muusikoiden kirjoituksia.
Tarvitsen musiikin koko sanaston ollakseni sujuva musiikin kielessä.
Musiikkia, joka päivä koko päivä.
Ennen kaikkea; siedän hyvin sitä, että en vielä osaa. Tiedän, että opin. | |
Zibaldone: Jos haluaa oppia jotain uutta, on tietoisesti opeteltava jotain uutta.
Itse kuuntelen uutta musiikkia joka päivä.
Abbasta Zappaan.
Abban jätän väliin mutta Zappaa en, pari konserttiakin on nähty aikoinaan.
Nyt soi luureissa mm Invitation/ Michael Becker ja Umo live,Oz Noy, Pat Metheny, Brian Bromberg etc.
Mulla on aina päivisin kotihommia tehdessä langattomat luurit käytössä, ruuanlaiton yms ohessa tulee musaa kunneltua joka päivä, joskus useita tunteja. Spottarin radio tai daily mix- toiminnot on aika jees, näin tulee väkisinkin kuultua musaa joita ei ole ikinä ennen kuullut.
Saman artistin jatkuva kuuntelu ei ole mun juttu.
Silti, nuottien lukeminen ei ole korvakuulon vastakohta.
Taidot tukevat toisiaan.
Juu, se on sitten toinen juttu jos ei ole korvia. Mekaaniset soittajat ovat useimmiten ikävän kuuloisia. Nuotinlukua toki tarvii aina vaikkapa keikkamaailmassa MUTTA myös korvat ovat yhtä tärkeät ellei jopa tärkeämmät.
Kehittelen molempia.
Hyvä.
Menen suoraan heikkouksien kimppuun.
Luen partituureja joissa kitaraa ei ole ollenkaan.
Tämän ohella täysin kitaravapaan musan kuuntelu on varsinkin kaavoihin kangistuneelle umpikitaristille hyvä tapa laajentaa näkemyksiään musiikista ja päästä tietyistä kaavoista eroon.
Nauhoitan soittoani.
Kannattaa myös kuunteluttaa omaa soittoaan muillakin koska itse ei aina pysty havaitsemaan huonoja juttuja soitossaan.
Improvisoin.
Kukapa ei...omaehtoinen soittaminen kuten erilaisten riffien kehittely/sointukierrot ilman mitään ylimääräistä ihan niitä näitä vedellen on myös erittäin suotavaa.
Soitan minimissään 3h/päivä.
Samoihin menee, joskus ylikin, toki osa tästä on juurikin vapaata treenia esim telkkaria katsellessa.
Luen muusikoiden kirjoituksia.
Tarinoita löytyy myös elävästä elämästä kollegoiden kautta mutta myös netistä löytyy pilvin pimein mielenkiintoisia haastatteluja.
Tarvitsen musiikin koko sanaston ollakseni sujuva musiikin 'kielessä'
Siihen olisi hyvä pyrkiä jos aikoo kehityyä muusikkona, on sitten ammattilainen tai harrastaja. Itse omaan hyvät korvat, kehitettävää on etenkin prima vista soitossa kuin myös nuottien kirjoitus on jäänyt viime vuosina niin vähiin että rutiini on siitä hommasta kadonnut.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
Pariinkymmeneen vuoteen ei ole kehitystä ollut, mutta keikoista maksetaan ihan hyvin. Kotona en soita ollenkaan. Aika kypsää duunia.
"olis niin kova bändi, että vetäis covereinakin vaan omia biisejä" | |
Jollain (toisella) urheilufoorumilla oli vinkki, että kannattaa pitää kirjaa tuloksista; moni luulee kehittyessäänkin junnaavansa paikallaan kun ei ole konkreettista dataa tuloksista. Ihmisen psyyke on kärjistetysti sellanen, että se luulee olleensa aina samanlainen kuin nyt, ja uskon, että ilmiö liittyy myös omien taitojen arviointiin. Monet pitkään soittaneet tunnistavat sen aloittelijafiiliksen, joka ei koskaan kadonnut.
Äänittely on tosiaan kova - ei pelkästään harjoituksena, vaan myös kehityksen seuraamiseen. Plus se on hauskaa öbaut aina. | |
Arkka: Jollain (toisella) urheilufoorumilla oli vinkki, että kannattaa pitää kirjaa tuloksista; moni luulee kehittyessäänkin junnaavansa paikallaan kun ei ole konkreettista dataa tuloksista. Ihmisen psyyke on kärjistetysti sellanen, että se luulee olleensa aina samanlainen kuin nyt, ja uskon, että ilmiö liittyy myös omien taitojen arviointiin. Monet pitkään soittaneet tunnistavat sen aloittelijafiiliksen, joka ei koskaan kadonnut.
Äänittely on tosiaan kova - ei pelkästään harjoituksena, vaan myös kehityksen seuraamiseen. Plus se on hauskaa öbaut aina.
Juuh. Varsinkin kun soittovaiheessa tuntuu että nyt kulkee. Mutta sitten tulee se kuuntelu...
No oikeasti on hyvä asia, pakottaa tarkkuuteen ja oikeaan tempoon. Samoin ainakin omalla kohdallani jää säröt, kaiut ym. vemputtimet pienemmälle kun äänitän. |  yanera
03.04.2018 15:16:26 (muokattu 03.04.2018 15:54:00) | |
|
Kyllä olen juuttunut.
Olen pelkkä keskinkertaisuus, eikä tästä enää paremmaksi irtoa, vaikka kuinka yrittää harjoitella.
Ei mene Sweepit niinkuin "Ynkällä" ym... Ja economykin on siinä ja siinä, sekä rytmitykset vaikeita.
https://www.youtube.com/watch?v=SxWcFbb-PK8
ja livenä
https://www.youtube.com/watch?v=L3eOWHNmT_4
Santerilla ei ole edes pankkitiliä. Hän ei halua olla rahan kanssa tekemisissä enää lainkaan. | hallu
03.04.2018 16:09:05 (muokattu 03.04.2018 16:14:07) | |
|
Näihin viimeaikaisiin kommentteihin voisin todeta, että nuotit vaan tuppaa olemaan kitaristille vähän kömpelö väline ja nuoteille voidaan kirjoittaa kovin vähän semmoista mitä kitaralla kuitenkin voi soittaa..... tai tarkoitan, että kun kitaran soundi lähtee sormista niin on noin miljoona tapaa soittaa joku juttu mikä viivastolla näkyy. Sen lisäksi nuottiviivasto ja otelauta on sen verran kaukana toisistaan, että homma on jonkin verran työlästä alkuun.
Minä tönäisin itseäni eteenpäin aloittamalla pianonsoiton harjoittelun ja se avasi silmäni teorialle ja moni juttu mikä on vaikea hahmottaa kitaran otelaudalta, aukeaa ihan itsestään varsin elegantisti koskettimilta. Lisäksi nuotit tuntuvat ihan kuin pianon tabulatuureilta, että niitä ei edes melkein tarvii osata kun niitä jo alkaa oppia seuraamaan.
No aloin opetellapianoa ihan muista syistä ja tämä teoria oppiminen tulee ihan vaan bonuksena siinä ohessa. Silti olen sitä mieltä, että kitaraa on luontevaa soittaa ihan vaan korvakuulolta enkä ainakaan itse suostu hyväksymään ajatusta, että nuotinlukutaita olisi mikään edellytys oppia kitaraa vaikka kuinka pitkälle, vaikka maailman parhaaksi saakka. Siitä huolimatta nuottien ja teorian osaamisesta on mielestäni hyötyä. Oikeastaan vähän hassua puhua teoriaosaamisesta koska jokainen joka osaa soittaa, osaa myös teoriaa koska siellähän se teoria asuu siellä musiikissa riippumatta siitä onko soittaja tietoinen teoriasta.
Teoriahan on sitä kun musiikkia käännetään toiselle kielelle puhutulle ja kirjoitetulle kielelle, tieteen kielelle. Kun musiikin osatekijät tunnistetaan, nimetään, luokitellaan ja musiikin rakenne puretaan sääntöjoukoksi algoritmiksi. Minä olne sitä mieltä, että msiikin teoriaa on mahdollista ymmärtää myös sillä alkuperäisellä kielellä, musiikin kielellä.
Sehän on aivan sama kuin tämä meidän puhuttu ja kirjoitettu kieli. Tätäkin kieltä voi lähestyä teorioiden kautta ja opetella kieliopin ja yrittää sitten hahmottaa sitä kieltä niiden kielioppisääntöjen mukaan. Mutta on myös toisenlaista kieltä, on äidinkieltä ja on kadun kieltä on kaikenlasita puhuttua ja kirjoitettua kieltä joita käytetään täysin kieliopeista ja teorioista piittaamatta. Ja niin hassulta kuin se vaikuttaa, niin juuri se epäteoreettinen osuus kielestä on sitä, mikä on elävää. Kaikki sellaiset kielet, jotka ovat olemassa vain "teoreettisesti" kuten vaikkapa esperanto tms. ovat jo kuolleita. Kieli elää niin kauan kun joku puhuu sitä.
Uskon, että musiikin suhteen on ihan sama tilanne. Myös musiikki on kieli ja myös musiikki on elävää niin kauan kuin joku "puhuu" sitä. Ts. musiikkia käytetään häpeämättömästi siihen mihin se on tarkoitettukin. Helposti voisi ajatella, että teoreetikot ovat "museonvartioita", mutta kyllä minä näkisin että teorialla on silti tehtävänsä ihan jokaisen soittajan työkalupakissa. Nimittäin jotta voi tehdä mitään uutta, on syytä tuntea vanha (muuten on aika korkea riski tehdä valmiiksi vanhaa). Tästä voi päätellä, että musiikkiperinteen tuntemus on tärkeää. Toinen syy on, että voidakseen rikkoa sääntöjä on säännöt ensin tunnettava (muuten riski toimia sääntöjen mukaan tai rikkoa niitä tarkoituksettomasti kasvaa).
Silti on myös semmoinen sääntö mulla itselläni, että jos joku vaikuttaa olevan oikein, se on oikein. Jos jokin vaikuttaa olevan väärin, sillä ei ole väliä, se voi silti olla hyvää :-).
Elämä on reiässä rattoisaa...... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
