Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Nyt löytyy Vicious Circles julkaistuna sekä digitaalisena että konkreettisena (12" vinyyli ja cd). Vihdoinkin, pentele! Lätyn voi käydä kuuntelemassa vaikka Spotifystä tahi sitten Youtube-soittolistana tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Bdr … =PLPn8jA_SoHV0336pto7o6FyIr1AeO--MH
 
Kovimmat jätkät tilaa tietenkin 12-tuumaisen värivinyylin (marbled white), on nimittäin nätti paketti ja uskaltaisin väittää että kuulostaa myös sikamaisen siistiltä ;)
https://www.facebook.com/commerce/products/1478318195582773/
 
Taustoittaakseni hiukkasen ko. levyä ja kertoakseni siitä yleisesti, projekti alkoi kesällä 2015 kun tehtiin päätös että nyt ladataan kovat piippuun ja aletaan tekemään oikeasti töitä sen eteen, että joskus päästään vielä johonkin. Nuoruusvuosina saatu pienimuotoinen noste oli jo vuosia sitten karistunut pois, joten oli tarpeen motivoida ryhmä uudistamaan työskentelytapoja ja samalla musiikillista konseptia. Kaikki ilmaisulliset rajoitukset pyrittiin poistamaan ja vapauttamaan sävellyskynä välttyäksemme mielestämme yleiseltä raskaamman musiikin ongelmalta; genrelokeroitumisen aiheuttamalta musiikilliselta suppeudelta ja tasapaksuudelta. Puolentoista vuoden ajan painiskeltiin näiden kuuden sävellyksen parissa etsien samalla uusia keinoja ja tapoja ilmaista asioita. Samalla saatiin ensimmäistä kertaa koko ryhmä mukaan sävellys- ja sovitustyöhön, minkä myötä yleissoundimme alkoi muotoutua reippaasti värikkäämäksi.
 
Huhtikuun lopussa astuttiin Sf Sound Studion tiloihin Kontiolahdella rumpuäänityksiä varten, jonka jälkeen siirryttiin Espoon Soundwell Studiolle kitaroiden, bassojen, laulujen ja perkussioiden pariin. Yleistä soundia haluttiin myös uudistaa entisten, modernien high gain -skittasoundien ja samplatulta kuulostavien rumpujen sijaan. Tilalle astui oranssia styrkkaria ja haettiin aidon kuuloista, rouhivaa low gain -soundia äänittäjä-miksaajaguru Kurt Balloun henkeen.
 
Levyn miksasi Kimmo Perkkiö, jolta löytyy historiikkia äänityöskentelystä CoBin, Stam1nan ja Insomniumin kaltaisten bändien kanssa. Levyn haluttiin kuitenkin kuulostavan "epä-suomalaiselta" ja haluttiin saada mukaa rähinää ja vaarantunnetta Ameriikan malliin. Tähän toiveeseen vastasi Oregonissa sijaitseva Audiosiege Mastering Studio ja Brad Boatright, joka on viimeisen päälle guru omassa työssään ja masteroinut sadoittain referenssi- ja suosikkilevyjämme - mm. sellaisia nimiä kuin Pentagram, Converge, Kvelertak, Nails, Obituary, Bossk... listaa voisi jatkaa pitkälle. Brad teki aivan uskomatonta duunia masteroinnin kanssa ja avasi omia silmiä masteroinnin vaikutusmahdollisuuksista.
 
Tämän jälkeen sitten on vuorossa pienimuotoista ulkomaankiertuetta kun käydään Tsekeissä ja Slovakiassa soittelemassa, jonka jälkeen soitellaan Suomen keikkoja.
 
Käykää, arvon muusikkofoorumilaiset, kuuntelemassa ja kertokaa toki, pidittekö kuulemastanne. Projekti on sitonut työn ulkopuolisen elämän niin vahvasti että jokainen kommentti, oli se sitten risuja tai ruusuja, lämmittää mieltä. Ja jos piditte, niin jakakaa ilosanomaa ja jeesatkaa siten rahansa ja hyvinvointinsa uhranneita pohjoiskarjalaisia rokkareita - hyö arvostaavat :)
 
Super-Jari: Onpa sopivasti kypsynyt. Meno kuulostaa samalta, mutta, no, kypsemmältä. Onko laulajia useampia vai onko uusia sävyjä ilmaantunut?
 
Levyllä kuullaan kahta laulajaa, eli liidilaulaja Jannen lisäksi Niko vetää osuuksia lähes joka biisissä.