Kitarat: soittaminen ›

Hei, löytyykö täältä ihmisiä joilla on kokemusta kitaransoiton opettamisesta? Itseäni on pyydetty antamaan yksityistunteja kahdelle nuorelle täysin aloittelelijalle, enkä ole koskaan ennen pitänyt tunteja. Itsekkin otin ensimmäiset tunnit vasta muutaman vuoden soittamisen jälkeen, joten ei ole kokemusta noista alkupään tunneista.
 
Mitä teidän mielestänne olisi heti alkuun hyvä opettaa että innostus soittimeen syntyisi ja pääsisi alkuun soittamisessa? Entä mitä asioita pitäisi pyrkiä välttelemään?

northern: Hei, löytyykö täältä ihmisiä joilla on kokemusta kitaransoiton opettamisesta? Itseäni on pyydetty antamaan yksityistunteja kahdelle nuorelle täysin aloittelelijalle, enkä ole koskaan ennen pitänyt tunteja. Itsekkin otin ensimmäiset tunnit vasta muutaman vuoden soittamisen jälkeen, joten ei ole kokemusta noista alkupään tunneista.
 
Mitä teidän mielestänne olisi heti alkuun hyvä opettaa että innostus soittimeen syntyisi ja pääsisi alkuun soittamisessa? Entä mitä asioita pitäisi pyrkiä välttelemään?
 
Oon joskus tunteja itsekin pitänyt, mutta tuli heti mieleen ensimmäinen sähkökitaratunti, jolla itse olin oppilaana. Olin käynyt 7-8-vuotiaana hampaat irvessä klasarikitaratunneilla ja sitten muutaman vuoden tauon jälkeen päädyin 12-vuotiaana sähkökitaratunnille. Puolessa tunnissa opettaja opetti suurpiirteisesti pikkaamaan plektralla kaks kieltä yhtä aikaa, jonka jälkeen näytti mulle perus 12 tahdin blues -ränttä-täntän eli...
 

------------
------------
------------
-2--2--4--4-
-0--0--0--0-
------------

 
Se opetti sen siis ilman nuotteja/tabeja. Kierron kirjoitti ylös. Olin ihan myyty, koska se oli "oikee biisi" ja kuulosti hyvältä. Tuntu siltä, että opin heti jotain, jota on hauska soittaa ja innostuin hommasta.
 
Joku voi sanoa, että tekniikka alusta asti kuntoon, mutta jos toi eka tunti olis ollut samanlaista tekniikka- ja teoriakamaa kuin klasaripuolella, niin en tiedä olisinko hommasta innostunut. Jonkinlainen tasapaino siinä lienee hyvä ratkaisu. Jokainen oppilas on tietenkin erilainen.
 
Eli musa ratkas homman mulla. Oppilaan makua kannattaa mukailla, mutta kannattaa varautua myös siihen, että aloittelijat harvemmin kertoo - tai ne ei välttämättä edes osaa kertoa - mitä ne oikeesti haluais oppia. Helpoilla (e: ja tutuilla!) riffeillä on moni varmaan innostunut alkuun, eli sellasia kannattanee miettiä valmiiksi. Ja esim. vitossointu on kova lähtöpiste kun sillä soittaa vaikka mitä.
 
Ja siis tää oli tällanen anekdoottinen kirjoitus, ei mulla pedagogiikasta mitään hajua ole :)

Joo, nyt on eka tunti molemmille pidetty ja lähinnä ollaan ihmetelty soitinta ja koitettiin jotain järkevän kuulosta saada kitarasta ulos. Tota ränttätänttää mietin kanssa että siinä vois olla hyvä juttu seuraavalle tunnille. Pitäis vähän muutakin kyllä keksiä kun ei siinä koko tuntia mee että katotaan blues kierto.

Muutama avosointu ja sujuva vaihtaminen niiden välillä. Niissä on kuitenkin about kaiken kitaransoiton pohja ja harjoittelemista kuukausiksi ja vuosiksi.

elsewhere: Muutama avosointu ja sujuva vaihtaminen niiden välillä. Niissä on kuitenkin about kaiken kitaransoiton pohja ja harjoittelemista kuukausiksi ja vuosiksi.
 
Tääkin on hyvä. Ja aluksi voi opettaa vaikkapa kolmella korkeimmalla kielellä jos kokonaiset tuntuu vaikealta.

Ite yllätyin ekoista oppilaistani siinä että eihän niillä ollut minkäänlaista rytmitajua. Siihen asti jotenkin luulin että kaikki ymmärtävät rytmiä luonnostaan.
Avosoinnut erilaisissa tahtilajeissa ja sointuasteet on mun mielestä hyvä lähtökohta. Kylkeen perusjutut kuten kielten vaihto ja oikeaoppinen viritys.
Opettajalla on imho oma vastuu siitä että esittää asiansa niin, että oppilas pysyy innostuneena. Tarvii tietynasteista psykologian ymmärrystä siinä suhteessa. Varmin tapa karkoittaa lopullisesti uusi oppilas on jauhaa pelkästään tekniikkaa ja teoriaa.

tomaattiorava: Ite yllätyin ekoista oppilaistani siinä että eihän niillä ollut minkäänlaista rytmitajua. Siihen asti jotenkin luulin että kaikki ymmärtävät rytmiä luonnostaan.
 
Oppivatko oppilaat sitten myöhemmin? Itsekkin ihmettelin sitä että kun yksinkertaisen melodian opetin että oppilas ei osannut kuunnella että kuinka monta nuottia ja missä tahdissa niitä pitäisi soittaa.

tomaattiorava: Ite yllätyin ekoista oppilaistani siinä että eihän niillä ollut minkäänlaista rytmitajua.
 
Tuohan on kitaristeille tyypillistä, vaikka ne olisi soittaneet kauankin, koska kitara ei ole rytmisoitin.

Krice: Tuohan on kitaristeille tyypillistä, vaikka ne olisi soittaneet kauankin, koska kitara ei ole rytmisoitin.
 
Eiss.... :----D

Onhan monessa bändissä erikseen rytmikitaristi, toinen kai vetää rubatona vaan :)

Krice: Tuohan on kitaristeille tyypillistä, vaikka ne olisi soittaneet kauankin, koska kitara ei ole rytmisoitin.
 
Mikä on yksi suosituimmista aiheista "kitarat:soittaminen" topicissa ja voisiko siitä vetää tiettyjä johtopäätöksiä MIKSI komppaaminen ei oikeen kiinnosta saati että se sujuisi edes jotenkin ?
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=132788 oikeastaan melko hupaisa topicci ja eihän tuossa aivan tosissaan olla mutta pieni totuuden siemen siellä taustalla on, kaikki haluavat vain tiluttaa, ei kompata.
 
itse asiasta, kitaransoiton alkeiden opettaminen ilman asiaankuuluvaa tietotaitoa on haastava laji, n. 45 vuotta soittaneena en lähtisi antamaan tunteja vasta-alkajalle koska en omaa siihen tarvittavaa osaamista/kokemusta. Juu ja osaan kyllä kompata, se kun on yksi edellytys että on voi toimia esim. ammattimuusikkona koska keikkatouhuissa/studioissa yms soitto on useimmiten juurikin kommppausta, genresta riippumatta.
Asia on täysin eri jos opetettavalla on jo ns perusasiat hallussa, oman kokemuksen tuomia juttuja voi siinä kohtaa jakaa ja näin olen tehnytkin joskus.

Krice: Tuohan on kitaristeille tyypillistä, vaikka ne olisi soittaneet kauankin, koska kitara ei ole rytmisoitin.
 
Mä kävin kuuntelemassa sun vetoja juutubessa. Todella makeita vetoja kiitos niistä. Esimerkiksi "Roots tävling 486 " todistaa, että et edes itse usko väitteeseesi. Nyt vaan vähän vähemmän provoa, kyllä tää keskustelu ihan hyvin sujuu vaikka et koko ajan potkisikaan meitä muita persiille :-D

Arkka: ...hauska soittaa ja innostuin hommasta...
 
Tämän kun pitää nyrkkisääntönä niin ollaan minun mielestäni oikeilla raiteilla. Saattaa kuulostaa äkkiseltään itsestään selvältä kliseeltä, mutta tämä on niiin helppo unohtaa ja samalla kuitenkin se tärkein asia.

Ehkä tärkein neuvo minkä sain itseäni muutama vuosi sitten opettaneelta kitaristilta oli "uskalla soittaa" eli että kun soitat, niin tee se hyvällä asenteella ja pitäen rytmi ja älä pelkää virheitä. Jos väliin tulee jokin väärä sointu, nuotti tai ylimääräinen hälyääni, niin se ei haittaa kuitenkaan niin paljon kuin se että soitto on varovaista hiplailua ja laimeaa koko ajan. (Hiljainen hiplailu voi tietty olla tyylikeinokin jossakin tapauksessa, mutta se on sitten eri asia.)
 
Kannattaa opettaa oppilas soittamaan jokin hänelle mieluinen yksinkertainen kappale, joka ei välttämättä ole "Maijalla oli karitsa". On palkitsevaa, jos oppii nimenomaan soittamaan tykkäämänsä kappaleen kokonaan, alusta loppuun.
 
Kannattaa opettaa laskemaan kahdeksasosia tyyliin YK-SI... ja polkemaan jalalla tasaista tahtia soittaessaan, joka muuten on ihan alussa aika vaikeaa varmaan kaikille.
 
Opeta oppilaalle myös tapa laulaa mielessään tai ihan ääneen rytmejä tyylillä TI TI TAM TAA, eli antamalla lyhyet sopivat sanat eri aika-arvoille. Sopivat löytynevät jostakin lähteestäkin.

Aloittaa ihan niistä perusteista, eli avosoinnut ja siihen duuri skaala.
Tuossa menee jo tovin ja sillä aikaa voi opettaa niitä ei soitollisia tapoja, kuten kitaran virittämisen ilman mittareita, soittoasento, molempien käsien asennot jne.
 
Toisekseen minusta opettajan olisi hyvä hahmottaa, millasa musaa oppilas haluaa soittaa. Aivan turhaa ja jopa haitallista opettaa jotain blues suffelia, jos kaveri tykkääkin jostain aivan muusta.

Tinnittus: Aivan turhaa ja jopa haitallista opettaa jotain blues suffelia, jos kaveri tykkääkin jostain aivan muusta.
 
Oppilaankin on hyvä ymmärtää että ei välttämättä kannata mennä jonkun blues-professorin opeille jos hinkuna on joku bläkkis-sirkkelöinti.
Toisaalta blues-perusteet on hyvä opetella alkuun oli tavoitteena sitten soittaa minkälaista musiikkia tahansa.

tomaattiorava: Oppilaankin on hyvä ymmärtää että ei välttämättä kannata mennä jonkun blues-professorin opeille jos hinkuna on joku bläkkis-sirkkelöinti.
Toisaalta blues-perusteet on hyvä opetella alkuun oli tavoitteena sitten soittaa minkälaista musiikkia tahansa.
 
Aika rohkea lausuma. Musiikkia on sentään aikas monenlaista eikä blyyssiä nyt voida pitää minkäänlaisena kaikkien musiikinlajien esiäitinä millään mittarilla.

qal: Aika rohkea lausuma. Musiikkia on sentään aikas monenlaista eikä blyyssiä nyt voida pitää minkäänlaisena kaikkien musiikinlajien esiäitinä millään mittarilla.
 
Pentatoniset haltuun koko otelaudalta ja opettelee nuottien nimet ja paikat. Siihen on sitten helppo lisätä loput diatoniset sävelet. Samapa tuo miten asian hoitaa mutta IMHO joka kepittäjän perustyö on otelaudan aukoton tuntemus.
 
E : ja kyllä mun mielestä blues on rokin ja metallin esiäiti. Suuri(n?) osa kitaristeista haluu soittaa rokkia ja/tai metallia. Klasari-osasto erikseen mutta eikö jazz-hommatkin aloiteta blues-perusteista?

Nuoriso vaan ei välttämättä jaksa blues-huttua vaan turhautuu oitis. Monelle blues on tylsyyden huippu. Kyllä jotain pitäis olla mitä pystyy oitis hyödyntämään. Ettei katoa se motivaatio...