Studiotyöskentely ›

Noniin,
 
nyt täytyy myöntää että on soittimen sijaan ns. sormi suussa.
 
Vähän taustatietoa; kovin kaksinen soittaja en ole, se myönnettäköön heti alkuun. Nokkahuilua tuli soiteltua joskus ala-asteella ja kuuleman mukaan siitä on (alkukankeuksien jälkeen) jouhevaa siirtyä joko poikkihuiluun, klarinettiin tai saksofoniin, niinpä hommasin sitten jälkimmäisen (alttosaksofonin, siis)
 
Noh, äänityksessäkään en voi sanoa olevani mikään ammattilainen, mutta sain kuitenkin ihan siedettävän signaalin Ableton Liveen, vieläpä melko tyylipuhtaasti ensimmäisellä otolla, josta sitten leikkelin parhaat palat biisiä tukevoittamaan.
 
Em. tapauksessa mikrofonina oli siis T.Bone SC300, se "laajakalvoinen" konkkamikki (noin puolen vaaksan päässä torven suulta hieman alaviistoon). Mikserinä Allen&Heath Zed10FX josta HPF & vähän alataajuuksia pois, melko kitsaasti laitoin vielä lyhyen delayn. Softalla sitten gate, vähän keskiääniä pois eq:lla ja kompressorilla koko soundi ikäänkuin ryhtiin. Sendinä vielä kaikua, delayta ja chorus.
 
Kokeilin vielä tuplata koko raidan oktaavia alempaa mutta huomasin että se joissain tapauksissa toimii ja joissain ei (

efinque: Noniin,

 
Puupuhallinten (joihin siis fonikin lasketaan) äänittäminen (etenkin studio-ososuhteissa) on sikäli metkaa, että se äänihän puskee ulos muistakin rei'istä kuin siitä piipun suusta. Paitsi tietysti silloin, kun sulla on kaikki reijät tukossa (paitsi se piipun suu, koska jos sekin olisi tukittu, ei kuuluisi mitään ääntä.)
 
Elikkä siinä mielessä kannattaa kokeilla muitakin mikkipositioita, joissa osoitetaan sitä torvea keskivaiheelle eikä välttis ihan läheltä.

Hanuriin: Elikkä siinä mielessä kannattaa kokeilla muitakin mikkipositioita, joissa osoitetaan sitä torvea keskivaiheelle eikä välttis ihan läheltä.
 
Jeps. Olen itse äänittänyt foneja siten, että dynaaminen on ottamassa putken suulta n. puolen metrin päästä ja konkka sitten n. puolivälissä putkea.

Henri Henri Olavi: Jeps. Olen itse äänittänyt foneja siten, että dynaaminen on ottamassa putken suulta n. puolen metrin päästä ja konkka sitten n. puolivälissä putkea.
 
Studio-olosuhteissa voi näin kikkailla useamnalla mikillä. Jos pitää yhdellä selvitä, niin saksofoni kellosta, klarinetti sivulta ja huilu suukappaleesta yläviistosta.

Joskus vähän perehdyin puupuhallinten fysiikkaan, siis miten se ääni ja soundi syntyy. Karkeasti ottaen putkessa kulkeva aalto heijastuu takaisin ylöspäin avoimen reiän kohdalta, ja siksi ääni alkaa värähdellä sen yläpuolisessa putken osassa. Mutta, ainakin klarinetissa, vain matalammat yliaallot heijastuvat, korkeat eivät, vaan jatkavat kohti kelloa. Putken päästä kuultuna soundi tulee ikäänkuin ylipäästösuotimesta.
 
Tämä tarkoittaa äänittämisen kannalta sitä, että (ainakin klarinetissa) kellosta äänitetty soundi on melkoisen terävä. Piti itse kokeilla ennenkuin uskoin. Fonin kanssa voi olla eri juttu, koska putki on kartiomainen ja fysiikan kannalta paljon monimutkaisempi.

Sax-pappa: Studio-olosuhteissa voi näin kikkailla useamnalla mikillä. Jos pitää yhdellä selvitä, niin saksofoni kellosta, klarinetti sivulta ja huilu suukappaleesta yläviistosta.
 
Näin minullekin Tipi Tuovinen muinoin opetti.

Mä oon klanua äänitellyt tai toistanut aika lailla siitä varren päältä. Keikalla jollain perusdynaamisella ja kotona välillä nauhamikilläkin(SennheiserMD421/GAPtubeactive).

Klezberg: Joskus vähän perehdyin puupuhallinten fysiikkaan, siis miten se ääni ja soundi syntyy. Karkeasti ottaen putkessa kulkeva aalto heijastuu takaisin ylöspäin avoimen reiän kohdalta, ja siksi ääni alkaa värähdellä sen yläpuolisessa putken osassa. Mutta, ainakin klarinetissa, vain matalammat yliaallot heijastuvat, korkeat eivät, vaan jatkavat kohti kelloa. Putken päästä kuultuna soundi tulee ikäänkuin ylipäästösuotimesta.
 
Tämä tarkoittaa äänittämisen kannalta sitä, että (ainakin klarinetissa) kellosta äänitetty soundi on melkoisen terävä. Piti itse kokeilla ennenkuin uskoin. Fonin kanssa voi olla eri juttu, koska putki on kartiomainen ja fysiikan kannalta paljon monimutkaisempi.
 
Off-topikkia: livehommissa on tullut törmättyä samoihin ongelmiin (kyseessä oli siis klarinetti) ja plussana mikrofoni poimi vielä suurimman osan muustakin orkesterista, eli jos alarekisteriä haluaa niin brummia yms on luvassa. Studiohommissahan tuota ongelmaa ei ole.
 
Sama juttu kontrabassossa sekä viulussa (ja luultavasti muissakin jousisoittimissa), veikkaisin vielä että sirmakka taitaa olla kanssa melko vaikea mikitettävä.

efinque: Off-topikkia: livehommissa on tullut törmättyä samoihin ongelmiin (kyseessä oli siis klarinetti) ja plussana mikrofoni poimi vielä suurimman osan muustakin orkesterista, eli jos alarekisteriä haluaa niin brummia yms on luvassa. Studiohommissahan tuota ongelmaa ei ole.
 
Sama juttu kontrabassossa sekä viulussa (ja luultavasti muissakin jousisoittimissa), veikkaisin vielä että sirmakka taitaa olla kanssa melko vaikea mikitettävä.
 
Sinfistä äänittäessä se vuoto on usein vähän niinkuin se juttu, muiden elementtien muassa toki. Kyllä puut saa otettua hyvin talteen ilman mitään liikaa ylimääräistä (klarinetitkin), vaikkei läheltä mikitetäkään. Aika monet äänitykset on tullut heiluttua.

Dynaaminen kapealla suuntakuviolla on ehkä livenä toimivin. Joku MD441, perhaps, jos perse kestää.

anapena: Dynaaminen kapealla suuntakuviolla on ehkä livenä toimivin. Joku MD441, perhaps, jos perse kestää.
 
Livetouhuihin on tällä hetkellä T.Bone CC75.
 
Melko ohut soundihan siinä on mutta kun kurittaa puolet keskiäänistä niin saa ihan siedettäviä tuloksia. Liikkumavaraa ko. häntäheikki ei juurikaan anna, ja pienenä miinuksena vehje tarvitsee 48v phantomin jota esim. harvasta DJ-mikseristä löytyy sisäänrakennettuna.
 
Muuten ihan kelpo peli.

efinque: Noniin,
 
nyt täytyy myöntää että on soittimen sijaan ns. sormi suussa.
 
Vähän taustatietoa; kovin kaksinen soittaja en ole, se myönnettäköön heti alkuun. Nokkahuilua tuli soiteltua joskus ala-asteella ja kuuleman mukaan siitä on (alkukankeuksien jälkeen) jouhevaa siirtyä joko poikkihuiluun, klarinettiin tai saksofoniin, niinpä hommasin sitten jälkimmäisen (alttosaksofonin, siis)
 
Noh, äänityksessäkään en voi sanoa olevani mikään ammattilainen, mutta sain kuitenkin ihan siedettävän signaalin Ableton Liveen, vieläpä melko tyylipuhtaasti ensimmäisellä otolla, josta sitten leikkelin parhaat palat biisiä tukevoittamaan.
 
Em. tapauksessa mikrofonina oli siis T.Bone SC300, se "laajakalvoinen" konkkamikki (noin puolen vaaksan päässä torven suulta hieman alaviistoon). Mikserinä Allen&Heath Zed10FX josta HPF & vähän alataajuuksia pois, melko kitsaasti laitoin vielä lyhyen delayn. Softalla sitten gate, vähän keskiääniä pois eq:lla ja kompressorilla koko soundi ikäänkuin ryhtiin. Sendinä vielä kaikua, delayta ja chorus.
 
Kokeilin vielä tuplata koko raidan oktaavia alempaa mutta huomasin että se joissain tapauksissa toimii ja joissain ei (
 
Puoli vaaksaa on aika vähän. Ilmapatsaan on hyvä antaa kehittyä, eli pari vaaksaa vois olla parempi lähtökohta, jos tila ei ole ihan kylpyhuone akustiikaltaan.
Mikissä ei sinänsä ole budjettivehkeeksi mitään vikaa.
Mutta Shuren SM 58 on kans budjettivehje ja toimii fonissa ihan älyttömän hyvin. Itseasiassa jos olet aloitteleva äänittäjä, niin kehottaisin opettelemaan äänittämään just ko. mikillä lähestulkoon kaiken hyvin. Sen jälkeen kaikki muu on hinosäätöä, kohti sitä vielä parempaa.