Kitarat: kitarakamat ›

Onhan tästäkin asiasta puhuttu ja kirjoittu jo aikaisemminkin...
 
Kyllähän noiden edullisten/halpojenkin kitaroiden myynti on suurta bisnestä. Jos joku tunnettu kitaristi soittaa jollain edullisella kitaralla, niin ei se tosiaan vielä paljoakaan kerro. Varsinkin jos kitaraan on vaihdettu osia ja se ei ole muutenkaan enää ns. kaupan säädöissä.
Silti jotkut edulliset kitarat voivat olla ihan oikeasti hintaansa nähden jopa erittäin hyviä, mutta toki hyvä on jokaiselle soittajalle aina subjektiivinen. Kun kitaroiden myynti on myös suurta bisnestä, niin ihan aina ei voi myöskään noiden artistien sanoihin luottaa. Saatika jonkun kitarafirman mainosjuttuihin.
 
Joltain edullisemmilta merkeiltä kun tulee erilaisia signature malleja, niin isommalle yhtiölle, joka tekee vaikka Squier merkillä jonkun kitaran...niin se myös myy paljon enemmän kuin jenkeissä tehty versio. Vaikka kitaran laatu olisi ihan mikä tahasa, jopa hintaansa nähden.
Jos artistilta kysytään, että haluaako hän sellaisen signaturen joka on tehty hänen toiveidensa mukaisesti. Varmasti jokainen haluaa...
Jos siinä lavassa lukeekin Squier, niin se voi olla laadullisesti jenkkikitaraa heikompi(ei puhuta nyt niistä 80-luvun alun Squireista). Kuitenkin se kitara tulee myymään useampia kertoja enemmän kuin kalliimmat USA versiot ja sellaisen voi ostaa joku sellainenkin, joka ei ehkä kyseisestä artistista muutoin edes ole tietoinen. Noiden kalliimpien signature kitaroiden kohdalla taas harvemmin näin se menee, mutta niiden myynti on muutenkin pienempää. Ja tosiaan mikään ei takaa, että se jonkun artistin käyttämä Squier(esim.) on ihan oikeasti samanlainen kuin jostain kivijalasta löytyvä soitin.
Varmasti jokaiselle artistille taikka bändille ei ole haitaksi jos he saavat "pientä" mainoslisää. Olipa kyse sitten ihan minkälaisen hintaisesta soittimesta tahansa.
Kitarabisneksessä liikkuu suuret rahat ja noita edullisia kitaroita myydään paljon enemmän kuin jotain 3-5K hintaisia CS kitaroita, taikka niiden edullisempien ja noiden kalliimpien välistäkään olevia kitaroita.
 
On myös niinkin, että jotkut kitaristit tykkää soittimista mitä ihmeellisimmistä syistä. Tähän voi vaikuttaa soitettava musiikki, soundit jne...
Jossain slidesoitossa voi olla joku todella edullinenkin kitara ihan hyvä. Jopa ne kitaran ns. rajoitteet voidaan kokea eduksi esim. jossain sikarilaatikkokitaroissa.
Hyvyys/paremmuus kun on aina subjektiivinen käsite ja vaikka olisi soittanutkin ns.paremmilla ja kalliimmilla, niin siltikin voi joku edullinen soitin olla hyvä johonkin soittoon.
Itse tykkään joskus soittaa slidellä balalaikkaa, jonka olen laittanut avoimeen vireeseen. Sillä bluesin soitto on hieman 6-kielistä vaikeampaa, mutta silläkin se homma on löydettavissä. Se on myös jotenkin palkitsevaakin, koska mahdollisuuksia on vahemmän ja tuollaisessa soitossa pitäisi saada muutenkin kaikki olennainen tiivistettyä mahdllisimman yksinkertaiseen muotoon.
Halvat balalaikat voivat olla slidesoittimiksi todella hyviä. Niitä saa noin kitaran kielipaketin hinnalla, joten soittimen hinta ei ainakaan ole kallis.
En tiedä pitäisikö tuollaista 10 euron balalaikkaa sitten verrata johonkin usean tonnin Martin(esim.) kitaraan?
 
Itsellä on kiinalainen Sunsmilen valmistama SSP200 kitara, joka on George Lynchin kitaran jonkinlainen kopio. Itse en tunne kyseisen soittajan tuotantoa, enkä ole sellaisesta niin kiinnostunutkaan, mutta tämä kitara on hintaisekseen ihan ällistyttävän hyvä. Kitaraan ei ole tehty mitään modauksia ja tuo Teslan mikki on myös tehtaalla jo valmiiksi laitettu. Kitara maksoi uutena alle 200 euroa kovan laukun kanssa ja on oikeasti hyvä soitin. Eikä kitaran lavassa lue kuin Sunsmile, ei ole siis mikään piraatti.
Kitarassa on hieman tuhdimman tuntuinen kaula ja se soi joka nauhalta. Kitaran kaula muistuttaa 80-luvun CS Jacksoneita, joita on itsellä joskus ollut. Kaula ei siis ole ollenkaan samanlainen kuin uudemmissa aasian Jacksoneissa. Nuo alkuperäiset CS Jacksonit eivät olleet millään ihan ohkaisemmilla kaulaprofiileilla, eivät toki mitään pesäpallomailojakaan. Toki niitä sai sellaisenakin halutessa, mutta perus pulttikaulainen oli kaulaltaan enemmän Charvel Model 6(joka on siis läpirunkoinen) tuntuinen kuin vaikka muissa sen ajan Japanin pulttikailaisissa Charveleissa.
Joillain ihmisillä on vain noista 80-luvun CS Jacksoneista sellainen kuva, että niiden kaulat olisivat jotain Ibanez tai ns. tilukauloja. Ne ovat oikeasti enemmän tuhdimpia kuin monissa uudemmissa jenkki Fendereissä, puhumattakaan mistään edullisemmista Bullet tai vastaavista Squier kauloista.
 
Mikkinä Sunsmilessä on siis Teslan yksi humbucker ja kitaran väritys on musta/kelta-tiikeri. Kaula on vaahteraa, myös otelauta ja käsitelty vahalla, body on lehmusta. Lapa myös samalla värityksellä kuin runko. Joku lisenssi Floikka, joka pitää ihan hyvin vireen. Toki ei ole niin hyvä kuin Originaali Floyd Rose, mutta parempi kuitenkin kuin esim. noissa jo mainitsemissani CS Jacksoneissa useasti oleva Jacksonin oma 80-luvun JT-6 vibratalla. Tuota tallaa oli myös 80-luvun joissain Charvel kitaroissakin, ennen Schallerin Floikkaa joka sitten tuli joskus 89 vasta vakioksi...Silloin tosin vaihtui mallit jo muutenkin.
Tätä kitaraa voi ihan oikeasti verrata ihan huomattavasti hintaluokaltaan kalliimpiin soittimiin, siis minun mielestäni.
3 kpl on ollut noita 80-luvun CS Jacksoneita ja 1 CS vuodelta 91 ja lisäksi vielä yksi USA Series kitara 90-luvun alusta, että on jotain kokemusta niistä. On ollut myös monia muitakin laadukkaita kitaroita ja monen tyylisiä. Näitä Sunsmilen erilaisia kitaroita on myös 4 kpl tälläkin hetkellä. Tämä on niistä kuitenkin laadullisesti paras ja olisipa ihan mukava tietää miten pärjäisi jossain sokkotestissä. Siis muihin samantyylisiin kitaroihin verrattuna...
Jospa joskus 80-luvun alkupuolella olisi ollut noin laadukkaita soittimia tuolla hinnalla... mutta siltä(kin) osin on moni asia nykyään paremmin.
 
Nykyään on valikoima, laatu ja soittimien saatavuus huomattavasti parempaa kuin joskus aikaisemmin. En usko, että jos on soittamisesti oikeasti kiinnostunut, niin sen ensimmisen(tai toisenkaan) kitaran laatu olisi ketään tosisoittajaa koskaan lannistanut. Ei ennen eikä varsinkaan nykyään.
Nykyään kyllä valitetaan kaikenlaisista asioista ja vaikka on monenkinlaiset pelit hintaluokaltaan sellaisia, että niillä voi tehdä todella laadukasta musiikkia.
Onhan tämä jo toiseen aiheen asiaa, mutta jos radiosta kuulee Cheek, Antti Tuiskua ja uutta iskelmää, jollaista on nykyään niin myös rock-musakin...niin ei se anna soittamisesta ja erilaisista musagenreistä oikein kunnollista kuvaa.
Telkkarin erilaisissa ohjelmissa sitten saattaa taustalla soida blues, slidekitara taikka banjo, mutta radiosta ei sellaista kyllä kuule.
Kansamusafestarit, erilaiset blues ja jazz tapahtumat kuitenkin keräävät paljon väkeä ja ei niitäkään yleensä mistään radiosta kuule. Samoin on metallimusan kanssa ja vaikka klassisen puolen kanssa.
Kun joku Apulanta aloitti, niin se oli punkmusaa samoin Klamydia. Timo Rautiainen soitti metallia, mutta kaikkia näitä voi nähdä ja kuulla iskelmäfestareilla nykyään. Kun noita kyseisten esimerkkien kappaleita kuuntelee, niin nehän ovatkin iskelmää vain säröjen kanssa soitettuna.
Kapina on musasta kuollut, ainakin tekstien suhteen ja monen muunkin.
Onneksi se elää näissä keskustelupalstoilla kaikenlaisen valittamisen muodossa. Vai onko se ihan oikeasti hyvä asia?
 
E: Muutama kirjoitusvirhe ja niitä varmasti jäi sinne. Josko tuosta kuitenkin jotain tolkkua saisi?
 
E2: Joo, siis hieman muistin väärin ja on tuota Sunsmile kitaraa vähän modattu tai osia vaihdettu. Siihen vaihdoin nuo vibran 3 jousta Dimarzio merkkisiin. Nyt on kampi jämäkämpi, mutta olisi se toiminut niillä originaaleillakin. Tuo muutos tuli tehtyä kun soittimen ostin ja siitä alkaa olemaan jo 8 vuotta...