Kitarat: kitarakamat ›

Minuakin joskus harmittaa jos toisilla on enemmän rahaa, paremmat kamat, jne.
 
Minua ei harmita. Aivan sama mulle onko isä ostanut vai kuka. Iskä on painanut niska limassa hommia ja laittanut rahansa muksunsa harrastuksiin. So what.
 
Jos puhuttais moottoripyöristä niin ymmärtäisin, että ensin pitäisi ostaa alitehoinen rutku ja sitten vasta isompaa. Ei suoraan Hayabusan puikkoihin. Mutta soittovehkeistä kun on kyse niin eipä se juurikaan mun huolenaihe jos joku aloitteleva laittaa fyrkkansa(omat tai jonkun muun) 'huippulaitteisiin', mitä sitten lienevätkään.

Jos puhuttais moottoripyöristä niin ymmärtäisin, että ensin pitäisi ostaa alitehoinen rutku ja sitten vasta isompaa. Ei suoraan Hayabusan puikkoihin.
 
Höh, ei Hayabusa ole moottoripyörä, siinä on liikaa lasikuitua :)
 
Vähän kuin väittäisi, että Parkerit ovat kitaroita :P

Joo, tuossa yhen hörökorvan isä osti pojallensa Thomannilta Harley Bentonin, ja vahvistimen. Se on mun ikänen poika eikä se ollu ikinä ennen soittanu kitaraa. Aina ku puhutaan pikkusen siitä kitarasta niin se aina inisee: "Voi voi ku innostus nyt soittaan..." . Tuo ÄRSYTTÄÄ!!! Se isä osti sille kevarin, rupesivat vaihtaan siihen renkaita, taitoa kun niillä ei oo niin siinä meni varmaan kuukausi kun ne sai 2 rengasta vaihdettua. Eikä se edes osaa ajaa sillä, on nii pöhlön näköstä ku se ajaaki sillä. Ärsyttää ku ei oo ikinä ennen soittanu (tai harrastanut) mitään ja heti vaan ostetaan tommoset vehkeet.

Höh, ei Hayabusa ole moottoripyörä, siinä on liikaa lasikuitua :)
 
Vähän kuin väittäisi, että Parkerit ovat kitaroita :P
 
Eiei. Se on just moottoripyörä, eikä mikään mutterilinko, joka rasvaa saappaat ajaessa. =)

Itse en ole todellakaan millään huippu vehkeillä aloittanut (Nailon kielinen akustinen mummin kaapista). Käy etomaan tälläiset "harmony centrall/ pappa be." tyypit. Soitettu kaksi kuukautta ja osataan Highway to Hellin intro ja mitkä vehkeet!
 
(pakollinen IMO, joka osoittaa kyseessä olevan mielipide kirjoitus.)
 
Eiei. Se on just moottoripyörä, eikä mikään mutterilinko, joka rasvaa saappaat ajaessa.
 
Hoho!

Itse ostin ensimmäisen kitarani 140 eurolla käyettynä. Olen hiukan sitä modaillut, maalaillut ja vaihtanut mikkejä sekä elektroniikkaa. On vieläkin käytössä, tosin kakkoskitarana. Ykköskitarani olen itse rakentanut. Siihen meni noin 450 euroa ja nyt aloitan toista.
 
Nytkin tekisi mieli Gt-6:sta tai jotain floikkahevikeppiä, mutta kun äitikin on yksinhuoltaja.... saakelin porvarit !!!! :)

Hyvä soitin on aina _hyvä_ soitin. Ei se sen kummenpaa ole. Paskasta ei tule hyvällä kehullakaan soitettavaa.

Kyllähän se vähän ottaa päähän kun pappa betalar Gibsonin LP:n ja jonku Mesan vahvarin pojalleen/tytölleen kun ne aloittaa soittoharrastuksen. Muutaman viikon päästä iskän ostamat vehkeet ovat huuto.net:issä pilkkahinnalla myynnissä "emmä jaksanutkaan aloittaa kitaransoittoa, mä haluan mopon".
 
Sehän on hyvä sulle. Vai? Hyvää kamaa pääset sitten osteleen halvalla huuto.netistä?
 
Mulle ei koskaan ostettu kunnon vehkeitä, ei edes kohtalaisia. Mutta en ole yhtään kateellinen tai katkera niille joille ostetaan.
 
Eli... harrastusta aloitteleville suosittelen lämpimästi ensin teräskielistä akustista jotta sormiin tulee voimaa painaa niitä kieliä. Sen kanssa oikeasti oppiikin jotain =)
 
Jos kiinnostus on sähkökitaransoittoon, niin akustisen hankinnassa ei ole mitään järkee. Akustinen ja sähkökitara on kaks ihan eri asiaa.

Kaveri soitti kaksi kuukautta halvalla stratokopsulla. Sanoi, ettei se ollut oikein hyvä. Sitten se kaveri meni isänsä kanssa kauppaan, ja ne osti sille Gibson Lespaulin. Vähän joo, mäkin haluaisin lespaulin. No, parilla kaverilla ensimmäinen kitara oli Fender stratocaster. Mulla se eka kitara oli sellainen vallan kauhea stratokopsu.

Omilla työstä ansaituilla rahoilla olen kaikki laitteeni ostanut. Kyllä 2 kk kovan työn jälkeen on makea kun on rahaa ostaa unelmien vahvistin, ilman muiden avustusta.

Mutta en ole yhtään kateellinen tai katkera niille joille ostetaan.
 
No en minä oikeasti ole katkera. Riippuu ehkä vähän tapauksesta. Sellainen esim. ärsyttää että poika haluaa aloittaa soittoharrastuksen ja isä päättää että:"Nyt ostetaan pojalle kunnon soittovehkeet!" ja sillä sitten kehutaan työkavereille jne... "Meidän pojalla Gibsonin kitara! Myyjä sanoi että se paras!" Sitten kun poika ei jaksakkaan enää soitella niin iskä suuttuu kun rahat meni "hukkaan". Tämä ei koske ainoastaan soittoharrastuksen aloittamista.

Aika pitkälle menee tämä topikki. Loppujenlopuksi se kai on siitä kiinni mitä sillä pelillä soittelee. Hyvä soittaja kuullostaa hyvältä paskemmillakin kamoilla. Paska soittaja kuullostaa paskalle ihan sama mitkä kamat.

Minua ei harmita. Aivan sama mulle onko isä ostanut vai kuka. Iskä on painanut niska limassa hommia ja laittanut rahansa muksunsa harrastuksiin. So what.
 
Riippuu vähän tapauksesta. Ei minuakaan sinällään harmita, mutta isä tekee kyllä ison karhunpalveluksen, jos aina ostaa suoraan kaiken mitä lapsi kinuaa.

Hyvä soittaja kuullostaa hyvältä paskemmillakin kamoilla. Paska soittaja kuullostaa paskalle ihan sama mitkä kamat.
 
Tässä lainaamassani tektissä on totuus. Koko totuus.

Riippuu vähän tapauksesta. Ei minuakaan sinällään harmita, mutta isä tekee kyllä ison karhunpalveluksen, jos aina ostaa suoraan kaiken mitä lapsi kinuaa.
 
Tietenkin, mutta miten tämä liittyy aiheeseen?
 
Joo, ymmärrän pointin, mutta on tyhmää lähteä väittämään (vaikket tätä suorast tehnytkään), että jos isä ostaa kitaran, ostaa isä myös kaiken mitä lapsi haluaa.

Joo, ymmärrän pointin, mutta on tyhmää lähteä väittämään (vaikket tätä suorast tehnytkään), että jos isä ostaa kitaran, ostaa isä myös kaiken mitä lapsi haluaa.
 
Ei tietysti välttämättä ostakaan. Tämä lähinnä kommenttina tapauksille, joissa faijan ostamista useamman tonnin kamoista huolimatta (tai niistä johtuen?) soittoinnostus lopahtaa heti alkuunsa.

Onko tässä käynyt niin että pidemmän aikaa soittaneiden modausinto ja kamahifistely ovat saaneet aikaan sen, että aloittelevat kitaristit luulevat ettei kitaralla voi soittaa ellei ole Duncanin mikkejä, originaalifloikkaa ja neckthroughbodyä?
 
Hmm. Ehkä.
 
Huippusoitinta ei aloittelija tosiaankaan tarvi. Mutta sellaisen soittimen tarvii, joka pysyy vireessä ja soi asiallisesti. Testailin eilen yhtä kiinalaista Squier -stratoa. Uusi kitara, ja hintalapussa luki muistaakseni 250 €. Kitara soi hyvin ja näytti hyvältä. Halvallakin voi saada asiallisia soittimia.

Kateelliset suomalaiset avautuu ;) Hienoa luettavaa! Ei siis sillä että itselläni olisi koskaan ollut mitään hienoja soittokamoja...
 
Mielestäni rahaa saa kuluttaa ihan miten tykkää, niin kauan kuin siitä ei aiheudu haittaa muille (kateuden aiheuttamista ei lasketa haitaksi). Jos huomaa tuntevansa kateutta, tai ärsyyntyvänsä toisten kitaroista, niin mielestäni ensin kannattaisi mennä itseensä eikä suinkaan ryhtyä arvostelemaan toisten tekemisiä. Kateus ja toisten rahankäytön tuomitseminen on turhaa hommaa alusta loppuun.
 
Jos kuvitteellinen muksuni haluaisi kalliin kitaran, niin se saisi sellaisen jos rahaa sattuisi olemaan. Jos rahaa ei olisi niin sitten se sais halvemman. Tärkeintä että se ymmärtäisi olla kiitollinen asemastaan (varallisuudestaan), eikä kuvittelisi olevansa yhtään parempi ihminen kuin ne joilla on halvempi kitara tai vahvistin tai spedaali.

Niin joo - kateus tässä asiassa on turhaa. Sehän on vaan hyvä, mitä enemmän arvokitaroita ja -vahvistimia menee kaupaksi. Kohtahan niitä on sitten käyettynäkin enemmän liikkeellä :-)
 
Mutta semmoinen ajatuskulku oli mun mielessä, että on vähän harmi, jos joku aloittelija käyttää rajallista budjettiaan ihan esim. ihan huippuskeban ostoon. Ja sitten ei jää mitään mihinkään muuhun. Minun mielestäni aloittelijan kannattaisi investoida heti esim.:
- sen vähän edullisemman kitaran säädättämiseen ja huoltoon ammattilaisella
- oppitunteihin
- opetusvideoihin
- kirjoihin ja laadukkaisiin kitaralehtiin
 
Treenaaminen parantaa soundia enemmän kuin mikkien vaihto :-)