Kitarat: kitarakamat ›

En löytänyt omaa lankaa ko. vehkeille, joten kokeillaan kerätä jengin kokemuksia. Mulla japsitele (FSR Pink Paisley 2017). Ei kyllä pahaa sanottavaa kepistä löydä, pl aika rapsakka hinta. Bajankin olisi saanut pari sataa halvemmalla.
 
Mitä jengi mieltä japsifenkuista? IMO laatukamaa, vetää vertoja ameriikkalaisille viimeistelyn ja komponenttien suhteen. Harmi vaan, että hinnat nousseet lähes eksponentiaalisesti viimeisten vuosien aikana.
 
Tietääkö joku tehdäänkö nykyään samalla tehtaalla kun Tokait? Pisti vaan silmään, että Tokailla on ja pink paisley ja blue flower tuotannossa ja muistuttavat melkoisen paljon fenkun vehkeitä, pl lavan muotoilu.

Sotakoira Musti: Tietääkö joku tehdäänkö nykyään samalla tehtaalla kun Tokait? Pisti vaan silmään, että Tokailla on ja pink paisley ja blue flower tuotannossa ja muistuttavat melkoisen paljon fenkun vehkeitä, pl lavan muotoilu.

Tokain ja Fenderin paisley-kuviot ovat erilaiset: Fenkku on ottanut kuvionsa 80-luvun uusintapainoksestaan, joka on harvempi. Tokailla on lähempänä 68 mallia.

Ei noissa kyllä kamalasti eroa ole:
 
https://www.gak.co.uk/en/fender-fsr … n-69-classic-telecaster-pink/130068
https://www.musamaailma.fi/tokai-tt … paisley-red-sahkokitara-kotelo.html
 
GAK:n kuva ei tee oikeutta värisävylle, todellisuudessa paljon tummempi. Ainoa valituksen aihe itsellä on kaulamikin ympärille pick guardiin sutattu pinkki maali, joka ei sävyltään osu lähellekään bodyn sävyä.
 
Toki jos tuota Fenkkua vertaa alkuperäiseen, niin "burst" reunalla on mahdottoman paljon paksumpi kun vintagevehkeisssä.
 
Mutta mutta. Kyse ei ole vain pink paisleyistä, vaan ihan yleisesti nykyajan (ja miksei vintagetkin) japsifenkuista.

Sotakoira Musti: Ei noissa kyllä kamalasti eroa ole:
 
Sanotaanko nyt vaikka silviisiin, että on.
 
Olen tuohon paisley-osastoon perehtynyt piinallisen tarkasti aikoinaan, ja Tokai näyttää selvästi kopsanneen nimenomaan alkuperäisen 68 kuvion. Ero on kuvioissa lyhykäisyydessään se, että 80-luvun uusintapainoksesta puuttuu pikkuameeboja ym. isojen kuvioiden väleistä. Lisäksi pohjametallivärin kuvio on alkuperäisessä pieniä pyöreitä pallukoita siisteissä riveissä, uudessa on taas sellaisia sekalaisia viivahässäköitä.
 
(Värisävyistä on turha mennä arvuuttelemaan, kun aika tekee tepposiaan ja ovat saattaneet alkuperäisetkin varsin pinkkejä olla.)

varakeef: Sanotaanko nyt vaikka silviisiin, että on.
 
Olen tuohon paisley-osastoon perehtynyt piinallisen tarkasti aikoinaan, ja Tokai näyttää selvästi kopsanneen nimenomaan alkuperäisen 68 kuvion. Ero on kuvioissa lyhykäisyydessään se, että 80-luvun uusintapainoksesta puuttuu pikkuameeboja ym. isojen kuvioiden väleistä. Lisäksi pohjametallivärin kuvio on alkuperäisessä pieniä pyöreitä pallukoita siisteissä riveissä, uudessa on taas sellaisia sekalaisia viivahässäköitä.
 
(Värisävyistä on turha mennä arvuuttelemaan, kun aika tekee tepposiaan ja ovat saattaneet alkuperäisetkin varsin pinkkejä olla.)
 
En suotta ala väittelemään aiheesta, koska olen henkkoht melkoinen puusilmä. Jotkut ovat pilkunn*******a joka asiassa ja toisille riittää "sinne päin". Paisley=Paisley=Paisley joka tapauksessa.

80- ja 90-lukujen japanifenkut on ainakin todella kovalaatuisia, aivan toisesta maailmasta kuin sen ajan mehikaanit ja voitiin puhua amerikkalaisesta laadusta meksikolaisen tai jossain tapauksissa jopa korealaisen hinnalla. Nykyiset varmasti myös hyviä vehkeitä, samanlaatuisia luultavasti kuin perus Tokait ja muut kopiovalmistajat kuten nuo nykyiset japanilaiset tuppaa yleensä olemaan. Thomannilta tosiaan saa nyt erikoiserää CiJ Fenkkuja ihan käypään hintaan, erikoisuutena Kotzen Tele.

varakeef: Sanotaanko nyt vaikka silviisiin, että on.
 
Olen tuohon paisley-osastoon perehtynyt piinallisen tarkasti aikoinaan, ja Tokai näyttää selvästi kopsanneen nimenomaan alkuperäisen 68 kuvion. Ero on kuvioissa lyhykäisyydessään se, että 80-luvun uusintapainoksesta puuttuu pikkuameeboja ym. isojen kuvioiden väleistä. Lisäksi pohjametallivärin kuvio on alkuperäisessä pieniä pyöreitä pallukoita siisteissä riveissä, uudessa on taas sellaisia sekalaisia viivahässäköitä.
 
(Värisävyistä on turha mennä arvuuttelemaan, kun aika tekee tepposiaan ja ovat saattaneet alkuperäisetkin varsin pinkkejä olla.)
 
Ero on kyllä merkittävä, toki molemmista voi tykätä. Fenkussa tosiaan on väljemmin ne jutut.

Ihan yleisesti, FMIC:n Japanisopimuskuvio on aika outo, eikä virallista tietoa oikein löydy. Ilmeisesti tällä hetkellä F-Japan saa tehdä joitakin malleja (esim. Richie Kotzen Tele) maailmanlaajuisesti, mutta jotkut mallit ovat saatavilla vain ei-USAssa ja näistä monet on Special/Limited Editioneita tms. lyhyen tuotantokauden malleja.
 
Kasarilla F-Japanin tuotteet peittosi jopa made-in-America-malleja, nyt useimmat taidetaan laskea luokkaan 'yli-MIM mutta vajaa MIA'. Nykytuotannossa kannattaa kiinnittää huomiota kilkkeiden (hardware + electronics) laatuluokkaan; jos myydään halvalla niin jostain säästetään. Puu/viimeistely/yms. rakennepuolella en ole ikinä tavannut huonoa japanilaista, edes Squiereissa.

Mulla oli joskus runsas kymmenen vuotta sitten CIJ Jazzmaster, mikit ja kenties muu elektroniikka/rauta ei ollut aivan huippua mutta muuten kaikki oli todella hyvin tehty. Työn jälki viimeistelyineen aivan huippua, paljon karumpaa on tullut MIA-malleissa vastaan, noin yleisesti ottaen.

Itselläni on tällainen -62 reissue: https://images.reverb.com/image/upl … 1469910980/pomqegbeevvh8jp4u2t8.jpg
 
Vakiona 57/62-mikit. Viimeistely on huippuluokkaa, mutta talla on samanlainen sinkkivalos kuin halvemmissa Stratoissa yleensäkin, ja spring claw - mikä piru sitten onkaan suomeksi - sekä tallapalikka itsessään ovat jopa Meksikon Classic Series-malleihin verrattuna heppoiset. Mutta oikein mainio soitin.

Issellä ollut 12 vuotta Blue Flower Strato. Oli Kölnin Musicstoren viimeinen kappale, vailla kampea jne kilkkeitä, mutta eipä ole kaduttanut, kun hintakin oli edullinen. Mini-potikat ja kytkin aika heppoista tekoa, mutta toimivat. Kirkassoundinen kevyt strato, johon mikit vaihtuivat Tex Mex-settiin, kun sellaiset oli tullut ostettua hetkeä aiemmin. Alkuperäiset "Vintage USA"-keraamiset eivät myöskään luokattomat olleet. Sweet Home Alabama!
 
Käytännössä tuo on lehmusrunkoinen ST-57/ -malli Blue Flower-pintakäsittelyllä, jota on aina säännöllisen epäsäännöllisesti tarjolla virallisesti myös Japanin ulkopuolella.
 
Pink Paisley Tele olis kiva. Sen hinta vain on "yllättäen" Sinivuokkoa korkeampi. Mutta jos sopivasti tulee tarjolle, niin toinenkin Japanin hippi-fenderi kelpaa... :)

Voi mikä alennustila. Outlettiin joutunut Blue flower:
https://www.f-musiikki.fi/outlet/sa … telecaster-mn-blue-flower-252202950
 
Tuota monta kertaa in situ hiplaillut ja mukaan lähtisi, jos vaimo ei asettaisi rajoitteita hankinnoille.

Sotakoira Musti: Voi mikä alennustila. Outlettiin joutunut Blue flower:
https://www.f-musiikki.fi/outlet/sa … telecaster-mn-blue-flower-252202950
 
Tuota monta kertaa in situ hiplaillut ja mukaan lähtisi, jos vaimo ei asettaisi rajoitteita hankinnoille.
 
Olen suositellut muille omaa tsydeemiäni: jos ostan pedaalin, niin maksan vaimolle 100 €, kitaran ostaminen puolestaan rikastuttaa vaimoani 300 €. Hyvin on toiminut. Ei oo tullu rajoitteita...päinvastoin uusiin hankintoihin suorastaan rohkaistaan :).

toivase: Olen suositellut muille omaa tsydeemiäni: jos ostan pedaalin, niin maksan vaimolle 100 €, kitaran ostaminen puolestaan rikastuttaa vaimoani 300 €. Hyvin on toiminut. Ei oo tullu rajoitteita...päinvastoin uusiin hankintoihin suorastaan rohkaistaan :).
 
Onnittelen hyvästä vaimovalinnasta :)
 
Viimeaikaisten hankintojen jälkeen annoin mammalle 2k€ rällättäväksi, jotta saisin siinä sivussa sit itsekin ostella puolihuolimattomasti. Noh, ostolupa tällä hetkellä kielipaketteihin saakka. 30€ XLR-piuha vaatii jo erillisluvan :) Toki tämä on täysin itse aiheutettu tila, kun puolisalaa tullut pari vuotta osteltua reilulla viisinumeroisella summalla. Eli propsit myös omalle rouvalle, ny on kontrolli kohdillaan!

Sotakoira Musti: Onnittelen hyvästä vaimovalinnasta :)
 
Viimeaikaisten hankintojen jälkeen annoin mammalle 2k€ rällättäväksi, jotta saisin siinä sivussa sit itsekin ostella puolihuolimattomasti. Noh, ostolupa tällä hetkellä kielipaketteihin saakka. 30€ XLR-piuha vaatii jo erillisluvan :) Toki tämä on täysin itse aiheutettu tila, kun puolisalaa tullut pari vuotta osteltua reilulla viisinumeroisella summalla. Eli propsit myös omalle rouvalle, ny on kontrolli kohdillaan!
 
Tässä on vähän samaa vibaa kuin siinä, kun ennen vanhaa juopon työmiehen tili meni suoraan vaimolle. Win-win-tilanne, jossa pitkällä tähtäimellä voitti niin työukko itse kuin tämän vaimokin. :)
 
E. Meillä on vaimon omat hankinnat sillä tasolla, ettei puhu sanaakaan meikäläisen hankinnoista. Eikä kyllä olisi varaakaan puhua.