| Syysleimut 
 
 
 Miks pimeys valtaa tämän mielen
 kuja synkin tuli tielle
 valoa toki härnäsin
 raatelin soittimen kieltä.
 Kas löytyi uusi uljas aika miehen,
 tipo tiehen pirun laitoin
 yritti kynsiä maata mun alta
 tuntui kavalalta, se otti multa valtaa.
 
 Mä takaisin soitin ilon,
 surun suuren purteen laitoin
 aidon hurman annoin,
 vaikk` kerran vihlas syysleimut
 riuhtoi ensiriite miestä alas,
 palas mielenkulo hetkeksi,
 mutt` ilo olkoon tarkoitettu
 elon pituiseksi retkeksi.
 
 Riuhtoi ensiriite miestä alas,
 palas mielenkulo hetkeksi,
 mutt` ilo olkoon tarkoitettu
 elon pituiseksi retkeksi.
 
 Kas löytyi uusi uljas aika miehen.
 
 
 
 merja ritala
 Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut.   -MR- |