Kitarat: kitarakamat ›

Mä olen innostunut uudelleen hainevästä :-) pentuna tykkäsin siitä ja sitten välillä käyttelin ihan tavallisia plekuja ja yleensähän mä käytän mitä tastkusta sattuu löytymään (ei se ole niin nökönuukaa), mutta kun siellä sattuu löytymään hainevä niin jopas vaan alko rokkaamaan. Se on inspiroiva pelu kun se on joka kulmaltataan ja sivultaan erilainen. Saa rapsakkaa rouhetta sillä sahalaidalla ja sitten löytyy kärkiä jokaiseen makuun että pitäis tiukemmtkin tilut lähteä kuin jazzkolmosella ikään.
 
Tossa välillä koitin muuten innostua sormiplekuistakin ja oikeastaan paukaloplektraa koitin vähän saada soviteltua, mutta se puristaa ikävästi niin en päässyt sinuiksi sen kanssa. Sormin soitteleminen ei kyllä ole sekään pöllömpi juttu rokissakaan. Kokeilkaapa joskus taitaa Beckin Jeffikin rimputella vaan sorminensa kuin mikäkin basisti :-D

Paras plektrani jota käytän oikeastaan aina on ikivanha Gibsonin pyöreähkö "heavy"-merkitty plektra jolla on paksuutta arviolta 0.88mm tai hieman vähemmän, alle 1mm kuitenkin. Sain tämän plektran joskus viitisen vuotta sitten plektrakasan joukossa sukulaiseltani, joka itse aikoinaan on soittanut kitaraa. Plektra on todella kulunut, täynnä uurteita ja "koloja" reunoissa. Varalla minulla on dunlopin samanmuotoisia vihreitä, keltaisia ja oranssinpunaisia plekuja, mutta niitä tulee käytettyä vain jos vakio Gibson on kadoksissa. Ihme etten ole tätä plektraa vielä koskaan lopullisesti hävittänyt.

Itsekin käytin sähkökitaran kanssa pitkään juurikin tuota aloittajan mainitsemaa Dunlopin violettia 1,14 mm Gatoria, mutta noin vuosi sitten ihastuin 1,0 mm Tortex Jazz III:een jota on tullut käytettyä siitä asti. Jotenkin tuo terävämpi kärki ja pieni koko antaa ihan eri tavalla soittotuntumaa niin soolo- kuin komppihommiin, eikä nuo isommat perinteisemmän malliset plektrat enää oikein tunnu hyviltä.
 
Akustisen kanssa sitten tulee käytettyä jotain mahdollisimman ohutta läpyskää, Dunlopin pinkki 0,58 mm Gator toimii itsellä aika hyvin.

Mulla on kasa plekuja pöydän kulmalla eri kokoja ja paria eri muotoa. Niistä sitten aina nappaan jonkun. Toisinaan tulee otettua joku hyvinkin erilainen ja soittotuntuma muuttuu oikeaan tai väärään suuntaan, ts. tulee saatua ahaa-elämyksiä. Useimmiten sormiin osuu kuitenkin .88 Dunlop Tortex tai samanmoinen teardrop-muotoisena.

ÄrGee: Tönkköyden huippu on ohut iso ja löysä pleku, pahempaa ei ole. Menee pelkästään akustisella strummaillessa, mihinkään muuhun ei ole toivoa saada riittävää kontrollia varsinkaan metallimmassa musiikissa. Niin se vain on...
 
ÄrGee: Mikä nyt kullekin toimii :P Tuo JP on vain liian liukas pyöristettyjen reunojensa takia, ja liukkaus vain pahenee plektran kuluessa.
 
Vai niin olin veistellyt täällä vuosi sitten. Päätin siirtyä normaaleista Jazz III -johdannaisista johonkin muuhun juuri tuon kulumisen synnyttämän liiallisen liukkauden, sekä napseen kuolemisen takia. Katselin tuossa Levytukussa käydessä Dunlop Tortex Jazz III, Ultex Sharp ja Planet Waves Black Ice -plektroja.
 
Mukaan tarttui Dunlop Ultex Sharp 1.0 (koska Wintersun) ja D'addario brändättyjä Black Ice plekuja 1.10mm paksuisena. Mitä noihin paksuuksiin tulee, niin kontrolli pysyy riittävän hyvänä itsellä kunhan se pysyy noin 1mm tienoilla, materiaali saa olla jotain kovemman puoleista muoviseosta, mikä taas vähentää taipumista eri tilanteissa.
 
Paksummasta plektrasta tulee tumpumpi soundi varsinkin sen kuluessa riittävästi, ja liian paksu plektra tuntuu olevan soittaessa jopa tiellä. Koska en myöskään pidä kovin paksuista kielistä, niin nuo hieman periksi antavat teräväkärkiset plektrat sopivat erittäin hyvin omaan soittotyyliin. Kookkaampi plektra auttoi jopa ulottuvuuden kanssa siirryttäessä kieleltä toiselle, mikä taas vähensi ranteen vaatimaa liikettä.

Tällä hetkellä plektroina toimivat vuorotellen (kun ovat siinä kitaran lähimaastossa vierekkäin) Chicken Picks 2.2mm, Dunlop Delrin 2.0mm ja Dunlop Delrin 1.5mm. Jotenkin olen vain tällä hetkellä tykästynyt noihin paksumpiin plektroihin lähinnä oman soittotekniikan takia. Voi olla että soundit olisivat kirkkaammat ja paremmat ohuemmalla plektralla, mutta kun ei niillä vaan enää osaa. Jostain syystä nopeampi komppi onnistuu mulla kunnolla vain noilla plektroilla.
 
https://www.kitarapaja.com/light-22mm
https://www.levytukku.fi/dunlop_delrin_500_20_mm

Yritän nyt yhä enemmän totutella pois tuosta Chicken Picksin plektrasta noilla Dunlopeilla, kun se Chicken Picks on niin hemmetin kallis jos menee hukkaan :D

Mää soittelen Dunlopin ultex jazz xl:llä pääsääntöisesti. Mahtava näppituntuma. Sit jos haluaa hifistellä niin chicken pickiä kehiin. Alkuun outo kaikessa paksuudessaan mutta aika kiva soundi. Akkarilla pitää vetää huomattavasti lötkömmillä.

Jazz III keksityäni en ole muulla soitellutkaan. Myönnettäköön tosin ettei ole perusjatsari käytössä, vaan Eric Johnssonin nimkkopleku, eroa tosin vissiin vaan materiaali.

Käytän isoa vihreää tortex - kolmioplektraa. Konppikitaristille hyvä.
 
Huomasin että käännän kuitenkin sen plektran tylsän reunan kohti kieliä, niin what a heck, tällä mennään.
 
Aika sama mulle loppujen lopuksi. Ehkä jos haluaisi soittaa hyvin artikuloiden ja nopeasti, niin paksu ja teräväkärkinen, aika liukaspintainen soittolehti pitäisi olla.
 
Kyllä sitä nyt jonkinlaisen soolonkin saa soitettua vaikka sormin jos tarvii.

Porasin plekuun eri kokoisia reikiä. Hyvä pito.

LaMotta: Porasin plekuun eri kokoisia reikiä. Hyvä pito.
 
Tuo on erinomaisen hyvä idea. Pittääpä kokeilla.

iec: Tuo on erinomaisen hyvä idea. Pittääpä kokeilla.
 
Tässä asia havainnollistavan kuvan kera https://muusikoiden.net/dyn/users/154340.jpg
 
Pitäisikö alkaa valmistamaan tuollaisia?

Jäin koukkuu Petruccin nimikko XL Jazz plektroihin. Niissä kun on kiiltävä ja liukas kärki, niin huomattavasti sutjakkaampi soitella.

iec: Tuo on erinomaisen hyvä idea. Pittääpä kokeilla.
 
On tosiaan hyvä idea. Minä olen joskus koettanut viillellä puukolla kuvioita liukkaampiin plektroihin, mutta miksei tosiaan reikiä vaan.

steelduck: Jäin koukkuu Petruccin nimikko XL Jazz plektroihin. Niissä kun on kiiltävä ja liukas kärki, niin huomattavasti sutjakkaampi soitella.
 
Vähän liiankin sutjakas, toimii joskus, mutta sillä ei saa kunnollista atakkia kun plektra kuluu tarpeeksi. Ja erittäin kova, 1,5mm Ultex ei kauheasti periksi anna. Huomasin omassa soitossa, että ohuemmalla soittaminen kuulostaa vireisemmältä silloin kun haluaa lyödä kieliä vähän kovempaa.

LaMotta: Porasin plekuun eri kokoisia reikiä. Hyvä pito.
 
Tuli itsekin tuota porailua harrastettua ennen kuin löysin sopivia custom-plekuja. Sopivasti tällä viikolla saapuikin muutama sata plektraa paketissa kotiin, riittää taas hetkeksi... ;)

Oon varmaan joskus aikoinani vastannut tähän ketjuun, mutta vastaan silti nyt uudestaan.
 
Riippuu ihan fiiliksestä, musiikkityylistä ja joskus jopa kitarasta. Hyllystä vakiona löytyy dunlopin 2mm krokoplektroja, jazz 3:sia punasina, mustina ja keltasina, sekä Jonh Petruccin sigumalleina, joita olenkin käyttänyt nykyisin mieluummin, kuin nuita normijatseja, sekä cactus-plekuja ja satunnaisia sekalaisia.

ÄrGee: Vähän liiankin sutjakas, toimii joskus, mutta sillä ei saa kunnollista atakkia kun plektra kuluu tarpeeksi. Ja erittäin kova, 1,5mm Ultex ei kauheasti periksi anna. Huomasin omassa soitossa, että ohuemmalla soittaminen kuulostaa vireisemmältä silloin kun haluaa lyödä kieliä vähän kovempaa.
 
Ja nyt ykkösvalintanasi on jompikumpi tätä edellisessä kommentissasi mainitsemistasi?

sustain65: Ja nyt ykkösvalintanasi on jompikumpi tätä edellisessä kommentissasi mainitsemistasi?
 
Niin taitaa olla, en ole vielä osannut päättää kumpi. Yritin kovasti etsiä kaikenlaisia Jazz III:n muotoisia teräväkärkisiä, mutta kooltaan hieman isompia ja paksuudeltaan pienempiä, joissa olisi riittävän napsuva ja kestävä materiaali. Ehkä pitää vielä testata Pickboy Carbon Nylon, sekä Intunegp GrippX. Onkohan muita vastaavia olemassa, koska noiden saatavuus on huono verrattuna Dunlopin plekuihin.
 
https://www.thomann.de/fi/pickboy_carbon_nylonpick.htm
http://intunegpshopping.com/Merchan … pxXJJbss&Category_Code=GPcustSS