Yleistä keskustelua musiikista ›

Laama666: Elviksen, Beatlesin, ylipäänsä rokin, kaikkien uskottiin aikanaan olevan lyhytaikainen ilmiö.
 
Ihan tosissani silti ihmettelen, että kestääkö nämä jumputustaustaiset räpit ajan hammasta. Idolit kun vaikuttavat myös viiveellä. Nyt lapset näkevät näitä räppijuttuja ja haluavat olla isona samanlaisia. Eikö tämä lopu koskaan??? :-)
 
Pahoittelut niille, jotka räpistä tykkäävät. Tämä oli vain oma mielipiteeni.
 
On sinällään kaksi eri asiaa - musa jota digataan nyt ja pari viikkoa eteenpäin ja sitten sellainen jota jengi kuuntelee, ja uusia kuuntelijoita läytyy, vielä vaikkapa viidenkymmenen (tai sadan, tai kahdensadan) vuoden jälkeen.
Tätä asiaa olen yrittänyt keskusteloida aiemminikn; kuinka moni aidosti uskoo että nykyisiä, muista biiseistä napattujen sämplien päälle höpistyjä juttuja jaksetaan kuunnella vielä - sanotaanko julkaisun jälkeen viiden vuoden kuluttua?
Tekeekö se siitä huonompaa? Ei väkttämättä, jos se tekee jonkun onnelliseksi sillä hetkellä kun se julkaistaan. Tekeekö se siitä arvottomampaa jos se ei kestä ajan hammasta ja onnistu saamaan uusia kuuntelijoita sukupolvesta toiseen? No helvetissä joo!

sustain65: Tavallaan itsestäänselvyyksiä, mutta yritän vain auttaa henkilöä mäessä.
 
Kiitos, kyllä nuo hyviä vinkkejä on. Olen luullut, että Soundi ja muut musalehdet on myyneet itsensä ja että niissä ylistetään vaan listamusiikkia. Hyvä huomata, että näin ei olekaan. Voin käydä kirjastossa lukemassa Soundia.

qal: Tätä asiaa olen yrittänyt keskusteloida aiemminikn; kuinka moni aidosti uskoo että nykyisiä, muista biiseistä napattujen sämplien päälle höpistyjä juttuja jaksetaan kuunnella vielä - sanotaanko julkaisun jälkeen viiden vuoden kuluttua?
 
Tähän voisi ottaa esimerkiksi vaikka MC Taakibörstan, jonka varsinaiset julkaisut on vuodelta 2001. Näin 16 vuotta myöhemmin äijät on myyny Tavastian useampaan kertaan loppuun lähes heti lipunmyynnin alettua.
 
Musta räppi ei ihan hirveesti perustu enää sämpläämiseen. Kyllä siellä on pohjat tehty ihan alusta hyvin useassa tapauksessa. Tietysti jos kuva räpistä on myös sieltä run DMC feat aerosmith -ajoilta niin ihan ymmärrettävä näkökulma toi sämpläämisenkin.

gunner: Musta räppi ei ihan hirveesti perustu enää sämpläämiseen. Kyllä siellä on pohjat tehty ihan alusta hyvin useassa tapauksessa. Tietysti jos kuva räpistä on myös sieltä run DMC feat aerosmith -ajoilta niin ihan ymmärrettävä näkökulma toi sämpläämisenkin.
 
Katsoin tänään tai eilen kolmoselta jotain Elämä Lapsella konserttia sivusilmällä. Siellä oli joku suomiräppääjä, jonka biisissä oli oleellisena osana Kirkan Hengaillaan biisi. Olen tästä 99% varma. Joo tämä se oli
 
https://m.youtube.com/watch?v=r0a69enLIXk
 
Joku Tube-tähti kai.
 
On niissä räpeissä omiakin taustoja, mutta ne mitä olen kuullut, niin ovat kaameita jumputuksia.

Laama666: On niissä räpeissä omiakin taustoja, mutta ne mitä olen kuullut, niin ovat kaameita jumputuksia.
 
Kovin paikka on kyllä hyväksyä se, että kaikessa musiikissa ei ole aina mukana kitaraa. Etenkin alkuun kaikki biisit tuntuu siltä, että niistä puuttuu jotain todella oleellista. Ajan kanssa sitä oppii kuuntelemaan myös muita instrumentteja, ja kun tarpeeksi kauan nykymusaa kuuntelee, alkaa kitara jo kuulostaa vanhanaikaiselta 808-basarin, trap-haikan ja vokaalisamplejen rinnalla.

gunner: Musta räppi ei ihan hirveesti perustu enää sämpläämiseen. Kyllä siellä on pohjat tehty ihan alusta hyvin useassa tapauksessa. Tietysti jos kuva räpistä on myös sieltä run DMC feat aerosmith -ajoilta niin ihan ymmärrettävä näkökulma toi sämpläämisenkin.
 
Kyllä perustuu. Se on vaan hyvin erilaista kuin silloin 80-luvulla. Ja ei ole. Jossain biiseissä niitä samplejä voi olla tuhat minuutissa (pieni liioittelu). Ei kannata yleistää. Toki rap-musiikki ihan bändinkin kera on noussut myös enempi esille.

gunner: Kovin paikka on kyllä hyväksyä se, että kaikessa musiikissa ei ole aina mukana kitaraa. Etenkin alkuun kaikki biisit tuntuu siltä, että niistä puuttuu jotain todella oleellista. Ajan kanssa sitä oppii kuuntelemaan myös muita instrumentteja, ja kun tarpeeksi kauan nykymusaa kuuntelee, alkaa kitara jo kuulostaa vanhanaikaiselta 808-basarin, trap-haikan ja vokaalisamplejen rinnalla.
 
Olisihan se kitara varmaan hyvä olla, mutta ei sitä esimerkiksi Jimmy Smithin hammondijutuissa kaipaa. Tai monissa jazz-jutuissa, joissa puhaltimet on pääosassa.
 
Ei kyllä hermot kestä niitä jumputuksia, soriiii... :-)

Henri Henri Olavi: Toki rap-musiikki ihan bändinkin kera on noussut myös enempi esille.
 
Joku vähän funkimpi hybridimeininki saattaa kyllä hyvinkin upota vannoutuneeseen rapinvihaajaankin. Itsekin hiukan vierastan sellasta pelkkään biittiin nojaavaa musaa mut vaikkapa Tulenkantajat tai Olli-PA & Funksons toimii ihan vitun täysiä.

Omat antipatiani rap-musaa kohtaan tiivistyvät hyvin Elastisen ja Johanna Kurkelan yhteisbiiseissä. Ensin on Elastisen karmeaa jolotusta, käsittämättömästi painotettuja sanoja, jossa ei tippaakaan kiinnitetä huomiota siihen, että ilmaisu ja teksti edes jotenkin kulkisivat yhdessä, tai että tekstin sisältöä edes yritettäisiin välittää kuulijalle. Ei mitään draaman tai nyanssien tajua. Miksi normaalisti puhuva ihminen alkaa mussuttaa ja töröttää, heti, kun ryhtyy räppäämään??
Sitten tulee se musikaalinen osa, tunnetun hitin kertsi, jolla oikeastaan ratsastetaan, jota hyväksikäytetään.
 
Esim. Vain elämää-sarjassa minun oli vaikea sulattaa sitä, että räppärit ottivat toisten biiseistä vain kertosäkeet, muu oli omaa tekstiä.
 
On sitten lisättävä, että olen kuullut hyviäkin suomalaisia räppejä, nyt ei vain tule nimiä mieleen.

Jotenkin osassa kommenteista haisee taas se, että kuvitellaan kaiken räpin olevan samanlaista ja että joku cheek ja räppäävät youtube-tähdet edustaisivat tätä ainoaa olemassaolevaa räppiä.
 
En toki itsekään ole mikään suuri suomi-räpin tai räpin asiantuntija ensinkään, mutta aloittajalle voisin suositella vaikkapa Pietarin juttuihin paneutumista. On vähän toista kuin tasabiitin päälle tehty viinanjuontiylistys-bilehumppa.

Vessajono: Joku vähän funkimpi hybridimeininki saattaa kyllä hyvinkin upota vannoutuneeseen rapinvihaajaankin. Itsekin hiukan vierastan sellasta pelkkään biittiin nojaavaa musaa mut vaikkapa Tulenkantajat tai Olli-PA & Funksons toimii ihan vitun täysiä.
 
Ulko_maalaisista Blitz the Ambassadorilla on tiukkoja stygejä. Tosta esmes Seun Kutin feattaamaa. https://www.youtube.com/watch?v=uVDVi8knNLk

Bullitt: Jotenkin osassa kommenteista haisee taas se, että kuvitellaan kaiken räpin olevan samanlaista ja että joku cheek ja räppäävät youtube-tähdet edustaisivat tätä ainoaa olemassaolevaa räppiä.
 
En toki itsekään ole mikään suuri suomi-räpin tai räpin asiantuntija ensinkään, mutta aloittajalle voisin suositella vaikkapa Pietarin juttuihin paneutumista. On vähän toista kuin tasabiitin päälle tehty viinanjuontiylistys-bilehumppa.
 
Joo räpissä se ei mee silleen, että se eniten pinnalla oleva olisi yhtään hyvä. Toista se on metallimusiikin maailmassa!!!

Ketjun voi nyt kytkeä tähän: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=232356

Laama666: Katsoin tänään tai eilen kolmoselta jotain Elämä Lapsella konserttia sivusilmällä. Siellä oli joku suomiräppääjä, jonka biisissä oli oleellisena osana Kirkan Hengaillaan biisi. Olen tästä 99% varma. Joo tämä se oli
 
https://m.youtube.com/watch?v=r0a69enLIXk
 
Joku Tube-tähti kai.
 
On niissä räpeissä omiakin taustoja, mutta ne mitä olen kuullut, niin ovat kaameita jumputuksia.
 
Laitetaan nyt tähän vielä selvennykseksi, että ei minulla ole noita räppäreitä vastaan henkilöinä mitään. Aika asiattomia tappokommentteja tuolla Tubessa. Tunteet käyneet liian kuumina.
 
On eri asia inhota henkilöä kuin heidän musiikkiaan.

Bullitt: aloittajalle voisin suositella vaikkapa Pietarin juttuihin paneutumista. On vähän toista kuin tasabiitin päälle tehty viinanjuontiylistys-bilehumppa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=RSDYt2uWYeQ
 
Kyllä vaan... Pietarin hommista ei voi olla tykkäämättä.

öl m: Ketjun voi nyt kytkeä tähän: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=232356
 
Joo, tai siirtää saman tien tanssimusiikkipalstalle.
 
Hieman ironista myös, miten nopeasti yllättävänkin itsetietoinen ja vilpittömän oloinen avausviesti kääntyi konservatiivisimmaksi "rokki on parasta ja räppi paskaa" -ketjuksi vähään aikaan.

sustain65: Musiikkipalvelujen "samankaltaisia artisteja" voi kokeilla myös syvemmälle kuin yhden linkin päähän.
 
Tämä kyllä. Tässä lähes eläkeikäisen musiikinharrastajan näkökulma. Taannoin oli Mojossa lyhyt juttu Holly Macve -nimisestä brittiläisestä naisesta, jota näköjään ei löydy edes Wikipediasta. Spotifystä löytyi, kuuntelin, ihana ääni, katsoin "Samantapaisia artisteja" -listaa, täynnä tuntemattomia nimiä. Poimin sieltä jonkun, kuuntelin, poimin toisen, kenties katsoin tämän "Samantapaisia artisteja" -listaa, lisää tuntemattomia, poimin sieltä. Jne. Tulos: En ole kahteen viikkoon kuunnellut mitään muuta koin noita. Aivan mahtavia folk/country/laulelma/häröily -esittäjiä. Löysin mm. Tiny Vipersin. Viimeksi löysin Jane Weaverin. Lähes parasta ikinä. Ei ollut ennen kaikki paremmin.

Sergei Fallinen: Hieman ironista myös, miten nopeasti yllättävänkin itsetietoinen ja vilpittömän oloinen avausviesti kääntyi konservatiivisimmaksi "rokki on parasta ja räppi paskaa" -ketjuksi vähään aikaan.
 
Odottikohan kukaan mitään muuta?
 
E: Räppihän on periaatteessa runoutta, ja sitä voi tavallaan tehdä ilmankin biittiä. https://www.youtube.com/watch?v=oTObCKSkaBs

Kyseenalaistan rapin musiikillisen ei-konservatiivisuuden.