Yleistä keskustelua musiikista ›

antnis: Mikä juttu tää nuorekkuuden tavoittelu tai palvominen oikein on, ei niillä ole mitään tarjottavaa
 
Saakelin nuoriso kun kuuntelee jotakin Pink Floydia tai Eric Claptonia, kuuntelisi mielummin jotakin wanhaa kunnon Glenn Milleriä.

antnis: Mikä juttu tää nuorekkuuden tavoittelu tai palvominen oikein on, ei niillä ole mitään tarjottavaa

Ainakin entisaikaan vanhuus assosioitui tylsyyteen, ja kuka tahtoisi olla tylsimys? Se lähinnä pointtina. Avoimempi suhtautuminen uuteen. Onhan nuorissa aina tulevaisuus, paljon tekevät oikein ja hyvin.
 
Tosin nykyajan vanhukset eivät ole erityisen boreja. Moni rokkibändi jatkaa edelleen vaikka jätkät on yli 70v. Kuka olisi arvannut, että he eivät alakaan istua keinutuolissa, vaan painavat menemään?
 
Olikohan niin, että entisajan wanhukset oli tylsempiä. Ei ollut linkkiä nuoriin, koska eri aikojen kulttuuriperinnöt oli niin erilaisia.

Eihän sitä tartte räppiä kuunnella ollakseen musiikillisesti nuorekas. Kai mikä tahansa itselle uusi musa käy. Ei niiden uusien juttujen tartte korreloida nuorison kotkotuksien kanssa.

Gary Enfield: Eihän sitä tartte räppiä kuunnella ollakseen musiikillisesti nuorekas. Kai mikä tahansa itselle uusi musa käy. Ei niiden uusien juttujen tartte korreloida nuorison kotkotuksien kanssa.
 
Näin se varmaan on.

Laama666: Kun sitä haluaisi uskoa, että ei olemassa mitään viisikymppisten asioita, eikä nelikymppisten, kolmikymppisten, kaksikymppisten.
 
Ei sen tarvisi niin olla, mutta niin se käytännössä silti usein menee. Koska nuoret ovat niitä, joilla on pakottava tarve löytää paikkansa maailmassa, ja koska heillä usein on laajat kaveripiirit, jotka tarjoavat monenlaista vihjettä maailman mahdollisuuksista ja pitävät heidät liikkeessä, ja myös koska he eivät ole nähneet vielä paljon mitään, he löytävät joka päivä/viikko/vuosi jotain uutta ja merkittävää. Vanhemmiten se mainituista eroista johtuen vaatii useimmilta paljon enemmän vaivaa ja aikaa löytää jotain sellaista, joka oikeasti kolahtaisi tai muuttaisi merkittävästi maailmankuvaa, ja niinpä useimmat vain jumittuvat niihin oman sukupolvensa nuorena oppimiin asioihin.
 
Gary Enfield: Eihän sitä tartte räppiä kuunnella ollakseen musiikillisesti nuorekas. Kai mikä tahansa itselle uusi musa käy. Ei niiden uusien juttujen tartte korreloida nuorison kotkotuksien kanssa.
 
Jep, se on se avoin asenne ja jatkuva into uudistua. Joillain se on, joillain ei. Toisaalta on olemassa myös ns ajattomia asioita, ja kun puuhailee niiden parissa, ei tipu koskaan kärryiltä. Se on se todellinen nuoruuden lähde. "Joka seuraa aikaansa, on koko ajan sen perässä", kuten Einstein sanoi (tai todennäköisemmin joku muu, mutta annetaan tällä kertaa eikalle krediitit).

Laama666: Ainakin entisaikaan vanhuus assosioitui tylsyyteen, ja kuka tahtoisi olla tylsimys? Se lähinnä pointtina. Avoimempi suhtautuminen uuteen. Onhan nuorissa aina tulevaisuus, paljon tekevät oikein ja hyvin.
 
Tosin nykyajan vanhukset eivät ole erityisen boreja. Moni rokkibändi jatkaa edelleen vaikka jätkät on yli 70v. Kuka olisi arvannut, että he eivät alakaan istua keinutuolissa, vaan painavat menemään?
 
Olikohan niin, että entisajan wanhukset oli tylsempiä. Ei ollut linkkiä nuoriin, koska eri aikojen kulttuuriperinnöt oli niin erilaisia.
 
Tarkoitat siis, että nuorille on merkitystä siitä, mihin he jossain kulttuurisessa kontekstissa assosioituvat, eli mitä muut heistä ajattelevat. Sehän vasta on tylsää.

Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole jos ihmisestä tulee aikuinen ja nuorison kertakäyttökulttuuuri lakkaa kiinnostamasta.

LaMotta: Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole jos ihmisestä tulee aikuinen ja nuorison kertakäyttökulttuuuri lakkaa kiinnostamasta.
 
Elviksen, Beatlesin, ylipäänsä rokin, kaikkien uskottiin aikanaan olevan lyhytaikainen ilmiö.
 
Ihan tosissani silti ihmettelen, että kestääkö nämä jumputustaustaiset räpit ajan hammasta. Idolit kun vaikuttavat myös viiveellä. Nyt lapset näkevät näitä räppijuttuja ja haluavat olla isona samanlaisia. Eikö tämä lopu koskaan??? :-)
 
Pahoittelut niille, jotka räpistä tykkäävät. Tämä oli vain oma mielipiteeni.

Kefiirii: Mieluummin vanha kuin aikuinen, kuten Kauko Röyhkä sanoo. (Me vanhukset siteeraamme mielellämme nuoruutemme idoleita.)
 
Vexi Salmi taas sanoo Irwin Goodmanin suulla:
 
Olen mieleltäni aina nuori
Vaikka rapistuukin ulkokuori
 
https://m.youtube.com/watch?v=HKkwl2F3VIQ
 
Tuohon uskon itsekin. Vexihän täyttää ihan kohta 75v, mutta on mieleltään nuori.
 
Onneksi ehdin sen Irwininkin kerran livenä nähdä.

Laama666: Elviksen, Beatlesin, ylipäänsä rokin, kaikkien uskottiin aikanaan olevan lyhytaikainen ilmiö.
 
Ihan tosissani silti ihmettelen, että kestääkö nämä jumputustaustaiset räpit ajan hammasta. Idolit kun vaikuttavat myös viiveellä. Nyt lapset näkevät näitä räppijuttuja ja haluavat olla isona samanlaisia. Eikö tämä lopu koskaan??? :-)
 
Pahoittelut niille, jotka räpistä tykkäävät. Tämä oli vain oma mielipiteeni.
 
Ja rockista on tullut viimeistään 2010-luvulla aika pitkälti kaikkea muuta kuin trendikästä nuorisomusaa. Se on pääasiassa keski-ikäistä ja keskiluokkaista kapinatonta kapinaa. Rapin ja hip hopin mainstream-taival on kestänyt nyt reilut 30 vuotta, olkoonkin ettei siitä Suomessa tullut osa kotimaisen musiikin valtavirtaa kuin vasta 2000-luvun alkumetreillä. Kaiken osalta se on kuitenkin jatkoa bluesille, funkille ja soulille, monin paikoin ihan samoille jutuille kuin rock.
 
Suurin ongelma mulla tässä keskustelussa on se, että sä haastelet aivan kuin mitään muita ei olisi olemassa kuin rock ja rap. Populaarimusiikin kentällä on aivan loputon määrä artisteja, tyylejä ja alalajeja. Ja jos niistä ei löydy tarttumapintaa, niin sitten löytyy taidemusiikki. Ja länsimaiden ulkopuolella tapahtuu myös aivan hitosti koko ajan.
 
Pääpointtina tälle, se kaikki kama on tässä nykyajassa saatavilla nanosekunneissa. Nyt oma mielikuvitus koetukselle ja google laulamaan! Jos sulla ei ole käytössä Spotify tai joku muu suoratoistopalvelu, niin hanki. Ramppaa youtube puhki. Nykypäivän digitaalisten runsaudensarvien äärellä kärryiltä putoamisesta ruikuttaminen on täysin absurdia. :)

jannu: Ja rockista on tullut viimeistään 2010-luvulla aika pitkälti kaikkea muuta kuin trendikästä nuorisomusaa. Se on pääasiassa keski-ikäistä ja keskiluokkaista kapinatonta kapinaa. Rapin ja hip hopin mainstream-taival on kestänyt nyt reilut 30 vuotta, olkoonkin ettei siitä Suomessa tullut osa kotimaisen musiikin valtavirtaa kuin vasta 2000-luvun alkumetreillä. Kaiken osalta se on kuitenkin jatkoa bluesille, funkille ja soulille, monin paikoin ihan samoille jutuille kuin rock.
 
Hyvä pointti. Samaa jatkumoa ne ovat, vaikka niistä eroakin löytyy.
 
Suurin ongelma mulla tässä keskustelussa on se, että sä haastelet aivan kuin mitään muita ei olisi olemassa kuin rock ja rap. Populaarimusiikin kentällä on aivan loputon määrä artisteja, tyylejä ja alalajeja. Ja jos niistä ei löydy tarttumapintaa, niin sitten löytyy taidemusiikki. Ja länsimaiden ulkopuolella tapahtuu myös aivan hitosti koko ajan.
 
Pääpointtina tälle, se kaikki kama on tässä nykyajassa saatavilla nanosekunneissa. Nyt oma mielikuvitus koetukselle ja google laulamaan! Jos sulla ei ole käytössä Spotify tai joku muu suoratoistopalvelu, niin hanki. Ramppaa youtube puhki. Nykypäivän digitaalisten runsaudensarvien äärellä kärryiltä putoamisesta ruikuttaminen on täysin absurdia. :)
 
Jep, maailma on täynnä vaikka ja minkämoista musaa. Länkkäreiden anglo-amerikkalaiseen pop-traditioon perustuva musa on vain hyvin pieni kikkare kaikesta musasta.
 
YouTubesta löytyy tosiaan vaikka ja minkälaista uudempaa musaa mistä päin maailmaa tahansa. Ja paljon enemmän, kuin yhden eliniän aikana ehtii luukuttamaan. :)

jannu: Rapin ja hip hopin mainstream-taival on kestänyt nyt reilut 30 vuotta, olkoonkin ettei siitä Suomessa tullut osa kotimaisen musiikin valtavirtaa kuin vasta 2000-luvun alkumetreillä. Kaiken osalta se on kuitenkin jatkoa bluesille, funkille ja soulille, monin paikoin ihan samoille jutuille kuin rock.
 
Mä oon aina tykännyt että siinä on ilmiönä myös paljon samaa kuin punkissa: jengi hiffas, että ei se nyt ihan niin justiin oo sen soittotaidon kanssa ja treeniksellähän voi kätevästi äänittää kasetin ja julkaista sen joko sellaisenaan tai omakustanteisena seiskana. Ja vanhuksia ärsytti.
 
Viimeistään vuosituhannen alussa jengi hiffas, että ei tartte välttämättä osata soittaa ollenkaan jos on vaan jotain sanottavaa ja biitti. Himassa voi kätevästi äänittää, jos on tietokone ja mikki ja tuupata hengentuotoksensa suoraan nettiin. Ja taas vanhuksia ärsytti.

Voihan sitä silti kokea pudonnennsa kärryiltä, jos käy koko Youtuben läpi eikä tykkää mistään. Tämä siis vastineena jannun kommentin lopetukseen.

jannu: Suurin ongelma mulla tässä keskustelussa on se, että sä haastelet aivan kuin mitään muita ei olisi olemassa kuin rock ja rap.
 
Se on virhetulkinta. Kuuntelen paljon muutakin kuin rockia. Melkein kaikki menee paitsi räppi, kaikenlainen extreme metalli ja gospelia en ideologisista syistä kuuntele vaikka musiikki voisikin olla hyvää.
 
Musiikkimakuni on aika laaja vaikka itse sanonkin.

Vessajono: Viimeistään vuosituhannen alussa jengi hiffas, että ei tartte välttämättä osata soittaa ollenkaan jos on vaan jotain sanottavaa ja biitti. Himassa voi kätevästi äänittää, jos on tietokone ja mikki ja tuupata hengentuotoksensa suoraan nettiin. Ja taas vanhuksia ärsytti.
 
Osuva kuvaus. Noin se kai on.

jannu: Pääpointtina tälle, se kaikki kama on tässä nykyajassa saatavilla nanosekunneissa. Nyt oma mielikuvitus koetukselle ja google laulamaan! Jos sulla ei ole käytössä Spotify tai joku muu suoratoistopalvelu, niin hanki. Ramppaa youtube puhki. Nykypäivän digitaalisten runsaudensarvien äärellä kärryiltä putoamisesta ruikuttaminen on täysin absurdia. :)
 
Kyllähän materiaalia varmaan Spotifyssä on kuten oli tuo Jukka Nousiainenkin, mutta kun pitäisi löytää ne oikeat merkkijonot, joilla etsiä. En seuraa mitään lehtiä, en tiedä missä mennään. Nousiaisen nimi nousi esille täällä mnetissä jossain.

Tuomari Nurmio muuten esitti kesällä Pori Jazzeissa jonkun biisin, jossa oli hyvät taustat ja laulu oli puhelaulua/räppiä. Biisi oli ihan jees pääosin taustojen vuoksi ja oli kai ne riimitkin kohdillaan. Parasta räppiä mitä minä olen kuullut. Jos sitä voi sellaiseksi kutsua.
 
Siitä en tiedä miten tosissaan biisi oli tehty. Saattaa olla, että siinä oli kieli poskessa samaa itsekehua ja uhoa kuin räpissä usein, Tuomari sanoi jotain: "dumari tulee ja dumari tappaa" tms. Vaikea uskoa, että se olisi ihan tosissaan sanoitettu, mutta mistä sitä tietää.
 
Tuomarin keikka oli kuitenkin ykkösluokkaa soundeiltaan ja soitannallisesti.

jannu: Rapin ja hip hopin mainstream-taival on kestänyt nyt reilut 30 vuotta, olkoonkin ettei siitä Suomessa tullut osa kotimaisen musiikin valtavirtaa kuin vasta 2000-luvun alkumetreillä. Kaiken osalta se on kuitenkin jatkoa bluesille, funkille ja soulille, monin paikoin ihan samoille jutuille kuin rock.
 
Tämä nyt varmaan voi kuulostaa tylyltä, mutta pakko kuitenkin sanoa: Joo, onhan se ajallisesti jatkumoa noille. Se tuli niiden jälkeen.
 
Räpissäkin suu liikkuu ja lyriikat on, melodia vaan uupuu. Ja rytmi löytyy eli tavallisesti joku monotoninen puuduttava biitti. Ja se on "jatkumoa" siksi että räppibiiseihin on koetettu hakea jotain melodista tai harmonista sisältöä samplaamalla eli toisin sanoen lainaamalla/varastamalla ideoita muusta musiikista.
 
Kulttuuri ei aina ajan saatossa jalostu, se voi myös taantua. Olisin pärjännyt ilmankin räppiä, mutta onhan se valtavassa suosiossa.
 
Levyt myy ja keikat myy. On tälle ostajansa selvästi ja faninsa.

Laama666: Kyllähän materiaalia varmaan Spotifyssä on kuten oli tuo Jukka Nousiainenkin, mutta kun pitäisi löytää ne oikeat merkkijonot, joilla etsiä. En seuraa mitään lehtiä, en tiedä missä mennään. Nousiaisen nimi nousi esille täällä mnetissä jossain.
 
Tässä keski-ikäisen musiikinharrastajan näkökulma. Kannattaa seurata netistä sivustoja, lukea lehtiä ja kuunnella kavereiltaan ja tuttaviltaan suosituksia (jos on musiikista kiinnostuneita tuttuja). Itse teen ihan säännönmukaisesti niin, että katson esim. Aamulehdestä, Soundista tai musiikkiaiheiselta sivustolta mitkä levyt ovat saaneet erinomaisia tai hyviä arvosteluja ja kokeilen niitä musiikkipalveluista. Tuollainen seulonta ihan siksi että kaikkea ei kuitenkaan ehdi kuuntelemaan edes kokeeksi. Useimmat kokeiltavat tapaukset eivät nappaa yhtään, mutta välillä löytyy kultakimpaleita. Jos on mahdollisuuksia, niin kannattaa käydä useamman artistin kattauksen keikoilla, festareilla ja musiikkijuhlilla ja kuunnella myös niitä artisteja joista ei ole ikinä ennen kuullutkaan.
 
Musiikkipalvelujen "samankaltaisia artisteja" voi kokeilla myös syvemmälle kuin yhden linkin päähän. Samaten hyviä löytöjä voi tehdä musiikkipalvelujen eri aiheisten tai genreittäin tehtyjen soittolistojen parista. Suurin osa kattauksesta on hyvinkin omasta mielestä sietämätöntä, mutta välillä tulee mielenkiintoistakin vastaan ja sen voi sitten merkkailla tykätyksi tai omalle soittolistalle.
 
Tavallaan itsestäänselvyyksiä, mutta yritän vain auttaa henkilöä mäessä.