Kitarat: kitarakamat ›

hallu: No juu, olet oikeassa. Tarkoitukseni ei ollut todellakaan kaikessa pateettisuudessani tuomita muita ihmisiä eikä väheksyä kenenkään suhdetta todellisuuteen. Sen voi todellakin tehdä monella tavalla jokainen kulkee oman matkansa enkä minä ole kukaan sitä arvostelemaan. Se ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni. Olet oikeassa että unohdin ihmisten moninaisuuden ja tarkastelin asiaa ainoastaan itseni kautta ja vieläpä yleistin pahan kerran. Pahoittelen, tunnen itseni nyt vähän typeräksi.
 
Ei pointtisi ollut lainkaan typerä, vaan pätevä näkemys sekin. Sanotaan, että rahalla ei voi ostaa onnellisuutta. Tavaraa haalimalla ei mielestäni voi korvata sitä jos on sisimmässään onneton tai tyytymätön elämäänsä. Raha ja tavara ihmisen hallitsijana on kyllä paha asia ja sitä vastaan kai taistelitkin itsesi kanssa. Liiallista kiintymistä tavaraan siis.
 
Mutta en pidä pahana jos sinulle on syntynyt voimakas tunneside pitkään omistamiisi kitaroihin. Voithan ajatella asiaa ihan hyödyn ja haitan kautta. Ehkä kiintymyksestä ei ole sanottavammin hyötyä, mutta onko haittaakaan? Kitaraasi liittyy monta hyvää muistoa, se on ilo silmälle ja tuntuu kenties turvalliselta, että se on omistuksessasi yhä edelleen. Voit pitää kitarasi tai luopua, kumpikin on okei.

hallu:Itselläni on kaksi kitaraa, joihin minulla on sairaalloinen suhde. Strato joka on kulkenut mukanani koko aikuisikäni ja tuo laparikkoinen pauli. Olen yrittänyt luopua molemmista, mutta en vielä ole pystynyt, mutta koko ajan kypsyttelen ajatusta.
 
Älä ihmeessä luovu kitaroista jotka on sinulla olleet iät ja ajat, aika varmasti tulee päivä jolloin mietit, että "ei hele, ei ois sittenkään pitänyt myydä niitä!"
 
Laita ne jonnekkin säilöön, vaikka pitkäksi aikaa, sitten ne on kiva löytää sieltä uudelleen.

Laama666: Robin Trowerilla oli arvokas vintagekitaroiden kokoelma. Käsittääkseni koko kokoelma varastettiin eikä rikos ikinä selvinnyt. Trower marssi isoon kitaraliikkeeseen, pisti uusia stratoja riviin ja valitsi 4 tai 5 mielestään parasta. Jotenkin noin se meni.
 
Niillä soittelee edelleen ja pedaalitkin on Fulltonen suhteellisen uutta tuotantoa.
 
Vahvistus tarinalleni:
 
http://www.guitarplayer.com/artists … 013/robin-trowers-moody-blues/23663
 
Hmmm. Vai tehtiinkö sille kumminkin Custom Shopin toimesta uudet. Olen varmasti jostain lukenut, että Trower osti ne uudet keppinsä ihan kaupasta. Ehkä muistan väärin.
 
Offtopic, mutta: "I also asked for the bigger headstock because I thought more wood might make a bit more resonance.". Eikö Yngvie sanonut samaa?

Minun mielestäni on väärä lähestymistapa asiaan se että soiton määrä ja laatu tai se että kenelle soittaa vaikuttaisi siihen minkähintaisen ja -laatuisen kitaran "saa" ostaa. Kyllä se on lompakon sisältö tai pankkitilin saldo joka sen määrittelee.
 
Muutenhan olisi myöskin "kiellettyä" ostaa galleriasta arvokasta taulua tai veistosta kotikäyttöön pelkkää "olkkarikatsontaa" varten.
 
Huonollakin soittajalla tulee olla "oikeus" hyvään ja kalliiseen kitaraan varojensa sallimissa puitteissa. Varmastikin on helpompi innostua harrasteesta kun välineet ovat juuri sellaisia kun itse haluaa niiden olevan.

Hieno soitin on myös hyvä sisustuselementti.
 
Huomatkaa sello https://i.pinimg.com/736x/23/e5/15/ … a1dc95--cellos-nude-photography.jpg
https://i.pinimg.com/736x/29/03/f1/ … e-photography-music-instruments.jpg

LaMotta: Hieno soitin on myös hyvä sisustuselementti.
 
Huomatkaa sello https://i.pinimg.com/736x/23/e5/15/ … a1dc95--cellos-nude-photography.jpg
https://i.pinimg.com/736x/29/03/f1/ … e-photography-music-instruments.jpg
 
Kuulen huilun vienon lätinän.
 
http://3.bp.blogspot.com/-84qEmcErF … AAVI/LHmnMp4hmTQ/s1600/DSC_0190.JPG

zedder: .................
 
Huonollakin soittajalla tulee olla "oikeus" hyvään ja kalliiseen kitaraan varojensa sallimissa puitteissa. Varmastikin on helpompi innostua harrasteesta kun välineet ovat juuri sellaisia kun itse haluaa niiden olevan.
 
Olen kanssasi samaa mieltä rahalla saa ja hevosella pääsee ja muut pitäkööt mutinat masussa. Tuli vaan mieleen, että soittimen ja soittajan laadulla on sellainen yhteys, että huono soittaja ei välttämättä halua soittaa niillä kaikkein parhailla vehkeillä, koska ne parhaat vehkeet tuppaavat paljastamaan soiton puutteet. Tarkoitan, että niitä kaikkein parhaita kitaroita ja vahvistimia ei ole välttämättä kaikkein helpointa saada soimaan kaikkein kauneimmin.

Itsellä sellainen 5000-6000€ ollut kattona, mutta eihän nämä koskaan kiveenhakattuja asioita ole.

Vähensin kitaroiden määrää pikkuhiljaa ensimmäisen "kunnon" kitaran jälkeen, joka oli Mayones Regius 6. Halusin panostaa laadukkaampiin kitaroihin ja nykyään telineestä löytyy kolme noin 2000€ arvoista keppiä.
 
Soittotaitoihini nähden ehkä hieman yliampuvaa, mutta nämä kitarat motivoivat soittamaan ja tekemään musiikkiam

zedder: Minun mielestäni on väärä lähestymistapa asiaan se että soiton määrä ja laatu tai se että kenelle soittaa vaikuttaisi siihen minkähintaisen ja -laatuisen kitaran "saa" ostaa. Kyllä se on lompakon sisältö tai pankkitilin saldo joka sen määrittelee.
 
Muutenhan olisi myöskin "kiellettyä" ostaa galleriasta arvokasta taulua tai veistosta kotikäyttöön pelkkää "olkkarikatsontaa" varten.
 
Huonollakin soittajalla tulee olla "oikeus" hyvään ja kalliiseen kitaraan varojensa sallimissa puitteissa. Varmastikin on helpompi innostua harrasteesta kun välineet ovat juuri sellaisia kun itse haluaa niiden olevan.
 
Tämä kirjoitus mielestäni summasi juurikin sen oleellisen vastauksen tähän keskusteluun. Joskus täällä keskusteluissa törmää siihen, että hyvä (kallis) kitara täytyy jotenkin "ansaita" soittotaidolla. Tai soittajan olla vähintäänkin musiikin ammattilainen.
 
Herkästi naureskellaan sille aloittelevalle juniorille, jolle isä ostaa suoraan tonnin skeban. Ja kaiken lisäksi uutena. Joka on usein pahin synti täällä. Ihailua saa sen sijaan se hassewalli tai pulliainen, joka loihtii taivaaliset soundit siitä sadan euron squierista.
 
Mutta niinkuin täällä on jo todettu - soittimen kalleus korreloin ainoastaan varallisuuden mukaan. Moni ammattimuusikko kerää tulonsa satunnaisista viikonloppukeikoista ja ehkä kansalaisopiston opetushommista. Näillä päästään tuskin koville liksoille. Joten on pakko soitella sillä meksikonfenderillä. Täytyyhän muija ja muksutkin elättää.
 
Toisaalla oman yrityksen johtaja kävelee musaliikkeeseen ostamaan kolmen tonnin custom shopin straton viiskymmpislahjakseen koska firman bilebändillä on sopivasti se vuoden ainoa coverbilekeikka firman pikkujouluissa. Kivempihan se on kompata popedaa kunnon vehkeillä. Kerran vuodessa. Ja tämäkin karrikoitu kuvaus on ihan ok.
 
Eli varallisuuden mukaan mennään. Tai myös valintojen. Laitetaanko veronpalautukset uuteen custom Shopin skittaan vai viedäänkö muija ja mukulat jouluksi fuengirolaan. Ja molemmat vaihtoehdot yhtä hyväksyttäviä.

Tsugu Way: Mutta niinkuin täällä on jo todettu - soittimen kalleus korreloin ainoastaan varallisuuden mukaan. Moni ammattimuusikko kerää tulonsa satunnaisista viikonloppukeikoista ja ehkä kansalaisopiston opetushommista. Näillä päästään tuskin koville liksoille. Joten on pakko soitella sillä meksikonfenderillä. Täytyyhän muija ja muksutkin elättää.
 
Mitenkäs on verovähennyksien kanssa? Eikö ammattimuusikko saa vähentää soittokamojen hankinnat verotuksessa jollain osuudella? Jos on tuloja, niin tuon pitäisi tehdä hankinnat helpommiksi.

Laama666: Mitenkäs on verovähennyksien kanssa? Eikö ammattimuusikko saa vähentää soittokamojen hankinnat verotuksessa jollain osuudella?.
 
Kokonaan. Alvin ja verottoman osuuden erikseen. Isommat hankinnat tosin vuosittaisina poistoina.

LaMotta: Kokonaan. Alvin ja verottoman osuuden erikseen. Isommat hankinnat tosin vuosittaisina poistoina.
 
Joo, kiitos tiedosta. Taitaa päteä näin yleisestikin. Itse olen IT-alalla ja esimerkiksi ammattikirjallisuuden voisi laittaa verovähennyksiin.

Omaan kommenttiin sellainen tarkennus että se koskee vain yritystoimintaa. Palkkaa jos pelkästään nauttii ilman y-tunnusta niin sitten taitaa olla vähennysten ja poistojen suhteen tavallisen palkansaajan asemassa.
 
Nopeasti oikopäätä tietenkin ajattelin 'ammattimuusikon' toimivan y-tunnuksen alla.

Eikös sen pitäisi oikeastaan mennä niin päin, että rationaalinen muusikkoyrittäjä tekee investointilaskelman, ja heittää keikat mahdollisimman pienillä kuluilla sis. instrumentin hankintahinnan. Näin saa suurimman tuoton eli palkan.
 
Harrastusvälineitä ei taas tunnetusti lasketa, koska se on intohimo.
 
No joo, itsellä nyt ainakin se rajana, että luoton puolelle ei vedetä, vaan säästöt pitää olla olemassa, jos jotain hankkii.

LaMotta: Omaan kommenttiin sellainen tarkennus että se koskee vain yritystoimintaa. Palkkaa jos pelkästään nauttii ilman y-tunnusta niin sitten taitaa olla vähennysten ja poistojen suhteen tavallisen palkansaajan asemassa.
 
Nopeasti oikopäätä tietenkin ajattelin 'ammattimuusikon' toimivan y-tunnuksen alla.
 
Okei, noin se varmaan on. Vaimoni perusti toiminimen, toimialana tietokonekonsultointi ja musiikki. Hän pystyy laittamaan kaikenlaisia juttuja verovähennyksiin.

zedder: Huonollakin soittajalla tulee olla "oikeus" hyvään ja kalliiseen kitaraan varojensa sallimissa puitteissa. Varmastikin on helpompi innostua harrasteesta kun välineet ovat juuri sellaisia kun itse haluaa niiden olevan.
 
Kyllä vaan... omasta puolestani kitaroiden ei tarvitse olla kalliita tai "hyviä" ollakseen mielenkiintoisia. Olen varmaan sitä sarjaa jonka soiton puutteet paljastuisivat liian hyvillä kamoilla :D

Minusta voi olla kiinnostavia niin edulliset kuin hyvin hintavatkin kitarat.
 
Parhaillaan harkitsen ankaraan modaamiseen halpaa kiinalaista squikkaa samalla kun etsin itselleni sopivaa aitoa Martinia.
 
Käsityönä tehty laatukitara kiinnostaisi toki myös, mutta ehkä siinä se hintakatto sitten tulisi vastaan
 
Sanotaan siis 3000 max.

Henk.koht. en myöskään ymmärrä miten kalliimpi soitin pitäisi ansaita, itsehän räkäsin 2. soittovuotenani tokaksi kitarakseni lähes tonnin soittimen, ja nyttemmin yli modauksien jälkeen, kun se eka oli halpa ja sisälsi soittoa haittaavan rakennevian joka paljastui omien epäilyjen jälkeen soitinhuollossa, tästä sitten kyrpiintyneenä ja ennenkaikkea varmana siitä, että oikea ja mieluisa harrastus on löytynyt satsasin sitten kerralla laatuun kerta varaakin oli. Tyytyväinen olen ollut enkä koe että kallis instrumentti menee harakoille vaikken ihan joka päivä soittelisikaan, eipä ole sitten se soittaminen myöskään enää vehkeistä kiinni.
 
En kuitenkaan ehkä iskisi muutamaa tonnia johonkin custom shop soittimeen kun halvemmalla sekä hyväksyvättävällä laadulla ja hieman omalla vaivalla saa yhtä hyvän.