Aihe: Hintakatto kitaralle?
1 2 3
Jester44
19.09.2017 14:53:08
Oletko kamarisoittelija vai ammattimuusikko?
 
Mikä on yläraja hinnan suhteen kitaraa ostaessa?
 
Itse soittelen vaan omaksi iloksi ja muiden harmiksi ja ei kannata yli 500 euron kitaraa hankkia, jos sitäkään.
Joskus aikanaan kyllä on mennyt tuon yli paljonkin, ei ehkä enää.. ehkä.
 
Muutamalla satasellakin voi saada kitaran jota on kiva soitella harrastelumielessä. Siinä hintaluokassa tarkoitus pysyäkin.
Tympee Huttunen
19.09.2017 15:53:58
Jester 5,6: Oletko kamarisoittelija vai ammattimuusikko?
 
Mikä on yläraja hinnan suhteen kitaraa ostaessa?
 
Itse soittelen vaan omaksi iloksi ja muiden harmiksi ja ei kannata yli 500 euron kitaraa hankkia, jos sitäkään.
Joskus aikanaan kyllä on mennyt tuon yli paljonkin, ei ehkä enää.. ehkä.
 
Muutamalla satasellakin voi saada kitaran jota on kiva soitella harrastelumielessä. Siinä hintaluokassa tarkoitus pysyäkin.

 
Mitä väliä on, ostaako 1500e vai 500e kitaran? Varsinkin, jos perehtyy asiaan ja ostaa käytetyn. Jos se on sun loppuelämän kitara, ei tolla ole merkitystä. Vaikka myisi hetken päästä pois, niin melko varmaan saa omansa.
 
Itse ostin tonnin kitaran, koska se on kaikki mitä kitaralta haluan. Vielä en tiedä, miksi kalliimman ostaisin, mutta jos parempi tulisi vastaan, niin miksei?
Jeszse
19.09.2017 15:55:15
Tympee Huttunen: Mitä väliä on, ostaako 1500e vai 500e kitaran? Varsinkin, jos perehtyy asiaan ja ostaa käytetyn. Jos se on sun loppuelämän kitara, ei tolla ole merkitystä. Vaikka myisi hetken päästä pois, niin melko varmaan saa omansa.
 
Itse ostin tonnin kitaran, koska se on kaikki mitä kitaralta haluan. Vielä en tiedä, miksi kalliimman ostaisin, mutta jos parempi tulisi vastaan, niin miksei?

 
Ostaisitko paremman kitaran jos se ois halvempi
Musiikin hyvyys ei ole makuasia. -Jucciz, ammattimuusikko
Gary Enfield
19.09.2017 15:57:49
Kai kamarisoittelijan ja ammattimuusikon väliin mahtuu jotain esm bändin jäsenyyttä ja satunnaista keikkailua? No, itse kuitenkin puhtaasti kamarimuusikko tällä hetkellä ja hintakatto on tonnin paikkeilla. Teoriassa siis, oikeasti se on tällä hetkellä noin kielisetin verran, enempään ei pysty.
LaMotta
19.09.2017 16:17:14 (muokattu 19.09.2017 16:18:04)
 
 
Max 5000€ voisi maksaa jostain hienosta käytetystä private stock PRS-mallista.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet."
J.Nikkanen
19.09.2017 16:47:20 (muokattu 19.09.2017 16:50:06)
Melko sama mitä se soitin siinä kohtaa maksaa jos ja kun sen oikein kovin haluaa. Siitä syystä en kovin mielellään testaile kalliita soittimia vaan tyydyn katselemaan vierestä!
 
Alta tonnin ritsoilla soittelen tällä hetkellä, kehtaa modaillakkin ilman sen suurempia tuskailuita.
 
edit: Mainittakoon toki että yhtä bassoa olen katsellut jo pidemmän aikaa, ja vaikka hinta on laskenut (noin 3000 euroa tällä hetkellä) niin ei vieläkään fyrkat lompakossa riitä eikä VISA ole vingahtanut.
Se meni nyt näin, ensi kerralla ehkä ei ollenkaan.
hallu
19.09.2017 17:14:12
Kuten tässä ketjussa jo huomattu, niin oma varallisuus asettaa rajat sille minkä hintaisen kepukan voi ostaa. Vauraampi väki ostaa kalliin ihan vaan huvikseen ja köyhempi saattaa intohimonsa riivaamana ostaa kalliimman kuin hänellä oikeastaan olisi varaa.
 
Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas. Mun mielestä kitara pitää olla niin kallis kuin perse kestää. Perseen kesto taas mitataan sillä, että kitara ei saa olla korvaamaton. Se on työkalu ja milloin tahansa korvattavissa toisella samanlaisella. Jos hetkeäkään epäröit hylätä soittimesi palavaan taloon, niin se on liian kallis.
Elämä reiässä on rattoisaa......
ballfish
19.09.2017 17:16:51
hallu: Se on työkalu ja milloin tahansa korvattavissa toisella samanlaisella.
 
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Se mikään vasara ole.
"Vaikka ajatus 170 euron pitsasta Simpeleellä, kera omien PA-kamojen, eräänä maanantaina houkuttelee, tämä ilmoitus kuulunee torille." -moderaattori
sustain65
19.09.2017 17:38:38 (muokattu 19.09.2017 19:12:29)
Ei ole mitään tarkkaa ehdotonta rajaa tullut laitettua, mutta toistaiseksi lompakon kirpaisut ovat jääneet aina alle kahden tonnin.
 
Jos vähennän kitaroiden lukumäärää jossakin vaiheessa ja mikään henkilökohtainen taloudellinen katastrofi ei ole iskenyt, niin sitten voisin ajatella laittavani ehkä max 5000€ johonkin hyvään ja kauniiseen lespaan. Mutta siinä sijoittaisin sitten jo enemmänkin kitaran ulkonäköön kuin soundiin tai soitettavuuteen. Halvemmilla lähtee kyllä samat jos on lähteäkseen.
 
Edit: Lisäyksenä, kun unohtui ensin: Olen kamararisoittelijan ja ammattimuusikon välistä, lähempänä ensimmäistä.
arijuki
19.09.2017 17:43:46
Olen kotisoittaja ja minulla halvin itse ostamani kitara taitaa olla 500 eur ja kallein 2000 eur. Joskus sähkökitaroita on ollut 4-5 ja nyt jää jäljelle 1 (kun tänään varattiin toi strato). Ja on ostohousut jalassa :-)
 
Just katselin Custom Shop Fenderiä, mutta en ole saanut itselleni vielä perusteltu että pitäisikö se ostaa. Jos joku ostaa tuon Monsterin setin niin sitten voisi harkita ;-)
The beautiful thing about learning is nobody can take it away from you. - B.B. King
antikristus
19.09.2017 18:21:57
 
 
ballfish: Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Se mikään vasara ole.
 
Ai hitto tää on hyvä! Agreed.
Jackson-mies
hallu
19.09.2017 19:24:18
ballfish: Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Se mikään vasara ole.
 
No ei paljoa muutakaan. Okei myönnetään, että hieno kitara on itsessään taideteos. Kuitenkaan en suostu perääntymään siitä näkemyksestä, että soittaja on koko signaaliketjun ainoa ainutlaatuinen osa, jolle kaikki muu on alisteista. Kitara on sikäli kuin vasara joka on korvattavissa toisella samanlaisella tai erilaisella, että maaliin on monta reittiä.
 
Se mun pointti oli, että kitaran tulee olla niin hyvä kuin ymmärrys riittää ja niin kallis kuin perse kestää, mutta se ei saa olla korvaamaton. Jos kitara on korvaamaton, se on minulle liian kallis.
Elämä reiässä on rattoisaa......
Laama666
19.09.2017 19:53:51 (muokattu 19.09.2017 19:58:19)
hallu: Kuitenkaan en suostu perääntymään siitä näkemyksestä, että soittaja on koko signaaliketjun ainoa ainutlaatuinen osa, jolle kaikki muu on alisteista. Kitara on sikäli kuin vasara joka on korvattavissa toisella samanlaisella tai erilaisella, että maaliin on monta reittiä.
 
Robin Trowerilla oli arvokas vintagekitaroiden kokoelma. Käsittääkseni koko kokoelma varastettiin eikä rikos ikinä selvinnyt. Trower marssi isoon kitaraliikkeeseen, pisti uusia stratoja riviin ja valitsi 4 tai 5 mielestään parasta. Jotenkin noin se meni.
 
Niillä soittelee edelleen ja pedaalitkin on Fulltonen suhteellisen uutta tuotantoa.
 
Vahvistus tarinalleni:
 
http://www.guitarplayer.com/artists … 013/robin-trowers-moody-blues/23663
 
Hmmm. Vai tehtiinkö sille kumminkin Custom Shopin toimesta uudet. Olen varmasti jostain lukenut, että Trower osti ne uudet keppinsä ihan kaupasta. Ehkä muistan väärin.
Computer got no soul
Jester44
19.09.2017 19:54:41
Tympee Huttunen: Mitä väliä on, ostaako 1500e vai 500e kitaran?
 
Joillekkin 1000€ on iso raha...
 
hallu:Jos kitara on korvaamaton, se on minulle liian kallis.
 
Mites sellainen tapaus että kitara ei alunperin ole kallis mutta ajan saatossa tulee korvaamattomaksi?
 
Miun Jackson Kelly maksoi 90 luvulla 4500mk jos oikein muistan, ei paha, mutta kun pian 20 vuotta tuo keppi on ollut kuvioissa, ei sitä ihan noin vaan korvata, jos se nyt on mahdollistakaan.
hallu
19.09.2017 20:38:56
Jester 5,6: Joillekkin 1000€ on iso raha...
 
Totta. aika vauras pitää olla, että tonni olisi varsinaisesti pikkuraha.
 

 
Jester 5,6: Mites sellainen tapaus että kitara ei alunperin ole kallis mutta ajan saatossa tulee korvaamattomaksi?
 
........

 
Tuttu juttu, mun mielestä korvaamattomuuden luonne ei ratkaise, vaan riippuvuus materiasta. Mielestäni tilanne jossa kitara ajansaatossa muuttuu korvaamattomaksi tarkoittaa sitä, että se saa saittajansa mielessä uusia merkityksiä. Sellainen on taakka. Itselläni on kaksi kitaraa, joihin minulla on sairaalloinen suhde. Strato joka on kulkenut mukanani koko aikuisikäni ja tuo laparikkoinen pauli. Olen yrittänyt luopua molemmista, mutta en vielä ole pystynyt, mutta koko ajan kypsyttelen ajatusta. Luopuminen on oman rajallisuuden myöntämistä ja sen ymmärtämistä että mitään tästä maailmasta emme saa mukaamme. Omistaminen ei ole tärkeää, vain tekeminen on tärkeää. Ihminen määrittyy tekemiensä asioden perusteella ei sen perusteella mitä hän omistaa. Ketään ei muisteta siksi mitä hän omisti, vaan mitä hän teki.
 
Siksi pidän itse tärkeänä, että soitin on vain työkalu ja ainoastaan minun tekeminen on tärkeää. Hyvä soitin on parempi kuin huono soitin, mutta olennaista on että soittimessa ei ole mitään muuta merkitystä kuin se minkä itse sille annan. Ja itselleni tekemäni musiikki on kaikkein tärkeintä ja soitin on vain käyttämäni työkalu. Vaikka itselläni on taipumus hurmaantua hienoista soittokamppeista, niin taistelen sitä vastaan että alkaisin palvoa kitaraa.
 
Kitaraan on helppo ladata merkityksiä ja kun itsekin olen soittanut kymmeniä vuosia samaa kitaraa, niin sen alkaa nähdä ystävänä tai jotenkin elävänä olentona. Sen kanssa on viettänyt aikaa tuhansia tunteja ja hikoillut välillä verta ja joskus se on palkinnut. Kuitenkin kyse on enemmän peilistä omien tunteideni heijastumista elottomassa esineessä. Ne tunteet ja merkitykset ovat omiani, ja olisivat olemassa kitarasta riippumatta. Niinpä voin heijastella niitä mistä tahansa kitarasta.... sen ei tarvitse olla se yksi ja ainoa. Kitara on siis korvattavissa mutta tunteeni ja merkitykseni ei.
Elämä reiässä on rattoisaa......
Perza
19.09.2017 20:41:58
Nii se on vähä nii ja näin.
 
Harrastukset maksaa. Esim joku vaikka nyt Golf, joku voi laitta tuhansia euroja vuosien saatossa kyseiseen harrastukseen tai vaikka joku hiihto tai pyöräily tai vaikka kalastus tai joku, eikä silti ole ku puhtaasti harrastuksena.
 
Miks harrastelija soitta ei vois laittaa tonnia tai kahta kamoihin jos sillä saa parempia tuloksia tai vaikka vaan paremman fiiliksen?
Laama666
19.09.2017 21:02:07
hallu: Omistaminen ei ole tärkeää, vain tekeminen on tärkeää. Ihminen määrittyy tekemiensä asioden perusteella ei sen perusteella mitä hän omistaa. Ketään ei muisteta siksi mitä hän omisti, vaan mitä hän teki.
 
Onhan tuossa pointtinsakin, mutta unohdat ihmisten erilaisuuden. Toiset ovat luonnostaan keräilijähenkisiä ja nauttivat etsimisestä, löytämisestä ja omistamisesta.
 
Huomasin olevani keräilijähenkinen jo 7-vuotiaana kun minulle tilattiin Aku Ankka lehti. Havaitsin, että näitähän on mukava lukea ja järjestellä numerojärjestykseen vuosikerroittain. Siitä alkoi antikvariaattien ja divarien kahlaaminen vaikka rahaa olikin köyhässä perheessä vain muutamia markkoja. Mutta sarjakuvia sai tuolloin kymmenillä penneillä ja hauskaa oli. Pulloja tuli kaduilta kerättyä ja niillä rahoilla sai taas Aku Ankkoja.
 
Olen keräillyt elämäni aikana vaikka mitä. Nyt pääasiallinen mielenkiinto on ollut kelanauhoissa reilun vuoden verran. Aivan tottahan se on, että ei täältä mitään mukaansa kuollessaan saa, mutta mitä sitten? Keräily ja omistaminenkin tuottaa iloa arkeen tässä elämässä ja piristää päivää. Se myös antaa tavoitteita säästämiseen.
 
Jotkut objektiseksuaalit rakastavat esineitä niin paljon, että harrastavat seksiä autojensa kanssa. Tai menevät naimisiin Eiffelin Tornin tai rautatieaseman kanssa.
 
Itselläni ei ole seksuaalista suuntautuneisuutta esineitä kohtaan, mutta kyllähän vanhoja pedaaleita, kitaroita ja vahvistimia rakastaa. Ja montaa muutakin asiaa vaikka ne ovatkin vain elotonta materiaa. En välitä siitä onko tämä normaalia vai ei, sellainen vaan on luonteeni, että tavara kiinnostaa ja siihen kiintyy.
Computer got no soul
hallu
19.09.2017 21:10:07
Laama666: Onhan tuossa pointtinsakin, mutta unohdat ihmisten erilaisuuden. Toiset ovat luonnostaan keräilijähenkisiä ja nauttivat etsimisestä, löytämisestä ja omistamisesta.
 
Huomasin olevani keräilijähenkinen jo 7-vuotiaana kun minulle tilattiin Aku Ankka lehti. Havaitsin, että näitähän on mukava lukea ja järjestellä numerojärjestykseen vuosikerroittain. Siitä alkoi antikvariaattien ja divarien kahlaaminen vaikka rahaa olikin köyhässä perheessä vain muutamia markkoja. Mutta sarjakuvia sai tuolloin kymmenillä penneillä ja hauskaa oli. Pulloja tuli kaduilta kerättyä ja niillä rahoilla sai taas Aku Ankkoja.
 
Olen keräillyt elämäni aikana vaikka mitä. Nyt pääasiallinen mielenkiinto on ollut kelanauhoissa reilun vuoden verran. Aivan tottahan se on, että ei täältä mitään mukaansa kuollessaan saa, mutta mitä sitten? Keräily ja omistaminenkin tuottaa iloa arkeen tässä elämässä ja piristää päivää. Se myös antaa tavoitteita säästämiseen.
 
Jotkut objektiseksuaalit rakastavat esineitä niin paljon, että harrastavat seksiä autojensa kanssa. Tai menevät naimisiin Eiffelin Tornin tai rautatieaseman kanssa.
 
Itselläni ei ole seksuaalista suuntautuneisuutta esineitä kohtaan, mutta kyllähän vanhoja pedaaleita, kitaroita ja vahvistimia rakastaa. Ja montaa muutakin asiaa vaikka ne ovatkin vain elotonta materiaa. En välitä siitä onko tämä normaalia vai ei, sellainen vaan on luonteeni, että tavara kiinnostaa ja siihen kiintyy.

 
No juu, olet oikeassa. Tarkoitukseni ei ollut todellakaan kaikessa pateettisuudessani tuomita muita ihmisiä eikä väheksyä kenenkään suhdetta todellisuuteen. Sen voi todellakin tehdä monella tavalla jokainen kulkee oman matkansa enkä minä ole kukaan sitä arvostelemaan. Se ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni. Olet oikeassa että unohdin ihmisten moninaisuuden ja tarkastelin asiaa ainoastaan itseni kautta ja vieläpä yleistin pahan kerran. Pahoittelen, tunnen itseni nyt vähän typeräksi.
Elämä reiässä on rattoisaa......
T.K.
19.09.2017 21:14:57
Ai hintakatot kitaroille, tässä tulee: Stratot ja Telet max. 1500 e. ja Les Paulit max.2500e. Kyllä em. hinnoilla hyvän soittimen saa, ei tarvitse aivan ylärajallekkaan mennä. Harrastelijan näkökulmasta pohdiskelen.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2 3
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)