| Aihe: Käytättekö kelanauhureita? | |
|---|
|
Ostin ReVox A77 kelanauhurin noin vuosi sitten. Kun vein sen ennen käyttöä tarkastukseen nauhuriasiantuntijalle, tarkkailin kun hän kävi sen systeemaattisesti läpi! Aika uskomatonta ammattitaitoa ja sähköosaamista.
Olen toistaiseksi vain kuunnellut valmiiksi äänitettyjä nauhoja. Huoltomies kuitenkin sanoi, että nykyäänkin rokkibändit nauhoittavat kelanauhureilla soundien ja fiiliksen takia.
Onko täällä ketään kelanauhurien käyttäjiä? Mitä teette nauhureillanne?
Computer got no soul |
|
Laama666:
Onko täällä ketään kelanauhurien käyttäjiä? Mitä teette nauhureillanne?
Joskus otan mukaan ajelulle, kalaan, ja uimaan. Viikonloppuisin saunotaan. |
|
Vuosia sitten, kun oli rahat loppu, niin kävin Kansaneläkelaitokselta kysymässä jos saisin uudet videot. Lupasivat toimittaa, ja kun posti tuli, oli lootassa KELANAUHURI!!!11 Painoin "pläy" ja kelalta rupesi kuulumaan Jeesuksen puhetta. Jeesus käski lopettaa tupakoinnin siinä tapauksessa, että polttaisin. En polttanut. Painoin "stop".
I'm sorry to differ with you sir, but you are the caretaker. You've always been the caretaker. I should know sir - I've always been here. |
|
Tätähän se voi olla Työmiehen Lauantai...
Computer got no soul |
|
Surffasin taas yöllä eBayssä. Hauskaa puuhaa. Mukaan tarttui Elton Johnin Goodbye Yellow Brick Road 7 1/2 IPS nauhanopeudella. Blu ray audionakin kyseinen tupla-albumi hyllystä löytyy jo. Tämä on hyvää tavaraa!
Computer got no soul |
|
Myös Deep Purplen In Rock löytyi! Nauhanopeus 3 3/4 IPS. HARVINAINEN! :-)
Computer got no soul |
|
Vanhoista kelanauhureista saa käytettyä pirun hyvää kilj... kotiviiniä.
"Yhdistelmä nyt voitolla kakka" - haitaripartio |
|
Ostin muutamalla eurolla kelanauhurin kun "jouduin" Työ ja Elimenkeinokeskuksen takia tukitöihin kierrätyskeskukseen jossa oli kelanauhuri jonka joku oli tuonut kun ei tarvinnut.
Mukaan tuli myös muutama kela (ei KELA)nauha , yhdessä oli jotain NewYorkin Philharmonikkojen BACH.in viulukonsertto ja teksti VOICE OF AMERICA this recording is the property of the USA. ja tämä tärinä on tösi .
Kelanauhurin toine kajari ei soita juuri mitään vaan on lähes mykkä.
hiljaisuus on näkymätöntä liimaa |
 Laama666
17.09.2017 14:29:30 (muokattu 17.09.2017 14:30:36) | |
|
Dave Dangerous: Ostin muutamalla eurolla kelanauhurin kun "jouduin" Työ ja Elimenkeinokeskuksen takia tukitöihin kierrätyskeskukseen jossa oli kelanauhuri jonka joku oli tuonut kun ei tarvinnut.
Mukaan tuli myös muutama kela (ei KELA)nauha , yhdessä oli jotain NewYorkin Philharmonikkojen BACH.in viulukonsertto ja teksti VOICE OF AMERICA this recording is the property of the USA. ja tämä tärinä on tösi .
Kelanauhurin toine kajari ei soita juuri mitään vaan on lähes mykkä.
Minulla kelanauhaharrastus alkoi vahingossa. Keräilin mm. Black Sabbathin C-kasetteja ja törmäsin eBayssä myös kelanauhoihin erään saksalaisen myyjän listauksessa. Ostin huvikseni muutaman kelanauhan koristeeksi. Soitinta en edes harkinnut.
Sitten monta kuukautta myöhemmin etsin "Vox" hakusanalla torilta AC30 vahvistinta. Haku osui ReVox-merkkiseen laadukkaaseen kelanauhuriin. Myyjä oli kuitenkin sellainen, ettei häntä kiinnostanut vastata tarkentaviin kysymyksiin. Niinpä etsin ReVoxia muualta ja löysinkin neliraitaisen A77:n tori.fi sivustolta. Nauhuri ei ollut kamalan kallis, ehkä 350€. Mutta kaupalliset kelanauhat on hintavia keräilykohteita, ovat yleensä vinyyleitäkin kovemmissa hinnoissa.
Esimerkiksi tuo Deep Purplen In Rock maksoi kuluineen jenkeistä yli 180€. Joistain Bowien, Sabbathin ja Zeppelinin nauhoista olen maksanut vieläkin enemmän. Nauhoja on nyt kaikkiaan vähän yli 60 kpl. Aika paljon joutuu turvautumaan jenkkimyyjiin ja siitä tulee kuluja.
Computer got no soul |
|
Miksi vinyylit ja C-kasetit ovat yleisiä Suomessa, mutta kaupalliset kelanauhat eivät?
Uskoisin, että kyse on ollut yhtäältä kelanauhurien hinnasta ja toisaalta nauhojen pienestä julkaisumäärästä. Näillä kahdella syyllä on varmaan on syy-seuraussuhdettakin.
Eli luullakseni esimerkiksi nämä ReVox-kelanauhurit, jotka nyt ovat aika edullisia, ovat olleet sikamaisen kalliita uutena tuolloin 1960-1970 luvuilla. Tästä syystä niitä ei ole hankittu koteihin hifi-käyttöön, vaan on tyydytty vinyylisoittimiin halvemman hinnan ja laajan levytarjonnan vuoksi.
Ei kukaan sattuisi muistamaan mitä vaikkapa ReVox A77 mallit ovat markka-aikaan 1970-luvulla maksaneet? Äänitysstudioissahan niitä on ollut ihan ammattikäytössä vaikka Studer se pro-versio olikin.
Suomesta tuntuu olevan toivotonta löytää kaupallisia kelanauhoja tai jos löytää niin ne ovat klassista musiikkia tai jotain mormonikuorojen ulinaa.
Kaikki nauhani ovat ulkomailta, pääosin eBayn kautta hankittuja, mutta pari on discogs.com sivustolta. Äsken ostin muuten Moody Bluesin In Search Of The Lost Chord nauhan. Nopeus 3 3/4 IPS. Nauha on "uusi" eli sinetöitynä muoveissa boxissaan!!! :-)
Ikää nauhalla on 49 vuotta, mutta uskon, että boxissa se on säilynyt hyvänä. Donovanin Hurdy Gurdy Man taitaa olla samalta vuodelta eli 1968. Sekin oli uusi ja avaamaton nauha, mutta avasin sen viime vuonna ja kuuntelin läpi. Soundi huippulaatua.
Computer got no soul |
|
Eihän suomessa myyty juuri kasiraitoja, minidiscejä eikä leffapuolelta laserdiscejäkään. Ei tänne peräkylään kaikkea kannata tuoda. |
|
Welho-77: Eihän suomessa myyty juuri kasiraitoja, minidiscejä eikä leffapuolelta laserdiscejäkään. Ei tänne peräkylään kaikkea kannata tuoda.
Totta tuokin kyllä, mutta ihan isossa maailmassakin kelanauhatarjonta on ollut vähäisempää kuin vinyylien. Tämän on kai oltava seurausta:
1) kelanauhurien isoista hinnoista ja siten harvinaisuudesta. Kun ei ole ollut paljon soittimia, julkaisuitakin vähemmän.
2) kelanauhojen nauhoitus on työläämpää kuin prässätä vinyyliä, kai???
Olen lukenut jostain, että kelanauha on vinyyliä hifimpi formaatti, sillä kun master-nauhalta kopioidaan dataa nauhalle, sen saa sinne enemmän muuttumattomana kuin vinyylille, jonka kanssa audiodataa joudutaan kompressoimaan. Joka tapauksessa hyväkuntoiset nauhat tuntuvat soundaavan mahtavilta. Henkilökohtainen tuntemukseni on se, että digitallenteissa on jotenkin kalseampi soundi vaikka en sitäkään tuomitse missään nimessä. Kelanauha, vinyyli, ne on herkullisia.
Juu, kyllähän eBayssä kelanauhoja on (hakusanoiksi vaikka "beatles reel"), mutta määrä on mitätön suhteessa vinyyleihin.
Jostain syystä Saksa ja USA ovat maita, joista nauhoja saa. ReVoxia tehtiin Saksassa ja Sveitsissä, ehkä siinä yksi syy. Ja USA on muuten vaan iso maa.
Niin, noista laserdisceistä vielä. Opin vasta ihan tässä parin vuoden sisällä, että nuo laserdiscit olivatkin analoginen formaatti. Olin aina luullut, että ne on isoja CD-levyjä, siis digitaalista dataa.
Computer got no soul |
 Kefiiri
18.09.2017 22:57:29 (muokattu 18.09.2017 22:59:30) | |
|
Laama666: Ei kukaan sattuisi muistamaan mitä vaikkapa ReVox A77 mallit ovat markka-aikaan 1970-luvulla maksaneet? Äänitysstudioissahan niitä on ollut ihan ammattikäytössä vaikka Studer se pro-versio olikin.
Ei Revoxin hintaa ulkoa muista, mutta niin kalliita tietty olivat, ettei hintaa kuuntelijaosastolla tosissaan edes pohdittu. Jonkinlaisilla halvemmilla kelanauhureilla tietty on äänitelty musaa radiosta ja levyiltä, kunnes tuli C-kasetti. Puutteistaan huolimatta kasetti oli niin kätevä ja halpa, ettei ollut ihme että se yleistyi.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Laama666:
Niin, noista laserdisceistä vielä. Opin vasta ihan tässä parin vuoden sisällä, että nuo laserdiscit olivatkin analoginen formaatti. Olin aina luullut, että ne on isoja CD-levyjä, siis digitaalista dataa.
Mutta äänihän on digiä kuten dvd:ssäkin?
Ja sitten oli muuten sellainenkin formaatti kuin D-vhs. Ainakin britanniassa myytiin näitä kasetteja.
Laserdisc-soittimen omistajia tiiän peräti kaksi mutta toi d-vhs ei tainnut suomeen rantautua ollenkaan.
Meijän mummin vintillä on muuten kelanauhuri. Jos tollasilla vois ihan arvoa olla, ni myy sen kyllä netissä. |
|
Welho-77: Mutta äänihän on digiä kuten dvd:ssäkin?
Ja sitten oli muuten sellainenkin formaatti kuin D-vhs. Ainakin britanniassa myytiin näitä kasetteja.
Laserdisc-soittimen omistajia tiiän peräti kaksi mutta toi d-vhs ei tainnut suomeen rantautua ollenkaan.
Meijän mummin vintillä on muuten kelanauhuri. Jos tollasilla vois ihan arvoa olla, ni myy sen kyllä netissä.
Piti tarkistaa Wikipediasta. Kyllä ääni oli ilmeisesti tosiaankin laserdisceillä digiä. Minulla on yksi Pink Floydin laserdisc, mutta soitinta en ole koskaan omistanut saati edes nähnyt.
Mitä tulee mummosi kelanauhuriin, se tuskin on mikään kovin laadukas vehje juuri siitä syystä mitä kefiiri sanoi: paremmat kelanauhurit on olleet erittäin kalliita. Todennäköisesti sen arvo on korkeintaan 50€ jos sitäkään. Harva noita huolii edes nurkkiinsa.
Computer got no soul |
|
Kefiiri: Ei Revoxin hintaa ulkoa muista, mutta niin kalliita tietty olivat, ettei hintaa kuuntelijaosastolla tosissaan edes pohdittu. Jonkinlaisilla halvemmilla kelanauhureilla tietty on äänitelty musaa radiosta ja levyiltä, kunnes tuli C-kasetti. Puutteistaan huolimatta kasetti oli niin kätevä ja halpa, ettei ollut ihme että se yleistyi.
Juuri niin.
Computer got no soul |
 Welho-77
18.09.2017 23:25:25 (muokattu 18.09.2017 23:25:48) | |
|
Laama666: Piti tarkistaa Wikipediasta. Kyllä ääni oli ilmeisesti tosiaankin laserdisceillä digiä. Minulla on yksi Pink Floydin laserdisc, mutta soitinta en ole koskaan omistanut saati edes nähnyt.
Mitä tulee mummosi kelanauhuriin, se tuskin on mikään kovin laadukas vehje juuri siitä syystä mitä kefiiri sanoi: paremmat kelanauhurit on olleet erittäin kalliita. Todennäköisesti sen arvo on korkeintaan 50€ jos sitäkään. Harva noita huolii edes nurkkiinsa.
No mistä sä sen tiedät näkemättä millanen se on? :D
E. Tosin 50e:kin on kiva saada jos tavara itselle turha. |
Kefiiri
18.09.2017 23:33:51 (muokattu 18.09.2017 23:49:31) | |
|
Welho-77: No mistä sä sen tiedät näkemättä millanen se on? :D
Sen nyt vaan tietää, jos mummosi ei ole ollut mikään studiomummo tai esim. Carol Kaye. Ne kelanauhurit mitä vinteillä on, ovat juuri viiden kybän Philipsejä. Sen joku analogista äänittämistä kokeileva suostuu niistä maksamaan, ja kiintoisia vehkeitähän ne ovat.
Sinänsä ihmettelen, ettei vanhimmista putkilla toimivista kelanauhureista ole tullut keräilyesineitä, joista maksettaisiin edes satasia. Sama tuntuu olevan tilanne ulkomailla, vaikka niissä usein on aika hauskan oloista designiäkin.
En ole musiikin asiantuntija. |
Welho-77
18.09.2017 23:48:40 (muokattu 18.09.2017 23:52:35) | |
|
Kefiiri: Sen nyt vaan tietää, jos mummosi ei ole ollut mikään studiomummo tai esim. Carol Kaye. Ne kelanauhurit mitä vinteillä on, ovat juuri viiden kybän Philipsejä. Sen joku analogista äänittämistä kokeileva suostuu niistä maksamaan, ja kiintoisia vehkeitähän ne ovat.
Joo, niin tietää, mutta kun et häntä tunne. En tykkää tuollaisista ennakkoluuloista. Voit olettaa mitä haluat, mutta et levittää sitä varmana tietona.
Mutta tsekkaan mikä se on ku seuraavaksi menen. Oli siellä kalliit fisherin stereotkin (taikka viritinvahvistin plus dekki plus vinyylisoitin) tai kalliit ja kalliit mutta muutaman satkun.
E. Siis muutaman satkun yhteensä, erilliset vehkeet olivat siis eikä sellaset "yhtenäiset" stereot.
On meijän mummilla Opel Commodore GSE:kin eikä ole mikää racermummi tai Carol Kaye :D |
Kefiiri
18.09.2017 23:52:47 (muokattu 18.09.2017 23:55:31) | |
|
Welho-77: Joo, niin tietää, mutta kun et häntä tunne. En tykkää tollasesta ennakkoluuloista. Voit olettaa mitä haluat, mutta et levittää sitä varmana tietona.
Juu älä vedä hernettä. Kelanauhureissa vaan hintataso nykyään on matala, vaikka vehje uutena olisi ollut arvokaskin. Siinä on kai se, että jotkin osat vanhuuttaan hapertuvat eikä varaosia ole aina helppo löytää.
Kouluissa oli jämäkän oloisia Tandbergeja, ja niitäkin saa alle viidellä kympillä. Varmaan ihan toimivia edelleen.
En ole musiikin asiantuntija. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
