Yleistä keskustelua musiikista ›

Nykyaikainen CD-kotelo ei ole enää välttämättä vain kirkkaasta muovista väsätty suoja. Materiaali voi olla niin pahvia kuin puutakin ja väritkin vaihtelevat skaaloittain.
 
Monet artistit julkistavat tuotoksiaan tavallisten kovakantisten lisäksi myös erikoispainoksisina koteloversioina. Esimerkkinä tulee mieleen mm. jokunen vuosi sitten ilmestynyt YUP:n Lauluja Metsästä, josta päästettiin markkinoille kovakantisen yleisen tuotoksen lisäksi myös puinen erikoispainos.
 
Mikä siis on teidän kantanne CD-koteloiden materiaalien suhteen? Oletko vanhan koulukunnan kannattajia ja suosit perinteisiä muovisia vai oletko sittenkin pahvin perään. Entä miten soljuu hyllyyn vaikka juuri puinen versio?
 
Itse olen ennemmin kovan muovikotelon perään. Jos haen jonkun tietyn artistin/bändin tuotosta ja markkinoille on laskettu erilaisia koteloita niin valitsen aina mieluiten muovisen. Olen jopa valmis maksamaan siitä hieman enemmän. Pahvisia koteloita hyllystäni löytyy lähinnä vain siksi, että kyseessä on jokin erikoispainos, joka sisältää jotain erilaista alkuperäiseen painokseen liittyen, lähinnä siis musiikillisella saralla.
 
Viimeisin valintani tapahtui Morrisseyn uusimman julkaisun You Are the Quarry:n kanssa. Kauppoihin oli tungettu myyntiin lähinnä pahviversiota, joka sisälsi myös DVD:n. En tehnyt videokuvalla mitään - minua kiinnnosti vain musiikki, joten käänsin kaupungin ympäri, jotta löytäisin kovakantisen version. Ja löytyihän se. Pulitin siitä 1,5 euroa enemmän kuin pahvisesta.
 
Periaate on aina periaate :)
 
EDIT: On kyllä totta, että kovakantinen kotelo ei tee oikeutta kansitaiteelle, mutta nostan silti musiikin pääasiaksi. Jos haluan taidetta, menen museoon tai hankin lottovoiton jälkeen taidekokoelman.
 
Jos kansi on jollain sortilla erikoinen, yleensä myös levy sisältää jotain uutta. Silloin se päätyy hyllyyni kannen materiaalista riippumatta.

Jaa, jos sama levy löytyis pahvisena ja muovisena, niin ostaisin varmaankin sen pahvisen, koska se on mun mielestä nätimpi.

Pahvisesta ja muovisesta valitsen kyllä mielummin sen pahvisen. Mielestäni nuo ovat yleensä kauniimpia ja ainakin omasta naisnäkökulmastani se menee käytännöllisyyden edelle ;)
 
Kivoin omistamani kotelo on garbagen beautifulgarbage levyn kirkkaanpunainen, ruusunmuotoinen pahvikotelo. Tuosta maksoin ihan mielelläni muutaman euron ylimääräistä.
 
EDIT: Tuossa edellähän se jo ehti tulla. Hidas olen.

Pahvi-, puu- tai metallikotelo käy hienosti, jos on muovikotelon kokoinen, jotta sopii hyllyyn muovikoteloiden sekaan.
 
Epästandardinmukainen koko ei houkuttele ostamaan, digipackit rispaantuvat myös nopeammin, ei kiva.
 
Kansitaiteen toimivuudesta pahvikotelossa olen samaa mieltä, mutta toisaalta sen suhteen olisi mielestäni parempi siirtyä takaisin vinyyleihin, ehkä joku sitten taas jaksaisi panostaa kansiinkin...
 
Kyllä muovikotelo on toistaiseksi toimivuudeltaan paras, dvd-kotelot ovat kyllä askel oikeaan suuntaan muovilaadun puolesta (eivät hajoa kolahduksesta niin helposti), sinne sopii kunnon vihkonenkin mukaan ja kansipinta-alaakin on enemmän. Toki tuommoinen ei-neliömäinen muoto asettaa kansitaiteelle ihan toiset vaatimukset kuin neliönmuotoinen cd- tai vinyyliformaatti, toisaalta tehtiinhän sitä kasetteihinkin joskus kansia.

Kansitaiteen toimivuudesta pahvikotelossa olen samaa mieltä, mutta toisaalta sen suhteen olisi mielestäni parempi siirtyä takaisin vinyyleihin, ehkä joku sitten taas jaksaisi panostaa kansiinkin...
 
Onneksi Minidiscit eivät lyöneet läpi aikoinaan.
 
Edit: Itse pidän myös pahvisista kansista enemmän. Muoviset menee niin helposti rikki. Paras kansimateriaali on ehkä Therionin erään levyn erikoisversiossa: Pahvia, joka on päällystetty sametilla!
 
Ja jollain bändillä oli myös nahalla päällystetty digipack.

Pahvi-, puu- tai metallikotelo käy hienosti, jos on muovikotelon kokoinen, jotta sopii hyllyyn muovikoteloiden sekaan.
 
sama
 
useamman levyn bokseissa hyväksyn erilaisen muodon

Ihan perinteisen kannalla.
 
Perinteinen - Kestävä ja helposti korjattava.
Pahvi - Kulmat hajoaa samantien ja monesti liian paksuja CD-telineeseen.
Tin Can - Erit. epäkäytännöllinen, vie turhaan tilaa ja ei saa mihinkään telineeseen järkevästi
 
Mutta usein Digipackissä on bonusbiisejä, joten "pakosta" ostan sen.

Pahvi - Kulmat hajoaa samantien ja monesti liian paksuja CD-telineeseen.
 
Sehän niissä pahvisissa on että tuntuvat reunat ja kulmat pyöristyvän aika nopeasti ihan tavallisessa käytössä, mikä ei varsinkaan mustassa kannessa näytä kivalta. Minä katson niiden ainoaksi plussaksi sen, ettei ne mene rikki pelkästä lattialle putoamisesta kuten muoviset usein.

Myös sellaiset pahvikansissa olevat muovikannet on ihan hienoja (Nick Caven uusimmat, Manicsien kokoelman special edition, Sueden A New Morningin special edition...). Mieluiten otan pahvikoteloja, ihan sen ulkonäön vuoksi. Toisaalta jos muovikotelo hajoaa, ne voi vaihtaa ehjiin, ja lisäksi digipackit voivat saada ikäviä jälkiä hintalapuista.
 
Ehkä parhain esimerkki muovikansien ja digipackin kauneuden välillä on mielestäni Lemonatorin The Waltz.
 
Liian erikoiset kotelot ärsyttävät, jos ne ovat erikokoisia, kuten vaikka Radioheadin Hail to the Thiefin special edition.

Ehdottomasti olen pahvisen puolella ja mielellään vielä vanhan viinyli-mallisen kotelon.
Muovit hajoaa liian helposti (jep, lapseni on pieniä) ja pienikin narahdus "saranassa" tekee pakkauksesta entisen.
Pahvin voidaa jo tehtaalla vahvistaa muovi-pinnoitteella joka tekee kotelosta huomattavasti pitkäikäisemmän kuin muovisesta. Ni.

Kyllä nuo erikoisemmat kotelot enemmän silmää miellyttää. Ja toisaalta kuvastaa hieman bändin persoonallisuuttakin... Ja osaltaan aiheuttaa myös päänvaivaa piraattituotteiden valmistajille. Eipä saa alkuperäisen näköistä tuotetta kovin helposti tehtyä jos on hieman erikoisemmat kannet...

Puista en ole ikinä nähnyt, mutta digipäkkejä on hyllyssä pari...ja useimmiten vain sen takia että niissä on usein pari bonusbiisiä. Tai sitten vain sen takia että se on samanhintainen kuin jewel case. Normaalit kotelot joissa on pahvi päällä ovat todella ärsyttäviä. Se ei mahdu telineeseen ja pahvia pitää pitää erillään. Digipäckin ostan jos voin mutta se rispaantuu reunoista helposti jos pitää sitä telineessä.
 
Ja kaikkein eniten inhoan kahden levyn pakkauksia...

Ei muovia, pahvi, puu tms. Omien bändienkin demohin pyrin aina saamaan jotain erikoista. Jotain sellaista, ettei heti tule samanlaista vastaan. Eli helpointa tehdä kaikenlaisia pahviversioita kansista.

Lopputalvesta kävin ostamassa Múmin uutukaisen, paketti oli kieltämättä tyylikäs pahvikirjanen, mutta VOI LUOJA kuinka typerästi itse cd:n paikka oli suunniteltu! Älyttömän tiukkaan pahvitaskuun pitäisi cd laittaa... yksikin leivän murunen tjms. ja naarmu on taattu. Siirsinkin levyn hetimiten normaaliin tyhjään muovikoteloon.
 
Mieluusti juu pahvisia/kangaspäällysteisiä/yms., kunhan joku järki säilyy tuon itse cd:n säilytyksen suhteen.

Tekisivät älppärin kokoisen DVD:n. Riittäis tilaa ja sais isot kannetkin.

Muovikannet ovat arkisen tylsät. Mieluummin otan siis pahviset tms. erikoiskannet levyhyllyn piristeeksi.
 
Liian isot kannet kuitenkin häiritsevät, jos levy ei niiden vuoksi mahdu hyllyyn pystyyn muiden sekaan, esimerkiksi juuri mainittu YUP:n Lauluja metsästä. Levy on hyllyssä muovikotelossaan ja puukehikko on tuolla jossain pölyttymässä.