Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Roots »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Parasta blues-yhtyesoundia?
1
sub zero
03.04.2016 13:28:34 (muokattu 03.04.2016 13:31:07)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuleeko mieleen mitään levyä, jossa blues-yhtye on saatu kuulostamaan poikkeuksellisen hyvältä noin niinkun tuotannon puolesta?
 
Itselläni on jäänyt mieleen nuo Muddy Watersin "One More Mile" -kokoelmalevyn ekan CD:n lopussa ja tokan CD:n alussa olevat raidat (esim. "Lonesome in My Bedroom", "Five Long Years", "Thirteen Highway", "Early Morning Blues", "Trouble in Mind "). Taitaa olla siitä 1950- ja 1960-luvun vaihteesta, kukakohan on tuottajana? Tuo on tuommosta kirkasta soundia, jossa kuuluu kaikki soittimet selkeenä. Pianon kilkatus ja toisaalta hyvin tulevat matalat koskettimet sooloissa ansaitsevat ehkä erityismaininnan.
 
Tässä pätkässä on noita mainittuja:
https://www.youtube.com/watch?v=G2mXPEikjnU
 
RJU
03.04.2016 17:19:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Linkissä on Muddy Watersin discografia. Mainitsemasi Five long years on tallennettu 1963 sen mukaan. Basistina on lukemattomia Chess levy-yhtiön levyjä tuottanut Willie Dixon. Useimmissa Dixonin bassottelemissaan sessioissa Chessillä hän myös toimi tuottajana.
 
Kefiiri
06.04.2016 17:26:45 (muokattu 06.04.2016 17:27:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eihän tässä yhtä hienot soundit ole kuin noissa Muddyn jutuissa, mutta olen aina tykännyt siitä miten muikeasti trio soittaa ilman päällekkäisäänityksiä. Kaikua on vähän liikaa mutta meno on verevää. Johnnya komppaavat siis samat jäbät jotka myöhemmin soittivat SRV:n kanssa.
 
Johnny Winter: Progressive Blues Experiment (mistä hitosta tuokin nimi tulee, ei ole mitään progea tämä.)
 
https://www.youtube.com/watch?v=sGLPGOzkEt4
 
En ole musiikin asiantuntija.
stratomaster
08.04.2016 08:39:27 (muokattu 08.04.2016 10:53:52)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kefiiri: Johnnya komppaavat siis samat jäbät jotka myöhemmin soittivat SRV:n kanssa.
 
Ihan vain pieni tarkennus: Progressive Blues Experimentillä oli siis bassossa SRV:n tuleva luottomies Tommy Shannon ja rummuissa Uncle John Turner. He ovat tietääkseni molemmat soittaneet SRV:n kanssa Krackerjackissa ennen tämän kuuluisaksi tuloa. Mutta Whipperhän se tietysti rummutteli Double Troublessa.
 
jaripat
15.04.2016 15:05:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Otis Rushin "Right place wrong time" -albumilla on mielestäni paljon tavaraa, mutta sovitusten, miksauksen ynnä muun kautta erittäin onnistunut lopputulos balanssien ja soundien jne osalta...
 
rheinone
17.04.2016 01:22:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hemmetin hyvä topikki. Jään kuulolle.
 
Onko Suomen vientiteollisuuden motto "Laadultaan paskoja, matalan jalostusasteen tuotteita mahdollisimman alhaisin kustannuksin"?
Kefiiri
17.04.2016 09:10:56 (muokattu 17.04.2016 09:11:33)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Löytyipäs sentään! Minulla on tämä esitys kolmen CD:n kokoelmalla "Blues Collection", en tiedä onko tämä peräisin joltain Buddy Guyn livealbumilta vai mistä.
 
Blues edustaa monelle tylsintä mahdollista jynkytystä ja loputonta soolon vingutusta. Vinkuu se kitara tässäkin, mutta juman kekka tuota dynamiikkaa millä trio ottaa nyanssit haltuun!
 
https://www.youtube.com/watch?v=0U7E7OhjRDc
 
En ole musiikin asiantuntija.
Euphonium
18.04.2016 15:40:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Tuleeko mieleen mitään levyä, jossa blues-yhtye on saatu kuulostamaan poikkeuksellisen hyvältä noin niinkun tuotannon puolesta?
 
Itselläni on jäänyt mieleen nuo Muddy Watersin "One More Mile" -kokoelmalevyn ekan CD:n lopussa ja tokan CD:n alussa olevat raidat (esim. "Lonesome in My Bedroom", "Five Long Years", "Thirteen Highway", "Early Morning Blues", "Trouble in Mind "). Taitaa olla siitä 1950- ja 1960-luvun vaihteesta, kukakohan on tuottajana? Tuo on tuommosta kirkasta soundia, jossa kuuluu kaikki soittimet selkeenä. Pianon kilkatus ja toisaalta hyvin tulevat matalat koskettimet sooloissa ansaitsevat ehkä erityismaininnan.
 
Tässä pätkässä on noita mainittuja:
https://www.youtube.com/watch?v=G2mXPEikjnU

 
En muista noita raitoja, enkä täällä työpaikalla pysty kuuntelemaan, mutta mielestäni soundi on myös pitkälle makuasia. Minusta se, että kaikki soittimet kuuluu selkeänä ei välttämättä ole hyvä asia. Tuosta kuvailusta tulee mieleeni monet 70-luvun äänitykset, joissa soittimet todella erottuvat selkeästi, mutta sitten lopputulos ei enää kuulostakaan bändiltä, joka soittaa yhdessä, vaan joukolta yksi kerrallaan äänitettyjä soittimia. Täytyy kotona kuunnella nuo mainitsemasi Muddy Waters-raidat.
 
Kefiiri
18.04.2016 17:31:56 (muokattu 18.04.2016 17:32:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä kyllä olen selkeyden ystävä, ja jos bändi soittaa hyvin yhteen, niin ei soinnin selkeys voi sitä pilata. Mutta ei tuhruinen sointikaan välttämättä ole huono, se voi antaa lisäpontta meiningille, ja sopisihan sekin ketjun otsikon alle.
 
En ole musiikin asiantuntija.
Kefiiri
03.09.2017 21:40:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En tiedä onko soundi ihan parasta, mutta nautittavan letkeää menoa kumminkin: ääniraita Johnny Littlejohnin vierailulta Porissa 1975. Säestäjinä Pekka Pohjola ja Tomi Parkkonen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=siCRbEN5AXg
 
En ole musiikin asiantuntija.
pliksu
05.09.2017 11:58:29 (muokattu 05.09.2017 12:07:14)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä mä tykkään Fabulous Thunderbirdsin debyytin Girls Go Wildin saundista kovasti. Paikoin makeeta huonesaundia tuotu miksaukseen, ilman että homma kuulostaisi missään vaiheessa lofilta. Kitarasaundit tietty ihan hunajaa.
 
And there ain't nothin' like a friend who can tell you you're just pissin' in the wind.
Kuha
05.09.2017 18:50:44
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

pliksu: Kitarasaundit tietty ihan hunajaa.
 
Juu, Super Reverb ja Tele tai Strato.
 
Old Fenders never die
Kefiiri
06.09.2017 08:16:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

pliksu: Kyllä mä tykkään Fabulous Thunderbirdsin debyytin Girls Go Wildin saundista kovasti. Paikoin makeeta huonesaundia tuotu miksaukseen, ilman että homma kuulostaisi missään vaiheessa lofilta. Kitarasaundit tietty ihan hunajaa.
 
Onpas tosiaan umpirautaa kaikin puolin. Spotifystä levy löytyy ihan nimellä "The Fabulous Thunderbirds". Miten onkin jäänyt tarkemmin kuuntelematta.
 
En ole musiikin asiantuntija.
Rämppy
06.09.2017 09:41:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

pliksu: Kyllä mä tykkään Fabulous Thunderbirdsin debyytin Girls Go Wildin saundista kovasti. Paikoin makeeta huonesaundia tuotu miksaukseen, ilman että homma kuulostaisi missään vaiheessa lofilta. Kitarasaundit tietty ihan hunajaa.
 
Fabuloussien neljä ekaa levyä kuulostaa aina vaan erittäin hyvältä.
 
In Finland we have this thing called "diu diu".
pliksu
06.09.2017 10:24:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Rämppy: Fabuloussien neljä ekaa levyä kuulostaa aina vaan erittäin hyvältä.
 
Tämäkin on ihan totta. Tykkään myös näitä seuraavan Hot Numberin vaskeista ja Tuff Enuffin hittihakuisuudesta (vaikka kasarin haittavaikutukset ovatkin ilmeiset)
 
And there ain't nothin' like a friend who can tell you you're just pissin' in the wind.
RJU
06.09.2017 14:58:46 (muokattu 06.09.2017 15:07:12)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

RJU: Linkissä on Muddy Watersin discografia. Mainitsemasi Five long years on tallennettu 1963 sen mukaan. Basistina on lukemattomia Chess levy-yhtiön levyjä tuottanut Willie Dixon. Useimmissa Dixonin bassottelemissaan sessioissa Chessillä hän myös toimi tuottajana.
 
Paikkailen näin jälkikäteen tuon aiemmasta viestistäni pois jääneen linkin http://www.bluesandrhythm.co.uk/documents/200.pdf
 
Chessin tuotanto 1940-luvun lopulta 1960-luvun alkupuolelle on hienoa tavaraa oli kyseessä Muddy, Howlin' Wolf (jonka SUN kama on myös hienoa), Little Walter tai vaikkapa Sonny Boy Williamson II (jonka Trumpet levytyksetkin ovat upeita) tai Otis Rush tai Jimmy Rogers tai... Huteja on Chessin katalogissa varsin vähän.
 
nabaloo
06.09.2017 17:05:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En tiedä vastaako Tedeschi Trucks Bandin tuotanto ketjun aloittajan käsitystä bluesista, mutta kyseisin yhtyeen tuotoksissa on kyllä kaiken muun lisäksi mielestäni myös tuotannollinen puoli kunnossa. Kolmesta studioalbumista suosikkini on varmaankin ensimmäinen, Revelator, mutta myös kaksi jälkimmäistä, Made Up Mind ja Let Me Get By, ovat myös hyvin toimivia kokonaisuuksia kaikin puolin.
 
Sarko
11.10.2017 13:51:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klassisesta Chess-kamasta tulee mieleen Howlin' Wolfin "Rocking Chair Album", joka on mielestäni kovinta vanhaa, autenttista sähköbluessoundia mitä on taltioitu. Esitykset ja balanssit mielettömät, soittajien preesens on vahva ja Wolf itse on todella painostavasti framilla.
 
Viime aikojen bändisoundeista tulee mieleen pari kotimaista, White Knuckles Trio ja The Sultans. Kumpikin poikkeaa tulkinnaltaan toisistaan, mutta molemmissa kuuluu se mystinen "ydinmehu", jota voi kuulla vaikkapa John Lee Hookerin alkuaikojen nauhoissa ja muussa hikisessä rytmibluesissa.
 
"You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart
Pinewood
12.10.2017 21:35:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyvää ja hyvää yhtyesoundia, näkökulmia on monia.
 
B.B. Kingin klassikko The Thrill Is Gone on aina kuulostanut hyvältä...
https://youtu.be/buP4ZjXjOgA
 
Jos taas halutaan autenttista "verta, hikeä ja kyyneliä" -meininkiä, Son Seals on hyvä esimerkki. Varsinkin Midnight Sonia tuli nuorena miehenä kuunneltua paljonkin.
https://youtu.be/x-WllstzAH0
 
Kefiiri
15.12.2017 10:09:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä nyt ei ole yhtyettäkään mukana... mutta Clapton-osuuden jälkeen jäbä tulkitsee Robert Johnsonia niin autenttisesti, että jos Jonkalla olisi ollut sähkis, niin tältä se olisi kuulostanut:
 
https://www.youtube.com/watch?v=DEMiTco0-1c
 
En ole musiikin asiantuntija.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «