Kitarat: kitarakamat ›

Onko tähän jotain vinkkejä tai neuvoja? onko se sama juttu kuin mikin korkeudenkin kanssa, että ruuvaa vaan siihen korkeuteen sen napapalan kun kuulostaa hyvältä? eikö se mene niin, että ruuvaamalla napapalaa sisäänpäin niin soundi avartuu ja outputti vähenee (kun napapala menee kauemmas kielestä) ja ulospäin ruuvatessa outputti voimistuu ja silleen. Lähinnä tule mieleen että onko riskiä, että mikin huminan kuomamiskyky vähenee napapalojen säätämisestä? niitähän kuitenkin säädetään vain toisesta kelasta.

hallu: Onko tähän jotain vinkkejä tai neuvoja? onko se sama juttu kuin mikin korkeudenkin kanssa, että ruuvaa vaan siihen korkeuteen sen napapalan kun kuulostaa hyvältä? eikö se mene niin, että ruuvaamalla napapalaa sisäänpäin niin soundi avartuu ja outputti vähenee (kun napapala menee kauemmas kielestä) ja ulospäin ruuvatessa outputti voimistuu ja silleen. Lähinnä tule mieleen että onko riskiä, että mikin huminan kuomamiskyky vähenee napapalojen säätämisestä? niitähän kuitenkin säädetään vain toisesta kelasta.
 
Tuota on tullut itse harrastettua aika lailla ja yleissääntönä voi sanoa että luota korviisi :-) Ne säädöt ei yleensä ole kovinkaan suuria, joten hurinoihin ei ole juurikan vaikutusta, koska suurin häiriövuo edelleen kytkeytyy melko symmetrisesti keloihin. Tuo on todella näppärä tapa hienosäätää saundia ja sen purevuutta. Keep On Tuning :-)
 
...just tän ominaisuuden takia en tykkää käyttää rail-tyyppisiä tai kiinteillä napapaloilla olevia mikkejä ainakaan tallapositiossa.

hallu: Onko tähän jotain vinkkejä tai neuvoja? onko se sama juttu kuin mikin korkeudenkin kanssa, että ruuvaa vaan siihen korkeuteen sen napapalan kun kuulostaa hyvältä? eikö se mene niin, että ruuvaamalla napapalaa sisäänpäin niin soundi avartuu ja outputti vähenee (kun napapala menee kauemmas kielestä) ja ulospäin ruuvatessa outputti voimistuu ja silleen. Lähinnä tule mieleen että onko riskiä, että mikin huminan kuomamiskyky vähenee napapalojen säätämisestä? niitähän kuitenkin säädetään vain toisesta kelasta.
 
Olen noilla hienosäätänyt (tasoittanut) kielten keskinäistä balancea.

Oletko tsekannut jo tämän?
http://backstageblogi.fi/tutoriaalit/kitaran-mikit

hallu: Onko tähän jotain vinkkejä tai neuvoja? onko se sama juttu kuin mikin korkeudenkin kanssa, että ruuvaa vaan siihen korkeuteen sen napapalan kun kuulostaa hyvältä? eikö se mene niin, että ruuvaamalla napapalaa sisäänpäin niin soundi avartuu ja outputti vähenee (kun napapala menee kauemmas kielestä) ja ulospäin ruuvatessa outputti voimistuu ja silleen. Lähinnä tule mieleen että onko riskiä, että mikin huminan kuomamiskyky vähenee napapalojen säätämisestä? niitähän kuitenkin säädetään vain toisesta kelasta.
 
Perus oma nyrkkisääntö on sillattees että koko mikin etäisyyttä säätämällä kauemmas kielistä, soundista lähtee botnea/tuntuman kumisuutta pois (joskus aika hyvä juttu kun mikki + kitarayhdistelmä tuottaa liikaa botnea) ja sitten napapaloja vastaavasti ruuvaamalla lähemmäs kieliä soundiin saa kirkkautta takaisin ilman että tuntuma on enää tukkoinen... :) Ja sama toisin päin: mikkiä lähemmäs ja kikkuloita sisäänpäin niin botne kasvaa ja helinä pienenee. Erot ei ole järin suuria, mutta sitten kun ollaan jo lähellä niin tää voi olla se viimeinen hienosäätö joka pistää asiat kohdilleen.
 
PS. silmäilin tota edellistä linkkiä ja siellä oli liikaa tekstiä ja videoita... :D Näin illalla omaksuttavaksi

LaMotta: Olen noilla hienosäätänyt (tasoittanut) kielten keskinäistä balancea.
 
Miksi et saman tien kirjoittanut "stringien keskinäistä balancea"?

Kefiiri: Miksi et saman tien kirjoittanut "stringien keskinäistä balancea"?
 
Tai "stringien in-between balancea" ;)

Guitarfreak: Tai "stringien in-between balancea" ;)
 
Aivan, tuo on correcti ilmaisu :)

palaanpa vielä hetkeksi tähän aiheeseen kertaamaan omat havaintoni asiasta. Kiitokset Matiakselle backstage linkistä jota pänttäsin muutamaankin kertaan ja siitä oli suuri apu lopulta ymmärtämään mitä olin tekemässä.
 
Alunalkaen kyse oli siitä, että lähdin säätelemään Ibanezin AR300 kitaran super58 mikkejä. Aloin säätää niitä siksi, että ostin uuden vahvistimen jonka kakkoskanavan säröissä juuri nämä super58 tuntuivat keskialueella epämiellyttävän tukkoisilta enkä pitänyt ollenkaan siitä soundista. No Gibson (490R ja 498T) sekä Yamaha SA2200 (Alnico V mikit) tuntui toimivan ihan hyvin joten ajattelin ongelman ratkeavan mikkejä säätämällä ja siihen ekassa viestissäni kyselin vinkkejä.
 
Omat käytännön havaintoni oli, että mikkien säädöllä saa soundia hiottua ja erityisesti mikkien korkeutta säätämällä muutos voi olla jopa merkittävä. Napapaloja säätämällä saa myös muutosta aikaan, mutta muutos on pienempi. Kuitenkin on ihan totta, että kun mikkiä laskee alaspäin ja napapaloja ruuvaa ylöspäin, niin soundi "avartuu" tai kirkastuu. Kokeilin jopa ruuvata napapalat kokonaan pois (en suosittele, se toimenpide saattoi mikit epätasapainoon ja soundista tuli ohut ja ponneton). Luin jostakin vinkin, että napapalojen katkaisemisella voisi soundia kirkastaa. No tärkein havaintoni oli oikeastaan se mikä monesti on todettu ja esim. oheisessa backstageartikkelissakin, että mikkien perusluonnetta ei voi säätämällä muuttaa. Muuttaa voi ainoastaan mikin balanssia (helposti myös huonompaan suuntaan).
 
Tajusin/opin, että se seikka joka minua ärsytti mikissä, oli täsmälleen sama seikka josta pidän ja arvostan siinä. Kyse oli ainoastaan sähköakustisesta ympäristöstä. Ihastuin toisen vahvistimeni kanssa tähän mikkiin ikihyviksi juuri siksi, että tässä on korostunut keskialue joka tuo soundiin toisenlaista hyökkäävyyttä mitä olen noilla muilla humpparikitaroillani tavannut. Mutta tällä vahvistimella tuo sama ominaisuus ei ihastuttanutkaan vaan häiritsi. Johtopäätös oli ruuvata mikit takaisin alkuperäisiin asetuksiinsa ja hyväksyä se, että joudun tällä vahvistimella säätämään vahvistimen asetuksia tälle kitaralle sopivaksi eikä päinvastoin.
 
No oppia ikä kaikki ja tuossa artikkelissa oli hyviäö vinkkejä miten erilaisia kitaroita voi käyttää toistensa varakitarana eq pedaalin avulla. Mutta tuossa artikkelissa käytiin eri magneettien tyyppisaoundeja läpi niin tajusin, että super58 alnico III magneetit ovat keskialuetta korostavat kun taas Alnico II ja alnico V magneetit ovat keskialuetta skuuppaavia, mikä sopii täsmälleen siihen mitä olin korjaamassa ja niinpä luovuin koko hulluttelusta. Pitää tunnistaa mikrofonin vahvuus ja hyödyntää sitä eikä yrittää muuttaa sitä joksikin jota se ei lähtökohtaisesti ole. Tämä oli minulle opiksi ja ojennukseksi ja siksi halusin tämän loppupäätelmäni jakaa kanssanne vielä vaikka tämä ketju onkin jo vanha.

Muistaakseni alnico 3 on suht samanlainen kuin alnico 2, mutta kirkkaampi, tiukempi basso, hieman kesympi ja keskialue on hieman kuopalla, kun taas alnico 2 puskee enemmän keskialuetta esiin. Voi olla toki mikistäkin kiinni, et kaikki mikit ei kumarra täysin magneetin ominaisuuksia vaan ne on suunniteltu tietyn magneetin ympärille eli kalibroitu. Esim. SH-4 JB joka on alnico 5 magneetilla, mutta keskialuetta tuntuu löytyvän hyvin vaikka alnico 5:n keskialue on yleensä skuupattu. Juuri Duncanin 59 n hyvä esimerkki miten eri magneetit vaikuttaa mikkiin, kun se reagoi niihin juuri sillä tavalla kuin tietyn magneetin ominaisuuksien luulisikin.

Metalkallo: Muistaakseni alnico 3 on suht samanlainen kuin alnico 2, mutta kirkkaampi, tiukempi basso, hieman kesympi ja keskialue on hieman kuopalla, kun taas alnico 2 puskee enemmän keskialuetta esiin. Voi olla toki mikistäkin kiinni, et kaikki mikit ei kumarra täysin magneetin ominaisuuksia vaan ne on suunniteltu tietyn magneetin ympärille eli kalibroitu. Esim. SH-4 JB joka on alnico 5 magneetilla, mutta keskialuetta tuntuu löytyvän hyvin vaikka alnico 5:n keskialue on skuupattu.
 
No, tuo minun huomautus Alnico III:n keskialueen korostamisesta tuli Kimmo Aralouman Backstagen artikkelista johon on linkki tuossa aikaisemmassa viestissä. Siellä oli listattuna eri magneettityyppien tyypillinen soundi (toki muistuttaen, että mikkien soundiin vaikuttaa muutkin tekijät kuin magneetti). Mutta myös oma havaintoni tukee tuota seikkaa, kun siinä Super58 vaan on korostunut se keskialue verrattuna Gibsonin ja Yamahan mikkeihin (Alnico II ja Alnico V). Mutta kuten todettua niin toki mikit on kokonaisuus eikä pelkkä magneetti. Mutta .... no tein yhteenvedon omasta seikkailustani sekä mitä siitä opin.

hallu: No, tuo minun huomautus Alnico III:n keskialueen korostamisesta tuli Kimmo Aralouman Backstagen artikkelista johon on linkki tuossa aikaisemmassa viestissä. Siellä oli listattuna eri magneettityyppien tyypillinen soundi (toki muistuttaen, että mikkien soundiin vaikuttaa muutkin tekijät kuin magneetti). Mutta myös oma havaintoni tukee tuota seikkaa, kun siinä Super58 vaan on korostunut se keskialue verrattuna Gibsonin ja Yamahan mikkeihin (Alnico II ja Alnico V). Mutta kuten todettua niin toki mikit on kokonaisuus eikä pelkkä magneetti. Mutta .... no tein yhteenvedon omasta seikkailustani sekä mitä siitä opin.
 
Juu, ihan oikeassahan olet ollut en sillä kirjoittanut omaa sepustusta. :)
 
Mikissä on se oma perus soundinsa tosiaan joka ei muutu vaikka magneetin vaihtaisi, vain tietyt alueet muuttuu, mutta tuo perus pysyy aina koska se on tehty siksi mikä se on. Vähän kuin ihminen yrittäisi olla jotain muuta mitä se ei ole.

Metalkallo: Juu, ihan oikeassahan olet ollut en sillä kirjoittanut omaa sepustusta. :)
 
Mikissä on se oma perus soundinsa tosiaan joka ei muutu vaikka magneetin vaihtaisi, vain tietyt alueet muuttuu, mutta tuo perus pysyy aina koska se on tehty siksi mikä se on. Vähän kuin ihminen yrittäisi olla jotain muuta mitä se ei ole.
 
Joo tuo super58 on luonteeltaan aikansa hengen mukainen. -80 luvun alussahan tuli muotiin kuumat mikit kun vahvistimet siihen aikaan oli enimmäkseen lowgain tyyppisiä ja nämä super58:t paitsi hyökkää keskialueella, ovat lisäksi kuumat. Nämä toimii ehdottomasti parhaiten minun makuun matalan gainin kanssa tai sitten niin, että gainia nostetaan useammassa gainstagessa eli vahvistimen edessä on gainia nostava pedaali. Nimenomaan putkivahvistimen kliinikanavan kanssa nämä toimii todella hyvin, koska kuumat mikit saa matalagainisen kliinin kanavan "hehkumaan" ja tuloksena on voimallisesti syttyvä lämmin ja paksu kliini jonka hehku tulee juurikin siitä mikrosäröstä jota korva ei vielä säröksi luokittele. Se on yksi makeimpia soundeja joita tiedän ja tällä kitaralla sen saa helposti putkivahvistimesta irti (transistorilla en ole kokeillut).
 
Särö toimii tämän kitaran kanssa parhaiten niin, että vahvistimen edessä on säröpedaali jolla kuritetaan kliiniä kanavaa tai sitten sopivalla reunamurolla olevaa särökanavaa. Poikkeus tähän on, että mark IV:n Leadkanava, joka on aivan fantastinen myös tämän kitaran kanssa ilman mitään pedaaleja. Mutta siinä kanavassa onkin joku ihan oma juttunsa (olen päätellyt se olevan Narniassa valmistettu). Toinen missä tää skeba toimii hyvin pelkän vahvarin edessä säröllä, on tilanne kun vahvistinta voi luukuttaa kunnolla. Niin ja semmoinen näppituntuma on, että tää kitara tykkäisi ehkä enemmän 6L6GC putkista kuin EL34 putkista, mutta siitä en ole ihan varma.
 
No tämä mun pähkäily on toisaalta myös sitä kun kaikkein parhaat kamat on niitä kaikkein luonteikkaimpia tai ilkeämielinen sanoisi oikukkaita. Mutta mun mielestä se vaan jotenkin oudosti näyttää aina toteutuvan, että ne systeemit jotka kirvoittaa soittajassa voimakkaimmat ihastuksen huokaukset, ovat usein samoja jotka ajavat soittajansa lähes epätoivon partaalle :-D. Löytyy nääs taiteilijalle sitä välineen vastusta niin että tuntuu :-D.
 
E: Tuli mieleen vielä mainita että kuunnelkaapa John Scofieldiä, niin hänellä se soundi hyvin pitkälti toteutuu josta tuossa edempänä puhuin. Hänellähän on ollut kaheksankytluvulta saakka käytössään juurikin super58 mikeillä varustettu AS200 kitara jonka voimakkaan persoonallinen soundi puskee kyllä läpi vaikka hän tykkääkin käyttää paljon efektejä. Mutta hänen särö ja kliini on hyvin pitkälle sitä jäljittelemättömän maukasta osastoa jota yritin aiemmin kuvata ja josta itsekin tykkään ihan simona.

Onkos muuten mikään puolueeton taho koskaan kuvannut eri alnicomagneettien magneettikenttiä ja verrannut eroavaisuuksia?
 
Olisi mielenkiintoista lukea aiheesta, vaikka en mikään kultakorva olekaan.

Progorava: Onkos muuten mikään puolueeton taho koskaan kuvannut eri alnicomagneettien magneettikenttiä ja verrannut eroavaisuuksia?
 
Olisi mielenkiintoista lukea aiheesta, vaikka en mikään kultakorva olekaan.
 
No itseasiassa tuo Matiaksen linkki bäkkärille kannattaa käydä tsekkaamassa koska Araluoma kuvaa aika hyvin mikkien sielun elämää siinä artikkelissa ja on siellä sellainen karkea taulukko magneettien tyypillisistä eroistakin, mutta kuten jo todettu moneen kertaan niin mikki ja itseasiassa koko kitarasoundi on osiensa summa eli mikissä vaikuttaa muukin kuin magneetit ja sitten ne kieletkin vaikuttaa.... ainakin jonkin verran.
 
Mikkivalmistajathan myös julkaisevat niin taajuuskäppyröitä omista mikeistään niin voihan niistäkin nyt ainakin jotain päätellä... ainakin harjaantuneempi silmä.

hallu: No itseasiassa tuo Matiaksen linkki bäkkärille kannattaa käydä tsekkaamassa koska Araluoma kuvaa aika hyvin mikkien sielun elämää siinä artikkelissa ja on siellä sellainen karkea taulukko magneettien tyypillisistä eroistakin, mutta kuten jo todettu moneen kertaan niin mikki ja itseasiassa koko kitarasoundi on osiensa summa eli mikissä vaikuttaa muukin kuin magneetit ja sitten ne kieletkin vaikuttaa.... ainakin jonkin verran.
 
Mikkivalmistajathan myös julkaisevat niin taajuuskäppyröitä omista mikeistään niin voihan niistäkin nyt ainakin jotain päätellä... ainakin harjaantuneempi silmä.
 
No tuo backstagen juttu ei tähän vastannut pienimmässäkään määrin.
 
Tähän asti en ole kuullut kenenkään selittävän mikä eri tyyppisessä alnicossa esim saa soundimuutokset aikaan ja etenkin onko kyseessä alunperin vain markkinointikikka kitaramikrofonien osalta. Magneetin voimakkuuden vaikutus toki on selkeä mutta luulenpa, että sen merkitys on paljon suurempi kuin magneettityypin. Astutaan siis taas kultakorvasektorille :)
 
En väitä etteikö eroja olisi, ne vain ilmeisesti ovat hyvin pieniä ja olisi mielenkiintoista tietää miksi. Mojokorkin haistelu faktojen kera olisi paljon hedelmällisempää. Teollisuus tuskin on tehnyt erityyppisiä alnicomagneetteja sähkökitarat silmällä pitäen. Mikä tyyppi soveltuu teollisuuskäytössä mihinkin ja miksi? Tuskin alnico päätyi mikrofonien valmismateriaaliksi soundiominaisuuksien vuoksi. Taisi olla muut ominaisuudet vaakalaudalla (koko vs voimakkuus & kentän pysyvyys).
 
Eli vielä lopuksi: Onko eri tyyppiset alnicomagneettien isoin ero kentän voimakkuudessa vaiko siinä, että toiset vaimentaa tiettyä taajuutta enemmän kuin toinen? Onko alnico 2:ssa ja alnico 2:ssa eroja kuten leppärungossa 1 ja 2?
 
No minä alan purkamaan stratoani paloiksi, keskittyen DPDT-kytkinten innoittavaan maailmaan. Skål ja hyvää alnicontuoksuista lauantaina kaikille :)
 
Ai niin tässä piti jutella napapaloista. Anteeksi.

hallu:
Mutta oletan että etsit tietoa tästä aiheesta koskapa se sinua kiinnostaa ja olisinkin kiitollinen ja pitäisin rakentavana, jos jakaisit kanssamme sen viisauden jota saat asiasta selvitettyä.
 
No tämä lienee aiheena samaa kastia red cablen ja tonewoodin kanssa. Ei tästä saa kuin riidan aikaiseksi mutta jos joltain valmistajalla löytyisi prikulleen identtisen rakenteen ja kääminnän omaavat 2 mallia joissa toisessa olisi alnico 5 ja toisessa alnico 2 magneetti niin minusta olisi aidosti mielenkiintoista hankkia molemmat testiin. Tuollaista ei taida löytyä kuin teettämällä. Pari satkua siihen taitaisi palaa. Ei kiinnosta niin paljoa.
 
Yhden humpparin olen itse kääminyt. Ei mitään muistikuvaa mikä alnico siihen tuli 6v sitten mutta hyvältä soundaa. Riittäköön se toistaiseksi.

TTV: ...just tän ominaisuuden takia en tykkää käyttää rail-tyyppisiä tai kiinteillä napapaloilla olevia mikkejä ainakaan tallapositiossa.
 
Mulla hukkuu DiMarzion D-Sonicin kanssa joistaa vitossoinnuista korkeempi ääni melkee kokonaa matalan varjoo ja sitä ei pysty korjaamaa kun kiskoo ei voi säätää.