Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ensireaktio jonkun videobiisin perusteella oli sama kuin Coalin aikoihin, eli ensinäytteen perusteella tuntui aluksi menneen liian kauaksi Bilateralista, mutta koko levyn kuunneltua kolisi lujaa. Saas nähdä miten tämän lätyn kanssa, josko sitä parit ipat korkkais perjantain kunniaksi ja kuuntelis läpi...

Oon vähän kuunnellu Spotifystä tota Tall Poppy Syndromea...
 
Ei jumalauta mikä bändi! :D Ihan helvetin kovaa tykitystä ja vieläpä tyylillä. Tällasta ei tule vastaan usein.

Harmi että bändin viimeinen keikka jäi näkemättä, ehdottomasti olisin mennyt jos asuisin vähänkään lähempänä. Noin puolitoista vuotta sitten Spotifyn Discoveryn kautta huomasin ensimmäistä kertaa tuon Tall Poppy Syndromen, ja tutustuin bändiin sitä kautta, ja kyllähän tämä kieltämättä iskee aika kovaa. The Congregation on pyörinyt soittimessa useampaankin otteeseen läpi, hyvä levy sekin.

Uuden Leprous-albumin nimi, kansi ja julkaisupäivä julki
 
http://www.inferno.fi/uutiset/varif … isupaiva-nimi-ja-kansi-paljastettu/

Akiman: Uuden Leprous-albumin nimi, kansi ja julkaisupäivä julki
 
http://www.inferno.fi/uutiset/varif … isupaiva-nimi-ja-kansi-paljastettu/
 
Aika makiaa kyllä löytää tällanen bändi hieman ennen uuden levyn julkaisua. Oon nyt tutustunut bändiin Congregationista alkaen ja myös Coal iskee kovasti. Mahtavia kertsejä ja sopivasti kikkailua suhteessa biisinkuljetukseen. Ensin vähän ihmettelin soundia mutta se jäi äkkiä taka-alalle biisien viedessä huomion. Bilateral soi nyt ja tästä ei ainakaan vielä löydy samalla tavalla koukkuja, kuin noista uudemmista. Aika näyttää.
 
Ja ovat muuten Ilosaaressa tänä kesänä.

Bilateral soi nyt ja tästä ei ainakaan vielä löydy samalla tavalla koukkuja, kuin noista uudemmista. Aika näyttää.
 
Kas kumaaa. Itselläni juuri Bilateralissa on ne koukut ja uudemmat on niitä kehnompia :3

pertti798: Kas kumaaa. Itselläni juuri Bilateralissa on ne koukut ja uudemmat on niitä kehnompia :3
 
Minä näen asian näin vasta bändiin vihkiytyneenä niin, että Bilateralilla ei ole vielä löydetty ihan sitä ominta ääntä ja siksi biisit poukkoilee turhan moniin suuntiin ja seassa on enemmän sellaista perusheviä. Kikkailulla peitellään biisien puutteita. Coalilla ja Congregationilla taas luotetaan siihen omaan juttuun ja todella vahvoihin laulumelodioihin ja tästä syntyy huomattavasti eheämpi kokonaisuus. Aivan käsittämätön määrä loistavia kertosäkeitä noilla kahdella levyllä. Lisäksi balanssi kevyemmän ja raskaamman ilmaisun välillä on kohdillaan. Kovat on odotukset uutta levyä kohtaan!

Eka sinkula tulevalta levyltä ulkona: https://www.youtube.com/watch?v=FZSlX1zXnfM
 
Hyvinkin poppis meno mutta on siellä sitä koukeroakin mukana. Kertsithän näiltä niin sanotusti lähtee.

Muovinen: Eka sinkula tulevalta levyltä ulkona: https://www.youtube.com/watch?v=FZSlX1zXnfM
 
Hyvinkin poppis meno mutta on siellä sitä koukeroakin mukana. Kertsithän näiltä niin sanotusti lähtee.
 
Hyvinhän tämä toimii. Jäi heti pyörimään päähän.

Uusi levy löytyy myös Spotifystä. Pariin kertaan tuo on nyt tullut kuunneltua läpi, ja kyllähän tämä toimii. Parin kuuntelun jälkeen sanoisin että paljon parempi kuin edeltäjänsä. Meno on ehkä vähän popimpaa monin paikoin, mutta hyvin nuo raaemmatkin osuudet lähtee.

Lerppu sitten julkaisi eka sinkulan tulevalta Pitfalls levyltään samana päivänä kuin Tool Fear Inoculumin. Nyt on melkein kaikki kiemurat tiputettu pois ja säröäkin on vain nimeksi. En voi mitään sille, että biisistä tulee vähän euroviisuvibat...
 
https://youtu.be/4nPwBSaJmgI

Täähän on hyvä bändi kun eivät soita heviä. Sitä vitun djenttiä ei jaksa kukaan

Herrah: Täähän on hyvä bändi kun eivät soita heviä. Sitä vitun djenttiä ei jaksa kukaan
 
Djentistä muihin maisemiin siirtymistä vastaan ei itselläkään ole mitään vastaan - vaikka tiettyyn rajaan saakka sekin napostelee ihan jess - mutta ei tää uusi linja vaan toimi meikälle. Sitä mielessään hiljaa toivoi että sitä Malinan pilannutta jatkuvaa falsetin ja ulinan viljelyä lauluosastolla ei olisi jatkettu, mutta näköjään läheskään aina ei saa mitä haluaa... :|

Hyvä että eivät soita heviä mutta näillä aineksilla on vaara, että lipsahtaa kliinisen ja imelän puolelle herkästi. Malinalla siitä rajasta oltiin vielä turvaetäisyyden päässä. Eihän tämä koko levyn kuvaa tietenkään kerro, että katsellaan.

Uusi sinkkubiisi, Alleviate julkaistu. Eka kuuntelu nyt takana ja vähän hämmentää, että mitäs tämä on. Leprousiksi ihan liian kevyt, hyvän tuulinen ja helposti kuunneltava biisi :D. Ei nyt Malinan kaltaisen mestariteoksen jälkeen ihan täysin vakuuta nämä kaksi uutta biisiä, vähän liian poppia ainakin tämä viimeisin :D. Noh, nämä on vasta sinkkulohkaisuja, arvioidaan sitten syvemmin kun on koko levy ulkona.

Muovinen: Hyvä että eivät soita heviä mutta näillä aineksilla on vaara, että lipsahtaa kliinisen ja imelän puolelle herkästi. Malinalla siitä rajasta oltiin vielä turvaetäisyyden päässä.
 
Tämä uusi levy menee valitettavasti imelän puolelle niin että rytisee.
 
Omalta osaltani sanoisin että tämä uusi levy kyllä sujahtaa sujuvasti lokeroon "paskaa", kuuntelen ehkä toiste joskus pitkän ajan kuluttua.
 
Ei tuota jatkuvaa falsettiujellusta jaksa kuunnella. Biiseistäkun tuntuu puuttuvan kaikki ne elementit, jotka tästä bändistä ennen teki mielenkiintoisen. Malina oli jo vähän sellainen, että ajoittain tökki todella raskaasti, mutta Pitfalls ei kyllä omalta osaltani saa hyväksyntää osakseen. Onneksi alkupään tuotanto on sentään tehty, niin on jotakin mitä tältä bändiltä kuunnella.
 
Ainoa valopilkku koko levyllä on Foreigner. Mitään muuta hyvää sanottavaa mulla ei tästä Pitfallsista ole. Ja tässäkin biisissä nuo falsettiulinalaulut, ei helvata.

Vähän samoja fiiliksiä kuin Tuomoolla. Olen fanittanut Leprousia todella kovaa jo pitkään ja varsinkin Malina oli mielestäni aivan saatanan hyvä levy. Joten luonnollisesti odotukset olivat aika korkealla uuden levyn osalta, ja kun sieltä tulikin tällaista kamaa, niin olen suoraan sanottuna hämmentynyt. Ja pettynyt. Olen nyt yrittänyt pari viikkoa kuunnella levyä ja uskotella itselleni, että ei Leprous vaan voi huonoa levyä tehdä ja mun on pakko tykätä tästä levystä koska olen tykännyt kaikesta todella kovasti mitä bändi on tehnyt aiemmin. Mutta kun ei, ei vaan nyt lähde ei sitten millään. Liian poppia, liian paljon sellaista tunnelmointi napinaa ja jousien vinguttelua ja falsettiulinaa ja ihan liian vähän kunnon louhintaa ja progeilua, mistä olen tässä bändissä aina tykännyt. Monessakin biisissä on kokoajan sellainen olo, että no milloin se biisi saatana nyt lähtee kunnolla käyntiin, kun jo neljättä minuuttia vingutetaan selloa ja napistellaan jotain pientä rytmiä, mutta kun ei lähde sittenkään, se on sitä junnaamista ja maalailua loppuun asti. Ymmärrän, että bändit haluaa kokeilla vähän eri latuja ja ehkä se on nyt annettava bändille anteeksi, että tämä on nyt sellainen levy. Toivotaan että palaavat vähän takaisin päin seuraavalla kerralla.
 
Myös rumpalina valtava pettymys, kun tuntuu, että Baard Kolstadt on jotenkin heittänyt kapulansa nurkkaan ja alkanut soittelemaan hyvin geneerisesti ja tylsästi ja sounditkin aika tuhnut. Ihan jotenkin sellainen fiilis, että miestä ei enää kiinostaisi kehitellä toinen toistaan uskomattomampia rytmikuvioita näihin biiseihin, riittää kun vetää vaan peruskomppia varmasti taustalla. Kyseinen rumpali on ollut viime vuodet itselle ehkä se suurin innoittaja soittajana, kun edelleenkin jaksan innostua ja hämmästyä joistain Malinalla olevista, ihan käsittämättömistä rumpujutuista joita en vielä vuoden hinkkaamisenkaan jälkeen osaa soittaa lähellekkään yhtä hyvin. Ihan uskomaton rumpali ja mielettömän samettiset ranteet, jäätävin shufflekomppi mitä olen missään kuullut, mutta mitään tuota ei oikein nyt kuule tuolla uudella levyllä. Niin onhan se sekin aika iso pettymys. Noh, ei auta. On siellä pari ihan ok biisiä ja aina voi jatkaa vanhojen levyjen tutkimista ja fiilistelyä.

Musta tää taas on paras levy sitten Coalin, ehkä bändin paras koskaan. Congregation ja Malina olivat kumpainenkin ehkä hitusen joka suuntaan rönsyileviä kokonaisuuksia, mutta nyt on ah-niin ihanan linjakasta, synkkää ja kaunista menoa kautta linjan. Biisit edellä, melodioita kuljetellen ja valokin pilkahtelee sopivasti. Loppuun vielä The Sky Is Red lyö ilmat pois murjonnalla kolmen vartin synameiningin jälkeen. Tykkään, tykkään helevetisti. Vuoden levy lienee tässä.
 
Ja Baard tekee just sitä, mitä maailman parhaat rumpalit tekee: soittaa sitä, mitä biisi tarvitsee. Siellä on ihan helvetin siistejä jippoja piilossa, mutta ei ne edellislevyjen tapaan nouse esille, kun ei biisit kaipaa samalla tavalla fillirytmitykittelyä.
 
Mummielestä.

Heh, ite kun en taas satunnaisia biisejä lukuunottamatta oikein innostu mistään ennen Malinaa julkastusta, progeilu ja kikkailu ei noin yleensäkään ottaen puhuttele. Nää kaks uusinta levyä onkin sitten parasta uutta musiikkia mitä oon hetkeen kuunnellu. Vaikka bändi onkin osien summa, niin silti täytyy erikseen mainita miten tää ei lähtis mulle varmaan läheskään näin hyvin jos mikin varressa olis joku eri laulaja.