Kitarat: soittaminen ›

silhouette: Tämä oli mun oma moka, sekoitin johonkin toiseen ketjuun koska mun mielestä tämä sama valituslaulu toistuu usein Juccizella, ei milläänpahalla
 
Plussan heitin rehdistä vastauksesta, onhan se nyt melkein ainutlaatuista kun joku täällä myöntää että oli oma moka!

statistiÖ: Mulla on lähtenyt ja lähtee musiikin ymmärtäminen vain kirjoista. Sain muksuna hieman opastusta nuotteihin ja pimputin viisivuotiaana Autiomaata nuoteista.
Vanhana kurppana aloitin rummunsoiton nuoteista, sitten setin. Sitten aloitin bassokitaran soiton nuoteista. Nyt aloin soittaa kitaraa nuoteista. Perusteoriat kävin tunneilla ensimmäisen rummun oston jälkeen ja niillä mennään edelleen.
 
Minusta oleellista on jossain vaiheessa pyrkiä eroon kirjoista, eli nimenomaan olla kehittynyt ymmärrys musaan. Lukemisen pitää muuttua kirjoittamiseksi.
Muttahei, kirjastossa on hyvä kirjahylly.
 
Kyllä minullakin on tämä (sinusta poiketen) "vanhemmalla iällä" aloitettu kitaransoitto hyvin vahvasti kirjojen, tabien ja nuottien pohjalla. Plus Youtuben ja muiden nettikanavien sekä parin muun kitaristin oppituntien. Onneksi homma on alkanut pikkuhiljaa kääntyä enemmän omaan oivaltamiseen ja luomiseen. (Pikkuhiljaa siksi että on paljon muuta elämää tässä elettävänä kuin kitarointi.)
 
Täytyykin tarkistaa tuo ketjussa esille tullut ja kommentteja kirvoittanut teos. Saattaa kyllä olla liian jatsia minulle.

silhouette: Mutta, kyllähän tässäkin ketjussa hänellä oli taas arvioitia siitä ketkä ovat todellisia kitaristeja ja muusikkoja (ja siis hallitsivat tuo ko. kirjan sisällön kuten Pat Metheny) ja niitä jotka eivät ko. kirjan mukaan olen siis mitään, kuten Petrucci, Vai, EVH jne.
 
Huhheijaa. Jos mun kaikki kirjoitukset luetaan oikeasti näin "hyvin", ei ole ihme, että täällä niin helposti syntyy kinaa milloin mistäkin. Varmasti puolet turhista väittelyistä vältettäisiin jo sillä, että luettaisiin koko teksti ajatuksella eikä pelkästään kirjoittajan nimimerkki ja sieltä täältä muutama avainsana ja siitä sitten omien ennakkokäsitysten pohjalta arveltaisi jotain, mikä ei liity itse kirjoitukseen millään tapaa.
 
Jos vielä lainaan omaa kirjoitustani. Luepa vielä kerran ajatuksen kanssa.
 
... kuka tahansa tuon kirjan lukenut ja oikeasti sen sisällön kokonaisuudessaan omaksunut ja omaan soittoonsa täysin hyötykäyttöön valjastanut kaveri on parempi ja taitavampi soittaja kuin Vai, Gilbert, Petrucci, Hendrix, Gilmour, Trucks, Clapton, Kingit (kaikki kolme), Slash, Blackmore, EVH ja vaikkapa Ynkkä yhteensä - vaikka kukaan noista ei edes ole kovin huono. Sen verran tuhdista teoksesta puhutaan
 
Tuossa listassa olisi ihan hyvin voinut olla myös vaikkapa Metheny, Scofield, Stern, Holdsworth tai Sepi Kumpulainen - kunhan vain listasin yleisesti tunnettuja maineikkaita soittajia. Lisäksi noista monikin on myös mun oma suosikki ja hiton koviahan nuo ovat kaikki siinä, mitä tekevät. Sen enempää minä kuin tuo kirjakaan emme todellakaan ota kantaa em. veijojen keskinäiseen paremmuuteen. Musta ois ihan kauhean kiva, ettei mun suuhun väkisin laiteta sanoja, joita sieltä ei ole ulos putkahtanut.
 
Lisäksi ihmettelen miksei herra Jucciz ole itse tällä hetkellä nero maailmankuulu kitaristi/muusikkotähti, koska hänellä on tuollainen viisastenkirja käytössään.
 
No varmasti ennen kaikkea siksi, että en minäkään ole omaksunut tuon kirjan opeista kuin ihan pienen murusen, laiska ja saamaton kun olen. Sanon silti suoraan, että olisin kyllä ihan hiton kova soittaja, jos pystyisin siirtämään kaiken tuon opuksen sisällöstä omaan soittooni. Vaan kuten aiemminkin on sanottu, ei riitä yksi elinikä siihen.

statistiÖ: Minusta oleellista on jossain vaiheessa pyrkiä eroon kirjoista, eli nimenomaan olla kehittynyt ymmärrys musaan. Lukemisen pitää muuttua kirjoittamiseksi.
 
Tää oli vähän kummallisesti sanottu, enkä oo ihan varma, mitä sillä edes tarkoitettiin, mutta kommentoin silti.
 
Mun mielestä lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole toisiaan poissulkevia juttuja. Välillä on hyvä idea hakea uutta näkökulmaa omaan tekemiseensä sen perusteella, mitä joku toinen on samasta aiheesta oivaltanut. Toki kannustan kaikkia mahdollisimman paljon tekemään ja kokeilemaan asioita - kenties myös kirjoittamaan ajatuksia näistä prosesseista ylös. Niistä voi joku muu sitten aikanaan hyötyä ja kenties vaikka välttää joitain pahimpia karikoita. Melkein joka kerta kun katson jonkun suuren mestarin lyhyenkin opetuspätkän tai luen soittamista tai musiikkia käsittelevän tekstin, löydän vähintään jonkun pienen uuden idean tai tuoreen näkökulman johonkin vanhaan tuttuun asiaan.
 
Väitän ihan tutkinnon suorittaneena musiikkipedagogina ja IVS-sertifioituna* kaverina (jos noilla nyt mitään painoarvoa oikeasti on), että mainitsemasi "kehittynyt ymmärrys musaan" ei oikein voi syntyä saati kasvaa, ellei enemmän tai vähemmän säännöllisesti seuraa, miten muut sitä tekevät. Siinä hommassa puolestaan yhtä lailla levytetty musiikki, tietokirjat, elämänkerrat, opetusvideot, soittotunnit, luennot ja konsertit ovat kaikki yhtä lailla tärkeitä tiedonlähteitä.
 
*) http://kosketologi.blogspot.fi/2010 … ellakavija-wannabe-muusikoiden.html

Jucciz: Huhheijaa. Jos mun kaikki kirjoitukset luetaan oikeasti näin "hyvin", ei ole ihme, että täällä niin helposti syntyy kinaa milloin mistäkin. Varmasti puolet turhista väittelyistä vältettäisiin jo sillä, että luettaisiin koko teksti ajatuksella eikä pelkästään kirjoittajan nimimerkki ja sieltä täältä muutama avainsana ja siitä sitten omien ennakkokäsitysten pohjalta arveltaisi jotain, mikä ei liity itse kirjoitukseen millään tapaa.
 
Jees, annetaan Jucciz tämän turhaan vääntämisen olla, mutta minua on suoraan sanottuna usein vituttanut sinun ylimielisenoloiset ja kaikkitietävät viestit ja sen takia kirjoitin hieman ohi suuni tässä ketjussa vaikka osassa pieni totuus minun mielestä olikin.

silhouette: Jees, annetaan Jucciz tämän turhaan vääntämisen olla, mutta minua on suoraan sanottuna usein vituttanut sinun ylimielisenoloiset ja kaikkitietävät viestit ja sen takia kirjoitin hieman ohi suuni tässä ketjussa vaikka osassa pieni totuus minun mielestä olikin.
 
No hard feelings. Ei silti kannata oletusarvoisesti nähdä ylimielisyyttä ja/tai besserwisseröintiä joka paikassa, puhun ihan yleiselläkin tasolla - netissä ja sen ulkopuolella. Mieli kannattaa pahoittaa aikaisintaan silloin, kun on täysin vakuuttunut, että vastapuolen on ollut tarkoituskin loukata. Mulla on monesti ihan sivistyksellinenkin agenda ja vilpitön auttamisen halu näissä viesteissäni, jos ne osaa ottaa oikealla tavalla. :)

Jucciz: No hard feelings. Ei silti kannata oletusarvoisesti nähdä ylimielisyyttä ja/tai besserwisseröintiä joka paikassa, puhun ihan yleiselläkin tasolla - netissä ja sen ulkopuolella. Mieli kannattaa pahoittaa aikaisintaan silloin, kun on täysin vakuuttunut, että vastapuolen on ollut tarkoituskin loukata. Mulla on monesti ihan sivistyksellinenkin agenda ja vilpitön auttamisen halu näissä viesteissäni, jos ne osaa ottaa oikealla tavalla. :)
 
Okei, jos näin todella on, Jucciz niin pahoittelen ennakkoluuloisia viestejäni ja yritän jatkossa pysyä enemmän poissa itse muusikoidennetin keskusteluista, koska - ikävä kyllä - niissä on oikesti hyvin usein sellaista toimintaa, että näen paremmaksi olla pois koko touhusta ettei tarvitse jatkuvasti puolustella itseään. Mutta, en mä näe sitä asiaa minään ongelmana, ehkä on vain hyvä, että teen niin ja katselen vaan sivusta keskusteluja. =)

silhouette: Okei, jos näin todella on, Jucciz niin pahoittelen ennakkoluuloisia viestejäni ja yritän jatkossa pysyä enemmän poissa itse muusikoidennetin keskusteluista, koska - ikävä kyllä - niissä on oikesti hyvin usein sellaista toimintaa, että näen paremmaksi olla pois koko touhusta ettei tarvitse jatkuvasti puolustella itseään. Mutta, en mä näe sitä asiaa minään ongelmana, ehkä on vain hyvä, että teen niin ja katselen vaan sivusta keskusteluja. =)
 
Väärinymmärryksen vaara on nettikeskustelussa häkellyttävän suuri ja joskus rautalankaa tarvitaan kerätolkulla - eikä aina päästä maaliin silloinkaan. Siihen kun lisätään ennakkoasenteet, kyvyttömyys muotoilla asiansa, kyvyttömyys vastaanottaa palautettta ja vaikkapa ihan vaan huono päivä, voi jälki olla hyvinkin kirjavaa puolin ja toisin. Älä silti toki patoa ajatuksiasi, jos joku vaivaa mieltä. Yleensä jollakulla täällä saattaa olla hyviä vinkkejä - täällä on kumminkin tosi monen alan erikoisasiantuntijoita.
 
Btw. Just rustasin tuonne moodiketjuun yhden pienoisromaanin, jossa on takuulla kaikuja myös kohutusta Goodrickin kirjasta. Saas nähdä, ymmärsikö kukaan mitään. :D

Jucciz: Btw. Just rustasin tuonne moodiketjuun yhden pienoisromaanin, jossa on takuulla kaikuja myös kohutusta Goodrickin kirjasta. Saas nähdä, ymmärsikö kukaan mitään. :D
 
Täytyypä seuraavaksi vilkaista sitä, mutta jo etukäteen lupaan olla tajuamatta mitään. Sinun ja esim. Juzpen sinnikkäistä yrityksistä huolimatta moodihomman logiikka ei vaan aukea! Olen jo alistunut asiaintilaan.
 
Edit: helkkari, taisin kumminkin oivaltaa jotain. Kirjoitus oli ansiokas, kuten myös se kappale-esimerkkejä sisältävä vanhempi selvitys. Yritän vielä kerran perehtyä aiheeseen. Kiitoksia!

Mnulle ehkä, kaikenlaisesta vastenmielisin tapaus on joku juuri sähkökitaran hankkinut tapaus ja vetää pentatoonista asteikkoa ja siihen liittyviä venytyksiä ja yrittää olla nopea ja särölllä.
 
Kirjoista suosittelen Kultaista Laulukirjaa. Paljon oppimista perinteisestämme laulelma kulttuuristamme. Joka osittain monelle jää huomiotta? Sieltä ja sen sointupohjilta on parempi lähteä myös kuin pentatiivinen tai blues/jazz säännöt tiluttamaan eteenpäin, mielestäni?
 
Eihän se ole jazz tietenkään, ja pidän myös siitä. Mutta että ensin joku blues ja sitten jatsia ilman että on ensin oppinut soittamaan ja komppaamaan noita perinteisiä melodioita ja improvisoimaan niiden pohjalta?

Jucciz: No varmasti ennen kaikkea siksi, että en minäkään ole omaksunut tuon kirjan opeista kuin ihan pienen murusen, laiska ja saamaton kun olen. Sanon silti suoraan, että olisin kyllä ihan hiton kova soittaja, jos pystyisin siirtämään kaiken tuon opuksen sisällöstä omaan soittooni. Vaan kuten aiemminkin on sanottu, ei riitä yksi elinikä siihen.
 
Mä kyllä silti sanoisin, että ei tuo kirja vaikka edelleen täyttä asiaa onkin, ole kirja jonka täysin omaksumalla ja omaan käyttöön valjastamalla tullaan superkitaristiksi. Kirja ei esimerkiksi sisällä asioita, jotka tekevät vaikka David Gilmourin soitosta hienoa omasta mielestäni. Gilmourín soitto ei ole teoriamielessä useinkaan kovin monimutkaista. Yleensä molli-/duuriasteikkoja soittelee ja painottaa enemmän tuonne pentatonisen asteikon puolelle, mutta vibraatot ja erityisesti bendit ovat herkullista kuultavaa ja on herra jauhanut noita sen verran pitkään, että osaa hienoja melodioita vetää vähistäkin aineksista.
 
En siis kirjaa lyttää ja ehkä aluksi turhaan provosin, vaikka olen kyllä edelleen alkuperäisen viestini mukaan sitä mieltä, että aika paljon toistoa kirja sisältää ja hieman matemaattinen teos. Osa toistosta olisi voitu jättää sen sijaan lukijan pähkäiltäväksi.

Guitar aerobics hankittu ja kirjastosta Mick Goodrickin kirja.
Guitar aerobickista viikon ohjelma suoritettu ja Goodrick tavattu läpi ja totesin Goodrickin juttujen menevän itseltä hitusen yli. Osa asioista varmasti jää päähän ja jäisi enemmänkin jos olisi aikaa panostaa asiaan.
Guitar aerobics taasen on ns. Nopea treeni kirja joka ei vaadi paljoa ajattelua loppujen lopuksi. Helppo ottaa kitara käteen ja vetää päivän treeni puolessa tunnissa läpi. Ja jää aikaa vielä omalle rävellykselle.
 
Pitää palata goodrickin kirjaan varmaan kun on taitoa/tietoa vähän lisää päässä.
 
Guitar aerobicissä muuten tabulatuurit sekä nuotit.

jimbeans: Guitar aerobics hankittu ja kirjastosta Mick Goodrickin kirja.
Guitar aerobickista viikon ohjelma suoritettu ja Goodrick tavattu läpi ja totesin Goodrickin juttujen menevän itseltä hitusen yli. Osa asioista varmasti jää päähän ja jäisi enemmänkin jos olisi aikaa panostaa asiaan.
Guitar aerobics taasen on ns. Nopea treeni kirja joka ei vaadi paljoa ajattelua loppujen lopuksi. Helppo ottaa kitara käteen ja vetää päivän treeni puolessa tunnissa läpi. Ja jää aikaa vielä omalle rävellykselle.
 
Pitää palata goodrickin kirjaan varmaan kun on taitoa/tietoa vähän lisää päässä.
 
Guitar aerobicissä muuten tabulatuurit sekä nuotit.
 
Frank Gambalen Chop Builder on oikea aerobic-video kitaralle :)
 
https://www.youtube.com/watch?v=v5h2MiqY9R4

Kefiiri: Täytyypä seuraavaksi vilkaista sitä, mutta jo etukäteen lupaan olla tajuamatta mitään. Sinun ja esim. Juzpen sinnikkäistä yrityksistä huolimatta moodihomman logiikka ei vaan aukea! Olen jo alistunut asiaintilaan.
 
Edit: helkkari, taisin kumminkin oivaltaa jotain. Kirjoitus oli ansiokas, kuten myös se kappale-esimerkkejä sisältävä vanhempi selvitys. Yritän vielä kerran perehtyä aiheeseen. Kiitoksia!
 
Sit se jammailu. Älä unoha sitä. Juutuupi on täynnä taustaraitoja eri moodeissa. Otat sen teorian "taustatueksi" ja rupeet fiilisteleen ihan itse miltä SÄ missäkin moodissa kuulostat. Tärkeintä on se, että löydät OMASTA MIELESTÄ siistit jutut.

Juzpe: Sit se jammailu. Älä unoha sitä. Juutuupi on täynnä taustaraitoja eri moodeissa. Otat sen teorian "taustatueksi" ja rupeet fiilisteleen ihan itse miltä SÄ missäkin moodissa kuulostat. Tärkeintä on se, että löydät OMASTA MIELESTÄ siistit jutut.
 
Jos ei ole muutamista pennosista kiinni, niin jamtrackcentral.com:sta löytyy laadukkaita raitoja joiden päälle jamitella.

Kappas, parin vuoteen käymättä m.netissä ja täällähän on ihan mielenkiintoinen keskustelu menossa. Keskustelussa mainittu Goodrickin Advancing Guitarist on ollu kovassa käytössä viimeiset 15 vuotta. Suosittelen ehdottomasti ostamaan kirjan itselle, koska mikään kirjaston laina-aika ei riitä asian riittävään pureskeluun. Advancing Guitarist on myös siinä suhteessa upea kirja, että kyseessä on ensimmäisiä vakavasti otettavia sähkökitaralle kirjoitettuja opuksia. Ja Mick Goodrickiä voi pitää myös yhtenä ensimmäisistä arvostestuista sähkökitara-pedagogeista. Kova äijä, ja mieletön duuni ollut varmasti tuon kaiken jäsentelyssä. En pidä kirjaa niinkään jazz-kirjana, vaan enemmänkin kirjana joka auttaa sisäistämään kitaran otelautaa. Loistavia elämänohjeita jokaiselle kitaristille soittipa sitten humppaa, heviä tai sitä paljon pelättyä jazzia.
 
Muista kirjoista mitkä itelle on maistunut voisin mainita seuraavia:
 
The Guitarist's Guide to Composing and Improvising, kirjoittanut Jon Damian. Jon Damian on samalla tapaa kuin Goodrick yksi näistä hc-tason kitarapedagogeista jotka opettaa Berkleessä kitaransoittoa, eli ihan jeppis kaveri. Itse en niin paljon nauti Jon Damianin soitosta, mutta kyseinen kirja on kyllä oikein mainio. Guitarist's guide to composing and improvising (GGCI) toimii AG:ta paremmin itseopiskelussa, sillä kirjassa on paljon soittoesimerkkejä ja mukana tulee myös cd taustanauhoineen. Kirjassa on paljon myös pseudofilosofista höpinää kitaran soitosta mikä ainakin itseen iskee aika hyvin. Ehkä kirjan parasta antia on aukeama jossa on eriteltynä kaikki kolmen sävelen intervalliparit mitkä on mahdollista (ja mahdotonta) soittaa. Toki asiaa ei sen enempää esitellä että miten niitä treenata tai hyödyntää omassa soitossa :D Mutta hyvää matskua ja taitaa kyseiset intervalliparit löytyä myös Goodrickin kirjasta ellen väärin muista.
 
Zen Guitar, kirjoittanut Philip Toshio Sudo. No tässä on kyllä sellainen kirja mikä ei sisällä yhtäkään soittoesimerkkiä tai nuotin kuvaa. Täynnä pohdintaa soittamisesta ja ei tämä varmaan ihan kaikille aukea, mutta jos tosiaan pseudofilosofinen lätinä on sun juttu niin suosittelen ehdottomasti. Hyvä kirja omasta mielestäni.
 
The Inner Game of Music, kirjoittanut Barry Green. Ihan mielenkiintoinen self-help-osaston kirja. Paljon esiintymisjännityksestä ja oikeinlaisesta treenaamisesta. Ehkä vähän turhan paljon toistoa mutta kyllähän tuon lukee ja sieltä on aika helppo poimia tiettyjä ajatusmalleja jotka voi olla avuksi niin esiintymisessä kuin harjoittelussa.
 
Syncopation, kirjoittanut Ted Reed. Rumpukirja varför? Samaan tapaan kuin rumpalitkin, myös kitaristit voi ottaa tästä kirjasta oman osansa. Kaiken pystyy soveltamaan siihen omaan treenaamiseen. Ota harjoittelemasi asteikko ja treenaa se lukien kirjan rytmejä. Laita taustanauha soimaan ja improvisoi sävelmateriaali mutta käytä kirjan rytmejä.
 
Beyond bebop drumming, kirjoittanut John Riley. Katso ylempää. Hyvää settiä myös siinä suhteessa, että kirjan avulla saa pienen käsityksen miten rumpalit ajattelevat soittotilanteessa. Ei yhtään pöllömpi idea, sillä rumpaleitten kanssahan sitä usein soitetaan.
 
Muita hyviä kirjoja, mutta vähemmän kitaraspesifejä on ollut David Bakerin Modal & Contemporary Patterns sekä How to play bebop 1,2 ja 3, Ari Hoenigin Intro to Polyrhythms, Mark Levinen Jazz theory book ja Jerry Bergonzin kirjat. Onhan näitä. Kaikissa on jotakin hyvää mutta jotakin vähän kehnompaakin. Kaikki kannattaa kyllä haalia itelle ja poimia sieltä mitä tarvii. Sitten joskus voi kirjoittaa oman kirjansa missä on asiat mitkä haluaa siinä täydellisessä kirjassa olevan.

Plussaa Kookosjannelle hienoista vinkeistä ja muutenkin hyvästä kirjoituksesta! Kyllä kai mun on pakko vihdoin hommata ainakin osa noista kirjoista, Mark Levinen kirjankin ostamista olen miettinyt jo pitkään kun edellinen (ja ainoa) kitaranopettajani suositteli sitä kovasti.

kookosjanne: Syncopation, kirjoittanut Ted Reed. Rumpukirja varför?
Juu, loistohuomio. Se on melodiaa jo virvelilläkin. Minäkin opettelin soittamaan monta rummuilla soitettavaa asiaa bassokitaralla niistä kirjoista. Jollei ole vielä taitava soittaja, niin kannattaa ennen Syncopationia mällätä kitarointinsa Skrikbergin Harjoitellen rumpaliksi -kirjaan.
 
Beyond bebop drumming, kirjoittanut John Riley. ... kirjan avulla saa pienen käsityksen miten rumpalit ajattelevat soittotilanteessa. Ei yhtään pöllömpi idea, sillä rumpaleitten kanssahan sitä usein soitetaan.
Vieras kirja mulle, muttei ole minusta mitään eroa ajattelutavalla soittimen kannalta. Siis mulla ei ainakaan ole. Useimmiten soittajat laskevat suomeksi YKsi KAKsi KOLme NELjä tai 1-2-3-4-5-6-7-8, kun 4/4. Paras konsultti on metronomi, tahtilajista riippumatta kaikille.
 
Muita hyviä kirjoja, mutta vähemmän kitaraspesifejä on ollut David Bakerin Modal & Contemporary Patterns sekä How to play bebop 1,2 ja 3, Ari Hoenigin Intro to Polyrhythms, Mark Levinen Jazz theory book ja Jerry Bergonzin kirjat. Onhan näitä. Kaikissa on jotakin hyvää mutta jotakin vähän kehnompaakin. Kaikki kannattaa kyllä haalia itelle ja poimia sieltä mitä tarvii.
Vaikeita kirjoja. Ketjun aloittaja ei toki alkeiskirjoja kysellyt. Jollei soita jatsia tai on kömpelö ihminen, mitä näillä silloin tekee, omassa hyllyssä. Nuotit kannattaa toki aina lukea.