Kitarat: soittaminen ›

Jucciz: Vaikkapa E7-soinnusta siten, että vaihdatkin bassoääneksi Bb:n.
 
Ja yhdellä kielellä tietysti? Eka kertaa muuten törmään käsitteeseen modaalinen vamppi. Pakkohan tän on hyvä olla jos tää näin jatkuu :)

Gary Enfield: Ja yhdellä kielellä tietysti?
 
Ilmeisesti vitsini ei auennut. :(
 
Eka kertaa muuten törmään käsitteeseen modaalinen vamppi. Pakkohan tän on hyvä olla jos tää näin jatkuu :)
 
Hienoa!

Jucciz: Ilmeisesti vitsini ei auennut.
 
Ei ole tuo terminologia niin kielenpäällä, eli joo, aika lailla viiveellä.

Hieman olen huolestunut tämän foorumin tilasta!
 
Ei kai kaikki ole tässä keskustelussa kun ovat avanneet, heti tiedostaneet että on asiat ovat siirtyneet johonkin tiluttelijoiden sisäpiiriin?
 
Minullekin tuli n. 1975 ja sen vuosikymmenen loppuun Guitar Player niminen lehti. Siitä koskaan ei mitään oppinut mutta mukava oli sen aikaista julkaisua lukea. Siinä esiintyivät myös nuo mainitut tiluttelijat Goodrick ja Methanny. Ei mitään heavy metalli jannuja, mutta kuitenkin? Siis jazz nykyisin on kuinka nopea on tiluttamaan?
 
Perus kitara kirjoja olisin kaivannut joista on ollut soittajille apua tätä keskustelua lukiessani. Minulla ei ole asiaa sen enempää tähän keskusteluun koska olen vanhempi kaveri ja niitä ei silloin liiemmälti ollut.
 
Tiluttelijoista edesmennyt Gabor Szabo oli suosikkini.
 
Myös, Akustinen kitara, kovin hiljaista siellä.

Jarmo_S: Tiluttelijoista edesmennyt Gabor Szabo oli suosikkini.
 
Juu, vaikkapa tämä Raga Doll:
 
https://www.youtube.com/watch?v=VYQT-UbM3EM

Gabor Szabo oli mulle uusi nimi. Kiitos vaan molemmille artistin maininneille.

Itse ainakin yritän ottaa vaikutteita kaikkialta mistä saa (kirjat,videot,netti, yms) ja olen opetellut nuottienlukua (aika hidasta vielä kitaran kanssa) sekä tabeista soittoa sekä korvakuulolta.
Miksi joku tapa olisi huonompi kuin toinen jos kaikkia osa-alueita koittaa harjoittaa?
Vai pitäisikö keskittyä vain yhteen ja jättää muut kokonaan.

Brownie: Mielestäni nuottikirjoitus on kehittävempää kuin tabulatuurit, koska siinä joutuu vähän miettimään mistä kohtaa soittaa. Tabeistahan sen näkee suoraan, eikä sormitukset ole aina optimaalisia. Tosin, klasarikitaranuotetteihin on usein merkitty myös sormitukset. Tai sitten ne on vain aloittelijoille suunnatuissa nuoteissa. En tiedä, koska olen vain itseopiskellut.
 
Eihän tabulatuurit tätä estä. Se on omasta halusta kiinni takertuuko niihin esimerkkeihin. Joskus tabulatuurit voivat olla hyvä merkintätapa juuri näyttää miten jotkut asiat voi soittaa hienosti esimerkiksi mahdollisimman vähillä sormien siirtelyllä. En ole asiassa kuitenkaan puoleen enkä vastaan. Mua vain joskus vähän tympii, kun tabulatuurit, joissa normaalisti tulee myös nuottimerkinnät yläpuolella lytätään suorilta käsin. Aloittelija saattaa soittaa nuoteista soinnun ja pomppia pitkin kaulaa muutaman tutun sointusormituksen oppineena, kun tabulatuurein voisi kertoa monipuolisempia sormituksia ja avata siten vähän ajattelutapaa.

Vielä tuosta Goodrickin kirjasta. Täyttä asiaahan kirja on, mutta ei se mielestäni ole mikään erityisen mielenkiintoisesti kirjoitettu ja sisältää paljon niitä lottokuponki permutaatioita, joista mielestäni voisi jättää suuren osan pois soittajan ihmeteltäväksi. Lisäksi kirja on kirjoitettu aika tylsään sävyyn, niin kuin 95% teoriakirjoista, joka on myös mielestäni yksi aspekti hyvälle teoriakirjalle. Esitellä esimerkiksi motivoivia tapoja soveltaa opittuja asioita, jotka kannustavat lukijaa kaivelemaan asioita lisää.

Kampela77: Vielä tuosta Goodrickin kirjasta. Täyttä asiaahan kirja on, mutta ei se mielestäni ole mikään erityisen mielenkiintoisesti kirjoitettu ja sisältää paljon niitä lottokuponki permutaatioita, joista mielestäni voisi jättää suuren osan pois soittajan ihmeteltäväksi. Lisäksi kirja on kirjoitettu aika tylsään sävyyn, niin kuin 95% teoriakirjoista, joka on myös mielestäni yksi aspekti hyvälle teoriakirjalle. Esitellä esimerkiksi motivoivia tapoja soveltaa opittuja asioita, jotka kannustavat lukijaa kaivelemaan asioita lisää.
 
Tämähän ei ole oppikirja, eikä loppuu asti funtsattu metodi, vaan pikemminkin Goodrickin näkemyksiä ja teorian tulkintoja aukikirjoitettuna. Tuskin AG:lle on kirjoitettaessa mietitty kohderyhmää, mikä kyllä tulee selväksi esipuheessa. Eikä tämä missään nimessä ole se ensimmäinen kitarakirja, joka kannattaa ja pitää ostaa. Goodrickhan on pedagogi, ja AG vaikuttaa minusta luento-/oppitntimateriaalilta. Kuvittelisin että tämä materiaali toimisi parhaiten hyvän opettajan kanssa soittamalla/keskustelemalla nokitusten
 
Tällaiselle farmisarjan pimputtelijalle AG on avannut paljon soittamisesta, ja kyllä niihin permutaatioihinkin tulee aina välillä palattua. On AG:ssa sellaista sisältöä, minkä olen ohittanut tai funtsannut/kokeillut toisin; jotkut modaaliset vampit esim ovat minun mielestäni aika hölmön ja ei-niin inspiroivan kuuloisia.
 
Omissa kitarakirjoissa AG kuuluu samaan sarjaan Ted Greenen Chord Chemistryn kanssa. Kummankin olen omistanut pitkälti yli kaksikymmentä vuotta, ja kumpikin on opettanut ainakin sen, miten vähän sitä osaa. Noin niinkuin kannustavasti.

Ensin ajattelin otsikon perusteella että tässä ollaan tekemässä kitaraa jotenkin kirjojen pohjalta tai jotain.

Tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin Juccizen kommentit tästä aiheesta on aika syvältä. Se, että jonkun kitaristin/muusikon musiikillista ymmärtämystä, kokemusta ja syvyyttä voisi mitata joillain kirjoilla ja sillä, että soittaako nuoteista vaiko tablatuureista on todella tyhmästi sanottu, ei se "musiikin ymmärtäminen" sieltä kirjoista (vaikkakin kuinka hyvistä) lähde tai ole lähtemättä. Kyllä se musiikinkielen ymmärtäminen lähtee kehittymään jo lapsuudessa ja nuoruudessa ja kasvaa ja kehittyy koko tämän elämän mittaisen matkan ajan. Ja ehkä jopa senkin jälkeen, kuka tietää. Jokainen yksilö kun on erillainen ja käsitää musiikin niin kuin käsittää ja itse parhaimmaksi näkee ja varsinkin miten sen "itsensä sisällä" kokee, kuulee ja eläytyy.

silhouette: Tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin Juccizen kommentit tästä aiheesta on aika syvältä. Se, että jonkun kitaristin/muusikon musiikillista ymmärtämystä, kokemusta ja syvyyttä voisi mitata joillain kirjoilla ja sillä, että soittaako nuoteista vaiko tablatuureista on todella tyhmästi sanottu, ei se "musiikin ymmärtäminen" sieltä kirjoista (vaikkakin kuinka hyvistä) lähde tai ole lähtemättä. Kyllä se musiikinkielen ymmärtäminen lähtee kehittymään jo lapsuudessa ja nuoruudessa ja kasvaa ja kehittyy koko tämän elämän mittaisen matkan ajan. Ja ehkä jopa senkin jälkeen, kuka tietää. Jokainen yksilö kun on erillainen ja käsitää musiikin niin kuin käsittää ja itse parhaimmaksi näkee ja varsinkin miten sen "itsensä sisällä" kokee, kuulee ja eläytyy.
 
Enhän minä ole tässä ketjussa ottanut lainkaan kantaa siihen, miten ihmisen musiikillista ymmärrystä mitataan tai miten kenenkin tulisi omaksua osaamisensa. Tabulatuurien ja nuottien absoluuttisia eroja havainnollistamisvälineinä voi kyllä verrata useastakin eri vinkkelistä ja siitä asiasta on keskusteltu täälläkin useassa ketjussa vuosien mittaan. Tämä ketju ei kuitenkaan käsittele sitä, tai ainakaan itse en ole ottanut enkä aio ottaa asiaan tällä kertaa kantaa.
 
Se on totta, että musiikillinen kehittyminen on elämänmittainen prosessi, eikä sillä matkalla kukaan tule valmiiksi. Sehän musiikissa parasta onkin.

silhouette: Tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin Juccizen kommentit tästä aiheesta on aika syvältä. Se, että jonkun kitaristin/muusikon musiikillista ymmärtämystä, kokemusta ja syvyyttä voisi mitata joillain kirjoilla ja sillä, että soittaako nuoteista vaiko tablatuureista on todella tyhmästi sanottu,...
 
Missä kohtaa Jucciz esitti sellaisia ajatuksia? En oikein löydä.

sustain65: Missä kohtaa Jucciz esitti sellaisia ajatuksia? En oikein löydä.
 
Tämä oli mun oma moka, sekoitin johonkin toiseen ketjuun koska mun mielestä tämä sama valituslaulu toistuu usein Juccizella, ei milläänpahalla . Mutta, kyllähän tässäkin ketjussa hänellä oli taas arvioitia siitä ketkä ovat todellisia kitaristeja ja muusikkoja (ja siis hallitsivat tuo ko. kirjan sisällön kuten Pat Metheny) ja niitä jotka eivät ko. kirjan mukaan olen siis mitään, kuten Petrucci, Vai, EVH jne.
 
Lisäksi ihmettelen miksei herra Jucciz ole itse tällä hetkellä nero maailmankuulu kitaristi/muusikkotähti, koska hänellä on tuollainen viisastenkirja käytössään.

silhouette: Lisäksi ihmettelen miksei herra Jucciz ole itse tällä hetkellä nero maailmankuulu kitaristi/muusikkotähti, koska hänellä on tuollainen viisastenkirja käytössään.
 
Koska suosituksi ei pääse olemalla absoluuttisesti paras, vaan tekemällä semmoisia kivoja, koukuttavia ja helppoja juttuja arviointikyvyttömälle massalle. Niiden tekeminen taas ei sitä parasta välttämättä motivoi.

Zed: Koska suosituksi ei pääse olemalla absoluuttisesti paras, vaan tekemällä semmoisia kivoja, koukuttavia ja helppoja juttuja arviointikyvyttömälle massalle. Niiden tekeminen taas ei sitä parasta välttämättä motivoi.
 
Eli sun mielestä Jucciz on tällainen absoluuttinen ja salainen kitaristinero josta kukaan ei ole kuullut mitään koska hänen musiikki on liian korkealentoista muiden tajuttavaksi? Just joo...

Vau. Täällä on raikas meininki.

Mulla on lähtenyt ja lähtee musiikin ymmärtäminen vain kirjoista. Sain muksuna hieman opastusta nuotteihin ja pimputin viisivuotiaana Autiomaata nuoteista.
Vanhana kurppana aloitin rummunsoiton nuoteista, sitten setin. Sitten aloitin bassokitaran soiton nuoteista. Nyt aloin soittaa kitaraa nuoteista. Perusteoriat kävin tunneilla ensimmäisen rummun oston jälkeen ja niillä mennään edelleen.
 
Minusta oleellista on jossain vaiheessa pyrkiä eroon kirjoista, eli nimenomaan olla kehittynyt ymmärrys musaan. Lukemisen pitää muuttua kirjoittamiseksi.
Muttahei, kirjastossa on hyvä kirjahylly.