Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi.
 
Jeszse: Äkkiseltään vois kuvitella, että tuo aiheuttaa ongelmia sellasessa soittimessa jossa kaularautaa joutuu säätämään joka kevät ja syksy.
 
Vähemmän kuitenkin kuin sellaisessa joka on hiottu kaula/otelaudan pinta suorana.
Selvitään kuitenkin huomattavasti pienemmällä säädöllä.
 

 
Jeszse: Kuitenki jos soittimen nauhat on hiottu suoraks alunperin, ni toi reliefin mukaan hiontahan poistaa enemmän matskua keskimmäisistä nauhoista ku kaulan päistä.
 
Ei tietenkään poista.
 
Kuten Kefiirikin tuossa jo totesi, kunhan kaarevuussäteet ovat samat.
Kuten menetelmän käyttö toki olettaakin.
Jos kaula on suorempi kuin hiomavälineeen kaarevuussäde, käy tietysti niin että keskeltä lähtee enemmän, kuten ihan samalla tapaa jos kaula on kaarevampi, lähtee päistä enemmän.
 

 
Kefiiri:... Katana-linkistä idea suurin piirtein välittyy. En silti ole varma, miten tasainen hiomapaine tuollaisella vehkeellä otelaudan eri kohtiin saadaan ilman Kill Bill -tason treenausta.
 
Vaikeatahan se kuulemma on, ja tuosta syystä ko. menetelmä ei ole perinteisempiä syrjäyttänyt eikä varmaan tule syrjäyttämäänkään.
Eihän tuo mikään uusi idea edes ole.
 
Lisähaastetta tuo lyhyt hiontaliike kun satulaa ei poisteta, mutta toisaalta ei välttämättä aina poisteta perinteisemmissäkään metodeissa.
 

 
Kefiiri: Ei sillä että mihinkään noin mutkikkaaseen operaatioon itse kuunaan ryhtyisin.
 
Tuossahan se paras syy perinteisten metodien käyttöön on, jos riittävän hyvään lopputulokseen päästään perinteisillä menetelmillä, miksi kuluttaa enemmän aikaa ja resursseja ylihieromiseen.
Etenkin kun perimmäinen ajatushan ei ole ylenmäärin ainetta poistaa, ainoastaan juuri sen verran että kulumat saa pois.
 
Toisaalta on toki hyvä että vaihtoehtoja on, kukin saa itse (tai asiakkaan toimesta ;)) päättää mitä menetelmää kulloinkin käyttää.
 

 
Kefiiri: Mä tunaroin ekan nauhahiontani kun en kaularaudan löysäämisen jälkeen tsekannut onko kaula oikeasti suora. Eihän se ollut oiennut kunnolla. Ihmettelin kun keskimmäisistä nauhoista ei millään meinannut alkaa irtoamaan mitään ja kaulan päissä nauhat sen kun madaltuivat! Onneksi ei ollut arvokas soitin.
 
Lähes kaikki itseoppineet tunaroi tavalla tai toisella ekalla kerralla, mutta kun ottaa tunaroinneista ja etenkin niihin johtaneista syistä opikseen, saattaa jopa ymmärtääkin mikä mihinkäkin vaikuttaa ja miten.
 
Ja voihan epäonnistunutta tai sinnepäin mennyttä käyttää näppärästi nauhanvaihtoharjoittelukohteena :).
 
Mun henkilökohtaisen kokemuksen mukaan kaulat ovat vapaina useimmin kuperia kuin koveria, mutta ihan yhtälailla menee pieleen noinkin päin jos ei satu huomaamaan.
 
Enkä nyt tarkoita pieleen meenneen nauhanvaihtorempan jälkeistä selkävyyttä, jolloin moni kovasti kaipaisi kaksitoimista rautaa perinteisen puristavan sijaan...
 

 
Kefiiri: Kyllä sillä vielä soitti, mutta huomattavasti parempi se oli ennen hiontaa.
 
:)
 
Niinhän se menee jo mopojenkin kanssa puuhaillessa, isommista ja vaativammista puhumattakaan: "Jos teho ei laske yli 50%, voi sanoa virityksen olleen onnistunut"
 
T:Samuli