| Täällä ei voi huokailla appelsiinipuiden alla,ei nostaa kättänsä ja laittaa tähtiä uuteen kuvioon.
 Tämä on tiukkaan napitettujen, pystykaulusten maa;
 synkkä, kellarintuoksuinen,
 mutta silti kun omenapuut syksyllä antautuvat pudottamaan hedelmänsä
 hurmeen tahrimien villiviinien oksat laskeutuvat talojen seinämiin
 kuin naisen hiukset alastoman vartalon peitoksi.
 Huokaan sisäänpäin
 jos haudat avataan ja löydätte kultaisen vyönsoljen.
 Te löydätte runon ja runoilijan.
 
 
 
 
 
 merja ritala
 Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut.   -MR- |