Rock, pop, alternative ›

HaloOfFlies: Sweden Rock 2009 on kyllä ihan pirun kova livelevy. Sen innoittamana kuuntelin muutaman Bernie Shaw'n kanssa uudelleenäänitetyn klassikon. Nämähän potkii melkeinpä yhtä lujaa kuin alkuperäiset.
 
https://www.youtube.com/watch?v=TMd6Kno3myM
 
Juu udelleenlämmitetty ruokakin on melkein yhtä hyvää kuin tuore. Etenkin ylikäynyt k-kaupan maksalaatikko, kun siitä kaapii homeet pois ja taas lämmittää niin kyllä maittaa.
 
Bändin nimi on kyllä hyvä. Ainakin minusta se kuulostaa hyvältä ja auttaa kestämään musan aiheuttaman kärsimyksen. Mutta tuon nimenhän keksi itse Charles Dickens. No siinähän olisi toinen hyvä nimi bändille.
 
Onkohan täällä ketään toista elävääkuollutta joka hämärästi muistaa radiosta jokamiehen listan, jossa Heepin iisi livin' jyräsi kärjen tuntumassa. Oisko ollut vuasi 1972

HaloOfFlies: kuuntelin muutaman Bernie Shaw'n kanssa uudelleenäänitetyn klassikon. Nämähän potkii melkeinpä yhtä lujaa kuin alkuperäiset.
 
https://www.youtube.com/watch?v=TMd6Kno3myM
 
En yhtään ymmärrä mitä järkeä on äänittää ja julkaista vanhat piisit uudestaan. Boikotoin sitä levyä. Oikeasti uuden matskun ostan. Se on edelleen rautaa.

Noo toisaalta Heep ei ole ainut bändi maailmassa joka on tehnyt uusiksi wanhoja biisejään (esim. Tarot, Manowar)... Yleensä silloin jos esim. laulaja on vaihtunut matkan varrella ja bändi saa päähänsä tehdä uusiksi jonkun edellisen laulajan kanssa tehdyn levyn/biisin. Se onkin sitten jokaisen kohdallaan arvioitava oliko tulos vaivan väärti vai ei?

stapani: Järvisen Summerclub 4.8 Tavastia :
Ken Hensley, Five Fifteen
 
Jos säät sallivat, raahaudun paikalle.........
 
Kävikö kukaan tuolla? En itse saanut kesälomareissua säädettyä sopivaan ajankohtaan.

Minä kävin.
 
Ensin Hensley soitti lavalla yksin kitaralla ja koskettimilla, pariin biisiin tuli mukaan myös Maria Hänninen viulun kanssa. Upeeta koko setti, rentoa fiilistelyä. 72 v miehellä on ääni hyvin kunnosssa ja keikkailu se vaan toimii.
 
Yleisössä oli mikki johon porukat sai biisien välissä esittää kysymyksiä ihan mistä vaan asiasta ja Ken vastaili. Terveiset myös Trevor Hensleyltä joka ei tällä kertaa pässyt mukaan.
Järvinen ja Five Fifteen soitti tunnin verran omaa materiaaliaan ja sen jälkeen Hensley mukaan ryhmään. Youtubessa on jo jokunen video ladattuna joten sinne vaan.
 
Hensley vaikutti todella iloiselta ja oli läsnä. Hyvä fiilis välittyi kyllä yleisöönkin. Kaikilla oli niinku yhdessä oikein kivaa. Hyvä keikka!

Osteri: Minä kävin.
 
Ensin Hensley soitti lavalla yksin kitaralla ja koskettimilla, pariin biisiin tuli mukaan myös Maria Hänninen viulun kanssa. Upeeta koko setti, rentoa fiilistelyä. 72 v miehellä on ääni hyvin kunnosssa ja keikkailu se vaan toimii.
 
Yleisössä oli mikki johon porukat sai biisien välissä esittää kysymyksiä ihan mistä vaan asiasta ja Ken vastaili. Terveiset myös Trevor Hensleyltä joka ei tällä kertaa pässyt mukaan.
Järvinen ja Five Fifteen soitti tunnin verran omaa materiaaliaan ja sen jälkeen Hensley mukaan ryhmään. Youtubessa on jo jokunen video ladattuna joten sinne vaan.
 
Hensley vaikutti todella iloiselta ja oli läsnä. Hyvä fiilis välittyi kyllä yleisöönkin. Kaikilla oli niinku yhdessä oikein kivaa. Hyvä keikka!
 
Vai että ihan "Kaikilla oli niinku yhdessä oikein kivaa." Kuulostaa aivan kaamealta. 72 v kääkkiä pitäisi jotenkin estää esittämästä 20 vuotiaitten musiikkia.

mutta "se 72 vuotias" on itse ne laulut" keksinyt" 20 vuotiaana" saa kai se niitä esittää vielä toinen jalka laudassa, eiku ... ;)

PVC: 72 v kääkkiä pitäisi jotenkin estää esittämästä 20 vuotiaitten musiikkia.
 
Suomalaisista muusikoista kerätty muu joukko lavalla oli huomattavasti nuorempaa vaikka ei ny parikymppisiä olletkaan. Niille sopi hyvin esittää legendan musiikkia siinä mukana.
Kun Hensley lopettaa soittamisen ikänsä takia niin kuka sun mielestäsi olisi oikea henkilö esittämään Hensleyn musiikkia vai pitäisikö se musiikki loppua kokonaan?

PVC: Vai että ihan "Kaikilla oli niinku yhdessä oikein kivaa." Kuulostaa aivan kaamealta. 72 v kääkkiä pitäisi jotenkin estää esittämästä 20 vuotiaitten musiikkia.
 
20-vuotiaita pitäisi jotenkin estää soittamassa 72-vuotiaiden musiikkia. Soittakoon omaa teknoräppiään muistitikuilta.

PVC: Vai että ihan "Kaikilla oli niinku yhdessä oikein kivaa." Kuulostaa aivan kaamealta. 72 v kääkkiä pitäisi jotenkin estää esittämästä 20 vuotiaitten musiikkia.
 
Kaikki on pilalla. Jättäkää Muusikoiden.net kääkille kuolemaan pois, nuoriso voi siirtyä Suomi24-palstalle... ;)

Osteri: Suomalaisista muusikoista kerätty muu joukko lavalla oli huomattavasti nuorempaa vaikka ei ny parikymppisiä olletkaan. Niille sopi hyvin esittää legendan musiikkia siinä mukana.
Kun Hensley lopettaa soittamisen ikänsä takia niin kuka sun mielestäsi olisi oikea henkilö esittämään Hensleyn musiikkia vai pitäisikö se musiikki loppua kokonaan?
 
Pitäisi ensin hommata muutama egyptiläinen muumio ja varustaa ne soittimilla. Sitten Hensleytä soimaan taustanauhalta laservalojen välkkyessä. Go-go tytöt jakelisivat samalla yleisölle psykedeelisiä pillereitä. Siinä olisi tajunnanräjäyttävä taiteellinen performanssi, jossa ikivanha kohtaisi ultramodernin.

PVC: Go-go .....
 
Voittajaehdotus.

PVC: Pitäisi ensin hommata muutama egyptiläinen muumio ja varustaa ne soittimilla. Sitten Hensleytä soimaan taustanauhalta laservalojen välkkyessä. Go-go tytöt jakelisivat samalla yleisölle psykedeelisiä pillereitä. Siinä olisi tajunnanräjäyttävä taiteellinen performanssi, jossa ikivanha kohtaisi ultramodernin.
 
Hörähdin mielikuvalle silleen vähän tyhmästi. Ota plussa.
 
e: Tuli mieleen tässä sellainen hassuhko ajatus, joka on jo tovin pyörinyt päässäni, ja tämä ajatus sai vahvistuksen tässä viime viikon aikana, jälleen kerran. Monilla bändeillä tai artisteilla on ne muutamat ns. yleisön suosikkibiisit, jotka ovat yleensä samalla myös bändin tunnetuimmat biisit, ja josta fanin "tulee tykätä". Hyvinä tyyppiesimerkkeinä esim. Iron Maidenin Run to the Hills (tai Hallowed Be Thy Name), Metallican Nothing Else Matters, Deep Purplen Smoke on the Water, Zeppelinin Stairway to Heaven, saati sitten Paranoidista puhumattakaan jne. Omasta puolestani voin sanoa, että aika harvassa ovat ne bändit, joissa nuo tunnetuimmat lukeutuisivat omien suosikkieni joukkoon. Päinvastoin, yleensä nuo tunnetuimmat ja yleisesti pidetyimmät kappaleet lukeutuvat itsellä sinne vähiten pidetyimpien joukkoon. Poikkeuksena sääntöön on kuitenkin July Morning. Viime viikolla töihin ajellessa auton soitin heitti randomilla ko. kappaleen soimaan, ja voi jumankavita kun tuo osaakin olla kova biisi. Tuli pitkästä aikaa kuunneltua kappale useampaan kertaan, tuossa biisissä on vain jotakin maagista johon minä jään aina koukkuun.
 
Ei sillä, Salisbury on (ja todennäköisesti tulee aina olemaankin) minulle se paras yksittäinen biisi, jota tässä maailmassa on koskaan tehty, enkä usko että parempaa tullaan koskaan tekemäänkään. Mutta jostakin syystä tuo July Morning on myös sellainen joka iskee ajasta ja paikasta riippumatta.

Tuomoo: Ei sillä, Salisbury on (ja todennäköisesti tulee aina olemaankin) minulle se paras yksittäinen biisi, jota tässä maailmassa on koskaan tehty, enkä usko että parempaa tullaan koskaan tekemäänkään.
 
Nämä ovat aina uskaliaita heittoja, mutta enpä rupea panemaan hanttiinkaan tuohon. Salisbury on jäänyt rockia ja isoa orkesteria yhdistävänä sävelteoksena käsittämättömän vähäiselle huomiolle siihen nähden, kuinka loistavasti biisi onnistuu yhdistämään musiikkityylejä. Näitähän on kokeiltu maailman sivu, mutta Salisburyllä se toimii parhaiten mitä minä olen missään kuullut. Kappalehan poikkeaa täysin Heepin muusta tuotannosta. Jumalattoman hienoa musiikkia.

Joo, Salisbury on suoraan verrattavissa Johan Sebastian Bachin suurteoksiin, Sibeliukseen ja Mozartiin, ihan varmaan. Mikä loistava ilotulitus!

Tuomoo: Hörähdin mielikuvalle silleen vähän tyhmästi. Ota plussa.
 
e: Tuli mieleen tässä sellainen hassuhko ajatus, joka on jo tovin pyörinyt päässäni, ja tämä ajatus sai vahvistuksen tässä viime viikon aikana, jälleen kerran. Monilla bändeillä tai artisteilla on ne muutamat ns. yleisön suosikkibiisit, jotka ovat yleensä samalla myös bändin tunnetuimmat biisit, ja josta fanin "tulee tykätä". Hyvinä tyyppiesimerkkeinä esim. Iron Maidenin Run to the Hills (tai Hallowed Be Thy Name), Metallican Nothing Else Matters, Deep Purplen Smoke on the Water, Zeppelinin Stairway to Heaven, saati sitten Paranoidista puhumattakaan jne. Omasta puolestani voin sanoa, että aika harvassa ovat ne bändit, joissa nuo tunnetuimmat lukeutuisivat omien suosikkieni joukkoon. Päinvastoin, yleensä nuo tunnetuimmat ja yleisesti pidetyimmät kappaleet lukeutuvat itsellä sinne vähiten pidetyimpien joukkoon. Poikkeuksena sääntöön on kuitenkin July Morning. Viime viikolla töihin ajellessa auton soitin heitti randomilla ko. kappaleen soimaan, ja voi jumankavita kun tuo osaakin olla kova biisi. Tuli pitkästä aikaa kuunneltua kappale useampaan kertaan, tuossa biisissä on vain jotakin maagista johon minä jään aina koukkuun.
 
Ei sillä, Salisbury on (ja todennäköisesti tulee aina olemaankin) minulle se paras yksittäinen biisi, jota tässä maailmassa on koskaan tehty, enkä usko että parempaa tullaan koskaan tekemäänkään. Mutta jostakin syystä tuo July Morning on myös sellainen joka iskee ajasta ja paikasta riippumatta.
 
July Morning tuli reilu vuosi sitten radiosta (Entisten nuorten sävellahja tms.) automatkalla sopivaan aikaan ja räjäytti tajunnan. Tuli sitten luettua the kirja ja hankittua levyt. Ennenkin olin tietysti Heeppiä kuunnellut mutta jotenkin se vaan kuulosti pitkästä aikaa aivan mahtavalta biisiltä. Yllätyksen voima.

Dave Dangerous: Joo, Salisbury on suoraan verrattavissa Johan Sebastian Bachin suurteoksiin, Sibeliukseen ja Mozartiin, ihan varmaan. Mikä loistava ilotulitus!
 
Ironia on vaikea laji.

hevikivinen: Ironia on vaikea laji.
 
Niin on . Harva osaa.
 
Bird of Prey on ali-arvostettu.
Circle of Hands on samoin.
Sea of Light paras UH levy.
 
Look at Yourself on yliarvostettu, yksi hyvä kipale, tiedätte mikä.
Magicians Birthday on vaikea, ahdistava !!!! Paitsi Rain.
Kasari oli aika köyhää aikaa.
 
TOP 10: July Morning.
The Wizard.
Why.
The Park.
Love In Silence .
Bird of Prey.
Stealin' .
Wise man .
Easy Livin'.
Lady In Black.

Dave Dangerous: Salisbury on suoraan verrattavissa Johan Sebastian Bachin suurteoksiin, Sibeliukseen ja Mozartiin, ihan varmaan.
 
Biisi on vähintäänkin loistava. Siksi kuuntelin sen eilen taas pienen tauon jälkeen.
Myöhemmissä UH albumeissa on myös hienoja kappaleita, mutta paljolti fanikunnassa on ilmassa tietyn aikakauden uskollisuutta, eikä monet periaatteessa tunnusta Henselyn jälkeistä aikaa. Sekin on tietysti ihan ok koska makuasioitahan nämä.