Keskustelua raskaammasta musiikista ›

varpio: Hieman noihin orkestraatioihin liittyen löysin ikivanhan haastattelun: http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=466
 
"Ja mikäli saisi valita, voisimme ottaa jopa kaksi kosketinsoittajaa, sillä toistettavaa materiaalia on niin paljon. Taustanauhoihin ei kuitenkaan haluaisi tukeutua, joten oikeat soittajat ovat todella tärkeitä. Livenä soiton pitää olla enemmänkin sellaista turpaanvetoa, eikä mitään playbackia."
 
Kauas on tultu noistakin ajoista.
 
"Ihan aluksi ajattelin tekeväni levyn aivan kokonaan itse, eli rummutkin olisin ohjelmoinut rumpukoneella, mutta onneksi kuuntelin muita, jotka sanoivat, että se ei varmaankaan kannattaisi." - Jari Mäenpää
 
Allekirjoitusmatskua.

vvaltsu: "Ihan aluksi ajattelin tekeväni levyn aivan kokonaan itse, eli rummutkin olisin ohjelmoinut rumpukoneella, mutta onneksi kuuntelin muita, jotka sanoivat, että se ei varmaankaan kannattaisi." - Jari Mäenpää
 
Allekirjoitusmatskua.
 
Enpä edes kiinnittänyt huomiota tuohon kohtaan. Milloinkahan Jari sitten lakkasi kuuntelemasta muita, ja miksi? Ehkä olisi kuitenkin kannattanut kuunnella vaan.

sustain65: Vaikka itse en olekaan mikään puristi live-soiton suhteen ja osa elektronisesta musastakin saattaa satunnaisesti napata, niin tuo kirjoitus oli kyllä kertakaikkisen surkea. Jotenkin sellainen yläasteikäisen provo-purkaus. Tyyliä jota nykymedia suosii, huomiota halutaan ennen kaikkea, todellisesta asiaan paneutumisesta ja sisällöstä viis.
 
Kiitti kun en ite joutunut kirjottamaan tuota.

Loneliness löytyy tubesta Jarin laittamana, sama tasapaksuisuus vaivaa, mutta kuitenkin ihan kuunneltava. Hyviäkin kohtia löytyy.

Artikkelin kirjoittaja on ilmeisesti sokea, eikä ole koskaan nähnyt miten soittamalla jotain instrumenttia saadaan aikaan ääniä.

Kohta alkaa kaikki levyn biisit olla virallisesti YouTubessa lyriikkavideoiden kera. Outoa logiikkaa?

Hokkane: Kohta alkaa kaikki levyn biisit olla virallisesti YouTubessa lyriikkavideoiden kera. Outoa logiikkaa?
 
Siis nehän on jo kaikki (4 kpl). Vai hä? Eikö nykyään muutenkin laiteta suunnilleen kaikki levyt kokonaisina YouTubeen? Varmaan ihan hyvä logiikka.

Hokkane: Kohta alkaa kaikki levyn biisit olla virallisesti YouTubessa lyriikkavideoiden kera. Outoa logiikkaa?
 
Noin se kannattaa tehdä, että tulee näyttökerrat omalle musiikille, koska joku kuitenkin laittaa ne samat kappaleet youtubeen, eikä youtube tee sille asialle mitään omin päin ainakaan. Sananvapautta ollaan kyllä kovaa vauhtia rajoittamassa.

Krice: Noin se kannattaa tehdä, että tulee näyttökerrat omalle musiikille, koska joku kuitenkin laittaa ne samat kappaleet youtubeen, eikä youtube tee sille asialle mitään omin päin ainakaan. Sananvapautta ollaan kyllä kovaa vauhtia rajoittamassa.
 
Sananvapaus ja tekijänoikeus eroavat hieman.

Hokkane: Kohta alkaa kaikki levyn biisit olla virallisesti YouTubessa lyriikkavideoiden kera. Outoa logiikkaa?
 
Jotakuinkin näinhän se menee:
 
1) Ne jotka aikoo ostaa, ostaa jo ennakkoon tai julkaisupäivänä.
2) Sitten video tuubiin
3) Sen jälkeen saattaa löytyä sellaisia, jotka ostaa kun tykkää ja haluaa parempilaatusena.
4) Sitten ne, jotka näkee että "tulee kiertueelle/lämppäriksi - jaksaakohan käydä?", kuuntelee tuubista ja toteaa, että juu.
5) Sitten jää lopulta ne, jotka ei ois ostanu muutenkaan tai sitten löytävät bändin vuosia myöhemmin ja innostuu tuubissa kuullusta ja ostaa levyn/levyt.
6) Ja lopulta video toimii promotyökaluna.

Juicy: Artikkelin kirjoittaja on ilmeisesti sokea, eikä ole koskaan nähnyt miten soittamalla jotain instrumenttia saadaan aikaan ääniä.
 
Itseäni jäi mietityttämään kirjoittajan näkökulman puute livenä toteutettuun musiikkiin verrattuna valmiiksi purkitettuun ja playbackillä vedettyyn.
 
Kyllähän nyt jumalauta se on ihan eri asia jos joku vetää sillä instrumentillaan sen hetkisen fiiliksen mukaan ja elää ikäänkuin yleisönsä kanssa sitä musiikkia reaaliaikaisesti kuin se että joku EDM urpo on pulpututtanut tietokoneeltaan ääniä muistitikulle ja laittaa sitten PAn suoltamaan sitä yleisön sekaan.

qal: Kyllähän nyt jumalauta se on ihan eri asia jos joku vetää sillä tietokoneellaan muistitikulta sen hetkisen fiiliksen mukaan ja elää ikäänkuin yleisönsä kanssa sitä musiikkia reaaliaikaisesti kuin se että joku rytmänpluus urpo pulputtaa sähkökitarallaan sitä kusenpolttamaa pentatonista diudiuta ja laittaa sitten PAn suoltamaan sitä yleisön sekaan.
 
Kun katsotaan maailman menoa hieman laajemmasta näkökulmasta, näillä asioilla ei hirveästi eroa vaikuttaisi olevan.

öl m: ...
 
Kun katsotaan maailman menoa hieman laajemmasta näkökulmasta, näillä asioilla ei hirveästi eroa vaikuttaisi olevan.
 
Selitäppäs mulle yksinkertaiselle miten sä ymppäät sun senhetkisen fiiliksen siihen sun muistitikulta tulevaan pulputukseen tai lisäilet sinne tilanteen ja tuntemusten mukaisesti erilaisia variaatioita livenä.
 
Kyllähän aidosti livenä vedetystä musasta välittyy jotain soittajan tuntemusta ja sen hienous on myös siinä että se saattaa olla aivan erilaista eri sessioissa.
 
Kysymys ei ole siitä mikä on parempaa vaan siitä että nuo asiat eivät ole oikeasti vertailukelpoisia.

qal: Selitäppäs mulle yksinkertaiselle miten sä ymppäät sun senhetkisen fiiliksen siihen sun muistitikulta tulevaan pulputukseen tai lisäilet sinne tilanteen ja tuntemusten mukaisesti erilaisia variaatioita livenä.
 
Kyllähän aidosti livenä vedetystä musasta välittyy jotain soittajan tuntemusta ja sen hienous on myös siinä että se saattaa olla aivan erilaista eri sessioissa.
 
Kysymys ei ole siitä mikä on parempaa vaan siitä että nuo asiat eivät ole oikeasti vertailukelpoisia.
 
No ei sitä settilistaakaan mietitä ja vedetä biisi kerrallaan "fiiliksen mukaan", kyllä se on alusta asti rakennettu. Ei siinä mitään fiiliksiä ole, soitetaan kuten on ennalta sovittu ja lapulle kirjoitettu. Näin.

öl m: tietokoneellaan muistitikulta rytmänpluus pulputtaa sähkökitarallaan sitä kusenpolttamaa pentatonista diudiuta
 
Kun katsotaan maailman menoa hieman laajemmasta näkökulmasta, näillä asioilla ei hirveästi eroa vaikuttaisi olevan.
 
Toimittaja löydetty.

qal: Selitäppäs mulle yksinkertaiselle miten sä ymppäät sun senhetkisen fiiliksen siihen sun muistitikulta tulevaan pulputukseen tai lisäilet sinne tilanteen ja tuntemusten mukaisesti erilaisia variaatioita livenä.
 
Kyllähän aidosti livenä vedetystä musasta välittyy jotain soittajan tuntemusta ja sen hienous on myös siinä että se saattaa olla aivan erilaista eri sessioissa.
 
Kysymys ei ole siitä mikä on parempaa vaan siitä että nuo asiat eivät ole oikeasti vertailukelpoisia.
 
Minkä fiiliksen? Fiilis tulee yleisön päästä. Jollain on hyvä fiilis, jollain huono fiilis, riippumatta esittäjän tunteista. Minkä fiiliksen luulet olevan jollain Billy Corganilla, kun se vetää Bullet with butterfly wingisiä miljoonannen kerran? Jos ne fiilikset välittyisi yleisölle ei kellään olisi kivaa :D
 
Yleinen väestömassa saa hyvät fiilikset, kun se näkee suosikkiartistinsa Elämä Kaikille-konsertissa vetämässä playbackina heidän suosikkiräppiään.
 
Kyllä minäkin haluaisin musiikkini soitettuna, eipä siinä, mutta ei valtaosa erota onko kaikki taustat koneella tai ei. Lisäksi se raja koko ajan hämärtyy, mikä on konetta ja mikä ei. Rumpali voi soitella kannut ja sen jälkeen ne vedetään timeen ja laitetaan samplet. Mitä siinä jää jäljelle? Toki ne sampletkin on ihmisen soittamia, kuten varmaan Forest Seasonissakin. Laulussa paikataan tekniikan puutteita kompuralla ja pienet epävireet korjataan. Onko se huijaamista? Tai se, että Amorphis sun muut kulttibändit veti studiossa pitchiä örinöistä alas. Jos taas studiossa otetaan sata uusintaottoa, että saadaan joku kohta nuottiin, niin eikö se ole huijausta? Tai kun yhdistellään usean soolovingutuksen eri osat yhdeksi jne. On nekin ihmisen soittamia, mutta ei oikeasti mitään tunteen ja sielun purkauksia, ellei hikistä ja ahdistavaa äänityskokemusta lasketa.
 
Erikoistahan tuossa kuviossa on, että bändi olisi kyennyt vetämään miten vain nuo soitto-osuutensa ja livenä ei tunnu vaikeuksia olevan, mutta Mäenpää halusi tehdä levyn yksinään. Toisaalta, eipä sosiaalitoimiston asiakkaana varaa rumpuäänityksiin studiossa olisi ollutkaan. Bassot vähän ihmetyttää, mutta kai siinä oli sekin, että se olisi harmillista muita kohtaan, jos puolet bändistä vaikka äänittäsi levyä, tai kolme neljästä jne.

qal: Selitäppäs mulle yksinkertaiselle miten sä ymppäät sun senhetkisen fiiliksen siihen sun muistitikulta tulevaan pulputukseen
 
Voi myös antaa sen muistitikulta tulevan pulputuksen vaikuttaa reaaliajassa sun senhetkiseen fiilikseen.
 
tai lisäilet sinne tilanteen ja tuntemusten mukaisesti erilaisia variaatioita livenä.
 
Pistän vähän delaytä pöydästä ja ajan koko paskan ihan muroille, jos rupee esim. vituttaan koko touhu.
 
Kyllähän aidosti livenä vedetystä musasta välittyy jotain soittajan tuntemusta ja sen hienous on myös siinä että se saattaa olla aivan erilaista eri sessioissa.
 
No ehkä jossain delta bluesissa, mutta eletään jo niin digilandiassa, että "aidon live-musan" ja "muistitikulta tulevan pulputuksen" viivat ovat niitä valkoisella pulverilla veteen piirrettyjä.
 
Kysymys ei ole siitä mikä on parempaa vaan siitä että nuo asiat eivät ole oikeasti vertailukelpoisia.
 
Voi niitä verrata toisiinsa, ihan niin kuin appelsiineja ja omenoitakin.

carnation: No ei sitä settilistaakaan mietitä ja vedetä biisi kerrallaan "fiiliksen mukaan", kyllä se on alusta asti rakennettu. Ei siinä mitään fiiliksiä ole, soitetaan kuten on ennalta sovittu ja lapulle kirjoitettu. Näin.
 
Höpönlöpön. Tuo nyt on vähän eri juttu että soitetaan sovitut biisit kuin että miten ne ko biisit tällä kertaa vedetään.
Ei nyt juututa mihinkään metalli- tai blyysgenreen. Puhutaan samalla vaikka jazz ryhmistä. Meinaaksä että niiden biisit on joka kerta samanlaisia, lapuista vedettyjä?
 
Nojoo - tää on väärä threadi tän asian puimiseen.

Tympee Huttunen: Minkä fiiliksen? Fiilis tulee yleisön päästä. Jollain on hyvä fiilis, jollain huono fiilis, riippumatta esittäjän tunteista. Minkä fiiliksen luulet olevan jollain Billy Corganilla, kun se vetää Bullet with butterfly wingisiä miljoonannen kerran? Jos ne fiilikset välittyisi yleisölle ei kellään olisi kivaa :D
 
Yleinen väestömassa saa hyvät fiilikset, kun se näkee suosikkiartistinsa Elämä Kaikille-konsertissa vetämässä playbackina heidän suosikkiräppiään.
 
Kyllä minäkin haluaisin musiikkini soitettuna, eipä siinä, mutta ei valtaosa erota onko kaikki taustat koneella tai ei. Lisäksi se raja koko ajan hämärtyy, mikä on konetta ja mikä ei. Rumpali voi soitella kannut ja sen jälkeen ne vedetään timeen ja laitetaan samplet. Mitä siinä jää jäljelle? Toki ne sampletkin on ihmisen soittamia, kuten varmaan Forest Seasonissakin. Laulussa paikataan tekniikan puutteita kompuralla ja pienet epävireet korjataan. Onko se huijaamista? Tai se, että Amorphis sun muut kulttibändit veti studiossa pitchiä örinöistä alas. Jos taas studiossa otetaan sata uusintaottoa, että saadaan joku kohta nuottiin, niin eikö se ole huijausta? Tai kun yhdistellään usean soolovingutuksen eri osat yhdeksi jne. On nekin ihmisen soittamia, mutta ei oikeasti mitään tunteen ja sielun purkauksia, ellei hikistä ja ahdistavaa äänityskokemusta lasketa.
 
Erikoistahan tuossa kuviossa on, että bändi olisi kyennyt vetämään miten vain nuo soitto-osuutensa ja livenä ei tunnu vaikeuksia olevan, mutta Mäenpää halusi tehdä levyn yksinään. Toisaalta, eipä sosiaalitoimiston asiakkaana varaa rumpuäänityksiin studiossa olisi ollutkaan. Bassot vähän ihmetyttää, mutta kai siinä oli sekin, että se olisi harmillista muita kohtaan, jos puolet bändistä vaikka äänittäsi levyä, tai kolme neljästä jne.
 
Jep - mä puhuin aivan keskustelualueen ohitse - lähinnä tosta hesarin artikkelista. Muistitikkumusa vs. livenä soitettu. Genrestä nyt sen kummemmin puhumatta.
 
Postun takavasempaan.