Bassot ›

Moi.
 
Tympee Huttunen: ^Eikö kanttiaalto ole kuin dc-jännite?
 
Kuten Okabass tuossa yllä jo selventävien kuvien kera vastasikin, ei ole.
 
Ko. uskomus/väite on kyllä varsin yleinen, saattaa juontaa juurensa siitä että kuten okabass yllä myös mainitsi, puhekelan kantilta katsottuna hukattava TEHO vastaa suurin piirtein samansuuruisella tasajännitteellä syntyvää.
 
EDIT: Joten kuten tuosta voi päätellä, tositarkan ja rakenteesta riippuen hyvinkin erilaisiin kuormitusimpedansseihin soveltuvan tarkkuustasajännitelähteen saa aikaiseksi tasasuuntaamalla tuon kantin.
 
(Piezoissa tilanne on tietysti toisenlainen, mutta lukuunottamatta BFM-tyyppisiä linjasäteilijöitä, aniharvoin noihin vähänkään asiallisemmissa toteutuksissa törmää.
Piezosta on mahdollista saada ihan asiallinenkin soundi ulos, ei se tyypillinen Monacor tai Fostex-riivintä joihin olemme tottuneet, mutta kovasti harvinaisia ovat kaupalliset toteutukset tuolla saralla.)
 

 
Toisin kuin maksimi tasajännitteellä jolloin kartio on tiiviisti jommassa kummassa liikeratansa ääripäässä ja jäähdytys on minimaalista, kanttiaallolla sekä ilmaraon kautta tapahtuva konvektiojäähdytys, että liikkeen aiheuttaman ilmavirran avulla tapahtuva jäähdytys toimii samalla teholla kuin sini- tai musiikkisignaalillakin.
 
Se, onko jäähdytys riittävä, riippuu suunnitteluperusteista.
Yleensä ei ole.
 

 
Pääteasteen osittaisesta vikaantumisesta usein aiheutuva DC-offset -jota yleensä kehotetaan mittaamaan jos transistorivahvistin ei toimi suunnitellusti- puolestaan siirtää vaihtojänntesignaaliin yhdistettynä kaiytinelementin kartion lepokohtaa jompaan kumpaan suuntaan.
Tuosta seuraa maksimi liikepoikkeaman radikaali pienentyminen jompaan kumpaan suuntaan, ja elementti rikkoutuu jo suhteessa pienehkölläkin teholla mekaanisesti.
Ilman hyötysignaalia pienikin DC-offset tietysti siirtää puhekelan jompaan kumpaan liikeradan ääripäähän, kuten patteritestin toimiminenkin osoittaa.
 

 
ituvirtanen: Fenkun Vibrolux Reverb(?), hiekkatie, elementit (kangas) ylöspäin. Lopputulos: hyvin hiljaista pihinää. Tämä tapahtui mukavalle musaopiskelukaverille jotain 25 vuotta sitten. Tutkailin vahvaria aikani ja keksin murtuneet magneetit. Uudet kaiutinelementit tilalle ja hyvin alkoi taas laulamaan.
 
Oliko tuossa ne isolla neliskanttisella magneetilla varustetut CBS aikaiset elementit?
Mulla oli aikoinaan kaksi kappaletta nitkahtaneet rungoltaan, ja päätyivätkin uhrattaviksi kaiutinkokeilujen Luukkaantuoksuisella alttarilla :).
 
Kaksi elementtiä on vielä(kin) tallella, kenkuttaa kun tulin Fenkun 4*12 "bassokaapin" josta nuo olivat peräisin jättäneeksi aikoinaan kokemaan mitä luultavimmin roskalavakohtalon, kun oli aivan saatanan painava ja ruma rohjo.
Kaappi ei sinänsä perusfankkafenkkuna niinkään kaipuuta aiheuta, mutta road-mojo Jig-Saw bändihistorioineen sitäkin enemmän.
 

 
ituvirtanen: Kiintoisaa oli, että puhekelat pysyivät ehjinä eikä putkipääte päässyt palamaan.
 
Tuosta lienee kiittäminen keskimääräistä paremmalla ymmärryksellä varustettua kitaristia, jos olisi yrittänyt nilkuttaa treenit/keikan läpi olisi tuho ollut satavarma.
 
T:Samuli