Media ja viihde ›

Muutama päivä on tullut olosuhteiden pakosta makoiltua sohvalla leffoja tuijotellen. Ohessa muutama poiminta.
 
Kunnian Polut (Paths of Glory, 1957)
 
Stanley Kubrickin leffa, helkkarin hyvä leffa olikin. Jälleen kerran voin sanoa että tykkään tuosta vanhasta kuvaustyylistä, kun ohjaajan ja kameramiehen on pitänyt hanskata hommansa, kun tietokoneella ei ole voinut korjata mitään jälkeenpäin. Etenkin pitkä everstin juoksu taistelukentällä pisti oikein ihmetyttämään miten siististi tuo oli tehty. Lisäksi juoni oli hyvä, ja pitkästä aikaa mikään leffa sai loppupäässä sellaisen "ei saatana" -olon, jollakin tapaa alkoi hirveästi ahdistaa ja tunsi hyvin samaistuvansa everstin sanoihin elokuvassa "tällaisina hetkinä tunnen häpeäväni kuulumistani ihmisrotuun"'. Ja Kirk Douglas veti roolin mainiosti. Douglas on aina ollut mulle sellainen näyttelijä ketä olen aina arvostanut paljon.
 
10/10
 

 
Uhkavaatimus Maalle (The Day the Earth Stood Still, 1951)
 
Hieno leffa, varhaista scifiä, tykkäsin kosolti. Eihän tuon ufot tai tehosteet vedä vertoja cgi-mössölle visuaalisessa näyttävyydessään, mutta omana aikanaan tämä on varmasti ollut uhkaava leffa, ja toisaalta ymmärrän miksi tämä on saanut (ansaitsemansa) klassikkoaseman. Olihan elokuvassa taka-ajatuksena toisaalta vahva poliittinen kannanottokin, kun elokuvan tekoaikana elettiin kylmän sodan alkuhetkiä, mutta tuokin oli siististi tehty, eikä tuo kannanotto ollut yhtään sen enempää itään kuin länteenkään kumarteleva. Kaiken kaikkiaan, hieno klassikkoleffa.
 
9/10
 

 
Mission Impossible 2
 
Enpä ole tätäkään koskaan jaksanut katsoa, alun vuorikiipeilykohta tosin oli tuttu. Kunnon rölötoimintaleffa, ehkä tämä ei ole vuosien saatossa vanhentunut niin arvokkaasti kuin nuo kaksi aikaisempaa katsomaani leffaa. Etenkin lopun takaa-ajolle ja taisteluille hörähtelin. Nautin aina suuresti kun Cruise saa ihan täysiä turpaan.
 
5/10
 

 
Pelon palkka (Le Salaire de la peur, 1951)
 
Harvemmin on tullut ranskalaisia leffoja katseltua. Tallensin tämän joskus Teemalta taannoin, ja nyt vasta jaksoin katsoa. Ensimmäisen puoli tuntia ihmettelin että mitä paskaa tämä on, eihän tässä tapahdu mitään eikä elokuva etene yhtään mihikään, mutta sitten alkoi hiljalleen tapahtua. Hienosti kuvattu, hieno juoni, hienot henkilöt. Juonesta sen verran, että öljynporauskentällä syttyy tulipalo, jota ei saada hallintaan, ainoa keino on räjäyttää reikä umpeen. Räjähdysaineita ei ole lähistöllä, vaan ne pitää ajaa 500 kilometrin päästä, ja erityiskuljetuskalustoa ei voida järjestää, vaan neljä kuskia palkataan itsemurhatehtävään kuljettamaan 1000 kiloa nitroglyseriiniä tavallisilla kuorma-autoilla kehitysmaan teitä pitkin. Todella hyvin otteessaan pitävä klassinen jännityselokuva muutamalla yllättävällä käänteellä. Jotenkin tuli tietyllä tavalla Hitchcock mieleen tästä elokuvasta, ja leffan katseltuani googlettelin ohjaajaa hieman, ja häntä yleisesti pidetään Ranskan Hitchcockina, ja aikoinaan myös itse Hitchcock on pitänyt ohjaaja Henri-Georges Clouzotia pahana kilpailijanaan.
 
10/10, pitää tutustua tarkemmin Clouzotin tuotantoon.