Kitarat: kitarakamat ›

Pitkään ja hartaasti olen tätä ilmiötä ihmetellyt. Yläasteikäisillä, pahimmassa tapauksessa pari vuotta tai jopa alle vuoden soittaneilla aloittelijoilla (älkää nyt kukaan vetäkö hernettä nenään, minäkin olen mielestäni aloittelija) on 1000+ euroa maksavia kitaroita ja vielä kalliimpia vahvistimia. Luulin tämän johtuvan vain siitä että käyn lukiota Kauniaisissa, mutta täällä m.netissä on selvinnyt että tämä on oikeastaan melko laaja ilmiö. Myönnän heti kärkeen että kyllä, olen kateellinen :), mutta silti tuntuu vähän kummalliselta että siirrytään suoraan ammattilaistason soittovehkeisiin. On kai se tietenkin taloudelle hyväksi että raha liikkuu ja niinposipäin, mutta minulle on tullut vastaan useita tapauksia joissa isäpappa on hankkinut ensimmäiseksi kitaraksi jumalattoman kalliin huippukepin joka on parin viikon kuluttua jo suomeksi sanottuna paskana, etenkin jos soittointo lopahtaa kun huomataan (tai joissakin tapauksissa ei huomata) että kyllä se vaan niin keleesti treenaamista tämäkin laji vaatii.
 
Onko tässä käynyt niin että pidemmän aikaa soittaneiden modausinto ja kamahifistely ovat saaneet aikaan sen, että aloittelevat kitaristit luulevat ettei kitaralla voi soittaa ellei ole Duncanin mikkejä, originaalifloikkaa ja neckthroughbodyä?

Onhan se kiva niiden mielestä varmaan elvistellä niillä... Mun sydän ei kestäis ottaa vastaan 1000 euroa maksavaa kitaraa, ainakaan isältäni (paitsi Gibsonin SG).

Hö, kyllä mulle riitti reilun 400€ keppi(käytetty), ja halvemmallakin olisin pärjännyt. Tosin onhan 400€ aika iso raha, mutta riparilahjaksi kun rahat sain... vahvistinkin on tommonen paska Frontman, uutta(käytettyä) tosin oon hankkimassa...

Onko tässä käynyt niin että pidemmän aikaa soittaneiden modausinto ja kamahifistely ovat saaneet aikaan sen, että aloittelevat kitaristit luulevat ettei kitaralla voi soittaa ellei ole Duncanin mikkejä, originaalifloikkaa ja neckthroughbodyä?
 
Musta tuntuu, että kamahifistely on nimenomaan näiden parivuotta soittaneiden juttu. Ei tarvitse kuin katsoa jotakin lukemattomista "mitkä mikit (SD:t tai diMarziot) kitaraan (halpaan Tokain tai Epin Lepakkoon)?" -threadia... Ei siinä auta vaikka kuinka monta ties kuinka monta vuotta soittanutta rämpyttäjää sanoo, että ne mikit ovat hienosäätöä eikä niillä paskaa saundia muuksi muuteta.
 
dit. Keräily on sitten asia erikseen, mutta sillä ei juuri ole tekemistä soittamisen kanssa. Mullakin on polttava tarve hommata lisää kamaa nurkkiin pölyttymään aina kun saldo antaa myöden. Saldon onneksi isäntä on viehtynyt halppiksiin.

Mun sydän ei kestäis ottaa vastaan 1000 euroa maksavaa kitaraa, ainakaan isältäni (paitsi Gibsonin SG).
 
Ei munkaan... Faija on meinaan kuollut :) Eräs tuttuni joskus ehdotti että kitarakamoihin pitäis laittaa jonninlaiset taitorajat niin, että pitäis jos esim. Gibsonin LP:n (minua ei kiinnosta mutta tämä ko. henkilö niistä vaikuttaa pitävän) haluaisi ostaa niin sen lisäksi että pitää löytyä pätäkkää pitäisi myös läpäistä joku koe (ottaen huomioon minkä tyylistä musiikkia lessulla tavataan soittaa mulla ei olis siihen mitään mahiksia :) )...

Kyllähän Mersulla on mukavampi ajaa kuin Ladalla. Jos nyt jollain on rahaa millä mällätä niin siitä vaan ... ja seuraavaksi kun soittohalut loppuu vois ostaa kalliin lumilaudan tai fillarin. Kauppa se on joka kannattaa ja markkinavoimat jyllää...

Kyllähän se vähän ottaa päähän kun pappa betalar Gibsonin LP:n ja jonku Mesan vahvarin pojalleen/tytölleen kun ne aloittaa soittoharrastuksen. Muutaman viikon päästä iskän ostamat vehkeet ovat huuto.net:issä pilkkahinnalla myynnissä "emmä jaksanutkaan aloittaa kitaransoittoa, mä haluan mopon".
 
Kyllä olen katera. Syystäkin. Itse olen joutunut kaikki omat musavehkeet maksamaan ja porukoilta en ole saanut lanttiakaan. Isäntä antoi muutaman kympin kun kotivahvarin ostin...

Maksoin itse ensimmäisen keppini (120€)
pärjäilin sillä vuoden ja möin joku aika sitten kamulleni ja nyt ostin käytetyn iba rg'n maksoin 300 vähän päälle.
Mieki oon kuolannu ties minkä Alexi Laiho signaturen perään mut tän hetkinen keppi on mun mielestä enemmän kuin hyvä.

Mullakin on kyllä vahvaria lukuun ottamatta suhteellisen hyvät kamat mutta vanhemmilta en oo ku yhden kitaran saanu ja sekin oli alle parisataa.
 
Että on sitä joutunu muutaman tonnin omistaan säästämään.
 
Ja nyt vielä tää stäkkiki. Aargh.

(ottaen huomioon minkä tyylistä musiikkia lessulla tavataan soittaa mulla ei olis siihen mitään mahiksia :) )...
 
Hmm... kyllähän Les Paulilla soitetaan KAIKKEA musaa... no, ehkä ei kantria mutta kyllä sitäkin sillä pystyy =)
LP toimii rokissa, hevissä, bluesissa, jazzissa, folkissa, popissa... ihan missä vaan =)
 
MYÖNNÄN... OLEN LP-FRIIKKI! =))

Pitkään ja hartaasti olen tätä ilmiötä ihmetellyt. Tuntuu vähän kummalliselta että siirrytään suoraan ammattilaistason soittovehkeisiin.
 
Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kunnon säröt saa vasta kunnon vahvarista ja kunnon sustainin kunnon kitarasta. Tosin keskitason vehkeissäkin on nykyään jo niin hyviä värkkejä, että aivan huippuvehkeitä on turha ostaa.
 
Huonot vehkeet ja huono soundi sen soittamisen ilon tappaa tehokkaimmin. Sitten taas vaikkei pätkääkään osaisi soittaa, mutta saa sellasen soundin että tulee erektio, niin soittohalut kasvaa. Soundi lähtee vehkeistä, ei sormista.
 
Mitä pätäkkään ja sen kulumiseen tulee, voi ne rahat huonomminkin sijoittaa, esim. ryyppäämiseen tai naisten lahjomiseen. Tai autoon.

No onhan se silti ihan vitsin tyhmää ostaa harjoitteluautoksi Rollssi kun sen kuitenkin murjoo siihen autotallin seinään ja pihakoivuun. Tai sitten joku sporttihirmu kauppakassiksi. Noin kuvainnollisesti siis.

Mie ainakin ostaisin Porschen jos ois rahaa.

Eikai sen nyt pitäisi kenellekkään muulle kuulua, millä kamoilla joku soittaa. Vai?

Kyllähän se vähän ottaa päähän kun pappa betalar Gibsonin LP:n ja jonku Mesan vahvarin pojalleen/tytölleen kun ne aloittaa soittoharrastuksen. Muutaman viikon päästä iskän ostamat vehkeet ovat huuto.net:issä pilkkahinnalla myynnissä "emmä jaksanutkaan aloittaa kitaransoittoa, mä haluan mopon".
 
Kyllä olen katera. Syystäkin. Itse olen joutunut kaikki omat musavehkeet maksamaan ja porukoilta en ole saanut lanttiakaan. Isäntä antoi muutaman kympin kun kotivahvarin ostin...
 
Mulla tää asia on niin että kun on ite saanut rahat kokoon niin on kotiväen kanssa helvetillinen vääntäminen siitä että voisko nyt sen jumalauta kitaran ostaa ("jos sä sen kitaran ostat niin sitte etit kanssa oman asunnon" ja "jos muusikoksi rupeet niin multa on turha mitään tukea odottaa") :)

Eikai sen nyt pitäisi kenellekkään muulle kuulua, millä kamoilla joku soittaa. Vai?
 
No ei ei, mutta silti vituttaa tommonen. Olen kateellinen, niinkuin jo edellä sanoin. No nyt on kyllä mulla mulle ihan täydellinen kitara, mutta kuitenkin

Kaippa ne on omilla/perheen/joku muu rahoilla ihan itse ostaneet. Elikkä eipä ne ole keneltäkään muulta pois. Eikös se ole sitten ns. edullista jos tulevat halvemmalla myyntiin soittoinnostuksen lopahdettua...;)
Oikeen en tuohon suunnattomaan kademieleen sortuis, toki joskus voi vähän nenänvartta pitkin katsoo ja hämmästellä..
Annetaan ny niitten ostaa vaan vaikka ESPejä,kukka-jemejä tahi Gibsoneita saati PRS:siä.. =)

No ei ei, mutta silti vituttaa tommonen. Olen kateellinen, niinkuin jo edellä sanoin. No nyt on kyllä mulla mulle ihan täydellinen kitara, mutta kuitenkin
 
Eikä tartte edes olla kateellinen... se on jo pelkästään TYPERÄÄ aloittaa soittoharrastus miljoonan vehkeillä =)
Siinä ei ole yhtään rock-henkeä eikä joku viimesen päälle trimmattu kitara ole alottelijan sormille edes hyvä. Minä aloitin mutsin vanhalla kumiko-merkkisellä akustisella tasan '90 ja ostin sähkikseni vasta '92... ja sekin oli ihan p-ska =)
 
Eli... harrastusta aloitteleville suosittelen lämpimästi ensin teräskielistä akustista jotta sormiin tulee voimaa painaa niitä kieliä. Sen kanssa oikeasti oppiikin jotain =)
 
Loppupeleissä rahalla ei kuitenkaan sitä soittotaitoa osteta.

noh..mieltä tälläistä olen ma:
- Ainakaan halpaa paskaa ei kannata ekaksi kitaraksi ostaa, johtuen juuri tästä, ettei lopahtaisi innostus siihen!
- Kukin käyttäköön rahansa miten tahtoo. On paljon huonompia sijoituksia kuin kitarat! Alkoholi ja tänmöiset, mihin minulla tuppaa sit nykyään sortumaan kaikki rahat..ostakaa kitaroita vielä kun pystytte =)
- Hyvä kitara on aina parempi!
- Ja ite ainakin oon ostanu aina niin hyvän kitaran kun on varaa ja hyvällä kitaralla on aina parempi soittaa, niin miksi ottaa vaikka alottelijalle paska kitara, kun se osaa muutenkaan välttämättä niin kauhian hyvin soittaa
 
enemmän enemmän