Media ja viihde ›

Secreterial: Samoten se lattianlakaisukohtaus, jossa tuli mieleen, että tekijät ovat varmasti ihan vain vittuillakseen venyttäneet sen mahdollisimman pitkäksi.
 
Parasta tässä on, että oikeesti ei osaa sanoa juuri yhtään minkälaista merkitystä milläkin kohtauksella ja hahmolla on. Vaikka toi lattianlakaisukohtaus oliskin avain koko juttuun. Mun mielestä arvoituksellisuus ja wtf-elementit viihdyttää yhden katselukerran verran, ja visuaalinen anti sekä tunnelma luultavasti useamman uudelleenkatselun.

Olipas jotenkin herkistävä tämä 11. jakson lopetus. Varsinkin siirtymä aavikolta ravintolaan reväytti paikat makiasti. Jotenkin hellyyttävää miten toiset jaksaa Dougien autismia ottaa huomioon mutta kyllähän tuo vois pikkuhiljaa jo heräillä...

Nyt se varmistui: tämä on paljon parempi kuin se ensimmäinen tuotantokausi.

Jeszse: No tämä nyt on silkkaa paskapuhetta
 
No mutta eihä se ole mitään paskapuhetta! Se on vilpitön henkilökohtainen mielipiteeni. Siitä saa olla eri mieltä, mutta on älyllisesti hyvin laiskaa esittää se tuollaiseen typeryyteen haudattuna.

Henri Henri Olavi: No mutta eihä se ole mitään paskapuhetta! Se on vilpitön henkilökohtainen mielipiteeni. Siitä saa olla eri mieltä, mutta on älyllisesti hyvin laiskaa esittää se tuollaiseen typeryyteen haudattuna.
 
Ei ole.

Henri Henri Olavi: Nyt se varmistui: tämä on paljon parempi kuin se ensimmäinen tuotantokausi.
 
Ykköskausi, eli se ensimmäinen kahdeksan jakson kokonaisuus joka päättyy Cooperin ampumiseen oli kyllä niin mullistavaa televisiota aikoinaan ja muutenkin tyylipuhdas ja äärimmäisen viihdyttävä paketti, että en tätä uutta laittaisi sitä paremmaksi. Mutta kakkoskausi sen sijaan olikin todella korkeista huippukohdista huolimatta niin epätasainen, että tämä kolmoskausi on kyllä sitä parempi ehdottomasti. Ja yleisesti parasta tänä vuonna muutenkin niin telkkarin kuin elokuvienkin puolella.

12. ei ollut suosikkijaksoni, itseasiassa huonoin tähän mennessä.
Kannatan yhteiskuntakritiikkiä mutta vaikea nähdä mitään sarjalle oleellista Trailer Park-kohtauksessa, ja tuo Dr Jacoby/Nadine-juttu on jo nähty.
Audreyn luultavasti tahallisen kökkö kohtaus toi esiin sarjan heikkouden, on todella vaikea muistaa osaa alkupään jaksoissa esiintyneistä hahmoista. Piti varmistaa netistä oliko Billy se joksi häntä arvelin. Muista nimistä ei mitään hajua.
(Tietty toisaalla netissä esitetty teoria Audreyn tilanteesta voisi kyllä hyvittää tuon muuten mielestäni heikon esityksen.)
Alkaa myös tuntua siltä että nuo Roadhousen loosikeskustelut ovat täysin irrallisia. Ainakin tällä tahdilla niiden nivominen edes jotenkin yhteen minkään kanssa tuntuu mahdottomalta.
En kyllä odota Lynchiltä mitään selvää vastausta/loppuratkaisua, mutta ilmaakin voi olla liikaa...
Sarah Palmer oli loistava, olisin mielummin nähnyt mitä siellä keittiössä on kuin katsonut 3 minuuttia ranskattaren keikoilua, niin hauskaa kuin se toisaalta olikin.

Aika mitäänsanomaton jakso, vaikka Lentävä sirkus -kohtaus saikin hymähtämään. Tyyntä ennen myrskyä, se kaupan nainen veti pisteet aika suvereenisti.

Nyt oli eka vähän heikompi jakso, toivottavasti se ei ole kauden suunta.

Parasta jaksossa oli Sarah Palmer ja kattotuuletin.

ruusteri: Parasta jaksossa oli Sarah Palmer ja kattotuuletin.
 
Tämä. Itseä vaivaa Palmereiden uupuminen näistä uusista jaksoista, vaikka onhan se tietysti ymmärrettävääkin, mutta silti, suurin osahan niistä keskeisistä asioista tapahtui juurikin siinä niiden talossa. Olisi voinut näkyä enemmänkin Sarah Palmerin edesottamuksia.

Ei tuo mielestäni niin huono jakso ollut, vaikka häviääkin muille jaksoille. Sarah Palmerin sekoilut olivat tosiaan parasta antia mutta kyllä esim. Gordonin ja Albertin pitkät hiljaisuudet olivat myös omalla tavallaan vaikuttavia, aina ei tarvita sanoja tunteiden ilmaisemiseksi, jos ystävyys on niin syvää kuin näillä kahdella. Ben Horne vaikuttaa olevan tyystin eri mies kuin ensimmäisen tuotantokauden alussa, mikä osoittaa toisen tuotantokauden toisella puolikkaalla alkaneen muutoksen kantaneen tähän päivään. Audreyn kohtaus oli tehty tarkoituksella sen kaltaiseksi, että se järkyttäisi katsojaa, mutta uskon tällekin olevan syynsä.
 
Elämme kuitenkin jänniä aikoja. Tästä tuotantokaudesta on vain kolmannes jäljellä eikä juuri käryäkään siitä, miten tulee päättymään :D Lynch osaa pitää katsojan varpaillaan. Toivottavasti tällä kaikella olisi lopulta ollut jokin tarkoitus.

Brian May jr.: Ei tuo mielestäni niin huono jakso ollut, vaikka häviääkin muille jaksoille. Sarah Palmerin sekoilut olivat tosiaan parasta antia mutta kyllä esim. Gordonin ja Albertin pitkät hiljaisuudet olivat myös omalla tavallaan vaikuttavia, aina ei tarvita sanoja tunteiden ilmaisemiseksi, jos ystävyys on niin syvää kuin näillä kahdella. Ben Horne vaikuttaa olevan tyystin eri mies kuin ensimmäisen tuotantokauden alussa, mikä osoittaa toisen tuotantokauden toisella puolikkaalla alkaneen muutoksen kantaneen tähän päivään. Audreyn kohtaus oli tehty tarkoituksella sen kaltaiseksi, että se järkyttäisi katsojaa, mutta uskon tällekin olevan syynsä.
 
Elämme kuitenkin jänniä aikoja. Tästä tuotantokaudesta on vain kolmannes jäljellä eikä juuri käryäkään siitä, miten tulee päättymään :D Lynch osaa pitää katsojan varpaillaan. Toivottavasti tällä kaikella olisi lopulta ollut jokin tarkoitus.
 
Komp komp.

juuso a: Itseä vaivaa Palmereiden uupuminen näistä uusista jaksoista, vaikka onhan se tietysti ymmärrettävääkin, mutta silti, suurin osahan niistä keskeisistä asioista tapahtui juurikin siinä niiden talossa. Olisi voinut näkyä enemmänkin Sarah Palmerin edesottamuksia.
 
Minusta Palmereiden perhettä - vaikka jokainen hahmo ja näyttelijänsä loistavia ovatkin - ei ole tämän enempää syytä enää tutkailla. Siihen juonilinjaan on kuitenkin käytetty jo aika vahvasti puolitoista tuotantokautta ja leffa + kirjojen puolella vielä lisää. Tällä hetkellä keskiössä on uudet mysteerit, joka sopii itselle mainiosti.
 
Tästä huolimatta Sarah Palmer oli kyllä ehdottomasti parasta viime jaksossa ja mielellään odottaa jo jatkoa, että mitä siellä talossa oikein on meneillään. Danzig-Cooper vierailulla kenties?
 
Muuten jakso ei kyllä lähtenyt oikein itsellenikään, tämän kauden heikoin ehdottomasti. Aika selkä trollailujakso, jonka ajan olisi voinut ehkä järkevämminkin, mutta toisaalta kun aikaa on melkein 18 tuntia kertoa tarina, niin onhan myös tällaiselle tahalliselle perseilylle ihan hyvin tilaa :)
 
Ja sinänsä diggaan todella paljon Lynchin kökköilyhuumoriosuuksista (esim. ranskalaisnainen ja turnipsivitsi sekä Dougin pallonheittely oli varsin toimivaa kamaa) ja tahallisen huonosta näyttelystä, mutta nyt molemmat osa-alueet meni paikoin hieman yli. Huumoripuolella esimerkiksi lähes toisinto tohtorin lapioshowsta tuntui kyllä varsin turhalta ja näyttelypuolella Audreyn paluukohtaus oli kyllä jotenkin poikkeuksellisen kämäsesti näytelty, kirjoitettu ja leikattu. Oikeastaan niin oudosti toteutettu, että se jätti jotenkin huonon jälkimaun koko jaksoon.
 
Esimerkiksi Tammyn osuudet menee juuri sillä rajalla, että kyseessä on varsin hallittua kämäisyyttä, mutta nyt mentiin sen rajan yli. Varmaan juuri sen takia, että kun kyseessä oli kuitenkin Audrey, jonka paluuta on moni odottanut ja esittelykohtaus on sitten tuollainen tahallisen huono saippuaooppera, jossa aletaan kuljettelemaan yhtäkkiä tähän asti ihan randomhahmojen juoniokuvioita (esim. kauden alkupäässä vilahtanut Billy). Ja kun sarjassa on tällä hetkellä ihmisvihaa ja ankeutta jo aika riittämiin, niin ehkä vähän turhalta tuntui tehdä vielä Audreystakin katkera akka :D Ehkä kaikki johtaa vielä johonkin hienoon lunastukseen, mutta nyt ensimmäistä kertaa tämän kauden aikana tuntui siltä, että asiat olisi voinut hoitaa hieman paremminkin.
 
Jos tätä edellinen jakso ei olisi ollut niin loistava, niin tämä olisi mennyt helpommin läpi, mutta nyt oli ekaa kertaa vähän sellainen täytefiilis, vaikka mukana jälleen loistavia kohtauksia onkin. Olikohan 18 jaksoa sittenkin liikaa?
 
Ainakin juonilankoja ja irrallisilta tuntuvia kohtauksia ja hahmoja (Bang Bang -baarissa varsinkin) alkaa olla jo vähän liikaa, että jaksaisi kaikista kiinnostua. Jälleen tulee hieman mieleen, että tähän kauteen on haluttu käyttää myös kaikki vuosien aikana tulleet mielenkiintoiset irtoideat, vaikka ne ei varsinaisesti kokonaisuuteen kävisikään.
 
Tosin tuosta Bang Bang -loosikeskusteluista tuli kuitenkin mieleen mielenkiintoinen teoria koskien Sky Ferreiran ja sen toisen mimmin narkkikeskustelua seeproista ja pingviineistä. Joku heitti netissä ilmoille sellaisen spekulaation, että ehkä tämä Redin diilaama uusi huume mahdollistaa käyttäjänsä näkemään (Black) Lodge -maailmaan ja siksi kaupungissa yksi jos toinenkin tuntuu nyt sekoilevan entistä isommin (toissa jaksossa esim. zombityttö autossa ja ehkä Jerrykin on enemmän kuin pilvipäissään) ja ehkä tämän myötä todellisuus ja lodgemaailma alkaa yhdistyä.
 
Eli ehkä kaikella on pointti tässäkin tapauksessa :)

dixi19: Joku heitti netissä ilmoille sellaisen spekulaation, että ehkä tämä Redin diilaama uusi huume mahdollistaa käyttäjänsä näkemään (Black) Lodge -maailmaan ja siksi kaupungissa yksi jos toinenkin tuntuu nyt sekoilevan entistä isommin (toissa jaksossa esim. zombityttö autossa ja ehkä Jerrykin on enemmän kuin pilvipäissään) ja ehkä tämän myötä todellisuus ja lodgemaailma alkaa yhdistyä.
 
Eli ehkä kaikella on pointti tässäkin tapauksessa :)
 
Spekulaatio lienee lähellä totuutta, ehkäpä kauppakin oli oikeasti muuttunut todellisuuden vääristyessä ja Sarah on ainoa joka sen huomaa.
Ja vaihtuihan siinä yhden jakson lopussa Norman dinerin asiakaskunta pariinkin kertaan lopputekstien aikana ilman näkyvää syytä tai aikasiirtymää.
Gordonin 11. jakson näyn kautta tuli mieleen että ehkä Sarah ostaakin viinaa keittiössään ryyppäävälle Woodsmen-porukalle!

Pitää kyllä seuraavan jakson olla aika kova että homma lähtee taas toimimaan. Uusin jakso oli tasoltaan aika keskinkertainen, mutta juoni uhkaa jäädä polkemaan paikalleen. Tai sitten mukaan ängetään turhia hahmoja, joiden seuraaminen lähinnä turhauttaa kun haluaisi vaan nähdä tarinan kehittyvän. Itse toivoisin että oikea Cooper tekisi paluun. Dougie oli aluksi hauska, mutta nyt se on jo aika väsynyttä. Tosin veikkaan että vanha Cooper tulee takaisin vasta parina viimeisenä jaksona ja varmaan jotenkin pelastaa tilanteen juuri kun pahis-Coop on voittamassa tms.
 
Audreyn paluu oli yksi niistä jutuista jota olin odottanut kaikkein eniten. Ja nyt kun se tapahtui, oli aika turhautuneet fiilikset. Ei oikeastaan mitään dramatiikkaa, vaan Audrey kinastelemassa jostain "Billystä" (en oikeasti muista kuka se edes on!) aviomiehensä kanssa...Vuodet eivät olleet tehneet Audreylle hyvää.
 
Sen sijaan hyvää uusimmassa(kin) jaksossa on Cole-Tammy-Albert-Diane-kuvio. Etenkin jännitystä luo Diane ja tämän suhde pahaan Cooperiin; miksi Diane on tämän puolella? Vai onko? Saattaa olla niinkin että Diane yrittää itse pelata jotain ihan omaa peliään. Tuo nelikko on yksi parhaista puolista uudella kaudella.
 
Veikkaan (tai toivon) että viimeisten jaksojen aikana alkaa tapahtua todella. Eli turhat juonikuviot ja hahmot pois! Mutta on mahdotonta alkaa arvailemaan mitä seuraavaksi tulee.

JamieR: Audreyn paluu oli yksi niistä jutuista jota olin odottanut kaikkein eniten. Ja nyt kun se tapahtui, oli aika turhautuneet fiilikset. Ei oikeastaan mitään dramatiikkaa, vaan Audrey kinastelemassa jostain "Billystä" (en oikeasti muista kuka se edes on!) aviomiehensä kanssa...
 
Yksi jakson mieleenpainuvimmista kohtauksistahan tämä oli. Varsinkin lopun liioittelevan pitkitetty puhelinkeskustelu ja Audreyn (sekä katsojan) kärsimättömyys ja kasvava turhautuminen, jota ei sitten palkitakaan, oli kuin hetkeä ennen kliimaksia keskeytetty yhdyntä. Mainio ratkaisu.
 
Vuodet eivät olleet tehneet Audreylle hyvää.
 
Kuten ei monelle katsojallekaan. Analogiaa jatkaakseni.
 
Veikkaan (tai toivon) että viimeisten jaksojen aikana alkaa tapahtua todella. Eli turhat juonikuviot ja hahmot pois! Mutta on mahdotonta alkaa arvailemaan mitä seuraavaksi tulee.
 
Itse taas veikkaan, että sama meno jatkuu läpi kauden. Lynchin tuntien on turhanaikaista alkaa tuomitsemaan toisia juonikuvioita/hahmoja turhiksi ja toisia ei. Ehkäpä kaikella on osansa vyyhdissä. Tai näin ainakin koen asian tällä haavaa.

Kai nykyelämänmeno on saanut minut niin kärsimättömäksi, että tuo viipyily alkaa nyppimään jakso jaksolta enemmän. Itse tarina jankkaa jo todella pahasti, mistä yhtenä esimerkkinä viime jaksosta tuo Dougien ja pojan pallottelu pihalla. Kyllä, Dougie käy valitettavan hitaalla vieläkin, tiietään. On siinä vielä paljon sympaattisiakin pointteja, mutta ehkä tarinavetoisammat, valmiiksipureskellut show't ovat sittenkin enemmän minun juttu kuin tuijottelu.

öl m: Yksi jakson mieleenpainuvimmista kohtauksistahan tämä oli. Varsinkin lopun liioittelevan pitkitetty puhelinkeskustelu ja Audreyn (sekä katsojan) kärsimättömyys ja kasvava turhautuminen, jota ei sitten palkitakaan, oli kuin hetkeä ennen kliimaksia keskeytetty yhdyntä. Mainio ratkaisu.
 

 
Kuten ei monelle katsojallekaan. Analogiaa jatkaakseni.
 

 
Itse taas veikkaan, että sama meno jatkuu läpi kauden. Lynchin tuntien on turhanaikaista alkaa tuomitsemaan toisia juonikuvioita/hahmoja turhiksi ja toisia ei. Ehkäpä kaikella on osansa vyyhdissä. Tai näin ainakin koen asian tällä haavaa.
 
Ja juurikin näin. Kyllä nää verkkaisesti etenevät keskustelut yms. vaan laittaa myhäilemään. Vahva luotto siihen että Lynchillä on selkeä visio mitä tulee tapahtumaan ja milloin.