Kitarat: soittaminen ›

Kuinka kireälle tietynpaksuisia kieliä voi kiristää eriskaalaisissa sähkökitaroissa ilman, että kielet katkeavat?
 
Tuossa kysymys, joka on mieltäni askarruttanut. En raaskisi kieliäni katkoa turhanpäiten, joten päätin kysäistä, jos joku muu on "kiristänyt maksimiin". (Eihän tätä ole vielä kysytty?)

Meh... kielten valmistajat tekevät kyllä vetolujuustestejä, mutta en tiedä miksi se pitäisi selvittää koska niillä on tarkoitus soittaa.

Kitaran punomattomat kielet katkeavat teoriassa noin a#1-sävelen kohdalla, eli e-kieltä voi virittää vähennetyn kvintin verran, ja g-kieltä yli oktaavin. Kielen paksuudella ei siis ole merkitystä katkeamistaajuuteen.
 
Punottujen kielten osalta katkeamistaajuus on riippuvainen ydinlangan paksuudesta ja ennen kaikkea sen suhteesta punoksen massaan. Laskin sen joskus kaavojen ja kielistä annettujen teknisten ominaisuuksien perusteella 10-46 setin D'addarion kielille, mutta en muista mihin tulokseen pääsin, paksua E-kieltä voisi virittää kai hyvinkin paljon ja D-kieltäkin oktaavin.
 
Lyhyempi skaalan pituus sallii tietysti virittää kielen korkeammalle kuin pidemmän mensuurin tapauksessa.

Mää kans lupaan ruveta pohtimaan tällaisia heti kun soittamisen ja säveltämisen saralla ei ole enää kehitettävää. ;)

Teemaan liittyen herää kysymys, kuinka paljon kitaroiden kaulat kestävät yliviritystä - eli milloin hajoaa kitara ennen kuin kieli katkeaa? Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia? Voisin kuvitella, että 013-setillä normiakkarissa ei kannata hirveästi ylivirittää.
 
Tietysti tähän vaikuttaa kielten paksuus, kitaran tyyppi, kaulan rakenne, käytetyt puut, työn laatu ja niin edelleen, mutta kiva ois kuulla jotain osviittaa tyyliin "oman Fender Telecasterin kaula kesti 10-46 setillä ainakin puolen oktaavin ylivireen". Kielten etäisyys otelaudasta ja hienovire voi toki muuttua pienestäkin, mutta milloin alkaa tulla oikeita vahinkoja?

Paul Gilbert teki tässä taannoin vähän tollaisen puolivillaisen kestävyystestin mainostaessaan jotain uusia ernie ballin kieliä (olikohan paradigm vai mikä setti kyseessä, enpä ikävä kyllä muista), löytyy youtubesta. https://youtu.be/OqjUlgzuyQA
 
Tosin vaan 10-setin testi ja olikohan ylä-e kieli vain... No, katsokaa jos kiinnostaa.

Mazash: 12-kielisestäni kerran katkesi korkeampi G-kieli. Kuvittelin voivani käyttää .009 kieltä .008:n sijasta. Noh, sepä ei kestänyt jännitettä vaan katkesi ennenkuin niin korkealle pääsin. Senpä takia kysymykseni on melko relevantti. Olisihan se hyvä, että muissakin tapauksissa selviäisi moisilta turhilta kielten katkomisilta...
 
Tuon täytyi olla huonoa tuuria. Oman kokemukseni mukaan kielet alkavat olla epämiellyttävän piukeita soitettavaksi siinä vaiheessa kun kireys on lähellä katkeamispistettä.

Täytyy myöntää, että viisastuin suuresti. Kiitokset :D Toki jos jollakulla on vielä jotain sanottavaa niin senkun vaan ;)

Mazash: Täytyy myöntää, että viisastuin suuresti. Kiitokset :D Toki jos jollakulla on vielä jotain sanottavaa niin senkun vaan ;)
 
Siis ymmärsinkö oikein
 
Kysyt siis, että mihin asti esim 9 sarjan ohutta E:tä voi virittää ennen ku se katkeaa F,G,A vai jopa H.
 
Tätä ajoit takaa?
 
No herää kysymys, miks virittäsit ohuen E:n H:ksi?

Jucciz: Mää kans lupaan ruveta pohtimaan tällaisia heti kun soittamisen ja säveltämisen saralla ei ole enää kehitettävää. ;)
 
Kyllä tää enemmän on ihan lujuusopin peruskurssi-kamaa, ei o paljon pohtimista.
Tässä punomattomia koskien:
Kitarankielen myötöraja lienee noin 1kN/mm2 ja sitä ei liene sopivaa ylittää jos haluaa toimivan kielen. Kielen poikkileikkaus on aika tarkkaan ympyrä.... sitten jännityslaskurilla laskemaan paljonko mihinkäkin taajuuteen, milläkin skaalalla tarvitaan voimaa ja jaetaan se voima kielen poikkipinta-alalla. Jos tulos on alle 1kN/mm2 niin teoriassa on mahdollisuuksia. Punotuilla kielillä melkein parempi ottaa joku FEM-analyysisofta ihan suorilta käyttöön...

Tuo on sellainen kokemuspohjainen asia, jota ei kannata juuri paljon enempää teoreettisesti tarkastella. Riippuu siis metallikielisatsista.
 
Käsittääkseni kaikki kitaran metallikielet on normaalivireessä jo kuormitettu yli ja ohi ns. myötökuormituksen. Sitten on kai kyse lähinnä siitä paljonko yli ja paljonko on varaa jäljellä punomattoman metallin murtokuormitukseen. Punokset lisäävät vain kielen massaa, eivät sen lujuutta.
 
Kielen perustaajuus tähän mielenkiinnon vuoksi: f = 1/(2*L)*sqrt(T/u), u = kielen massa pituusyksikköä kohti, T on vetokuormitus.
 
Mutta en siis miettisi asiaa sen teoreettisemmin.

Jarmo_S:
 
Käsittääkseni kaikki kitaran metallikielet on normaalivireessä jo kuormitettu yli ja ohi ns. myötökuormituksen.
 
En usko, koska muuten soitin olisi mahdoton virittää. Asia lyhyesti:
- Ennen myötörajaa kappale palautuu alkuperäiseen muotoonsa kun kuormitus poistetaan
- Myötörajan jälkeen muodonmuutokset ovat pysyviä

Juzpe: En usko, koska muuten soitin olisi mahdoton virittää. Asia lyhyesti:
- Ennen myötörajaa kappale palautuu alkuperäiseen muotoonsa kun kuormitus poistetaan
- Myötörajan jälkeen muodonmuutokset ovat pysyviä
 
No en käy vastaan väittämään. Esim. tuosta saa sinun käsityksesi tukea:
http://www.noyceguitars.com/Technotes/Articles/T3.html
 
Minä kuitenkin huomautan, että kun uudet kielet laittaa kitaraan, niin venytetään "löysät pois". Joten siinä tapahtuu selvästi plastista muodonmuutosta, mitään virumista se ei ole. Hieman ihmettelen artikkelin kuvaa, että niin alas kuormitus sitten jäisi?

Jarmo_S: No en käy vastaan väittämään. Esim. tuosta saa sinun käsityksesi tukea:
http://www.noyceguitars.com/Technotes/Articles/T3.html
 
Käsitykselle on semmonenkin tuki, että oon takavuosina duunikseni tutkinu metallirakentamisessa käytettäviä laskentamalleja ja rakenteiden mekaniikkaa. Myös vähän koulujakin siihen pohjille toki. :D

Juzpe: Käsitykselle on semmonenkin tuki, että oon takavuosina duunikseni tutkinu metallirakentamisessa käytettäviä laskentamalleja ja rakenteiden mekaniikkaa. Myös vähän koulujakin siihen pohjille toki. :D
 
Samoin. Vähän kuitenkin ihmettelin sinun punoskielten kommenttiasi, että ihan FEM-laskentaa. Mutta et ehkä ollut ajatellut asiaa pitemmälle.
 
Tuosta artikkelista jonka linkitin, siis voi poimia sen huomion, että kaikkien kielten T (vetokuormitus) on likimain samansuuruinen.
Josta johtuen ohuin E-kieli on eniten rasitettu, mahdollisesti myös D-kieli ydinlangan paksuudesta riippuen. Ja siis punomatonta G-kieltä voinee bendata/ylivirittää enemmän kuin E-kieltä. Tämä huomio oli myös jossakin aikaisemmassa postauksessa.

Jarmo_S: No en käy vastaan väittämään. Esim. tuosta saa sinun käsityksesi tukea:
http://www.noyceguitars.com/Technotes/Articles/T3.html
 
Minä kuitenkin huomautan, että kun uudet kielet laittaa kitaraan, niin venytetään "löysät pois". Joten siinä tapahtuu selvästi plastista muodonmuutosta, mitään virumista se ei ole. Hieman ihmettelen artikkelin kuvaa, että niin alas kuormitus sitten jäisi?
 
Kun uudet kielet asennetaan, jännitys jää kitkan takia viritintappien ympäriltä alemmaksi. Kieliä venytetään siksi, että saadaan veto tasaiseksi koko kielen matkalta. Ei siinä ihan kovin suurta muodonmuutosta ole tarkoitus saada aikaan.

Jarmo_S: Samoin. Vähän kuitenkin ihmettelin sinun punoskielten kommenttiasi, että ihan FEM-laskentaa. Mutta et ehkä ollut ajatellut asiaa pitemmälle.
 
Mä oon niin laiska, että kaikki ei homogeniset (poikkileikkaukseltaan, materiaaliltaan tms.) asiat on vaan semmosia, että vapaavalintainen FEM-softa tulille ja pam pam.
 
Ei onneks lähteny sivuraiteille tää juttu :D

GiovanniDiRondo: Kun uudet kielet asennetaan, jännitys jää kitkan takia viritintappien ympäriltä alemmaksi. Kieliä venytetään siksi, että saadaan veto tasaiseksi koko kielen matkalta. Ei siinä ihan kovin suurta muodonmuutosta ole tarkoitus saada aikaan.
 
Näin minäkin olen ajatellut, ettei se kieli siinä alussa veny, vaan löysät häviävät viritintappien ympäriltä. Jos kieli aluksi venyisi, miksi venyminen lakkaisi tietyssä vaiheessa ja vire rupeaisi pysymään? Tapahtuuko moista joillakin materiaaleilla?

Haluaisin saada Esa pulliaisen soittamaan twin Peaksin tunnarin kera sormenpaksuisten kielten örinävireessä.