Kitarat: kitarakamat ›

Itselläni on vain yksi ainokainen capo, joka vähintäänkin 9.5" ja noin 16" radiuksilla toimii ongelmitta. Siis ainakin ohuilla kielillä ja ohuesta keskipaksuiseen sähkiksen kaulaan. Eli sikäli siis helppoja tapauksia.
Todella vähänhän sitä on tullut käytettyä, mutta varsin kätsyltä kuitenkin vaikuttaa. Se ei ole juuri tismalleen tämä sama "pistoolimallinen" Planet Waves, mutta joku samannäköinen edeltäjämalli kuitenkin. Kaulan maksimipaksuutta en osaa sanoa: https://www.thomann.de/fi/planet_wa … id=0f52e183ceb751461e607fa0b786e270
 
Toki jos kitaran otelauta on poikkeuksellisen kupera (stratoissa jopa 7.25") ja capo puolestaan ei ole, olisi varmastikin fiksua ja kenties välttämätöntäkin vaihtaa capoksi joku muu, kuin täysin/melkein suora malli.
Monet sähkikset tosin omaavat ainakin melkein yhtä tasaisen otelaudan, kuin klassinen kitara. Eli radius on suuruusluokkaa 16" (esim. Ibanez JEM ja RG yms.), tai jopa enemmänkin. Jolloin yksi ja sama capo ei välttämättä ole tuollaisen sähkiksen kanssa se paras valinta, vaikka 7.25" radiuksen omaavan straton kanssa se toimisikin täydellisesti.
 

 
Esim. Dire Straitsin kappale 'Romeo and Juliet' soitetaan Open Bb -vireessä. Tosin resonaattorikitaralla, mutta kitarahan sekin on. Tavallisella, standardivireessä olevalla kitaralla samaan vireeseen lienee helpointa päästä virittämällä ensin ohuin kieli, sekä kaksi paksuinta kieltä kokosävelaskeleen alas (DGDGBD, eli Open G). Sitten asetetaan capo 3. nauhalle ja näin meillä on Open Bb -vire. Soundi ei tietenkään aivan sama ole, kuin aidolla resonaattorikitaralla. Mutta ihan kivalta kuulostaa kuitenkin: https://www.justinguitar.com/en/BS-923-RomeoAndJuliet.php
 
Toki voisi suoraankin virittää Open Bb -vireeseen, siis ilman capoa. Mutta se kuitenkin tarkoittaisi sitä, että kaikkia kieliä pitäisi kiristää. Kolmea vain puolisävelaskeleen verran, mutta kolmea muuta 3 puolisävelaskelta. En ole moista itse kokeillut, joten en lähde sen tarkemmin spekuloimaan. Etenkin kun asiaan vaikuttavat käytetty kielisetti, skaalan pituus yms. Lisäksi osan mielestä on täysin OK soittaa milloin missäkin vireessä, ja jopa muutenkin aivan eri tavalla. Osan tavoitellessa autenttisuutta, tai edes likimain samaa virettä, soundia jne.
 

 

 

 

 
Laajennan aihepiiriä hieman:
 
* Capo voi olla myös Partial Capo. Jolloin se painaa alas vain esim. 3 sisäkieltä. Sellaisen voi myös yhdistää perinteiseen capoon. Tai voi käyttää tähän yhtä valmista yhdistelmähärpäkettä. Myös täysin kielikohtainen valinta on joissain capoissa mahdollinen.
Ompa sellainenkin capo olemassa, joka ottaa 12. nauhalta (tai siis siltä johon sen asetat) huiluäänen aina silloin, kun näppäilet vapaita kieliä. Tässä video noista kaikista: https://www.youtube.com/watch?v=rms9iGei8HE
 
* Sitten hieman boksin ulkopuolista ajattelua. Eli Nigel Tufnel & Amplifier Capo: http://www.guitarworld.com/viral-vi … -steve-vai-and-amplifier-capo/30212
 
* Erikoismikkien tuottaman kielikohtaisen signaalin (6 ch) ansiosta kitarasyntikka mahdollistaa täysin kielikohtaisen vireen (kuten instrumentinkin). Eli vaikkapa E:stä Open G:aan ja sitten vaikkapa DADGAD:iin. Tai ihan vain perinteisen capon tapaan, esim. E:stä F:ään. Tai Partial Capon tapaan. Paremman linkin puutteessa laitan tälläisen yleisdemotuksen: https://www.youtube.com/watch?v=iCxkreW2qi0
 
* Perinteisten mikkien, eli monosignaalin (1 ch) kanssa pelattaessa on tyytyminen siihen, että E:stä (EADGBE) tulee esimerkiksi yhden puolisävelaskeleen alempi Eb, tai vaikkapa yhden ylempi F. Tai vaikka oktaavinkin verran ylempi. Mutta ei siis koskaan DADGAD, Open E tms. vire, jossa kielien välinen suhteellinen vire eroaa standardivireestä.
Ehdoton minimivaatimus härpäkkeelle on kohtalaisen hyvin toimiva polyfonisuus, jotta myös sointuja voisi soittaa, eikä vain yksittäisiä säveliä. Perinteisten, reilusti alle tonnin multiefektien (BOSS GT-xxx, Line6 POD HDxxx jne.) kanssa homma tyssää tähän. Joskin parhaimmillaan noiden huippumalleilla saattaa juuri ja juuri sen yhden puolisävelaskeleen verran saada, jotenkuten siedettävällä äänenlaadulla.
 
Kunhan sen aikuisten oikeasti kunnolla toimivan härpäkkeen ensin löytää, on käyttö hieman kuin olisi sähköinen capo. Joka vain sijaitsee lattialla ja näyttää kitarapedaalilta. Nykyään ne siis saattavat olla aivan peruspedaalin kokoisia.
Toisessa ääripäässä on perinteisen Whammy-pedaalin ja em. vire-härpäkkeen yhdistelmä, eli Whammy DT. Toimii ikäisekseen ja hintaisekseen ihan kohtalaisesti, eli pyyhkii em. perustason multivatkaimilla lattiaa. Joskin ulkomitat ovat pedaaliksi melkoiset: https://www.youtube.com/watch?v=iJ2zrpButfw#t=8m40s
 

 
* Puhtaasti mekaanisista ratkaisuista tulee mieleen Steinberger TransTrem 2. Joka oli varsin poikkeuksellinen talla. Sillä sen kanssa oli valittavissa muistaakseni 5 eri tasavirettä. Eli keskiasennossa standardivire, jolloin talla toimii kelluvana. Sekä 2 sitä alempaa ja 2 ylempää tasavirettä, kiinteällä tallalla. Kielten kireys ei tosin ääripäiden kohdalla tainnut aivan optimaalinen olla... Myöhemmissä versioissa olikin muistaakseni hieman hillitymmät vire-erot.
Enivei, ao. kappaleessa Eddie Van Halen käyttää introssa G-virettä (vrt. capo 3. nauhalla). Biisin varsinaisesti alettua vire onkin yht'äkkiä E. Soolossa taisi olla D (kaikki kielet kokosävelaskeleen alas). Soolon jälkeen taas hetkeksi G ja sitten taas E: https://www.youtube.com/watch?v=lPUb4Wsi9kI
Myös saman albumin kappaleessa 'Get Up' käytetään TransTrem-tallaa. Siinä käy paremmin ilmi se, että kielten välinen suhteellinen vire säilyy myös kampeamisen aikana. Toisin kuin Floyd Rosen, Ibanezien, Fenderien yms. perinteisten ratkaisujen kanssa.
 
* Paljon simppelimpi, myöskin täysin mekaaninen härpäke on tasavireen ja drop-vireen välillä lennossa vaihtava D-Tuna. Sen käyttö vaatii Floyd Rose -tyylisen tallan. Kuten Ibanez Edge, Floyd Roset (pl. Pro), vastaavat Schallerit yms. Lisäksi tallan on oltava tavalla tai toisella asennettu joko kiinteäksi, taikka sitten dive-onlyksi. Joko pysyvästi, tai vain väliaikaisesti (Tremol-No tms.).
 
Normaalisti D-Tuna asennetaan vain paksuimmalle kielelle, perinteisen drop-vireen (Drop D, Drop Db...) ja tasavireen (E, Eb...) välillä vaihtamiseksi. Mutta eiköhän se johonkin rajaan saakka muillakin kielillä toimi, sitä kyljessä olevaa hienovireen hienosäätöruuvia hyödyntäen.
Noin toimiessaan se olisi kylläkin törkeän kallis ratkaisu. Joskin kolme tuollaista mahdollistaisi - siis toimiessaan... - standardivireen vaihtamisen muutamassa sekunnissa ainakin sellaisiin kuin Drop D, DADGAD ja Open G: https://www.premierguitar.com/artic … n-evh-d-tuna-on-a-floyd-rose?page=3
 
* Akustiselle kitaralle tai lukkosatulattomalle sähkikselle löytyy ainakin yksi aivan omanlaisensa, pienempi, simppelimpi ja halvempi ratkaisu. Valitettavasti en millään muista vekottimen nimeä. Se on kuitenkin todella pieni härveli, joka sijoitetaan kiinni kieleen, jonnekin satulan ja viritintapin väliin.
Ruuvista kääntämällä ko. kielen vire nousee (vrt. kielen alaspainaminen sormella). Toiseen suuntaan kääntämällä vire palautuu. Ja se on noin sekunnin homma per kieli. Eli toiminta on tyyliin ON/OFF, samaan tapaan kuin D-Tunassakin. Tuollainen voi olla useammassakin kielessä. Varmaankin juutuupi-videon joskus näin moisesta. Ainakin siinä vekotin vaikutti täysin toimivalta...