Ja täytyy olla vähintäänkin puoliammattilainen jotta viulun ääni olisi muutakuin raastavaa ulkopuolisista, jotakin viulunsoitosta ymmärtävistä. Mutta kyllä viulunsoittamisesta iloa silti aina irti saa itsellensä :)
Tässä voi onneksi todeta, että niitä viulupoliiseja on sitten vielä pienemmällä todennäköisyydellä siellä yleisössä kuin rokkipoliiseja, joten niistähän ei kannata välittää. Neuvostoliittolaisen soitinrakennuksen ylivoimaisuuden ylistyksen kerho #1
Silloin olet ajatteleva asioita, ja kun käsität basson Tieksi. olet ymmärtävä Tien bassona. |
freda: Tästä tulee mieleen John Holtin kirja "Never Too Late". Sen on kirjoittanut mies joka aloitti sellonsoiton täysin pystymetsästä nelikymppisenä ilman minkäänlaista musiikillista taustaa. En ole herran soittoa kuullut, mutta kirjan perusteella hän edistyi erinomaisesti. Pystyi soittamaan mm. jousikvartetissa ja harrastelijasinfoniaorkesterissa.
Kiitos kirjavinkistä. Pitää kyllä laittaa kyseinen opus tilaukseen. Tuostahan voi saada itsellekin vähän uskoa ja motivaatiota omaan soittamiseen. Itse hurahdin selloon näin 35-vuotitaana. What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about |
gravehill: 35-vuotiaana aloitin itsekin (sähkö)sellon opettelun. Nyt 5 vuotta myöhemmin en toki ole virtuoosi mutta on noita keikkojakin jo jokunen takan
Juu eihän tässä enää virtuoosiksi tulla, mutta kiva nähdä, minkä verran voi kehittyä vielä näin varttuneemmalla iällä. Omaksi iloksi (ja naapureiden suruksihan) tässä lähinnä on tarkoitus soitella :D What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about |
Törmäsin tähän keskusteluun vasta hiljattain. Kun itse olen ollut viulun kanssa tekemisissä n. 50 vuotta, oli mielenkiintoista tutustua eri soittajien kokemuksiin. Ostin ensimmäisen viuluni 16-vuotiaana soiteltuani sitä ennen pari vuotta mandoliinilla, jonka kanssa olin opetellut nuoteista soiton.
Viulunsoiton oppaiden avulla pääsin alkuun ja n. 5 10 vuoden kuluessa kai jollain tavalla opin soittamaan lähinnä vanhaa tanssimusiikkia ja kansansävelmiä, joista oli nuotteja saatavilla. Olen edelleenkin täysin nuottien varassa, sillä minulla ei ole ollut kykyä oppia korvakuulolta soittamaan tai kärsivällisyyttä opetella kappaleita ulkoa. Valitettavasti en ole kovin musikaalinenkaan; esim. laulutaitoni on miltei olematon. Kuitenkin rakkaus musiikkiin ja haasteellisuus tuottaa sitä itse on minua kiehtonut siinä määrin, että viulusta on tullut minulle pysyvä kaveri. Tosin elämän varrella on ollut muutamien vuosien soittotaukojakin. Yhtään soittotuntia en ole ottanut, mutta erilaisen opaskirjallisuuden ja ammattisoittajien seuraamisen avulla olen kehittänyt tekniikkaani.
Vasta 80-luvulla menin mukaan soittoryhmiin aluksi kansalaisopistotasolla, mutta myöhemmin mukaan tulivat erilaiset kansanmusiikki- ja vanhan tanssimusiikin orkesterit. Aktiivisin soittokauteni ajoittuu 2000-luvulle.
Lienen jonkinlainen todistus siitä, että musiikillisesti lahjatonkin voi kehittyä, kunhan vain kokee asian mielekkääksi itselleen. Yleensäkin pidän musiikin harjoittamista erinomaisena harrastuksena, vaikka ammattina saattaa olla melko rankka.
Olen edelleen kohta 67-vuotiaana kiinnostunut kaikesta viuluun ja viulunsoittoon liittyvistä asioista: soittimet, soittotekniikka, erilaiset musiikkilajit viululle, stemmat kappaleisiin, huippuviulistit ja soittajien omat kokemukset. Eli olisiko tätä ketjua mahdollista jatkaa näiden asioiden parissa? |
Teijo K.
freda
blackmore81