Kitarat: kitarakamat ›

Noissa 70-luvun customeissa ja deluxessa maksavat mainitsemiesi seikkojen lisäksi se, että mikit ovat harhinaisia ja haluttuja (eikä sellaisia valmisteta eikä oikein voidakaan valmistaa enää).
 
Ne ovat myös kertakaikkisen ihania soittimia.

varakeef: Noissa 70-luvun customeissa ja deluxessa maksavat mainitsemiesi seikkojen lisäksi se, että mikit ovat harhinaisia ja haluttuja (eikä sellaisia valmisteta eikä oikein voidakaan valmistaa enää).
 
Ne ovat myös kertakaikkisen ihania soittimia.
 
Kiitos vastauksestasi. Epäilemättä hyviä pelejä.
 
Entäs 3750€ 1972 Telestä, jossa perus single coil mikit??? Hullua?!

Ebayssa pyydetään 50-luvun Fender Tweed Twin comboista 10-15 k€ hintoja. Laitteissa on yleensä iso osa sisuksista vaihdettu sähköturvallisuuden takia ja silti hintahaarukka on tuo. Joku maksoi Ahvenanmaalta merestä löydetystä vanhasta merivedellä höystetystä samppanjasta kait n. 1000 euroa pullo. Jos on massia, voi ostaa mitä haluaa ja joku sitten myy siihen ns. älyttömään hintaan.

Laama666: Mikähän näiden kaikkien hintataso on alunperin uutena ollut?
 
Täällä on jonkinlaista tietoa siitä, mitä kitarat ovat aikanaan maksaneet suhteessa nykyhintatasoon.
https://reverb.com/news/guitaronomi … ars-become-more-expensive-over-time
 
Yleisesti ottaen vanhat 50-60-lukuiset kitarat maksavat paljon, koska ne ovat harvinaisia, hyvin tehtyjä ja puutkin ovat asettuneet vuosien saatossa. Ja ennen kaikkea, koska niillä, joilla ei aikoinaan nuorena ollut varaa niitä hankkia, voi olla nykyään paljonkin rahaa käytettäviksi hankintoihin.
 
Mutta miksi esim. 70-luvun telet olisivat arvokkaita suhteessa noihin muihin mainitsemiisi kitaroihin? Liittyisikö myös suhteellisiin myyntimääriin? Mitä itse muistelen omaa nuoruuttani, kyllä silloin Stratot olivat paikallisissa musiikkikaupoissa paljon yleisempiä kuin Telet.

harryk: Ebayssa pyydetään 50-luvun Fender Tweed Twin comboista 10-15 k€ hintoja. Laitteissa on yleensä iso osa sisuksista vaihdettu sähköturvallisuuden takia ja silti hintahaarukka on tuo. Joku maksoi Ahvenanmaalta merestä löydetystä vanhasta merivedellä höystetystä samppanjasta kait n. 1000 euroa pullo. Jos on massia, voi ostaa mitä haluaa ja joku sitten myy siihen ns. älyttömään hintaan.
 
Varmaan näin, mutta pointtini on miksi NIMENOMAAN TELET tuntuvat olevan niin suhteettomissa hinnoissa eikä tarvitse mennä kuin 1970-luvun malleihin. Itselle on jäänyt se tunne, että 1970-luvun stratot, SG standardit ja Les Paulit ovat kaikki halvempia.
 
Eikö Tele ole ollut helposti valmistettava pulttikaulainen peruskitara, joka on ollut alunperin 1970-luvulla edullinen?
 
En siis tarkota halveksia Teleä. Ihmettelin vain tätä hintatasoa ja pohdin syitä.

Pinewood: Mutta miksi esim. 70-luvun telet olisivat arvokkaita suhteessa noihin muihin mainitsemiisi kitaroihin? Liittyisikö myös suhteellisiin myyntimääriin? Mitä itse muistelen omaa nuoruuttani, kyllä silloin Stratot olivat paikallisissa musiikkikaupoissa paljon yleisempiä kuin Telet.
 
Tuossa voisi olla selitys. Hyvä jos joku muistaa nämä asiat. Itse olen syntynyt 1973 ja muistikuvia 1970-luvulta on aika niukasti eikä mitään kitaroista.

Laama666: Tuossa voisi olla selitys. Hyvä jos joku muistaa nämä asiat. Itse olen syntynyt 1973 ja muistikuvia 1970-luvulta on aika niukasti eikä mitään kitaroista.
 
Itse olen syntynyt 60-luvun puolivälissä, joten soittimiin liittyvät hatarahkot muistikuvat ovat vasta 80-luvun vaihteesta - myös silloin myynnissä olleista käytetyistä.
 
Senkin muistan, että jo silloin oli "isoilla pojilla" jonkin verran karsastusta uusia Stratoja kohtaan. CBS-kauttahan silloin elettiin. Teleistä en vastaavaa muista, mutta eipä niitä paljon ollutkaan.
 
Mutta parempi kun en tästä aiheesta arvaile ja mutuile enempää, jos vaikka jollakin olisi parempaa tietoa.

Laama666: Varmaan näin, mutta pointtini on miksi NIMENOMAAN TELET tuntuvat olevan niin suhteettomissa hinnoissa eikä tarvitse mennä kuin 1970-luvun malleihin. Itselle on jäänyt se tunne, että 1970-luvun stratot, SG standardit ja Les Paulit ovat kaikki halvempia.
 
Eikö Tele ole ollut helposti valmistettava pulttikaulainen peruskitara, joka on ollut alunperin 1970-luvulla edullinen?
 
En siis tarkota halveksia Teleä. Ihmettelin vain tätä hintatasoa ja pohdin syitä.
 
En tiedä johtuisiko siitä että perinteisen yksikelaisen Telecasterin kaulakiinnitys pysyi nelipulttisena koko ajan. Stratoihin tuli vuonna 1972 kolmipulttikaula, microtilt säätö ja bullet truss rod. Telecasteriin noita muutoksia ei tullut ja se pysyi pitkälti samanlaisena kuin 60-luvun lopussa. Tele Custom, Deluxe ja Thinline mallit saivat samat uudistukset kuin Stratotkin. Tosin en ole itse huomannut mitään suuria eroja Fenderin eri mallien hinnoissa tuolta aikakaudelta.

Pinewood: Itse olen syntynyt 60-luvun puolivälissä, joten soittimiin liittyvät hatarahkot muistikuvat ovat vasta 80-luvun vaihteesta - myös silloin myynnissä olleista käytetyistä.
 
Senkin muistan, että jo silloin oli "isoilla pojilla" jonkin verran karsastusta uusia Stratoja kohtaan. CBS-kauttahan silloin elettiin. Teleistä en vastaavaa muista, mutta eipä niitä paljon ollutkaan.
 
Mutta parempi kun en tästä aiheesta arvaile ja mutuile enempää, jos vaikka jollakin olisi parempaa tietoa.
 
Meikäläinen on syntynyt jo 1950-luvulla ja on tullut monta kertaa mieleen, miksi ihmeessä ei 70-luvulla älynnyt haalia 60-luvun (tai jopa 50-luvun) Fendereitä...

K.Hill: Meikäläinen on syntynyt jo 1950-luvulla ja on tullut monta kertaa mieleen, miksi ihmeessä ei 70-luvulla älynnyt haalia 60-luvun (tai jopa 50-luvun) Fendereitä...
 
Meikä on myös vuosikertaa 1956. Äitini oli 70-luvulla lehtifirmassa hommissa ja kantoi kotiin mm. Ruutu ja Zoom-sarjakuvalehtiä. Niitä oli minulla sitten pinokaupalla, kunnes yhden muuton yhteydessä ne lähtivät roskikseen. Nyt noista harvinaisuuksista maksetaan mielestäni järjettömiä hintoja. Se kuvaa vaan tämän maailman menoa. Kaikki mikä on vanhaa ja jota on vähän, alkaa kiinnostaa mm. keräilijöitä. Yksi esimerkki on vanhat 60-luvun japanilaiset kopiosähkökitarat kuten DIA, Maya, Cimar jne. Suuri osa niistä oli jopa ns. soittokelvottomia, mutta nyt keräilijät maksavat niistä tolkuttomia hintoja soittimen laatuun nähden.

Tarttee keräilyaspektissakin muistaa, että kaikki ei tule nostamaan arvoaan edes tulevaisuudessa. Ja mikäli sen ennustaminen, mitkä tulevat nostamaan arvoaan tulevaisuudessa olisi mahdollista, niin jengi haalisi niitä uusina nurkat täyteen eikä niistä koskaan tulisi arvokkaita, sillä niitä olisi jo nurkat täynnä kaikkialla eikä hinta koskaan kohoaisi kovin korkealle tarjonnan runsaudesta johtuen.

harryk: Kaikki mikä on vanhaa ja jota on vähän, alkaa kiinnostaa mm. keräilijöitä. Yksi esimerkki on vanhat 60-luvun japanilaiset kopiosähkökitarat kuten DIA, Maya, Cimar jne. Suuri osa niistä oli jopa ns. soittokelvottomia, mutta nyt keräilijät maksavat niistä tolkuttomia hintoja soittimen laatuun nähden.
 
Ei se nyt sentään ihan noin mene.. ;) Ei kovinkaan moni noista "vintage-ikäisistä" japseista kovinkaan kovissa hinnoissa ole, pyyntejähän tietty näkee. Vintage- eli "vuosikertakama" tuppaa olemaan sellaista jolla on kysyntää -> hinnat sitten sen mukaan, _mutta_ kaikki vanha soittokama ei tuota määritettä täytä, ovat vaan vanhaa soittokamaa. Pyynnit sitte erittäin, jotkut näkevät "oikeutettuna" lyödä johonkin DIAan vaikka minkä moista hintapyyntiä. Nuo kolme merkkiä kun olivat niitä alemman hintaluokan soittimia kaikki. Cimar (by Ibanez) mukaan lukien, se oli Hoshinon "halpisversio" Ibanezista, ja kustannustehokkaasti valmistutettu. =)
 
Tietenkin saattaa olla joku aficionado, joka voi "normaalia hintaa enemmän" maksaa, koska sattuu keräämään, vaikka Cimareita, mutta se on sitten jo pikkuisen eri juttu.
Ja threadin otsikkoon epäsopiva..
Aikoinaan tuli hieman tuolla "vintagesoitin-puolella" häärättyä, ja kantapään kautta ehken niitä kokemuksiakin hommattua.
 
Jos tuohon otsikon kysymykseen koittais jotain pelkistettyä vastausta antaa, tulee mieleen yhden vintagesoitindiilerin lausahdus:
"Koska ne nyt vaan maksaa tuon verran, ei niitä halvemmalla saa!" =)

harryk: Meikä on myös vuosikertaa 1956. Äitini oli 70-luvulla lehtifirmassa hommissa ja kantoi kotiin mm. Ruutu ja Zoom-sarjakuvalehtiä. Niitä oli minulla sitten pinokaupalla, kunnes yhden muuton yhteydessä ne lähtivät roskikseen. Nyt noista harvinaisuuksista maksetaan mielestäni järjettömiä hintoja. Se kuvaa vaan tämän maailman menoa. Kaikki mikä on vanhaa ja jota on vähän, alkaa kiinnostaa mm. keräilijöitä. Yksi esimerkki on vanhat 60-luvun japanilaiset kopiosähkökitarat kuten DIA, Maya, Cimar jne. Suuri osa niistä oli jopa ns. soittokelvottomia, mutta nyt keräilijät maksavat niistä tolkuttomia hintoja soittimen laatuun nähden.
 
Mulla on täydet sarjat noita ruutuja, nonstopeja ja zoomeja. Enkä myy, saavat hapertua mun komerossa.
 
E: aihheeseen liittyen, kai se on se kysyntä joka nostaa hintoja. Kysynnän syy sitten on mikä on. Pelkkään kitaransoittoon nyt ei kauhean ihmeellistä peliä tartte, kunhan se on säädöissä.

Vanha Tele nyt vaan on semmoinen kitara että ei tarvi selittää kenellekään mitään kun semmoisella vetää. Kommenttini on sikäli puolueeton että en ole koskaan omistanut minkäänlaista Telecasteria :)

fox: Ei se nyt sentään ihan noin mene.. ;) Ei kovinkaan moni noista "vintage-ikäisistä" japseista kovinkaan kovissa hinnoissa ole, pyyntejähän tietty näkee. Vintage- eli "vuosikertakama" tuppaa olemaan sellaista jolla on kysyntää -> hinnat sitten sen mukaan, _mutta_ kaikki vanha soittokama ei tuota määritettä täytä, ovat vaan vanhaa soittokamaa. Pyynnit sitte erittäin, jotkut näkevät "oikeutettuna" lyödä johonkin DIAan vaikka minkä moista hintapyyntiä. Nuo kolme merkkiä kun olivat niitä alemman hintaluokan soittimia kaikki. Cimar (by Ibanez) mukaan lukien, se oli Hoshinon "halpisversio" Ibanezista, ja kustannustehokkaasti valmistutettu. =)
 
Tietenkin saattaa olla joku aficionado, joka voi "normaalia hintaa enemmän" maksaa, koska sattuu keräämään, vaikka Cimareita, mutta se on sitten jo pikkuisen eri juttu.
Ja threadin otsikkoon epäsopiva..
Aikoinaan tuli hieman tuolla "vintagesoitin-puolella" häärättyä, ja kantapään kautta ehken niitä kokemuksiakin hommattua.
 
Jos tuohon otsikon kysymykseen koittais jotain pelkistettyä vastausta antaa, tulee mieleen yhden vintagesoitindiilerin lausahdus:
"Koska ne nyt vaan maksaa tuon verran, ei niitä halvemmalla saa!" =)
 
Satuin tuntemaan Mika Alku-vainaan, jolla tietääkseni oli yksi Suomen laajimmista japanilaisten ns. halpis-kitaroiden kokoelmista. Tuli istuttua hänen kanssaan useasti ja juteltua mm. näiden kitaroiden arvosta ym. Siinä yhteydessä itselle syntyi käsitys, että aikanaan parin sadan markan japaninritsasta joku maksaa nykyään jopa 1000 euroa. Nyt ei puhuta mistään vanhojen Fenderien hinnoista, mutta suhteessa kitaran alkuperäiseen arvoon, keräilyhinta alkaa olla jo aikamoinen. Saattaa toki olla, että Mika vanhana musafasun myyjänä väritti juttujaan.

harryk: ... Siinä yhteydessä itselle syntyi käsitys, että aikanaan parin sadan markan japaninritsasta joku maksaa nykyään jopa 1000 euroa.
 
Ainahan löytyy joku massipapparainen, jolla on ollut tietty halpis ensimmäisenä kitarana ja sitten halutaan hommata sellainen. Pyydetäänhän noista Japanin ritsoista aika paljon suhteessa silkkaan toimivuuteen. Mutta yhtä persoonallisia kopioita ei enää kohtuuhintaan tehdä.

harryk: Satuin tuntemaan Mika Alku-vainaan, jolla tietääkseni oli yksi Suomen laajimmista japanilaisten ns. halpis-kitaroiden kokoelmista. Tuli istuttua hänen kanssaan useasti ja juteltua mm. näiden kitaroiden arvosta ym. Siinä yhteydessä itselle syntyi käsitys, että aikanaan parin sadan markan japaninritsasta joku maksaa nykyään jopa 1000 euroa. Nyt ei puhuta mistään vanhojen Fenderien hinnoista, mutta suhteessa kitaran alkuperäiseen arvoon, keräilyhinta alkaa olla jo aikamoinen. Saattaa toki olla, että Mika vanhana musafasun myyjänä väritti juttujaan.
 
Juu, mutta niinhän mä sanoin, että syystä tai toisesta _saattaa_ olla tapauksia, joissa noista saa "normimenoa enemmänkin". =)
Tiedän myös Jenkkilässä kaverin, joka ihan vakavissaan, ja kustannuksista piittaamatta hankkii korealaisia Hondoja ja Hondo II -soittimia. Mutta ei ainakaan ihan vielä nuo ala-keskikastin soittimet mitenkään kovissa "vintagehinnoissa" yleisesti ole..
;)

fox: Mutta ei ainakaan ihan vielä nuo ala-keskikastin soittimet mitenkään kovissa "vintagehinnoissa" yleisesti ole..
;)
 
Halpisten pyyntihinnat ovat kyllä nousussa ja perusteena monesti se japanilaisuus, aivan kuin se automaattisesti takaisi laadun.

SG taisi olla siinä 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa myydyin kitaramalli. Niitä on tehty paljon. Fender taas alkoi 70-luvun alussa hivenen hiipumaan, kun niissä ei ollut humbuckereita. WRH:t otettiin ratkaisuksi, mutta eivät humbucker-telet oikein lähteneet myynnillisesti lentoon. (Stratot myivät kuitenkin aika hyvin.)
 
Sittemmin telet ovat nostaneet arvostustaan ja se ehkä näkyy hinnoissa.
 
Mutta huomautuksena aloittajan oletukseen nimenomaan tuon aikakauden telejen erityisen korkeista hinnoista: hintaoppaiden perusteella 70-luvun alun telet ovat jotakuinkin samalla tolalla stratojen kanssa, SG:t romahtavat aiemmista korkeammista hinnoista 1500 taalaan noin v. 1970, telet ja stratot vasta 1975 paikkeilla.
 
Joku pajan myyntitilin yksittäinen hintapyyntö ei kerro muuta kuin omistajan odotuksista. Kauppiashan sanoo "eihän se ole väärin pyytää" ja pistää melan hyllyyn.