Kitarat: soittaminen ›

Olen siis soittanut kitaraa nyt 15 vuotta. Soitosta oli 3 vuotta kestänyt tauko työasioiden ja opintojen takia, jona aikana en oikeastaan soitellut ollenkaan. Tän vuoden alussa tein Comebackin ja rytinällä. Tilasin uudet Custom skebat ja uusin muutenkin koko kaluston.
 
Tätä nykyäään olen huomannut että yläkropan lihakset selkälihaksista asti menee soittosession aikana helvetinmoiseen pumppiin ja oon alkanu saamaan lihasjumeja. Varsinkin forkut on soiton takia ihan liekeissä vaikka kuinka venyttelee. Mulla on valmiiks jo melkoiset kipparikallekädet. Voisi sanoa, että soitto menee mulla nyt jopa treenistä.
 
Soittohan sujuu ihan jees, mutta nopeammissa jutuissa menee kädet helvetisti maitohapoille, eikä pysy yhtään rentona. Ennen tuota taukoa soittaminen ei ollut ollenkaan tämmöistä.
 
Nyt heitänkin pallon forumin keskustelijoille. Kärsiikö muukin suht kokenut kepittäjä samasta ongelmasta ja miten helvetissä tän saa loppumaan? Jos asiasta saadaan keskustelua aikaseks, niin arvostan suuresti.

Selvennäppäs termiä forkut näin maalaisille...
 
Mulla menee tassut jumiin kesken soiton nopeissa jutuissa jos väkisin vääntää. ts. jännittää käsiä liikaa ja soittaa liialla voimalla. Sit jos muistaa pitää kädet rentoina kovassakin väännössä niin irtoaa paremmin ja myös ei kädet väsy.
 
Vaati itseltä tekniikkamuutosta kohti kevyempää plektrakättä "hinkkaa rutosti" -osioissa. Mun soittotatsi kun sai kielet katkeamaan alle kuukaudessa :P ja myös alku/loppulämmittely on aika bueno (vaikkapa kromaattista hilijoo ja kovvoo, tai sit string skippikuvioita sillei rauhassa)
 
Kuitenkin soiton rentous auttaa mulla (zen) ;)

Forkut on väännös englannin sanasta forearms, eli kyseessä on kyynärvarsi, kämmenen ja kyynärpään välinen osa kehoa, jossa on sormia ja kämmentä liikuttavat lihakset.

SuperStrat4life: Soittohan sujuu ihan jees, mutta nopeammissa jutuissa menee kädet helvetisti maitohapoille, eikä pysy yhtään rentona. Ennen tuota taukoa soittaminen ei ollut ollenkaan tämmöistä.
 
Molemmat kädet? Jos reenaat punttia, niin kokeile soitella kevyesti samana iltana puntin jälkeen (tai pidä puntista parin päivän tauko ja kato vaikuttaako). Ainakin mulla menee lihakset vähemmän tukkoon kun soittelee vielä samana päivänä (toisaalta mulla on sellaset Olga-kädet, eli ongelma ei oo mahoton). Samaten mulla auttaa jos soittaakin yhden pidemmän session sijasta pari lyhyempää eri aikoina. Pysyy vetreenä. Jos taas et tee lihasreeniä, niin kannattaa kokeilla ainakin jotain selkäliikkeitä.
 
Sit tietty soittotekniikka, josta mun ei pitäisi ehkä puhua mitään, mutta... Pikkauskäteen mulla on auttanut kun ajattelen sen liikkeen enempi ravistuksena. Paul Gilbert on sanonut, että se on vähän ku ravistais vettä kädestä tjsp. Ohuempi plektra voi myös auttaa koska maksimivoimakkuus tulee vastaan aiemmin ja kun siihen tottuu, alkaa automaattisesti soittamaan vähän kevyemmin. Tai näin kävi ainakin mulle. Ohuella on tosin vaikeampi soittaa nopeasti ja kitara on lyömäsoitin, että nää on vähän kompromisseja :)

Krice: Forkut on väännös englannin sanasta forearms, eli kyseessä on kyynärvarsi, kämmenen ja kyynärpään välinen osa kehoa, jossa on sormia ja kämmentä liikuttavat lihakset.
 
Oisin veikannut jotain germaanisempaa kuten häntäluun kääntäjä tjsp..

Arkka: Molemmat kädet? Jos reenaat punttia, niin kokeile soitella kevyesti samana iltana puntin jälkeen (tai pidä puntista parin päivän tauko ja kato vaikuttaako). Ainakin mulla menee lihakset vähemmän tukkoon kun soittelee vielä samana päivänä (toisaalta mulla on sellaset Olga-kädet, eli ongelma ei oo mahoton). Samaten mulla auttaa jos soittaakin yhden pidemmän session sijasta pari lyhyempää eri aikoina. Pysyy vetreenä. Jos taas et tee lihasreeniä, niin kannattaa kokeilla ainakin jotain selkäliikkeitä.
 
Sit tietty soittotekniikka, josta mun ei pitäisi ehkä puhua mitään, mutta... Pikkauskäteen mulla on auttanut kun ajattelen sen liikkeen enempi ravistuksena. Paul Gilbert on sanonut, että se on vähän ku ravistais vettä kädestä tjsp. Ohuempi plektra voi myös auttaa koska maksimivoimakkuus tulee vastaan aiemmin ja kun siihen tottuu, alkaa automaattisesti soittamaan vähän kevyemmin. Tai näin kävi ainakin mulle. Ohuella on tosin vaikeampi soittaa nopeasti ja kitara on lyömäsoitin, että nää on vähän kompromisseja :)
 
Oon treenannu punttia teini-ikäisestä asti. Työni puolesta täytyy myös pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa. Mulla on kuitenkin luonnostaan vahvat käsivarret, niin itse treenaan enemmän selkää ja jalkoja ja olkapäitä yms. Käsiä en treenaa ollenkaan punttiksella.
 
Oon vaihtanut ohuempiin 9-42 kieliin ja myös kevyempään 1mm plektraan, joka on auttanut lihasongelmiin. Ennen soitin E- vireisiä kitaroita 11-52 setillä ja 1,5mm plektralla. Voi olla, että ikäkin alkaa näkymään soitossa vaikka oonkin 28v. Soolojen soittaminen on minulle nykyään varsinkin vaikeeta, kun noi kädet lyö maitohapoille niin nopeasti. Eihän tuon tauon jälkeen soittotaito ole kadonnut, mutta kieltämättä tuntuu siltä, että soittotekniikkaa on opeteltava uudelleen.
 
Ennen tuota taukoa mulla ei mennyt kädet näin pahasti maitohapoille, että ei pysty vetää sooloja kunnialla loppuun. Tällä hetkellä esim Dokkenin George Lynchin soolot on ihan mahdotonta, kun kädet on tulessa heti ekoissa nopeissa juoksuissa. Jopa niissä soolojen melodisissa muutaman nuotin osissa lihasvoimat kuluu pelkästään siihen, kun pitää venytykset ja vibratot oikeessa pitchissä. Feels bad man.
 
Kiitos hyvistä vastauksista! Kricen minä muistan kirjoitellen täällä aktiivisesti jo 2005 aikoina.

Mulla kans kaikkia mitä ihmeellisempiä kipuja ja jumitiloja vasemmassa kädessä. Perus bändisoittoa ja riffittelyä ja rämpyttelyä ei haittaa, mutta jos joku vaikeempi tilutusjuttu on työn alla jota pitää treenata enemmän, niin noiden oireiden takia tulee stoppi ennen kun saa tekniikat tarvittavalle tasolle. Ärsyttävää jos kerrankin on treenimotivaatiota, niin siinä on palkka :D
Auttais varmaan jos treenailis lyhyemmissä pätkissä ja useammin, mutta tiedä häntä. Ehkä tää on vaan synnynnäinen vika ja pitää vaihtaa harrastusta.
Kitarassa siirrytty ohuempiin kieliin ja puntilla kevyempiin kuormiin, eipä suurta vaikutusta asiaan.

Itse voisin sanoa että kannattaa vaan lähteä soittelemaan hyvin rauhallista tahtia. Eli Tempoa vaan reilusti alas ja pyrit siihen että lihakset on oikeasti rentona hitailla temmoilla. Jos haluat soittaa nopeita juttuja rennosti pitää ne hallita myös hitaasti rentona. Myös kannattaa kaikkia tekniikoita miettiä ja treenailla ihan alusta asti. Tootakai kannattaa ottaa metronomi mukaan.
Itselläni todettiin hybermobiliteetti jonka ansiosta on koko kädet ja nämä "forkut" olleet aivan jumissa ja poissa pelistä. Jossain välissä pidin ihan reilun tauon soittamisesta ja kun aloitin uudelleen niin hyvin rauhallisesti lähdin etenemään soiton suhteen noilla edellä mainituilla konsteilla.
Venyttely minulla on auttanut aika paljon mutta se että venyttelystä on mitään hyotyä kesti minulla useita kuukausia. Kuulema johtuu siitä että lihaksissa tapahtuu jotain muutoksia ja uudelleen muovaantumisia ja ties mitä lääketieteellistä.
Ei minusta näihin ongelmiin mitkään poppakonstit auta vaan vaan kannattaa juurikin mietiskellä ja treenailla nuo perusasiat kuntoon. Miinuksena tietenkin on se että vie aikaa ja plussana itsellä ainakin on nopeutta tullut lisää ja tekniikka muutenkin kehittynyt hyvin.

Pikkauskäteen mulla on auttanut kun ajattelen sen liikkeen enempi ravistuksena. Paul Gilbert on sanonut, että se on vähän ku ravistais vettä kädestä tjsp.
 
Tää oli muuten hyvä, saat plussan. Sillon kun pikkauksessa saa ranteen oikeasti rennoksi, niin liike tosiaan tuntuu siltä ikäänkuin ravistaisi kättä. Jos taas jännittää ranteen lukkoon, niin fiilis "ravistamisesta" katoaa.