Kitarat: kitarakamat ›

Moro
 
Etsin kauan palvelleen -76 gibson lesp customin viereen toista soitinta mikä vois yllättää mut uusilla ulottuvuuksilla.
 
Haluaisin alkuperäiseen -58 nojaavan instrumentin PAF tyylisillä humppareilla.
 
Hinnat tuntuu gibsonilla karanneen ihan käsistä kun kattelee noit vos malleja ja custom shopin tekeleitä.
 
Mietin olisko fiksumpaa hommaa joku laadukas ei gibsonin merkillä varustettu kitara ja lyödä siihen uudet mikit esim dimarzio paf 36th anniversary.
 
Osaatteko ehdottaa jotain laadultaan ja soinniltaan huipputason soitinta missä ois vielä hintalappu kohdillaan. Tykkään suht paksusta kaulasta ja isoista tai jumbo nauhoista.
Hyvässä soittimessa ikä on vaan plussaa.

PRS McCarty käytettynä voisi olla kova sana noilla spekseillä.

iec: PRS McCarty käytettynä voisi olla kova sana noilla spekseillä.
 
Onks noissa missään kunnon kaulaa?

Jucciz: Onks noissa missään kunnon kaulaa?
 
Private Stock-tilauslomakkeesta ainakin löytyy optiona "Special Instructions For Neck."

Navigatorit ovat ihan pirun hyviä, onnea vaan yritykselle löytää semmoinen. Japanilaiset puljut eivät tunnu lähettävän enää ainakaan ruusupuuotelautausia mihinkään (CITES)

Tokain LS-sarjasta löytyy todella hyviä Les Pauleja. Numeroita on aika liuta, ja mitä isompi numero, sitä hienompi vehje. Esim. 200, 420 ja 540 on ihan huippuja (ja kalliita), mutta pienemmätkin numerot, esim. 100 ovat tsekkaamisen arvoisia.

stratomaster: Tokain LS-540.
 
5000 EUR. On siinä kopiolla hintaa.

niilopi: Moro
 
Etsin kauan palvelleen -76 gibson lesp customin viereen toista soitinta mikä vois yllättää mut uusilla ulottuvuuksilla.
 
Haluaisin alkuperäiseen -58 nojaavan instrumentin PAF tyylisillä humppareilla.
 
Hinnat tuntuu gibsonilla karanneen ihan käsistä kun kattelee noit vos malleja ja custom shopin tekeleitä.
 
Mietin olisko fiksumpaa hommaa joku laadukas ei gibsonin merkillä varustettu kitara ja lyödä siihen uudet mikit esim dimarzio paf 36th anniversary.
 
Osaatteko ehdottaa jotain laadultaan ja soinniltaan huipputason soitinta missä ois vielä hintalappu kohdillaan. Tykkään suht paksusta kaulasta ja isoista tai jumbo nauhoista.
Hyvässä soittimessa ikä on vaan plussaa.
 
Noita Giban CS reissueita löytyy käytettynä kuitenkin melko halvalla verrattuna uuteen :> eikä tartte myydä munuaista ja puolikasta maksaa... eikä tartte uuden kitaran "josko tää joskus asettuis..." prosessia käydä läpi... itsellä toi 20v jo täyttänyt 1957 RI ja en oo vielä kokenut että vaihtamalla paranis lapio. Ja onhan siinä se Giban logo sit niinku kaupan päälle
 
Ruokangas tai joku muu paikallinen tietty mut täytyis olla parempi kaveri pääministerin kanssa että sais riittävästi lahjuksia hoitamaan tommosia summia...

niilopi: Mietin olisko fiksumpaa hommaa joku laadukas ei gibsonin merkillä varustettu kitara ja lyödä siihen uudet mikit esim dimarzio paf 36th anniversary.
 
Tää voi olla ihan 'I'll get me coat' ehdotus, mutta Hagström Swede (tai Super Swede) 70/80-luvulta pohjakitaraksi.

73nd3r: Tää voi olla ihan 'I'll get me coat' ehdotus, mutta Hagström Swede (tai Super Swede) 70/80-luvulta pohjakitaraksi.
 
Hagströmeissä on mainio leveän oloinen kaula, mutta paksummasta päästä niiden kaulat eivät liene. Mutta kannattaa tosiaan tsekata. Tiettyä asiallisuutta noissa on.

Jucciz: Onks noissa missään kunnon kaulaa?
 
Prs:n wide/fat istuu ainakin omaan kouraan hyvin. Eikä ole ollut kaulan laadussa valittamista ainakaan Santana 3:ssa.
 
Voi olla, että en tajunnut mitä ajoit takaa kysymykselläsi ;)

LaMotta: 5000 EUR. On siinä kopiolla hintaa.
 
Mutta pesee, linkoaa ja vielä kuivaakin. Ja ihan helvetinmoinen hymiö tähän. Mutta tosiaan pointti oli esim. tuo LS100, tässä kuitenkin haettiin Gibsonille laadukasta ja vielä järkevän hintaista vaihtoehtoa.

stratomaster: Mutta pesee, linkoaa ja vielä kuivaakin. Ja ihan helvetinmoinen hymiö tähän. Mutta tosiaan pointti oli esim. tuo LS100, tässä kuitenkin haettiin Gibsonille laadukasta ja vielä järkevän hintaista vaihtoehtoa.
 
80-luvun alun Tokait tuntuu olevan tosi hyviä. Mulla on pari ollut ja suosittelen. Edellinen oli '84 Tokai LS-150. Nämä on siinä 1000-1500 euroa. Toki sillä melkein saa jo käytetyn Gibson LP Standardin.

Vuoren Saku, Halla, Ruokangas, Finlandia Instruments, JLi, Gas Guitars.... mitä näitä ny o. Eli kotimaiselle vaan tilausta menemään.

Vahva suositus Finlandia Instrumentsille. Tänä vuonna valmistuneen LP:n kuva löytyy omista kuvista, enkä voisi parempaa toivoa. Kaikki haluamani speksit aivan nappiin niin soittotuntumaa, soundia kuin ulkonäköäkin myöten.
 
Hinnatkin ovat mielestäni erittäin asiallisella tasolla, kun kyseessä on saman sepän alusta asti rakentama soitin.

Jos ulkonäön ei tarvitse olla täysi klooni, niin ääni PRS singlecuteille. Torilla välillä varsin edukkaasti näkee. Pahimmat suunnittelumokatkin lapakulman ja g-kielen vireongelmien suhteen korjattu.

Gibsoneita on liikkeellä niin paljon, ettei niitä kannata ostaa oikein muuta kuin käytettyinä. Sitten on kyse lähinnä siitä, että mitä ominaisuuksia arvostaa. Jos haluaa vaikka kauniin loimuvaahterakannen, niin pitää katsella jotain vähän harvinaisempia malleja tai sitten Historic-malleja, oman kokemukseni mukaan noissa standardeissa on vaan "ihan ok" tasoiset loimut. Sitten on tietty kaiken maailman kevennysporaukset ym. mitä noissa ei-Historic Gibsoneissa on ja tietysti Historicien parempi laatu. Eri asia onko niillä oikeasti väliä.
 
Ostin tuossa alkuvuodesta itselleni synttärilahjaksi käytetyn Heatley Traditionin, joka varmasti vastaisi AP:n speksejä. Hintaa tuli about saman verran, kuin käytetylle Gibson Historicille. Suurimpina eroina Gibsoneihin on nätimmät puut ja aivan viimeisen päälle hienosti rakennettu ihan joka yksityiskohtaa myöten fantsuimmista puulaaduista.
 
Tarinan opetus kuitenkin on, että vaikka omistan nyt ns. huippuluokan LP-tyylisen kitaran, se ei soittimena kuitenkaan ole oikeasti NIIN paljon parempi kuin monta kertaa halvempi Fenixin kopsuni. Jos ei lähde vertailemaan vierekkäin, niin molemmilla soittaa ilolla ja vertailemallakin suurimmat erot ovat makuasioita: Heatley on täyteläisempi, vintagempi ja jotenkin vaivattomammin soitettava, kun taas Fenixin kirkkaampi ja modernimpi soundi voi olla paikallaan toisissa tyylilajeissa.
 
Siispä kannattaa aluksi tarkistaa vaikka lähikauppojen ja käytettyjen myyjien Gibsonit, jos vaikka löytyisi joku ihan perus LP Standard, joka miellyttää. Samaten käytetyt Tokait, FGN jne. Jos ei natsaa niin lisää rahaa tiskiin ja katselemaan vaikka käytettyjä Gibson Historiceja ihan vain saatavuuden takia, vaikka sitten jostain ulkomailta Reverbin, TheGearPagen, LespaulForumin ym kautta.
 
Ymmärrän kyllä ihan hyvin, jos haluaa sijoittaa isomman summan johonkin hienoon boutique-tason skebaan, mutta luksuksestahan siinä on pääasiassa kyse. Vaikka olen tässä nyt tavoistani poiketen suositellut Gibsonia, päädyin itse "LP-inspiroituneeseen" kitaraan pääasiassa siksi, että harva Gibson on minulle vastannut niitä odotuksia, mitä hintalapun perusteella kitaralle asetin. Niitä hyviä on kuitenkin liikkeellä jos jaksaa vain etsiä ja kokeilla. Kun etsin boutique-Lespaa katselin pitkään mm. PRS McCarthy 594 Singlecutia. En tiedä, miten paljon vaikka Thomannilla on liikkeessä soittimia esillä, mutta jos meinaa noin isoja summia sijoittaa voi olla fiksumpi ottaa viikonloppumatka vaikka Saksaan tai britteihin ja käydä katsomassa paikallista valikoimaa.

Täältäkin löytyy alituinen LP-kuume. Ongelma vaan Gibsoneissa on se, että haluaisin enemmän C-profiilin kaulan ja Gibsonit tuntuu järjestään olevan enemmän D:hen kallellaan. '59 Reissuessa/R9:ssa on enemmän C:tä (vähemmän "hartioita"), mutta hinta pompsahtaa ihan liikaa kun mulle kelpaisi vaan joku perus Goldtop Traditional C-profiililla tyydyttämään LP-nälän :-)

JeKo: Täältäkin löytyy alituinen LP-kuume. Ongelma vaan Gibsoneissa on se, että haluaisin enemmän C-profiilin kaulan ja Gibsonit tuntuu järjestään olevan enemmän D:hen kallellaan. '59 Reissuessa/R9:ssa on enemmän C:tä (vähemmän "hartioita"), mutta hinta pompsahtaa ihan liikaa kun mulle kelpaisi vaan joku perus Goldtop Traditional C-profiililla tyydyttämään LP-nälän :-)
 
se kaulahan on puuta,sitä voi hioa