Kitarat: kitarakamat ›

Erin Omainen Myynti Puhe.

Jukka Häikiö: No heh, kyllähän sitä tiesi jo tätä:https://muusikoiden.net/dyn/users/152947.jpg ostaessa, että omien saaminen tästä pois, saattaa olla tuskallista, no ostaa piti silti. Se näissä ns. palacastereissa on ongelma, että kaikki pannaan vähän liiaksi samaan "laariin", eli ei saisi maksaa 800€ enempää, vaikka specsit ois mitä. Toiseen saattaa olla upotettu osiin 2000€ ja toiseen 900€, silti jälleenmyyntihinta ei oikeen suhteudu. Toki näissä on omat juttunsa, toiset on onnistuineempia kokonaisuuksia, vaikka osien hinta ois vaan puolet siitä kalliimmasta.
Moni homma valitettavasti vaan perustuu uskomuksiin, että esmes nää Custom shop ja butiikki-vermeet ois jotenkin ylivertaisia, vrt. hyvin ja hyvistä osista huolella kasattu "palacaster" ja niistä maksetaan köykäisesti tuplat, tahi triplat, eikä se vastine ole välttis sitä palapeliä kummempi. Edelleen jaksaa hämmästyttä ns. decal-uskovaisuus, että joku merkki ois takuulappu tuotteen hyvyydestä. Brändit ja hype on ne millä myydään, se mitä ostaja saa, onkin sitten ihan toinen juttu...
Mutmut, katotaan kauanko ottaa aikaa ton myyminen, se hyvä puoli asiassa on, että hyvää on aina joka tapauksessa hyvä myydä ja sellaisellehan toi sitten lopulta menee, joka hyvän päälle ymmärtää ja haistattaa huilut kaiken maailman brändeille. Mutta, menee siihen sitten viikko tai vuosi, se menee kuitenkin, eikä siihen sen kummempaa filosofiaa tarvita, aika ja hyvä peli kauppaavat ihan itse itsensä, kun sen aika on.
 
mulle nää palacasterit on tuntematon alue kitaroissa ja siksi kierrän ne torilla,joskus kun yhden uskaltautuu kokeilemaan,niin voi mieli muuttua,siihen asti olen varmaan decaluskollinen(oma ahdaskatseisuuttani vaan,ei kannata hermostua)

opel99: mulle nää palacasterit on tuntematon alue kitaroissa ja siksi kierrän ne torilla,joskus kun yhden uskaltautuu kokeilemaan,niin voi mieli muuttua,siihen asti olen varmaan decaluskollinen(oma ahdaskatseisuuttani vaan,ei kannata hermostua)
 
Mun mielestä merkkiuskollisuus ei ole kielteinen asia. Merkkihän on allekirjoitus, vakuutus siitä että tuote on hyvä. Jos merkin oikeuksien haltija antaa merkkinsä huonoon kitaraan, niin se pilaa vain maineensa ja aika nopeasti sellainen merkki alkaa toimia merkin ideaa vastaan. "Gibson" lavassa tarkoittaa, että kitara on hyvä. "Harley Benton" lavassa tarkoittaa, että kitara on halpa.
 
Ts. jos ostat tietyn merkkisen tuotteen, voit luottaa siihen että kyseisen merkin tietyt minimivaatimukset tuotteessa täyttyvät. Jos merkki lakkaa vastaamasta "lupaukseensa", se tuohoutuu ensin menee maine ja sitten ehtyy kassavirta.
 
Mutta joo palacastereissa on se etu, että niissä et maksa siitä merkistä, vaan hinta kokonaisuudessaan on sitä kitaraa.

hallu: Mun mielestä merkkiuskollisuus ei ole kielteinen asia. Merkkihän on allekirjoitus, vakuutus siitä että tuote on hyvä. Jos merkin oikeuksien haltija antaa merkkinsä huonoon kitaraan, niin se pilaa vain maineensa ja aika nopeasti sellainen merkki alkaa toimia merkin ideaa vastaan. "Gibson" lavassa tarkoittaa, että kitara on hyvä. "Harley Benton" lavassa tarkoittaa, että kitara on halpa.
 
Ts. jos ostat tietyn merkkisen tuotteen, voit luottaa siihen että kyseisen merkin tietyt minimivaatimukset tuotteessa täyttyvät. Jos merkki lakkaa vastaamasta "lupaukseensa", se tuohoutuu ensin menee maine ja sitten ehtyy kassavirta.
 
Mutta joo palacastereissa on se etu, että niissä et maksa siitä merkistä, vaan hinta kokonaisuudessaan on sitä kitaraa.
 
plussaa sille ja kippis

Jukka Häikiö: No heh, kyllähän sitä tiesi jo tätä:https://muusikoiden.net/dyn/users/152947.jpg ostaessa, että omien saaminen tästä pois, saattaa olla tuskallista, no ostaa piti silti. Se näissä ns. palacastereissa on ongelma, että kaikki pannaan vähän liiaksi samaan "laariin", eli ei saisi maksaa 800€ enempää, vaikka specsit ois mitä. Toiseen saattaa olla upotettu osiin 2000€ ja toiseen 900€, silti jälleenmyyntihinta ei oikeen suhteudu. Toki näissä on omat juttunsa, toiset on onnistuineempia kokonaisuuksia, vaikka osien hinta ois vaan puolet siitä kalliimmasta.
Moni homma valitettavasti vaan perustuu uskomuksiin, että esmes nää Custom shop ja butiikki-vermeet ois jotenkin ylivertaisia, vrt. hyvin ja hyvistä osista huolella kasattu "palacaster" ja niistä maksetaan köykäisesti tuplat, tahi triplat, eikä se vastine ole välttis sitä palapeliä kummempi. Edelleen jaksaa hämmästyttä ns. decal-uskovaisuus, että joku merkki ois takuulappu tuotteen hyvyydestä. Brändit ja hype on ne millä myydään, se mitä ostaja saa, onkin sitten ihan toinen juttu...
Mutmut, katotaan kauanko ottaa aikaa ton myyminen, se hyvä puoli asiassa on, että hyvää on aina joka tapauksessa hyvä myydä ja sellaisellehan toi sitten lopulta menee, joka hyvän päälle ymmärtää ja haistattaa huilut kaiken maailman brändeille. Mutta, menee siihen sitten viikko tai vuosi, se menee kuitenkin, eikä siihen sen kummempaa filosofiaa tarvita, aika ja hyvä peli kauppaavat ihan itse itsensä, kun sen aika on.
 
Olen itse ollut aikaisemmin "palakitaroiden" ystävä, mutta nyt kun omistan pari custom shopia niin mieli on muuttunut. Vaikka palakitaroiden speksit olisivatkin hyviä, niin custom shop vermeiden soinnissa on jotain mikä erottaa ne muista. Uskon kyllä että CS-pajoilla on omat menetelmät ja salaisuudet, joilla ne pystyy valitsemaan oikeat puut. Hardware saattaa olla ihan peruskauraa ja useimmiten se on jopa halvempaa. Olen vaihdellut paljon osia kitaroihin ja huomannut sen, että kitaran tiettyä perussointia ei saa muutettua. Palastratoissa saattaa tulla myös loputon kierre vaihtamaan osia jopa kaulaa ja bodya myöten. Itselle on käynyt yhden kitaran kanssa niin enkä osaa nyt sanoa, että onko se muuttunut parempaan suuntaan. Rahaa on ainakin palanut :D

midnight rose: Olen itse ollut aikaisemmin "palakitaroiden" ystävä, mutta nyt kun omistan pari custom shopia niin mieli on muuttunut. Vaikka palakitaroiden speksit olisivatkin hyviä, niin custom shop vermeiden soinnissa on jotain mikä erottaa ne muista. Uskon kyllä että CS-pajoilla on omat menetelmät ja salaisuudet, joilla ne pystyy valitsemaan oikeat puut. Hardware saattaa olla ihan peruskauraa ja useimmiten se on jopa halvempaa. Olen vaihdellut paljon osia kitaroihin ja huomannut sen, että kitaran tiettyä perussointia ei saa muutettua. Palastratoissa saattaa tulla myös loputon kierre vaihtamaan osia jopa kaulaa ja bodya myöten. Itselle on käynyt yhden kitaran kanssa niin enkä osaa nyt sanoa, että onko se muuttunut parempaan suuntaan. Rahaa on ainakin palanut :D
 
Mulla on vähän saman suuntaista kokemusta palakitarasta. Huippuosat ja kaikin puolin mallikkaasti kasattu, mutta lopulta kuitenkin vähemmän kuin osiensa summa. Sitä vielä paranneltiin ja osia päivitettiin, kunnes alkoi tuntua että tulee loputon kierre. Sitten kun kätösiin tupsahti hyvä CS Fender, huomasin heti että se on tässä. Soundit, soittotatsi, fiilispuoli ja kaikki heti kohdallaan. Palakeppi lähti liukkaasti kiertoon. Tuo Fenkku on ollut sellainen luottokitara, että ei ole tarvinut miettiä mitään. Ei muuta kuin soittoa vaan ja perus ylläpidot. Tämä on vain yksittäinen tapaus, ei mitenkään yleistettävissä. Mutta näinkin voi joskus käydä.

Rämppy: Mulla on vähän saman suuntaista kokemusta palakitarasta. Huippuosat ja kaikin puolin mallikkaasti kasattu, mutta lopulta kuitenkin vähemmän kuin osiensa summa. Sitä vielä paranneltiin ja osia päivitettiin, kunnes alkoi tuntua että tulee loputon kierre. Sitten kun kätösiin tupsahti hyvä CS Fender, huomasin heti että se on tässä. Soundit, soittotatsi, fiilispuoli ja kaikki heti kohdallaan. Palakeppi lähti liukkaasti kiertoon. Tuo Fenkku on ollut sellainen luottokitara, että ei ole tarvinut miettiä mitään. Ei muuta kuin soittoa vaan ja perus ylläpidot. Tämä on vain yksittäinen tapaus, ei mitenkään yleistettävissä. Mutta näinkin voi joskus käydä.
 
Oisko sen CS Fenderin vahvuus juuri siinä, että se kitara on tarkalleen säädelty kokonaisuus mihinkä se kitararakentaja on ammattitaidollaan tähdännyt.
 
Palacasterissa taas vaikka ois hyvät osat niin välttämättä ne hyvät osat eivät vaan toimi ihan keskenään tuottaen parasta kokonaisuutta. En tiedä mihinkä tätä vertais mutta jos vaikka autoon, Volkkari toimii ihanteellisesti niillä omilla osillaan ja Mersu taas omillaan mutta näiden parhaista osista koottu palacaster-auto ei sitten olekaan ihanteellinen kokonaisuus.
 
Vähän ehkä huono vertailu autoilla mutta kait tuosta sai sen käsityksen mitä ajan takaa sillä :D

Sehän noissa palasysteemeissä on, että kaiken pitää osua kohdalleen, joskus siitä voi tulla vähemmän kuin osiensa summa, joskus enemmän. Joskus aikanaan nikkaroin sellaisen Straton, jossa oli hemmetin kallis WD:n body ja JV-Squierin kaula, ne ei kyllä soineet keskenään alkuunkaan, aika monta on tullut tuherrettua sen jälkeen, toiset onnistuneempia, toiset vähemmän. Siinä mielessä palacasterin rakentaminen on aika arpapeliä, mut valmiin pelin ostaessa tietää mitä saa. Tosta CS-hommelista oon kyllä eri mieltä, eikä tämä ole mitään kuulopuhetta, sen verta monta noita on ollut. Älkää nyt hyvät ihmiset vaan luulko, että noi CS-pelit tehtäisiin jotenkin sydämellä, kyllä se on ihan vaan kylmää bisnestä, jossa raha näyttelee suurinta osaa. Totta on, jotta puulaadut on eri, mitä perusvermeissä, sekä lakka on suurimmassa osassa nitroa, tosin G:n perusmalleissakin, toisin kuin Fenkuissa. Eipä noissa silti taida mitään taikapuita olla, tai siis sen kummempia, mitä voi ihan muualtakin ostella.
Jos pelimannille laitetaan side silmille, annetaan kouraan vuorotellen joku CS-peli ja sitten hyvin tehty palapeli, niin sellaista soittoniekkaa ei olekaan, joka ne erottaa toisistaan.
Tämä viimeinen lause oli ihan puhtaasti provo, mutta allekirjoitan sen ihan omakohtaisena faktana.
Asiaan liittyy toki niin monta eri tekijää, jotka sen kokemuksen itse kullekin muodostaa, eikä tarkoitus ole aiheuttaa pahaa mieltä kelleen, joka sellaisen CS-epelin omistaa, lelut on kivoja, siitä ei pääse mihinkään.
Otetaan tähän loppuun ihan kokemuspohjainen juttu:Mulla oli tuollainen suhteellisen kallis Fenkun CS-Strato (uutena noin 3500€) ja Nash Strato (uutena noin 2000€) omasta mielestä tuo Nash vei Fenkkua mennen tullen. Näitä kokemuksia on plakkarissa kyllä vuosien varrelta yllin kyllin ja uskoisin jotta "oppirahat" on maksettu. Ensimmäinen CS-experience on vuodelta -91 Gibson LP -58 reissue, viimeinen (toistaiseksi) vuodelta 2015, Gibson LP R9, vuosimallia 2014. Siihen väliin mahtuu kaikenlaista.
Nyt on Aurora Tele ja toi pala-Telemaster, jonka onnelliseksi omistajaksi joku joskus siunaantuu(heh).

Joo, ei se aina CS Fender ole se mikä itselle paras ja helmiä löytyy vähän halvemmistakin peleistä. Joku muukin kehassu myös noit Nasheja.
 
Mulla jokunen vuosi sitten kun ostelin 3 singlecoilin perinteisempää tyyliä olevaa stratoa niin voiton vei kirkkaasti TA Classics, se vaan vei ja muut vikisi vaikka hyviä oli ne muutkin monesti.
 
Onneksi noissa merkeissä ym. löytyy valinnanvaraa.

Kun laittaa halvan pakettihinnan tavaroille, niin se poikii näköjään liudan kyselyjä tavaroista erikseen ja olettamuksella, että yksittäin myytynäkin hinnat on suhteessa yhtä halpoja kuin pakettina. Ei se niin mene. Itse ainakin myyn pakettina siksi halvemmalla, että säästää hirveästi aikaa ja vaivaa kun ei tarvitse roudata tavaraa joka päivä postiin/matkikseen. Jos jaksan taas myydä erikseen, niin lyön tavaroille suht normi käytettyjen hinnat.

Jukka Häikiö: Älkää nyt hyvät ihmiset vaan luulko, että noi CS-pelit tehtäisiin jotenkin sydämellä, kyllä se on ihan vaan kylmää bisnestä, jossa raha näyttelee suurinta osaa. Totta on, jotta puulaadut on eri, mitä perusvermeissä, sekä lakka on suurimmassa osassa nitroa, tosin G:n perusmalleissakin, toisin kuin Fenkuissa. Eipä noissa silti taida mitään taikapuita olla, tai siis sen kummempia, mitä voi ihan muualtakin ostella..
Mitä!? Eikö siellä fenderin custom shopissa veistelekään artesaani-mestarilutteri nahkaessu päällä ja lastuja tukassa kahvipannu höyryten ja puhtaasti rakkaudesta lajiin?!
Juu ei ole CS-leima mikään tae siitä, että kitara olisi jotenkin ultimaattisen hyvä. Mullakin on tullut vastaan useampi CS Fender ja Gibson, jotka eivät mun mielestä mitenkään säväyttäneet. Vastapainoksi ihan perus-tuotantolinjan yksilöistä löytyy välillä helmiä. Mutta kyllähän CS-Fender on tosi hyvä, kun oikea yksilö osuu eteen. Ja ei niistä nyt mitään kelvottomia kapistuksia löydy, ellei ole joku materiaalivirhe. On sinne kustom soppiin kuitenkin keskitetty firman parhaat osaajat ja materiaalivalinnoissa on sihti tiukemmalla verrattuna liukuhihnapuoleen. Mutta silti tuotteissa löytyy yksilökohtaista variaatiota ei-niin-ihmeellisestä vallan fantastiseen. Joitakin vuosia sitten kun ostin Gibson 335:n, tuli haeskeltua sitä mieluisaa yksilöä oikein ajan kanssa, taisi mennä puoli vuotta ja siinä tuli käytyä läpi myös CS-malleja ihan ostomielessä. Ei vain mikään ollut sellainen että olisi huvittanut sijoittaa vähintään 2-3 kiloeuroa, kunnes kerran viimein tuli vastaan just SE yksilö, jossa kaikki oli kohdallaan: sointi, tuntuma, paino, viimeistelyt, fiilis...ja se oli ihan perus-tuotantolinjan Memphis-335. Sama juttu esim. Fendereissä: on tullut käpisteltyä paria todella hyvää meksikon Road Wornia muutamien aika keskinkertaisten, mutta huomattavasti kalliimpien USA-mallien ohessa. Mä huomaan olevani selkeästi niitä tyyppejä, jotka tykkää tarkastella kitaroita yksilöinä eikä niin että haluan just tietyn hintaluokan kitaran. Naivisti uskon, että halpiskin voi olla mahtava skeba. Ainakin Danelectro :D

Kaikki menee kun hinta on oikea.

Ei mee kaupaksi kitara. Puoleen hintaan nykyisestä hinnasta sitä ei viitsisi myydä.

Kaikki menee kun hinta on liki soikea:DD
 
spacelord: Kaikki menee kun hinta on oikea.

spacelord: Kaikki menee kun hinta on oikea.
 
Saa nyt nähä meneekö ku pudotin hinnat ihan naurattavaks.

spacelord: Kaikki menee kun hinta on oikea.
 
Helppo homma :-) enää ei tarvitse kuin tietää se "oikea" hinta:-D oletteko muuten huomannut, että oikea hinta ei ole aina se halvin. Jos kallista kamaa tyrkyttää liian halvalla, niin ostajat muuttuvat epäluuloisiksi.

Tuli mieleen vekkuli juttu, yksi kaveri kauppasi autoa sillä pointilla, että laitetaan sellainen hinta, ettei tarvii kauaa kaupitella. Ei menny kaupaksi, oli reilusti halvempi vastaaviin verrattuna. Kaveri sitten nosti hintaa muutamalla tonnilla, kun ei näköjään halvalla kelpaa, meni muuten sitten aivan samantien....
 
hallu: Helppo homma :-) enää ei tarvitse kuin tietää se "oikea" hinta:-D oletteko muuten huomannut, että oikea hinta ei ole aina se halvin. Jos kallista kamaa tyrkyttää liian halvalla, niin ostajat muuttuvat epäluuloisiksi.

hallu: Helppo homma :-) enää ei tarvitse kuin tietää se "oikea" hinta:-D oletteko muuten huomannut, että oikea hinta ei ole aina se halvin. Jos kallista kamaa tyrkyttää liian halvalla, niin ostajat muuttuvat epäluuloisiksi.
 
Tuo on kyllä totta. Jos myy liian halvalla, niin automaattisesti ajatellaan että kamppeessa on jotain vikaa tai että se on varastettu.
 
Ei ole helppoa olla myyjänä, mutta vaikka tällä hetkellä on ostajan markkinat, niin eipä sitä juuri tietynlaista kitarakamaa löydykään aina niin helposti lähialueelta ainakaan. Näyttää että pojallekin se floikkakitara hommataan uutena. Eipähän ole floikka ainakaan kulunut :) Aika monta käytettyä tuli testattua ja ei vain löytynyt sopivaa.
 
Mutta jotenkin tahmeasti ainakin kitarat menevät kaupaksi. Oman vaihdossa tulleen Epi Sg:n jouduin myymään aivan liian halvalla, mutta kun on nurkat täynnä rompetta, ei pysty haalimaan kovin paljon kitaroita nurkkiin pyörimään.

Jukka Häikiö: Tuli mieleen vekkuli juttu, yksi kaveri kauppasi autoa sillä pointilla, että laitetaan sellainen hinta, ettei tarvii kauaa kaupitella. Ei menny kaupaksi, oli reilusti halvempi vastaaviin verrattuna. Kaveri sitten nosti hintaa muutamalla tonnilla, kun ei näköjään halvalla kelpaa, meni muuten sitten aivan samantien....
 
Liian halpa on huono tai varastettu, ajatellaan. Hinnoittelu on taito- ja taktiikkalaji. Oon huomannut vuosien kokemuksella, että hyvät myyntikuvat ja varsinkin ääninäytteet edistävät soitinlaitteiden myyntiä olennaisesti. Suttuiset ja tärähtäneet kännykkäkameran kuvat ovat melkein sama kuin ei kuvaa ollenkaan. Samoin epämääräiset tuoteselostukset ja huono kieli herättävät aika vähän luottamusta itsessäni.