Bassot ›

Itse ainakin pyrin soittokamojen suhteen siihen että olisin itse signaaliketjun heikoin lenkki ja soittoni kuulostaisi mahdollisimman hyvältä. Sekä soitossa että kamoissa on aina parantamisen varaa.

Seba: samantyylinen soitin eroa tuo.
Laittaa rinnakkain Harley Bentonin 200w combon ja vaikka hiwattin dr201 ja rantiksen niin selviää paremmin mistä maksetaan saundissa.
Saa siinäkin olla sitä mieltä että benton saundaa paremmalle, jos omat mieltymykset osuu siihen suuntaan.
 
Tätä nimenomaan yritin sanoa, mutta kirjoitettu teksti on vaikea taiteen laji. Saundi jos mikä on makuasia. Voi hyvin olla, että omaan korvaani HB:n 200W:n combo kuulostaa paremmalle kuin rantasauna, mutta ymmärrän miksi rantasauna maksaa enämpi. Olimme ilmeisesti samaa mieltä sitten kuitenkin.
 
Tästäpä päästäänkin off-topiciin, joka liittyy löyhästi kallis vs. halpa -keskusteluun. Miten on mahdollista, että live-miksauksessa bassosaundi on nykyään 90% pelkkää alapäämujua? Haluaako basistit, että ghostit etc. nyanssit eivät erotu? Nykyvehkeillä hyvän erottuvan saundin tekeminen siten, että siinä on vielä munaa, ei pitäisi olla vaikeaa.

Haeroe: --
Tästäpä päästäänkin off-topiciin, joka liittyy löyhästi kallis vs. halpa -keskusteluun. Miten on mahdollista, että live-miksauksessa bassosaundi on nykyään 90% pelkkää alapäämujua? Haluaako basistit, että ghostit etc. nyanssit eivät erotu? Nykyvehkeillä hyvän erottuvan saundin tekeminen siten, että siinä on vielä munaa, ei pitäisi olla vaikeaa.
 
Tätä oon myös ihmetellyt erityisesti festarikeikoilla. Esim. Tavastialla ja muissa vastaavan kokoluokan paikoissa asia on olut aika hyvin kunnossa ja miksaajat laittaa yleensä kolinaa ja röpöä bassosoundiinkin, mutta festareilla kaikki on monesti tosiaan tota matalaa kompuralla kasaan lanattua huminaa. Liittyiskö jotenkin ulkoilmassa miksaukseen? Voksuille ja kitaroille pitää saada maksimaalisesti tilaa? Ei basisti ynmärrä.

Prak: Tätä oon myös ihmetellyt erityisesti festarikeikoilla. Esim. Tavastialla ja muissa vastaavan kokoluokan paikoissa asia on olut aika hyvin kunnossa ja miksaajat laittaa yleensä kolinaa ja röpöä bassosoundiinkin, mutta festareilla kaikki on monesti tosiaan tota matalaa kompuralla kasaan lanattua huminaa. Liittyiskö jotenkin ulkoilmassa miksaukseen? Voksuille ja kitaroille pitää saada maksimaalisesti tilaa? Ei basisti ynmärrä.
 
Sais nyt miksaajat (joita on useita tätäkin palstaa lukemassa) ottaa kantaa asiaan.
 
5 vuotta sitten oltiin Kuopion viinijuhlilla. Bassot olivat huminaa useammalla bändillä. Sitten tulivat eput. Soitto tuli melkein kuin levyltä, bassorumpu lätisi kivasti ja Samin Ruokangas-basso soi älyttömän hyvin ja erottelevasti. Martin laulu vaan olis saanut olla enempi pinnassa. Eppujen jälkeen tulleilla esiintyjillä bassojen humina jatkui.
 
Tais olla ammattireiskat asialla.

Joskus tuossa alapäämuhju-ongelmassa on taustalla sekin, että kitara tai kiipparit tunkevat basson taajuuksille. Silloin saadaan aikaan huminaa ja muhjua, josta mikään ei erotu kunnolla. Basson suhteen oon huomannut, että alataajuuksia annostellaan usein liikaa. Vähän middlekkäämpi bassosoundi kuulostaa erottelevammalta ja hyvällä tavalla rouheammalta.

Haeroe: Tätä nimenomaan yritin sanoa, mutta kirjoitettu teksti on vaikea taiteen laji. Saundi jos mikä on makuasia. Voi hyvin olla, että omaan korvaani HB:n 200W:n combo kuulostaa paremmalle kuin rantasauna, mutta ymmärrän miksi rantasauna maksaa enämpi. Olimme ilmeisesti samaa mieltä sitten kuitenkin.
 
Tästäpä päästäänkin off-topiciin, joka liittyy löyhästi kallis vs. halpa -keskusteluun. Miten on mahdollista, että live-miksauksessa bassosaundi on nykyään 90% pelkkää alapäämujua? Haluaako basistit, että ghostit etc. nyanssit eivät erotu? Nykyvehkeillä hyvän erottuvan saundin tekeminen siten, että siinä on vielä munaa, ei pitäisi olla vaikeaa.
 
Ampegin rantasaunahan ei nimenomaan ole alapäämuhjua, vaan tarjoaa middlekästä rockisoundia huminan sijaan. Ainakin mun mielestä. Samaa mieltä kyllä soundipolitiikasta, mutta olen ymmärtänyt, että on kaksi vaihtoehtoa: joko basso soi bassaria matalammalta tai sitten toisinpäin. Se määrittelee aika pitkälti, miten miksaaja soundin kaivaa.

Kalliista voi maksaa monestakin eri syystä. Joillekin se tietyn valmistajan tarra vaan merkitsee ja joillakin on sitä hifikorvaa enemmän.
 
Itse ajattelen, että kamat käytön mukaan. Rantasaunaa ei kannata kellarissa huvinvuoksi soittamiseen ostaa, tosin ei siellä ihan läpimädälläkään pärjää.
 
Mulla esim. Warvikin sweet 15, kitaristeilla 2 * marsun 4*12. Toimivat keskenään hyvin. Kun PA:t ja rumpalin lyönninvoimakkuus vielä osuu kohdalle, niin lopputulos on hyvä ja ääntä lähtee sen verran, että lähikuppilassakin pärjää jos soittamaan menee.
 
Jos pitää valita riittävä ja edullinen tai hieman kalliimpi ja hieman ylimitoitettu, niin ajattelisin, että se hieman kalliimpi ja hieman ylimitoitettu on parempi valinta. Hyvä soi hyvin vähän hiljemmallakin ja tod. näk. tunnetusta laatumerkistä voi joskus saada jotain takaisinkin kun/jos sen myy.
 
Toki viidenkympin Harley Bentonistakin saa aina varmaankin sen 50e.

Moi.
 
Prak: Tätä oon myös ihmetellyt erityisesti festarikeikoilla. Esim. Tavastialla ja muissa vastaavan kokoluokan paikoissa asia on olut aika hyvin kunnossa ja miksaajat laittaa yleensä kolinaa ja röpöä bassosoundiinkin, mutta festareilla kaikki on monesti tosiaan tota matalaa kompuralla kasaan lanattua huminaa. Liittyiskö jotenkin ulkoilmassa miksaukseen?
 
Puoliammatikseen miksaamisesta on jo pari vuosikymmentä vierähtänyt, eikä ulkona tullut juurikaan työskenneltyä, mutta mielipiteitä pitää kuitenkin heittää ;).
 
Jos kuulijana haluaa maksimoida kokemuksensa ja minimoida laitteiston väärinkäytöstä aiheutuvat äänikentän virheet, perustaa leirinsä miksauskioskin eteen.
Kuulee jotakuinkin miksaajan vision siitä miltä homman tulisi kuulostaa.
Ongelmaksi muodostuu toki se että muutkin kuuntelemaan tulleet haluavat samalle paikalle, eikä lavalle tuolta asti usein kovinkaan hyvin näe.
 

 
Ulkoilma tuo toki oman mausteensa soppaan niin hyvässä kuin pahassakin, kuten nykyajan bassovoittoinen soundikin, mutta ainakin omasta mielesta ja omaan kokemukseen (sekä toimijana että kuuntelijana) perustuen tulee parikin asiaa mieleen.
 
Etupäämiksaajan näkökantilta EVO, EVV ja EVVK ovat päälimmäisenä.
Jos rahkeet vaan ei kertakaikkiaan riitä hoitamaan puuhaa kunnialla, tai olisi mieluummin ihan jossain muualla kuin miksauskioskissa namikoiden varressa, lopputulos ei minkään instrumentin kohdalla ole välttämättä edes keskinkertainen.
 
Huomattavan paljon on myös merkitystä sillä onko bändi vaivautunut hommaamaan ammattitaitoisen oman miksaajan jolle ohjelmisto on tuttua, vai otetaanko se minkä järjestäjä/kalustofirma sattuu puuhaan saada houkuteltua.
Kenellekään ei liene epäselvää kumpi on soundin kannalta turvallisempi vaihtoehto.
 
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on se ketjun ensimmäinen lenkki elikä basisti.
Paskaa sisään=paskaa ulos, pitää paikkansa tässäkin asiassa.
Vaikka ammattilaismiksaaja voi nykyhärpäkkeiden suomilla mahdollisuuksilla tehdä melkein marmeladia kakkostuotteestakin (jos osaa/haluaa), lytättyä dynamiikkaa tai säröä ei reaaliaikaisella prosessoinnilla korjata.
 
Ideaalitapauksessa etupään miksaaja saa kuivan DI-signaalin jonka prosessoi manuaalisesti biisilistan -tai automaattisesti digipöydän sekvenssin- avulla biisikohtaisesti, ja monitorimiksaaja saa signaalin jonka basisti+muut halukkaat haluavat lavalla kuulla.
 

 
Backlinellä/monitoroinnilla on myös merkittävä oma osansa etenkin matalampien taajuuksien vaihevirheissä ja niistä johtuvassa puuroutumisessa.
Aiemminkin jo on viitattu Ampegin 810 kaappiin, josta ei alkuperäisenä varsinaista alapäätä irtoa nimeksikään, joten eipä ole matalien taajuuksien vuoto-ongelmia muihin lavalla oleviin mikkeihinkään.
Pilarikonfiguraation ansiosta suuntaavuuttakin löytyy ihan toisella tavalla kuin monista muista bassokaapeista, joten sopivalla asettelulla vuototaipumus vähenee entisestään.
Ei ihme että ko. kaapista pitää sekä soittajat että äänimiehet, toisaalta ihme miksi suuntaavuudeltaan epämääräisempiä kaappeja/läjiä lavalle viitsitään roudata.
 
Käytetyin konsti minimoida PA:han asti vuotavat vaihevirheet matalilla taajuuksilla on käyttää korvamonitoreja jolloin käytännössä kaikki vuodot häviävät rumpuja lukuunottamatta, mutta vaatimukset ja kustannukset ovat monille ylitsepääsemättömiä.
 
Aiheuttaa toki omat ongelmansa eturivin äänentoistollekin jos/kun backlineä ei ole eikä lavalta näin ollen kuulu käytännössä mitään.
Rahalla ja taidolla puuha tietysti onnistuu, mutta kaikilla ei ole tuollakaan osa-alueella välttämättä tarpeeksi paukkuja homman hoitamiseen.
 
T:Samuli

Antti K.: Sitten tulivat eput. Soitto tuli melkein kuin levyltä, bassorumpu lätisi kivasti ja Samin Ruokangas-basso soi älyttömän hyvin ja erottelevasti... Eppujen jälkeen tulleilla esiintyjillä bassojen humina jatkui.
 
Olisiko niin, että varsinainen miksaus on tehty pääpändille ja muut tyytyvät siihen, mitä saavat? Tätä oman kokemuksen mukaan tapahtuu siellä sun täällä, kun pändejä on useampi ja vaihdot suht' lyhyitä. Omilla, satunnaisilla kimppakeikoilla miksaus on jotain eli suunnilleen kaikille mahdoton kompromissi ja sen kanssa saavat eri kokoonpanot yrittää selvitä.

basisti1971: Moi.
Backlinellä/monitoroinnilla on myös merkittävä oma osansa etenkin matalampien taajuuksien vaihevirheissä ja niistä johtuvassa puuroutumisessa.
Aiemminkin jo on viitattu Ampegin 810 kaappiin, josta ei alkuperäisenä varsinaista alapäätä irtoa nimeksikään, joten eipä ole matalien taajuuksien vuoto-ongelmia muihin lavalla oleviin mikkeihinkään.
Pilarikonfiguraation ansiosta suuntaavuuttakin löytyy ihan toisella tavalla kuin monista muista bassokaapeista, joten sopivalla asettelulla vuototaipumus vähenee entisestään.
Ei ihme että ko. kaapista pitää sekä soittajat että äänimiehet, toisaalta ihme miksi suuntaavuudeltaan epämääräisempiä kaappeja/läjiä lavalle viitsitään roudata.
T:Samuli
 
Joo. Tämän kaltainen tilanne tuli pari päivää sitten eteen. Oli rokkibändimme (2x kitaraa, bs. ja runpuli) harkat, ja soitin 8x 10" kautta. Kokonaissoundi oli mielestäni hyvinkin selkeä. Muisteltiiin yhtä piisiä, ja kitaristi sanoi, että hänellä on jossain sekupohja siitä. Laittoi tulemaan PA:n kautta (yläpäät ja 2X 18). Ja oli tosiaan alapäätä mutta sekun kokonaissoundi oli ihan muhjua.

Oon aina tykännyt hyvistä mutta edullisista kamoista ja kyllähän sellaisiakin on. Joutuu vaan aika paljon kaivamaan ja kokeilemaan. Bassoissa jollain viidellä satkulla saa jo hyviä, mutta toisaalta useamman tonnin vehkeestä usein näkee ja tuntee mistä siinä maksaa ekstraa. Mutta vähääkään jos osaa säätää, niin kyllä useimmista hyvän soittopelin saa. Jonkin aika sitten soitin yhdet treenit 300 euron epiphonella ja oli loistavan soundinen kapine se.
 
Tässä on yksi hyvä soundivertailu eri hintaluokan laitteista, turhan paljon puhetta kyllä mukana...
https://www.youtube.com/watch?v=j379dt10U2Q
 
Kaapeissa jos vertaa jotain 4x10" komeroa, niin on aikamoinen ero onko se elementti maksanut 50, tai 150 euroa. Vaikka ei sekään välttämättä soundissa aina tunnu...

Antti K.: Sais nyt miksaajat (joita on useita tätäkin palstaa lukemassa) ottaa kantaa asiaan.
 
5 vuotta sitten oltiin Kuopion viinijuhlilla. Bassot olivat huminaa useammalla bändillä. Sitten tulivat eput. Soitto tuli melkein kuin levyltä, bassorumpu lätisi kivasti ja Samin Ruokangas-basso soi älyttömän hyvin ja erottelevasti. Martin laulu vaan olis saanut olla enempi pinnassa. Eppujen jälkeen tulleilla esiintyjillä bassojen humina jatkui.
 
Tais olla ammattireiskat asialla.
 
Basson soundista saa tehtyä erottelevan ja selkeän, jos seuraavat asiat ovat kunnossa (ei järjestyksessä):
 
-Basson lähtösoundi on selkeä. Ne kymmenettä vuotta vanhat kielet ei auta asiaa.
-Jos basisti osaa loihtia soittimestaan käyttökelpoisen äänen, jota ei tarvitse esim dynaamisesti korjailla saadakseen siitä edes jotain tolkkua.
-Sovitus antaa tilaa bassolle.
-Soundi on lähtökohtaisesti edes jokseenkin kirkas. Esim. TB ja presari kaipaa tässä joskus apuja esim säröpedaalilta.
-Miksaaja osaa ja välittää.
-Muu bändi tukee bassoa, ja basso muuta bändiä.
-Basistin soittotarkkuus on hyvä.
-PA on kunnossa. Varsinkin se subipuoli. Sen pitäisi lähtökohtaisesti soida tasaisesti joka paikkaan.
 
Jos nää asiat osuu, pärjätään sisällä ja ulkona. Mun kokemusten mukaan ulkona on jopa helpompaa.

Kallekorvola:
Jos nää asiat osuu, pärjätään sisällä ja ulkona. Mun kokemusten mukaan ulkona on jopa helpompaa.
 
Ulkokeikoilla en muista kuulleeni huonosti soundaavaa bassoa. Jos on maltettu tuoda paikalle tarpeeksi subbareita niin toimiihan se. Toki se voi jonkun (kitaristin) korvaan olla liian kovalla, mutta ulkoilmassa puuttuu kokonaan seisovat aallot jotka pilaa esim Hartwall-Areenan keikkojen äänentoiston yleensä täydellisesti. Esim Porin Jatseilla kuulee aika muikeaa bassottelua kun niin laitteisto, äänijampat kuin soittajatkin on A-ryhmää.

Vaikka osaa soittaa, niin kyllä se sormista lähtevä hyvä soundi voi kadota signaalitien varrella. Eli kyllä yleensä rahalla saa parempaa soundia.