Aihe: Mikähän kitara kyseessä 1 | |
|---|---|
 kd28.05.2017 13:16:45 | |
Kitaraprojekti tuli taloon. Mitään merkintöjä ei löydy. Löytyisikö keneltäkään tietoa mikä kitara kyseessä? https://drive.google.com/open?id=0ByjeMdEP8PUnZjk4Y1FFWXpKdzg Kannattaneeko pistää kuntoon, päällisin puolin vaikuttaisi olevan kunnossa. Marko | |
| luppa 28.05.2017 19:11:02 | |
Jotenkin tuli ulkonäöstä itäblokin vehkeet mieleen, ja pienellä etsimisellä löytyy tuommoinen: http://cheesyguitars.com/ussr_history.html ja siitä eteenpäin: http://cheesyguitars.com/leningrad_6string.html Kyseessä siis ilmeisesti neukkulainen muovikoppainen Maria. Kannattaako pistää kuntoon - jos ajattelee korjatulla kitaralla tienaavansa isot rahat, ei varmaan kannata. Jos on askartelu- ja DIY-haluja, niin tässähän niitä pääsisi toteuttamaan. Tätä ajatellen tosin tehtaan kitaramalleja ei kovin mairittelevasti kehuta tuolla sivulla: "All three Leningrad plastic guitars sound very bad, badly assembled, and the worst of all - cannot be improved in any way." Paha näin internetin kautta sanoa mikä on totuus. | |
 Kefiiri28.05.2017 23:36:10 | |
luppa: Tätä ajatellen tosin tehtaan kitaramalleja ei kovin mairittelevasti kehuta tuolla sivulla: "All three Leningrad plastic guitars sound very bad, badly assembled, and the worst of all - cannot be improved in any way." Paha näin internetin kautta sanoa mikä on totuus. Hieno kitara. Varmasti paranneltavissa, mutta oma hommansa siinä voi olla. Näyttäisi olevan oikein kaularautakin. Jos se toimii ja pelin saa tolkun säätöihin niin mikäs sen hienompaa. Olen miettinyt noita muovisia neukkukitaroita, että ovatko nuo yhtä kevyitä miltä näyttävät, vai ovatko ulkonäöstä huolimatta painavan oloisia mötkyjä? En ole musiikin asiantuntija. | |
 tuskiz28.05.2017 23:59:16 | |
Kefiiri: Hieno kitara. Varmasti paranneltavissa, mutta oma hommansa siinä voi olla. Näyttäisi olevan oikein kaularautakin. Jos se toimii ja pelin saa tolkun säätöihin niin mikäs sen hienompaa. Olen miettinyt noita muovisia neukkukitaroita, että ovatko nuo yhtä kevyitä miltä näyttävät, vai ovatko ulkonäöstä huolimatta painavan oloisia mötkyjä? Cheesyguitarsia lukiessa useimpien mallien kohdalla parannukseksi voidaan laskea kitaran muuttaminen takkapuiksi, Uraleista sen sijaan näytti olevan mielettömiksi modausalustoiksi. Myös 60- ja 70-lukujen neuvostomuovit tuskin lienee mistään kevyimmäsrä saattika edes kestävimmästä päästä. Ylläolevan kirjoituksen sisällöstä vastuu on aina lukijalla. | |
| basisti1971 31.05.2017 11:05:21 | |
Moi. kd: Kannattaneeko pistää kuntoon, päällisin puolin vaikuttaisi olevan kunnossa. Marko Kuten ylläkin jo todettiin, rahallisessa mielessä tuskin kannattaa, mutta tarvitseeko kaikkea aina rahassa mitata. Eihän musaharrastusta muutoinkaan... ;). Osa Varsovan liiton aikaisista itäblokkitekeleistä ovat kyllä senverran mittavia työmaita, ettei muuhun kuin koristekäyttöön ole oikein millään mittarilla järkeä saattaa, sen olen kyllä itsekin todennut. Hienoja koristeita kuitenkin jos tuonkaltaisista tykkää, ja onhan mullakin Landoloita seinällä joten ei oikein ole varaa kritisoida :). Kaulat ovat noissa järjestään se suurin murheenkryyni, ilman mittavia rakentelusessioita ei yleensä saa edes auttavaan soittokuntoon. Jos ulkonäkö ja fiilis muuten natsaavat, usein onkin helpompaa tehdä kaula kokonaan uusiksi. T:Samuli | |
| Kefiiri 31.05.2017 18:17:44 (muokattu 31.05.2017 18:20:15) | |
Venäläisissä kitaroissa se nauhatyö on välillä epätodellisen suurpiirteistä. Joissain tapauksissa vielä se nauhan "juuriosa" on sen verran paksu, että uusien nauhojen istuttaminen väljiin nauhauriin tuottaa pulmia. Mutta jos ei häiriinny primitiivisestä ja kolhosta soittotuntumasta, ovat neukkusoittimet kiintoisia pelejä :) En ole musiikin asiantuntija. | |
| Kefiiri 14.06.2017 07:54:55 | |
basisti1971: Osa Varsovan liiton aikaisista itäblokkitekeleistä ovat kyllä senverran mittavia työmaita, ettei muuhun kuin koristekäyttöön ole oikein millään mittarilla järkeä saattaa, sen olen kyllä itsekin todennut. Tämä taitaa olla totta. Ohessa juttua Maria-bassosta. Semmoista en tullut ajatelleksikaan, että virekään ei meinaa pysyä, antaakohan se muovirunko periksi tai jotain semmoista. http://sovietguitars.com/e107_plugins/forum/forum_viewtopic.php?93873 En ole musiikin asiantuntija. | |
| basisti1971 14.06.2017 08:50:01 (muokattu 14.06.2017 08:50:45) | |
Moi. Kefiiri: Tämä taitaa olla totta. Noin on ollut ainakin laita niissä muutamissa joita itse olen käsissäni pidellyt. Neukkuja ei omistuksessa ole ollut, Tsekeistä Jolana osastoa Diamant basson ja Disco SG-kopion tiimoilta kyllä. Etenkin tuo Diamant on nähnyt keikkakäyttöäkin ;). Kefiiri: Ohessa juttua Maria-bassosta. http://sovietguitars.com/e107_plugins/forum/forum_viewtopic.php?93873 Hieno artikkeli, kiitos linkistä. Mahtava tuo rullatalla :D. Kefiiri: Semmoista en tullut ajatelleksikaan, että virekään ei meinaa pysyä, antaakohan se muovirunko periksi tai jotain semmoista. Lienee monien osatekijöiden summa. Kielet näyttävät hieman topakoilta, mutta jos nuo ovat itäblokkikielet, vaikea sanoa mikä todellisuudessa on vedon määrä. Ovat hivenen "rickenbacker-oloisia", eli väärillä kielillä saa helposti pilattua koko laitteen. Virityskoneistot ja olemattoman lapakulman mukanaantuomat ominaisuudet ovat kaulan elämisen ohella kohteita joita on syytä tarkkailla jos moisilla tosissaan soittelee. Virikoneistojen matoruuvit eivät ole itsepidättäviä vaikka matematiikka näin väittäisikin, ja ilman sitomista kieletkin luistavat poikkeuksetta. Sisäpuolelta otetuista kuvista ilmenee tuossa linkissäsi myös kannen ja pohjan ala-arvoinen tuenta kuten myös kaulataskun liitos. Eipä toisaalta tuolla tuentamäärällä/-tavalla fankka-lodjukaan muodossaan pysyisi, kokopuisesta puhumattakaan. Muovi, (myös lujite-) -instrumentteja vaivasi tuolloin ja vaivaa edelleen oikeaoppisten materiaali- ja valmistusmenetelmien hankaluus ja kalleus perinteisiin verrattuna. Varmaan jokaisella vähänkään TI-pureman saaneella on käynyt mielessä -ja jotkut jopa kokeilleetkin- kieli-instrumentin väsäämisestä erilaisista muovituotteista kun ovat saaneet käsiinsä pulttikaulan johon tekisi mieli väsätä jotain reippaammin tavallisuudesta poikkeavaa kaveriksi. Tuloksena on useimmiten pettymys paino/vireen pitävyys suhteen kanssa, ja viimeistään sitten kun ynnäilee paljonko kelvokkaan tuotteen tekeminen oikeastaan maksaisikaan. Resonointiominaisuuksien mukanaantuomat mausteet soundissa ovat keinoaineiden tiimoilta tietysti vielä syvempi suo kuin tonewood-debatit :D. Keinoaineet eivät toki ole mikään uusi juttu, "ensimmäinen" massatuotantosähkiskin kun oli Bakeliittia. Vuosikymmenten varella on ollut kiitettävä määrä yrityksiä saada keinoaineet suurempaan rooliin, mutta budjettiluokkaan niitä ei juurikaan ole eksynyt. Putiikkituotteisiin huomattavissa määrin. Ja tokkopa budjettiluokkaan eksyykään, puu on kuitenkin ominaisuuksiltaan niin ylivoimainen etenkin hinnan puolesta ettei kilpailemisessa ole edes järkeäkään. T:Samuli | |
| Kefiiri 14.06.2017 11:13:08 | |
basisti1971: Virikoneistojen matoruuvit eivät ole itsepidättäviä vaikka matematiikka näin väittäisikin, ja ilman sitomista kieletkin luistavat poikkeuksetta. Toleranssit vallankin noissa venäläisissä koneistoissa ovat omaa luokkaansa, mutta olen silti ajatellut, että jos kiristämällä virittää, niin matopyörämekanismin nerokkuus estää kieltä pitelevän tapin pyörimisen. Onko tosiaan käytännössä jotain näkökohtia jotka kyseenalaistavat tämän itsestäänselvyytenä pitämäni jutun? No, ehkä juuri ne väljät toleranssit voivat aiheuttaa pieniä yllätyksiä koneiston osien keskinäisessä asemoinnissa. En ole musiikin asiantuntija. | |
| basisti1971 15.06.2017 08:10:25 (muokattu 15.06.2017 08:11:26) | |
Moi. Kefiiri: No, ehkä juuri ne väljät toleranssit voivat aiheuttaa pieniä yllätyksiä koneiston osien keskinäisessä asemoinnissa. Naulan kantaan. Toinen seikka on mato- ja lautaspyörän hammasprofiilien mahdollinen ero, lautaspyörän (ja jopa matoruuvinkin) epäkeskeisyys ym., eli pelkistettynä: halvalla ja nopeasti tekeminen. Tuosta syystä vaiva ei tietenkään keskity Neuvostoliittolaisiin eikä edes itäblokin tuotteisiin, samat ominaisuudet löytyvät yhtälailla kaikista halpiksista. Vaikkapa perus voimansiirtoon ja koneenrakennukseen täysin riittävät toleranssit ovatkin yht'äkkiä auttamattoman riittämättömiä kun puuhastellaan kieli-instrumentin virityskoneistoja. Käyttötarkoituksesta ja usein varsin karkeasta välityssuhteesta johtuen pienikin heitto jossain kohtaa aiheuttaa ennalta arvaamattoman vireen laskun. Varmemmin jos/kun toleranssiheittoja löytyy useammista kosketuspinnoista. Siinä yksi syy miksi arvostettujakaan virikonevalmistajia ei juuri ylenmäärin ole, eikä sähkökitarapuolelle löydy kuin kourallinen putiikki-custom-valmistajia. Klassiselle puolelle on sentään useampia, ja jälki on todella upeata. ~90% noistakin toki käyttää valmiita (C)NC-koneiden suoltamia välityksiä, joten katsantokannasta riippuu pitääkö niitä putiikki- vai massatuotanto-osina ;). "Hand Crafted" Tai "Hand Made" löytyy tavan mukaan kaikilta mainosmateriaalistaan, mutta BS kuuluu tätänykyä erottamattomana osana markkinointiin, sille ei kukaan mitään voi jos haluaa menestyä :(. T:Samuli | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)