| Aihe: Kehityssuunta perusosaamisen jälkeen | |
|---|
|
"Lyhyesti" oma tausta ja taso, ja sen jälkeen spesifimpi kysymys:
Musiikkitaustaa paaaaljon, musiikkiluokilla ala- ja yläaste, sekä musiikkiopiston teoriat suoritettu, välineenä laulu. Kitaraa ja pianoa soitellut omaksi ilokseen aivan nappulasta, oman ekan kitaran sain noin 10-vuotiaana. Akustisella soitellut tuosta lähtien silloin tällöin, treenitapana lähinnä musiikin kuuntelu monipuolisesti ja siihen päälle soittelu. Välissä kuitenkin pitkiäkin aikoja soittelematta, enkä edes ajatellut koskaan ryhtyväni soittamaan kitaraa sen enempää.
Sitten muutama vuosi takaperin tulin aloittaneeksi bändissä soittelun, ensiksi koskettimissa, mutta yksien treenien jälkeen pelkästään kitarassa. Niin sitten vielä näin aikuisiälläkin sitä vaan tuli rakastuttua tuohon soittimeen aivan uudella innolla ja nyt kun olen soittimeni löytänyt, tahtoisin oppia soittamaan sitä mahdollisimman hyvin.
Pohja on kehitykseen hyvä. Perussoinnut (barret mukaanlukien) sujuu hyvin. Sähkökitaraan siirryttyä en ole kamalasti opetellut uusia sointuja, vaan pikkurilliä ja nimetöntä käyttäen soitan korvakuulolla erikoisempiakin sointuja. Varmaan jotain ysisointuja voisivat olla, mutta tavallaan sointutietämys kitarassa loppuu tuohon. Omia vahvuuksia ovat rytmitys, sekä sitten sävelkorva, kuulon perusteella hahmotan biisistä kuin biisistä soinnut nopeasti ja kymmenessä sekunnissa soittelen mukana. Tavallaan vahvuus on myös se, että en ole opetellut kitaraa kamalasti. Se on pakottanut alkeellisissa liidivedoissani yksinkertaisuuteen, joka ei sitten bändisoitossa ole ollut lainkaan pahasta, melkeinpä päinvastoin.
Tavoitteena olisi viedä omaa taitotasoa kohti Wallimaista osaamista, jossa pystyy itse handlaamaan sekä rytmityksen, että liidit. Petri Walli voisi olla tavoite, johon tuskin koskaan tulen pääsemään, kun hänessä nyt kuitenkin yhdistyi kuusituntia päivässä -treenaamisen lisäksi luonnonlahjakkuus. Mutta vankkumaton esikuva hän kitarassa on ja lisäksi genre on juuri se, jota itse ehkä eniten rakastan. Lisäksi yrittänyttä ei laiteta, joten tavoitteet ovat siksikin korkealla.
Olen nyt soittanut tuossa pääyhtyeessäni pari vuotta pelkkiä komppeja ja taustoja, mutta kasvavan osaamisen myötä nälkä kasvaa ja seuraavana varmaan olisi sitten liidailun opettelu ja tässä vaiheessa kaipaisin neuvoja suunnasta. Tämän hetkinen yhtyeemme liidikitaristi ei kamalasti oikeastaan voi enempää opettaa, koska otin hänet taidoissa kiinni parissa vuodessa ja itselläni ehkä musiikillinen tausta ja sitä kautta oivaltaminen ovat vahvempia, joten tajuan jossain määrin potentiaalia vielä löytyvän, ehkä jopa rutkastikin.
Tämän hetkinen treenailu koostuu lähinnä liidien ja skaalojen opettelusta, chillstep tyylistä musiikkia taustalle ja treenailen sitten joitain skaaloja päälle, treenaillen samalla hieman efektien ihmeellistä maailmaa. Skaaloista nyt periaatteessa hallussa vain pentatoniset sekä molli ja duuri. Otelaudalta skaalat menee niin sanotusti vain neljältä nauhalta, korvakuulolla tulee sitten tietenkin biisikohtaisesti opeteltua useampikin nauha, mutta voisi olla ihan avartavaa, että se skaala olisi hallussa ilman korvakuuloa ja ennen biisin alkamista. Perus e-vireessä kuusikielistä tullut soiteltua, tietenkin joskus huvikseni hevitellyt jollain droppi-d:llä.
Aikaa, intoa sekä motivaatiota löytyy. Jos olet ollut omalla soittourallasi mun pisteessä, mikä oli seuraava askel? Treenitapani muokkaan varmaan lopulta itse, mutta kuten aloittalijalle voi opettaa soittamaan mahdollisimman monipuolista musiikkia akkarilla vaan päälle, mikä olisi vinkkisi minulle?
Olen myös mahdollisesti kiinnostunut ottamaan muutamia soittotunteja, että jos Tampereen suunnilla vaikutat ja kiinnostuit, niin sellainenkin käy. | |
Minä lähtisin opettelemaan mahdollisimman nuotti nuotiltaan sellaisia biisejä, joita haluaisi soitella ja joissa on niitä elementtejä, jotka kiinnostavat musikaalisesti. Jos Kingston Wall innostaa, niin sieltä jotain, tai esim. Jimi Hendrix-osasto, josta Wallikin ammensi. Hyvä opettaja auttaa tässä kummasti niin löytämään hyvää soitettavaa kuin purkamaan asioita helpommin omaksuttaviksi palasiksi. Skaalojen sun muiden treenaaminen on hyvää tekniikan kannalta, mutta musiiikkia oppii soittamaan ainoastaan musiikkia soittamalla. | |
elsewhere: Minä lähtisin opettelemaan mahdollisimman nuotti nuotiltaan sellaisia biisejä, joita haluaisi soitella ja joissa on niitä elementtejä, jotka kiinnostavat musikaalisesti.
Suurkiitos vinkistä, eipä tullut edes mieleen moinen. Kyllähän maalaritkin maalailee esikuviensa teoksia ja kirjoittajat kirjoittelevat esikuviensa tekstejä päästäkseen taiteilijan mielenmaisemaan sisään. Otetaanpas ehdottomasti treenaukseen, kiitos :) |  Ruutukunkku
06.06.2017 10:03:16 (muokattu 06.06.2017 10:04:53) | |
|
Moro!
Tuli mieleen sellainen seikka, joka itsellä ainakin on ns napsahtanut monet kerrat omaan nilkkaan, on se, että ei kannata pitää itseään edes perusosaamisen osalta millään tavalla valmiina ainakaan kovin äkkiä.
Kannattaa esim äänittää omaa soittoaan ja kuunnella miltä se oikeasti kuulostaa. Musiikkia voi periaatteessa soittaa 'oikein' aika vähäiselläkin harjoittelulla, mutta se että svengaako se soitto onkin sitten asia erikseen. Pätee sekä komppaamiseen että melodioiden/soolojen soittamiseen.
Komppiosastolla keskittyä siihen, että soitto tosiaan svengaa, eikä kuulijaa haittaisi millään tavalla vaikka olisit kappaleen ainut säestäjä.
Melodioiden ja soolojen soittamisessa vibraton hallitseminen on tärkeää. Vibrato on hyvinkin erilainen esim rokissa ja jazzissa. Samoin bendausten harjoittelu siten, että ne osuvat tosiaan nuottiin eikä sinnepäin.
Näitä asioita harjoittelemalla saa soittoon sanoisiko nyt "hienostuneisuutta", eli soitto alkaa kuulostamaan siltä, että se on, ei pelkästään oikein, vaan myös hyvin soitettu.
You are number six | |
Ruutukunkku: Moro!
Tuli mieleen sellainen seikka, joka itsellä ainakin on ns napsahtanut monet kerrat omaan nilkkaan, on se, että ei kannata pitää itseään edes perusosaamisen osalta millään tavalla valmiina ainakaan kovin äkkiä.
Jep! Kiitos vinkistä, tuli vaan about vuoden liian myöhään :D Eli kantapäänkautta tuli tämäkin opittua. Treeniksellä pistettiin jokainen soitin omaan linjaan ja kun sitten kuuntelin pelkästään omaa soittoa... niin no... teki mieli painua maan alle kuukaudeksi. Treeneissähän olin kuunnellut, että dämn, nyt soi ja hyvin.
Ruutukunkku: Komppiosastolla keskittyä siihen, että soitto tosiaan svengaa
Jep, koitan pitää maltin mukana oppimisessa ja harjoittelussa. Eteenkin kun varmaan 90% mun soitosta joka tapauksessa on sitä komppaamista ja muun bändin säestämistä. Jos alkaa jostain tiluttelusta haaveilemaan, niin sitten alkaa herkästi tuo perusosaamisen ylläpitäminen unohtumaan.
Kiitos viestistä Kunkku :) | |
Sävellystaitoa ei voi opetella. Voit opetella skaaloja yms. musiikin perusjuttuja, mutta et sitä miten niitä käytetään musiikissa. Tuon vuoksi jotkut vain ovat parempia soittajia, koska niiden musiikillinen taito on parempi kuin toisilla. Varmaan monilla ihmisillä on sellainen kuvitelma, että kun tekninen taso on tarpeeksi korkealla niin sitten ihmisestä tulee automaattisesti hyvä soittaja ja muusikko. Ei todellakaan. | |
Krice: Sävellystaitoa ei voi opetella. Voit opetella skaaloja yms. musiikin perusjuttuja, mutta et sitä miten niitä käytetään musiikissa. Tuon vuoksi jotkut vain ovat parempia soittajia, koska niiden musiikillinen taito on parempi kuin toisilla. Varmaan monilla ihmisillä on sellainen kuvitelma, että kun tekninen taso on tarpeeksi korkealla niin sitten ihmisestä tulee automaattisesti hyvä soittaja ja muusikko. Ei todellakaan.
totta munassa sävellystaitoa voi opetella siinä missä mitä tahansa muuta taitoa, ei se kenellekään tule syntymälahjana vaan on aina opettelun tulos. Viittasit asteikoihin, niin asteikot ovat kuten aakkoset ja sanat. Niiden lisäksi täytyy perehtyä vähän musiikin "kielioppiin", että niistä sanoista voi muodostaa lauseita. Se on sitten soittajasta kiinni, onko hänellä mitään kiinnostavaa sanottavaa tai rohkeutta "puhua suunsa puhtaaksi".
Minä en usko enkä ainakaan tunnusta, että olisi olemassa "parempia" tai "huonompia" soittajia. Muusikot ovat minun mielestäni "samoojia" jokainen kulkee omaa polkuaan omalla löytöretkellään ja luo sen oman musiikkinsa jota kukaan muu ei voi tehdä. Minä en suostu arvioimaan soittajia hyvä - huono akselilla enkä edes musikkia arvioi niin. Käytän mieluummin kiinnostava - epäkiinnostava akselia. Soittajien persoonallisuuksissa on suuria eroja ja jotkut ottavat isompia riskejä, ovat välinpitämättömämpiä siitä mitä muut heistä ajattelee. Toiset pysyttelevät tiukasti "turvallisella" maaperällä soittaen vain sitä minkä varmasti osaavat, avaavat vain sellaisia "laatikoita" joiden sisällön tietävät etukäteen. Jonkun korvaa riskejä välttelevä soittaja voi tuntua taitavammalta, mutta riskejä ottava soittaja on monesti kiinnostavampi. Toisaalta jos ei hallitse riskejä mitenkään, on kuin törmäilevä koiranpentu (liikuttava, söpö, jännittävä, mutta häntä ei oikein voi ottaa tosissaan). Joku tasapaino pitää siis olla ja sen tasapainon saa harjoittelemalla. Harjoittelemalla ja kuuntelemalla mestareita.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
hallu: totta munassa sävellystaitoa voi opetella siinä missä mitä tahansa muuta taitoa, ei se kenellekään tule syntymälahjana vaan on aina opettelun tulos.
Tuon perusteella kaikki yhtä kauan harjoitelleet yhtyeet/soittajat olisivat yhtä hyviä ja tekisivät aina parempia kappaleita mitä enemmän tulee kokemusta. | |
Krice: Tuon perusteella kaikki yhtä kauan harjoitelleet yhtyeet/soittajat olisivat yhtä hyviä ja tekisivät aina parempia kappaleita mitä enemmän tulee kokemusta.
Sä vetelet nyt pikkuisen mutkat suoraksi. Harjoittelumäärät eivät ole yksiselitteisiä vaan hyvinkin yksilöllisiä ja yksilöllinen on myös se suunta mihin tehty työ johtaa. Jos sun maailmassa asiat ovat joko hyviä tai huonoja, niin sun voi olla vaikea nähdä asiaa tarkoittamallani tavalla.
Minä luovuin hyvä - huono akselista siksi, että kerta toisensa jälkeen jouduin huomaamaan, että musiikkia kuten mitään muutakaan taidetta ei voi arvioida sillä tavalla, koska musiikki kuten muukin taide on oikeastaan viestintää ja oikeastaan se heijastelee vain omia tulkintojani joten arvioidessani vaikkapa musiikkia, niin arvioin oikeastaan omaa suhdettani siihen enkä voi ottaa kantaa siihen ottamatta kantaa itseeni.
Kaikki yhtyeet ja soittajat ovat mielestäni yhtä hyviä, ymmärsit asian aivan oikein. Mutta kakki yhtyeet ja soittajat eivät ole mielestäni yhtä kiinnostavia. Se, että tekeekö kokenut soittaja aina vain parempia kappaleita, niin tietyssä mielessä kyllä, mutta se pitkälti riippuu jaksaako kukaan olla kiinnostava loputtomasti. Joskus se sanottava loppuu meiltä kaikilta ja sen jälkeen on aika yksilöllistä kuinka kiinnostava pystyy olemaan. Jotkut soittajat ovat kuin viini ja paranevat vain vanhetessaan ja jotkut jäävät junnaamaan paikoilleen, mutta koska en arvioi lähtökohtaisesti ketään enkä mitään taiteilijaa tai taidetta akselilla hyvä - huono, niin minun ei oikeastaan tarvitse ottaa tulkintaasi kantaa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Krice: Sävellystaitoa ei voi opetella. Voit opetella skaaloja yms. musiikin perusjuttuja, mutta et sitä miten niitä käytetään musiikissa. Tuon vuoksi jotkut vain ovat parempia soittajia, koska niiden musiikillinen taito on parempi kuin toisilla. Varmaan monilla ihmisillä on sellainen kuvitelma, että kun tekninen taso on tarpeeksi korkealla niin sitten ihmisestä tulee automaattisesti hyvä soittaja ja muusikko. Ei todellakaan.
Kerropa sitten, miksi ihan korkeakoulutasolla tässäkin maassa opetetaan sävellystä.
Sun pitäisi ehkä päästä äidin helmoista edes hetkeksi pois, näkemään vähän maailmaa tai edes Suomea näin aluksi. Saattaisit yllättyä, miten monenlaisia asioita ja ihmisiä onkaan olemassa. Pelkkien Kinnusten ja Pekkaristen parissa saattaa jäädä moni juttu kokematta ja oppimatta. | |
hallu:
Kaikki yhtyeet ja soittajat ovat mielestäni yhtä hyviä, ymmärsit asian aivan oikein. Mutta kakki yhtyeet ja soittajat eivät ole mielestäni yhtä kiinnostavia.
Turhaa hienostelua, sano vaan reilusti paskat yhtyeet ja soittajat :) | |
Gary Enfield: Turhaa hienostelua, sano vaan reilusti paskat yhtyeet ja soittajat :)
No en sano, mutta olet oikeassa; minä hienostelen vähän liikaa :-D
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Jucciz: Kerropa sitten, miksi ihan korkeakoulutasolla tässäkin maassa opetetaan sävellystä.
Sama juttu vaikka taidemaalauksen kanssa, siitä on tehty keskinkertaisuuden ylistys. Taidekoulut kuhisee keskinkertaisuuksia, jotka pääsevät apuraha-uralle tekemättä koskaan mitään merkittävää taidetta, paitsi jos joskus sattuu niin että kyseessä on oikeasti osaava kaveri. Jos laitetaan mihin tahansa kouluun vaikka 50 satunnaista ihmistä niin on täysin varmaa, että vain muutama niistä on selkeästi parempia kuin muut, samalla oppimäärällä. Se on sitä lahjakkuutta, jota ei voi oppia. Vastaavasti on ihmisiä, jotka voi treenata vuosikausia sitkeästi ja niistä ei silti tule hyviä soittajia tai säveltäjiä. |  Jucciz
07.06.2017 15:18:54 (muokattu 07.06.2017 15:25:47) | |
|
Krice: Sama juttu vaikka taidemaalauksen kanssa, siitä on tehty keskinkertaisuuden ylistys. Taidekoulut kuhisee keskinkertaisuuksia, jotka pääsevät apuraha-uralle tekemättä koskaan mitään merkittävää taidetta, paitsi jos joskus sattuu niin että kyseessä on oikeasti osaava kaveri. Jos laitetaan mihin tahansa kouluun vaikka 50 satunnaista ihmistä niin on täysin varmaa, että vain muutama niistä on selkeästi parempia kuin muut, samalla oppimäärällä. Se on sitä lahjakkuutta, jota ei voi oppia. Vastaavasti on ihmisiä, jotka voi treenata vuosikausia sitkeästi ja niistä ei silti tule hyviä soittajia tai säveltäjiä.
Sanoit, että sävellystaitoa ei voi opetella. Sävellystaito on teorian, tekniikoiden, lainalaisuuksien ja olemassa olevien teosten tuntemista, analysointia ja niistä oppimista. Näitä kaikkia voi opetella - ja niitä opetetaan myös oppilaitoksissa. Tämä ei automaattisesti takaa upeaa lopputulosta, mutta alkuperäinen väittämäsi on silti silkkaa potaskaa.
Tuurilla ei kukaan sävellä hyvää musiikkia: jos jokainen menestyvä/menestynyt muusikko tai säveltäjä ei käytäkään asioista ja ilmiöistä niiden virallisia termejä, se ei tarkoita, etteivätkö ne olisi (olleet) hallussa. Lennonilla oli, Hendrixillä oli, Cobainilla oli. Heistä jokainen on opetellut sävellystaitoa, kuka mitenkin, ja varmasti jokaisella näistä ensimmäisistä biiseistä monet ovat olleet kamalaa kuraa. He eivät kuitenkaan luovuttaneet, vaan tekivät asian eteen töitä ja tulivat paremmiksi. He opettelivat sävellystaitoa, mikä sinun mukaasi on mahdotonta.
Pyydän: et viitsisi ihan tieten tahtoen levittää täyttä hölynpölyä. |  Krice
07.06.2017 20:58:11 (muokattu 07.06.2017 21:00:46) | |
|
Jucciz: He opettelivat sävellystaitoa, mikä sinun mukaasi on mahdotonta.
Minusta tuo ei edelleenkään ole sama asia kuin musiikin tekeminen. Muutenhan jokainen oppilaitoksesta valmistunut tekisi musiikkia automaattisesti ja se olisi vieläpä hyvää musiikkia, koska teoria on opeteltu niin hyvin. Oppiminen (omaksuminen) ja luovuus on kaksi eri asiaa. Toinen menee sisään ja toinen tulee ulos.
Minusta erityisesti se on harhaanjohtavaa, että kunhan vain opettelee tarpeeksi niin silloin kaikki onnistuu, soittaminen ja säveltäminen. Kuitenkin tiedetään, että se ei ole aina niin. Tarvitaan lahjakkuutta pohjalle, että se voisi onnistua. Mitä lahjakkaampi ihminen, sitä paremmin harjoittelu tuottaa tulosta. | |
Krice: Minusta tuo ei edelleenkään ole sama asia kuin musiikin tekeminen. Muutenhan jokainen oppilaitoksesta valmistunut tekisi musiikkia automaattisesti ja se olisi vieläpä hyvää musiikkia, koska teoria on opeteltu niin hyvin. Oppiminen (omaksuminen) ja luovuus on kaksi eri asiaa. Toinen menee sisään ja toinen tulee ulos.
Minusta erityisesti se on harhaanjohtavaa, että kunhan vain opettelee tarpeeksi niin silloin kaikki onnistuu, soittaminen ja säveltäminen. Kuitenkin tiedetään, että se ei ole aina niin. Tarvitaan lahjakkuutta pohjalle, että se voisi onnistua. Mitä lahjakkaampi ihminen, sitä paremmin harjoittelu tuottaa tulosta.
Nyt sä varmaa pimahdat, mutta pakko todeta, että myös luovuutta voi opetella ja itseasissa sitä myös opetetaan kouluissakin. Lahjakkuus onkin jo huomattavasti kompleksisempi kysymys, nimittäin myös lahjakkuus ja vaikkapa älykkyys on ainakin isolta osaltaan oppimisen tulosta. Oikeastaan synnynnäisen lahjakkuuden olemus ei ole mitenkään kiistaton eikä ainakaan helposti määriteltävissä.
Lahjakkuudessa on hyvin usein kyse ihmisen itseluottamuksesta ja hänen käsityksestään siitä mitä hän voi oppia. Kutsumme lahjakkaiksi sellaisia ihmisiä jotka eivät uskoneet kun ympäristö vakuutti heille, että heistä ei ole johonkin. Se mitä meistä tulee tai mihin asiaan suuntaudumme, on pitkälle meidän omien valintojemme tulosta.
Tämä siis pois lukien kehityshäiriöt tms. fysiologiset puutteet jotka vaikeuttavat joidenkin ihmisten elämää, niin että heille ei ole mahdollista vaikkapa kengännauhojen sitominen. Silti heilläkin on mahdollista oppia, vaikka se onkin työläämpää.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | Ruutukunkku
08.06.2017 08:53:37 (muokattu 08.06.2017 08:53:45) | |
|
Krice: Minusta tuo ei edelleenkään ole sama asia kuin musiikin tekeminen. Muutenhan jokainen oppilaitoksesta valmistunut tekisi musiikkia automaattisesti ja se olisi vieläpä hyvää musiikkia, koska teoria on opeteltu niin hyvin.
Jos vielä et ole hoksannut, niin musiikin arvottaminen on täysin subjektiivista. Älytöntä, että tällaisesta tarvitsee edes muistuttaa.
Entäs, mitä arvelet, oliko oppilaan tekemä musiikki parempaa opintojen alkaessa vai siinä vaiheessa kun hän valmistuu? Luuletko, että minkäänlaista kehitystä ei olisi tapahtunut? Enkä tarkoita nyt teoriaosaamista, vaan nimenomaan sävellystaitoa.
You are number six | |
Ruutukunkku: Jos vielä et ole hoksannut, niin musiikin arvottaminen on täysin subjektiivista.
Nythän puhutaan soittamisesta eikä musiikkimausta. Voisin hyvinkin väittää, että vaikka klassisessa musiikissa soittajilta vaaditaan erittäin paljon, varsinkin tekniseltä puolelta. Siinä ei auta höpinät subjektiivisuudesta, vaan pitää oikeasti osata soittaa, materiaalista riippuen jopa virtuoosimaisella tasolla, joka on realistisesti sanottuna monille soittajille mahdotonta saavuttaa harjoittelusta huolimatta. Perustason osaaminen on useimmille mahdollista, mutta sen jälkeen lahjakkuus määrittelee sen kuinka pitkälle voi edetä. | Ruutukunkku
08.06.2017 09:47:02 (muokattu 08.06.2017 10:03:28) | |
|
Krice: Nythän puhutaan soittamisesta eikä musiikkimausta. Voisin hyvinkin väittää, että vaikka klassisessa musiikissa soittajilta vaaditaan erittäin paljon, varsinkin tekniseltä puolelta. Siinä ei auta höpinät subjektiivisuudesta, vaan pitää oikeasti osata soittaa, materiaalista riippuen jopa virtuoosimaisella tasolla, joka on realistisesti sanottuna monille soittajille mahdotonta saavuttaa harjoittelusta huolimatta. Perustason osaaminen on useimmille mahdollista, mutta sen jälkeen lahjakkuus määrittelee sen kuinka pitkälle voi edetä.
Itse tulit keskusteluun mukaan argumentilla: Säveltämistä ei voi harjoitella. Edit: Ja pitkälti sen teeman ympärillä on keskustelu sen jälkeen pyörinyt.
You are number six | hallu
08.06.2017 10:40:01 (muokattu 08.06.2017 13:13:50) | |
|
Krice: Nythän puhutaan soittamisesta eikä musiikkimausta. Voisin hyvinkin väittää, että vaikka klassisessa musiikissa soittajilta vaaditaan erittäin paljon, varsinkin tekniseltä puolelta. Siinä ei auta höpinät subjektiivisuudesta, vaan pitää oikeasti osata soittaa, materiaalista riippuen jopa virtuoosimaisella tasolla, joka on realistisesti sanottuna monille soittajille mahdotonta saavuttaa harjoittelusta huolimatta. Perustason osaaminen on useimmille mahdollista, mutta sen jälkeen lahjakkuus määrittelee sen kuinka pitkälle voi edetä.
Sun kannattaisi vähän perehtyä mitä lahjakkuudesta ovat lahjakkuuden tutkijat kirjoittaneet.... tai edes wikipedia. Lahjakkuus ei määrittele oikein mitään kun lahjakkuutta itseään on niin vaikea määritellä ja muistutan edelleen siitä, että myös lahjakkuutta voi opetella. Esimerkiksi henkilö joka on opetellut soittamaan, on musiikillisesti lahjakas (ei siis niin, että henkilö joka on musiikillisesti lahjakas, voi opetella soittamaan). Kaikkia soittamiseen tarvittavia ominaisuuksia (sävelkorvaa, rytmitajua, etc.) voi opetella ja harjaannuttaa.
Olet oikeassa siinä, että harjoittelun määrä ei ole ratkaiseva, vaan harjoittelun laatu on vähintään yhtä tärkeää jos ei tärkempääkin. Se kuinka tehokkaita oppimismetodeja tai oppimisstrategioita henkilö itselleen kehittää niin sen paremmin ja helpommin hän oppii, mutta myös niitä voi opetella ja niitä myös opetetaan.
Minä olen pahoillani jos oikeasti uskot, että sinulla on vain rajallinen mahdollisuus oppia uutta.
E: Mun mielestä tämä offtopikki alkaa riittämään. Ei varmaan auta aloittajaa ollenkaan tämä meidän jaabaaminen lahjakkuuden olemuksesta. Pahoittelen omasta puolestani, että aloin äiväämään asiasta ja vein keskustelua sillä tavalla sivuraiteille.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
