Kitarat: kitarakamat ›

Nii, silleesti.
 
Eilen illalla taloon tupsahti pakasta vedetty, siis muoveissa ja täysin soittamaton, American Standard Stratocaster HH 2014.
 
Asioita kun tuumailin, niin mullahan ei tosiaan ole mitään muuta Fenderiä koskaan ollut kuin sysipaska 15W trankkuvahvari kasarin lopusta.
 
Monesti olen Stratoja kokeillut, oikein hyviäkin, mutta koskaan en ole oikein tykännyt. Vaan tämä kahden humpparin versiohan on sit ihan eri epeli. Akustisesti hirmu kova ja selkeä soundi, body resonoi hullun lailla ja vahvistettuna ihan tyylipuhdas rokkikeppi, todella rouhea soundi ja erittäinkin kaukana siitä miltä Strato mun päässä kuulostaa. Ehkä jossain Straton ja SG:n välimaastossa?
 
Nyt kun miettii niin yhden kerran olen Kallion Peten tekemää humpparistratoa lyhyellä skaalalla testannut ja se oli kyllä hyvä.
 
No joo, siihen en tiiä-osioon sitten..
 
Viime vuodet on selkee ykköskeppi ollut SG, mutta nyt en tiiä pitäiskö tää ihan oikeasti jättää taloon ja opetella soittamaan sillä. Nimittäin törkeän hyvältä se kuulostaa ja kaula on omaan käpälään todella hyvä.
 
Kaikenlaista harmia..

Se on sitten https://media.makeameme.org/created/Good-for-you-wux2xt.jpg

LaMotta: Se on sitten https://media.makeameme.org/created/Good-for-you-wux2xt.jpg
 
Kiitos vaan, vaikka tää nyt ei ollut se varsinainen ulostulon tarkoitus. Toki jos mä olen ainoa kenet tämmönen kapine on päässyt yllättämään positiivisesti niin voihan tän pistää poseen samoin tein.

Itellä oli nuorena pari huonoa stratoa, sitten tuli ostettua se jenkki SG Standard. Tää oli tässä,mun kitara, lähettelin jopa tutuille kuvia siitä että tässä se on.
On edelleen hyvä kitara, ei vaan tule soitettua. Tele ja Strato nyt.
 
Mutta silti makuasioita ettei kukaan suutu. Eli sanonta, never say never...pitää edelleen paikkansa.
 
Edit: unohtui sanoa että sulla on kaikki hyvin nyt...paitsi Strato kyllä pitäisi olla single coil-mikeillä...

Kyllä se on gipson standart millä aikuiset soittaa ja diu diu

markus16: Kyllä se on gipson standart millä aikuiset soittaa ja diu diu
 
Tottahan toki, kevyt urkinkin ottaa pilven reunalle ja siellä tiluttaa.

Oon päissäni mut en silti tajunnu. Fenkku oli erilainen ku piti, mutta hyvä? No pidä molemmat kunnes toinen jää laukkuun :)
 
Meikä ei kyl järkevää mielipidettä pystysi soittimesta muodostaan vuorokaudessa eniveis - olisin sikäli maailman hitain kama-arvostelija.

Arkka: Oon päissäni mut en silti tajunnu. Fenkku oli erilainen ku piti, mutta hyvä? No pidä molemmat kunnes toinen jää laukkuun :)
 
Meikä ei kyl järkevää mielipidettä pystysi soittimesta muodostaan vuorokaudessa eniveis - olisin sikäli maailman hitain kama-arvostelija.
 
No problem, aloittaja oli positiivisesti yllättynyt että strato voi olla näin hyvä ja käteen sopiva. Siinä vaiheessa saattaa jopa innostua, positiivisesti.
Mites sille Eric Claptonille kävi, alussa oli vaan SG ja Les Paul...hän kuuli jonkun tunnetun kitaristin soittavan Stratolla...ja mites se sitten menikään.

peltsi451: No problem, aloittaja oli positiivisesti yllättynyt että strato voi olla näin hyvä ja käteen sopiva. Siinä vaiheessa saattaa jopa innostua, positiivisesti.
Mites sille Eric Claptonille kävi, alussa oli vaan SG ja Les Paul...hän kuuli jonkun tunnetun kitaristin soittavan Stratolla...ja mites se sitten menikään.
 
Just näin!
 
Iommilla taas meni toisin päin ku Cläbällä...

Niin, tässä kanssa yksi vannoutunut LP-freak, kuinkas sitten kävikään, nyt vuoden päivät Telellä...ei tosin Fender, mut kuitennii. LP:llä meni vuodesta -82...

Yks isoimpia henkilökohtaisia oivalluksia on ollut se, ettei oo pakko pitäytyä yhdessä kitarassa ja/tai vahvistimessa, jos on vailla jotain semmoista ääntä, jota siitä yhdestä ainoasta yhdistelmästä ei saa.
 
En osaa siis julistautua sen enempää Strato-, Tele-, LP- kuin puoliakkarimieheksikään. Kaikille noille (ja muutamille muillekin, vaan ei SG:lle) on mun ilmaisussa paikkansa, ja nimenomaan tosi tärkeä paikka.
 
Nykyään tuntuu kyllä siltä, etten ole varma, oonko edes kitaramies, sillä muidenkin soittimien soittaminen on niin kivaa - ja toisinaan on tosi kivaa, jos ei tartte soittaa mitään ja voi vaikkapa äänittää jotakuta muuta sen sijaan. Musiikki tuntuu päivä päivältä kokonaisvaltaisemmalta jutulta.

Jucciz:
En osaa siis julistautua sen enempää Strato-, Tele-, LP- kuin puoliakkarimieheksikään. Kaikille noille (ja muutamille muillekin, vaan ei SG:lle) on mun ilmaisussa paikkansa, ja nimenomaan tosi tärkeä paikka.
 
Mikä niissä SG:ssä sinnuu oikeesti vituttaa? Ne sarvet? Ihan vilpittömästi kysyn ilman pottuilua. Itteänikin ahisti aikoinaan telet yli kaiken. Ne näytti rumalta ja tuntu kuin sylissä olisi koko naapurin laituri. Ny on talossa vain yksi kitara ja se on tele. Hassua. Jannut muuttuu, Trump ei.

Progorava: Mikä niissä SG:ssä sinnuu oikeesti vituttaa? Ne sarvet? Ihan vilpittömästi kysyn ilman pottuilua. Itteänikin ahisti aikoinaan telet yli kaiken. Ne näytti rumalta ja tuntu kuin sylissä olisi koko naapurin laituri. Ny on talossa vain yksi kitara ja se on tele. Hassua. Jannut muuttuu, Trump ei.
 
Juu emmää pahastu, kyllä sitä kysyä saa. Mulle SG on vaan ylitsepääsemättömän ruma kitaramalli - joku siinä rungon muodossa vaan tökkii ihan vietävästi. Enhän toki voi luvata, että olen loppuelämäni tuota mieltä, mutta niin kauan kuin muistan, se on ollut näin. Soundissahan ei sinänsä ole mitään vikaa, ja esim. AC/DC:stä tykkään hirmuisesti.
 
Mää muistan kyllä myös sen, että Telecaster ei oo aina ollut mun mieleen, mutta jo pitkään se on ollut mun mielestä todella hieno malli. Ei ole sattumaa, että eka mittatilauskitarani olikin nimenomaan Telecaster.

Kyllä se vahvasti nyt näyttää siltä että joutuu muovit kuorimaan Stratosta, on se vaan todella kova kepukka.
 
Jännä juttu tuosta miten ajatukset muuttuu; löysin kerran siivoillessani vanhan kouluaineen, siis about 7-luokalta vuodelta miekka ja nakki, olin tehnyt esitelmän Fender-kitaroista. Oli sitten tavallisen detaljinen sätöstys, todennäköisesti suoraan kopioitu jostain suuresta kitarakirjasta tjsp.
 
Sit joskus 15-16 vuotiaana muistan ihasteelleeni hyvin perinteistä punertavan rusehtavaa puunväristä SG:tä jossain liikkeessä, että tommonen olis makee.
 
Siitä menikin sitten yli 20v että SG oli ehkä rumin keppi ikinä, että en varmana tommosta koskaan ja Stratot ei istu räpylään. No kuinkas kävikään; SG ollut ykköskeppi jo hetken ja Strato jäämässä taloon.

Mun mielestä lankkukitaroissa on neljä keskeistä arkkityyppiä (strato, pauli, sg ja tele) joihin kaikki lankkukitaran innovaatiot enemmän tai vähemmän nojaa. Joku voisi lisätä tuohon listaan vielä Firebirdin/Explorerin ja Flygarin, mutta sitten on vaikea enää keksiä mitään lisää.
 
Tuosta listasta huomaa, että on tasan kaksi valmistajaa (neljä Gibsonia ja kaksi Fenderiä), jotka ovat luoneet pohjan sähkökitaroille. Toinen huomio on, että kaikki olennainen on keksitty ennen vuotta -70. Ju olen tietoinen, että on ollut kaikenlaisia "paistinpannuja" sun muita innovaatioita ennen näitä kahta, mutta mielestäni ne on pelkkiä kuriositeetteja sähkökitaroiden suuressa saagassa.
 
Itselleni starto ja Pauli ovat olleet ne suuret ensirakkaudet ja strato ehkä se kaikken ensimmäisin rakkaus. Ja tietenkin rakkaudet ovat syntyneet kyseisiä kitaroita soittavien muusikoiden kautta. Mutta kaikkein parhaat kitarat joita olen soittanut, ovat olleet Yamahoita, Ibanez ja Carvin joista Yamaha on omissa kirjoissa ehkä puoli nenänmittaa muiden yläpuolella. Carvin oli epäuskottavan hyvä, mutta en kertakaikkiaan tullut toimeen sen superstratouden kanssa.
 
Silti ensirakkaudet on säilyneet ja Paulin ja Straton kantaisin ensimmäisenä ulos palavasta talosta ....... ja sitten ehkä vaimon.... heti kissojen jälkeen :-D

fenderin kanssa on varmasti kaikki hyvin niinkuin jonkun muun merkkisen kitarankin kanssa,itselle fender stratocaster on se suuri rakkaus kitaroissa sen mallin takia,se vaan istuu syliin ja käteen hyvin.sittemmin olen huomannut että samannäköiset japanvalmisteet ajaa saman asian(mulla on tokai MIJ strato nytttemin),saatan silti hommata myös sen `aidon asian`eli fenderin joku kerta,tai sitten gibbonin kun periaatteessa mahonkilankku saundillisesti sopii mun musamakuun paremmin(mutta ei nyt silti avata vääntöä puiden vaikutuksesta saundiin jookosta),mutta ketjun aloittajalle onnea kitarahankinnasta,ei muuta kun kovaa soittoa fenkun kanssa.

Gary the pine: Siitä menikin sitten yli 20v että SG oli ehkä rumin keppi ikinä, että en varmana tommosta koskaan ja Stratot ei istu räpylään. No kuinkas kävikään; SG ollut ykköskeppi jo hetken ja Strato jäämässä taloon.
 
Mulle kävi ihan samoin, paitsi tuo 20v. Nyt on SG ja Fenkun strato ja ne riittää.

Gary the pine: Nyt kun on muutaman päivän tuolla ratomeissellillä soitellut, niin korvaan tarttuu semmonen erikoinen ja positiivinen piirre, että erottelee aivan törkyisen selkeästi isommallakin säröllä. Paljon selkeämpi ja terävämpi soundi kuin esim SG:llä samoilla säädöillä.
 
Mikeissä vähemmän tehoa ja keloja = samoilla säädoillä vähemmän säröä = selkeämpi soundi :)
 
Voimakas rouhea middle ja kirkas yläpää, pikkusen tuntuu siltä et tonea saa snadisti pakittaa tallamikillä. Onkos toi tyypillistä stratoille?
 
Onhan se, jos samoilla säädöillä menee kuin humpparikepukan kanssa.

Numb: Mikeissä vähemmän tehoa ja keloja = samoilla säädoillä vähemmän säröä = selkeämpi soundi :)
 
Onhan se, jos samoilla säädöillä menee kuin humpparikepukan kanssa.
 
Niin, täähän siis on HH-Strato...